itku. itsellänikin on kaksi lasta ja väkisin tulee kyyneleet silmiini. kaksi viikkoa sitten olin sitä mieltä että äitiys ei ole mun juttu ole vain onneton,kaikki oli niin tylsää,niin samaa, ja mies siitä puhumattakaan(varsinkin teki mut onnettomaksi, jossain olisi parempaa), sitten koin kriiisn mies lähti. ja itse tajusin että millään muulla ei oikeastaan ole väliä kuin niillä pienillä ihmeillä jotka olen saanut(lapset) ja miehellä.
yhtäkkiä kaikki ne tylsät hetket mitä halusin paeta,olikin juuri sitä onnellisint aikaa elämässäni, taisi olla henkilökohtainen kriisi minulla joka ajoi minua ja miestä erilleen, liekö sitten se kuuluisa 30:in kriisi . en tiedä, mutta mistään hinnasta en luopuisi muruistani ja niistä tylsistä hetkistä, olen niin kiitollinen että omat lapset ovat terveitä ja saan pitää heitä luonani <3