Meidän poitsu on siis 1 v 10 kk, eikä vielä juuri puhu. On sanonut ja osaa sanoa äiti, mamma, baba (siis isä, me kutsutaan häntä babaksi), tutti, vauva, kyntti (kynttilä ). Ei tosin käytä näitä sanoja juuri koskaan (kerran, pari päivässä sanoo ihan oikean sanan), "puhe" on pääasiassa vaan vauvankieltä tai kähinää ja puhinaa.
Hän on/tulee olemaan kaksikielinen lapsi, ja ymmärtää kyllä puhetta: suomea täydellisesti, isän kotikieltäkin aika hyvin (kuulee sitä vähemmän, joten se on väkisinkin heikompi kieli).
Tähän asti olen ollut siinä käsityksessä, että tämänikäisen (poika)lapsen ei tarvitsekaan vielä osata puhua. Ja kaksikielisen lapsen vielä vähemmän (kaksikielisyyshän saattaa hidastaa puheen oppimista). Mutta nyt kuitenkin päiväkodissa ollaan sitä mieltä, että pojan puhumattomuuteen on syytä puuttua. He olivat jutelleet neuvolan terkkarin kanssa, ja tulleet siihen tulokseen että mun kannattaa tilata pojalle neuvola-aika tämän asian takia. Seuraava neuvolakäynti olisi vasta 2½-vuotiaana, 2-vuotisneuvolaa ei täällä ole.
Mä en nyt oikein ymmärrä, miksi pojan puhumattomuuteen kiinnitetään näin suurta huomiota. Ei ne pojan samanikäiset hoitokaveritkaan tunnu sen enempää puhuvan, vaikka eivät ole edes kaksikielisiä. Meidän poitsu on pitkä ikäisekseen ja muutenkin ison pojan oloinen. Tulee sellainen olo, että häneltä vaaditaan sen takia enemmän kuin muilta ikäisiltään, jotka on vauvamaisemman oloisia :/. Vanhempainvartissakin hoitaja katsoi paperista pojan syntymäaikaa, ja totesi että "ai niin, hänhän on vasta noin nuori, se välillä unohtuu".
Tuppisuuna meidän sälli ei missään nimessä ole. Äänteitä ja tavuja tulee jatkuvasti, auto on -to ja ratti on -ti, jne. Ymmärrys on mitä loistavin, ja kommunikointi onnistuu vaikkei ole sanojakaan. Siksi en osaa olla kovin huolissani. Ja tähän asti tosiaan olen ollut siinä uskossa, että alle kaksivuotiaalta lapselta ei vielä edes enempää puhetta vaadittaisi...varsinkaan kaksikieliseltä.
Hän on/tulee olemaan kaksikielinen lapsi, ja ymmärtää kyllä puhetta: suomea täydellisesti, isän kotikieltäkin aika hyvin (kuulee sitä vähemmän, joten se on väkisinkin heikompi kieli).
Tähän asti olen ollut siinä käsityksessä, että tämänikäisen (poika)lapsen ei tarvitsekaan vielä osata puhua. Ja kaksikielisen lapsen vielä vähemmän (kaksikielisyyshän saattaa hidastaa puheen oppimista). Mutta nyt kuitenkin päiväkodissa ollaan sitä mieltä, että pojan puhumattomuuteen on syytä puuttua. He olivat jutelleet neuvolan terkkarin kanssa, ja tulleet siihen tulokseen että mun kannattaa tilata pojalle neuvola-aika tämän asian takia. Seuraava neuvolakäynti olisi vasta 2½-vuotiaana, 2-vuotisneuvolaa ei täällä ole.
Mä en nyt oikein ymmärrä, miksi pojan puhumattomuuteen kiinnitetään näin suurta huomiota. Ei ne pojan samanikäiset hoitokaveritkaan tunnu sen enempää puhuvan, vaikka eivät ole edes kaksikielisiä. Meidän poitsu on pitkä ikäisekseen ja muutenkin ison pojan oloinen. Tulee sellainen olo, että häneltä vaaditaan sen takia enemmän kuin muilta ikäisiltään, jotka on vauvamaisemman oloisia :/. Vanhempainvartissakin hoitaja katsoi paperista pojan syntymäaikaa, ja totesi että "ai niin, hänhän on vasta noin nuori, se välillä unohtuu".
Tuppisuuna meidän sälli ei missään nimessä ole. Äänteitä ja tavuja tulee jatkuvasti, auto on -to ja ratti on -ti, jne. Ymmärrys on mitä loistavin, ja kommunikointi onnistuu vaikkei ole sanojakaan. Siksi en osaa olla kovin huolissani. Ja tähän asti tosiaan olen ollut siinä uskossa, että alle kaksivuotiaalta lapselta ei vielä edes enempää puhetta vaadittaisi...varsinkaan kaksikieliseltä.
