P
per s
Vieras
Joo, ja alkuun nyt sanottakoon, että moneen yöhön en ole kunnolla nukkunut. On tullut juotua illasta kahvia jaksaakseen iltaan asti, ja sitten ei uni yölläkään tule. Joten siitäkin näin pienestä paha mieli.
Tulipas sitten anoppilasta kortit lapsille. Ja tuo on siis ainoa jolla heitä muistaa jouluisin, ei ole rahasta pula. (Jos antaisi kunnon lahjat, ei olisi omasta leiväntäytteistä pois, on useampi velaton kiinteistöön varaa) Ehkä antaa joulun jälkeen jotain, ehkä ei.
No, väsyneenä sitten katsoin vain, että ahaa, kaksi eläinaiheista korttia, ja molemmille lapsille. Annoin ne ja kuopus innoissaan, hän vielä siinä iässä että mummot ja pappat merkitsevät enemmän. Esikoiselle lähes vain harrastukset ja koulu ja kaverit tärkeitä. Toinen innoissaan, kun esikpoinen katsoi oman korttinsa ilahtuneena, ja hänkin sitten katsoi omansa, ja se olikin sellainen tusinakortti ja siinä vielä kaiken lisäksi luki xxxx ja vanhemmat. Ja esikoisen kortissa luki vain hänen nimi.
Ja tosiaan, jos niitä lahjoja tulisi sieltä päin niin ei olisi tärkeä asia. Mutta tuo kortti on ikään kuin se mummon rakkauden mittari ja jos toinen saa noin paljon paremman, niin todellakin pientä harmittaa. Hänelle kun nuo kortit ovat tärkeitä, on siinä iässä. Juuri siinä iässä, että katsotaan kuka kaveri tuo kaverisynttäreille myös kortin. Kortti yhtä tärkeä kuin lahja ellei tärkeämpi.
No yritin sitten sanoa esikoiselle, että molemmat yhteisiä. Mutta hän ei antanut kirjoittaa kuopuksen nimeä siihen korttiin. Joten ei se silloin tuntunut kuopuksesta ollenkaan yhteiseltä. Lopulta otin kortin ja kirjoitin siihen kuopuksen ja esikoisen nimen kuulakärkikynällä. Esikoinen sotki sen.
Voi että. Ja olen siiis niin pettynyt esikoiseen. Koska minä olen kaikkeni tehnyt että olisin aina tasapuolienen kaikessa ja minulle saa kertoa, jos olen epäreilu.
Inhoan juuri tuollaista, että se joka on lempilapsi, ottaa vaan tilanteesta hyödyn irti. Eikä vaadi reiluutta. Hän on siinä asemassa, joka sitä pystyisi vaatia. Meillä siis epäreilut vanhemmat molemmin puolin. Ajattelvat, että nyt kun olemma aikuisia, he voivat antaa mitä vain niille lapsilleen, kenelle haluavat, ja niille lapsilleen. Omamme ovat siis pohjakastia, alimpia, mutta nyt sitten meidänkin lasten keskinäinealn järjestys alkaa tulla esiin. Tai on tullut jo aiemmin. Kuopus on aina ollut se, joka saa sen alennuskorista ostetun romun, joka on ostettu monta vuotta nuoremmalle lapsenlapselle, mutta kun se ei kelvannut tälle tai tämän vanhemmille, niin se annetaan meidän kuopukselle.
Voi että kun vituttaa.
ja tämä kaikki tuli kaikin
Tulipas sitten anoppilasta kortit lapsille. Ja tuo on siis ainoa jolla heitä muistaa jouluisin, ei ole rahasta pula. (Jos antaisi kunnon lahjat, ei olisi omasta leiväntäytteistä pois, on useampi velaton kiinteistöön varaa) Ehkä antaa joulun jälkeen jotain, ehkä ei.
No, väsyneenä sitten katsoin vain, että ahaa, kaksi eläinaiheista korttia, ja molemmille lapsille. Annoin ne ja kuopus innoissaan, hän vielä siinä iässä että mummot ja pappat merkitsevät enemmän. Esikoiselle lähes vain harrastukset ja koulu ja kaverit tärkeitä. Toinen innoissaan, kun esikpoinen katsoi oman korttinsa ilahtuneena, ja hänkin sitten katsoi omansa, ja se olikin sellainen tusinakortti ja siinä vielä kaiken lisäksi luki xxxx ja vanhemmat. Ja esikoisen kortissa luki vain hänen nimi.
Ja tosiaan, jos niitä lahjoja tulisi sieltä päin niin ei olisi tärkeä asia. Mutta tuo kortti on ikään kuin se mummon rakkauden mittari ja jos toinen saa noin paljon paremman, niin todellakin pientä harmittaa. Hänelle kun nuo kortit ovat tärkeitä, on siinä iässä. Juuri siinä iässä, että katsotaan kuka kaveri tuo kaverisynttäreille myös kortin. Kortti yhtä tärkeä kuin lahja ellei tärkeämpi.
No yritin sitten sanoa esikoiselle, että molemmat yhteisiä. Mutta hän ei antanut kirjoittaa kuopuksen nimeä siihen korttiin. Joten ei se silloin tuntunut kuopuksesta ollenkaan yhteiseltä. Lopulta otin kortin ja kirjoitin siihen kuopuksen ja esikoisen nimen kuulakärkikynällä. Esikoinen sotki sen.
Voi että. Ja olen siiis niin pettynyt esikoiseen. Koska minä olen kaikkeni tehnyt että olisin aina tasapuolienen kaikessa ja minulle saa kertoa, jos olen epäreilu.
Inhoan juuri tuollaista, että se joka on lempilapsi, ottaa vaan tilanteesta hyödyn irti. Eikä vaadi reiluutta. Hän on siinä asemassa, joka sitä pystyisi vaatia. Meillä siis epäreilut vanhemmat molemmin puolin. Ajattelvat, että nyt kun olemma aikuisia, he voivat antaa mitä vain niille lapsilleen, kenelle haluavat, ja niille lapsilleen. Omamme ovat siis pohjakastia, alimpia, mutta nyt sitten meidänkin lasten keskinäinealn järjestys alkaa tulla esiin. Tai on tullut jo aiemmin. Kuopus on aina ollut se, joka saa sen alennuskorista ostetun romun, joka on ostettu monta vuotta nuoremmalle lapsenlapselle, mutta kun se ei kelvannut tälle tai tämän vanhemmille, niin se annetaan meidän kuopukselle.
Voi että kun vituttaa.
ja tämä kaikki tuli kaikin