Pitääkö "antaa" vaikka ei itse tee mieli?

["Zafira"]

Mieheni ei varsinaisesti painosta, mutta toki kyseleee välillä, että "jaksaisitko/haluaisitko tänä iltana?"
Ja jotenkin en vaan aina haluaisi olla sanomassa, että "EI" joten suostun, vaikka itselläni ei haluja varsinaisesti olisikaan.

 

[Phoebsi]

[QUOTE="Zafira";27394908]Mieheni ei varsinaisesti painosta, mutta toki kyseleee välillä, että "jaksaisitko/haluaisitko tänä iltana?"
Ja jotenkin en vaan aina haluaisi olla sanomassa, että "EI" joten suostun, vaikka itselläni ei haluja varsinaisesti olisikaan.[/QUOTE]

Sanot, että arvostat perhettänne ja suhdettanne liikaa?
Mutta rakastatko sä miestäsi enää?

Tai voisiko kyse olla masennuksesta, et vain tunnista oireita? Ja suostuisitko verikokeisiin/psykologille/seksuaaliterapeutille parantaaksesi tilannetta?

 

["Zafira"]

Sanot, että arvostat perhettänne ja suhdettanne liikaa?
Mutta rakastatko sä miestäsi enää?

Tai voisiko kyse olla masennuksesta, et vain tunnista oireita? Ja suostuisitko verikokeisiin/psykologille/seksuaaliterapeutille parantaaksesi tilannetta?

Sanoinko??? Lauseen tarkoitus oli varmaan se, että perhe on minulle niin tärkeä että en halua sitä rikkoa (eli liian tärkeä rikottavaksi).

Mutta kysymys rakastamisesta onkin jo vaikeampi... Mitä on rakkaus tällaisessa 15 vuotta kestäneessä avioliitossa. Ei se ole sitä samaa hurmaa, jota se joskus oli. Kylmät väreet ei kulje pitkin selkärankaa, kun odotan näkeväni mieheni tms. Mutta rakastanko edelleen miestäni??? Kyllä uskoisin edelleen rakastavani, mutta kylläkin ihan eri tavalla kuin esim silloin 15 vuotta sitten.

Entä masennus??? Sekin on hyvä kysymys. Joskus tuntuu, että tämä arki musertaa alleen. Elämäni on hyvin kiireistä ja lasten ehdoilla kulkevaa. En ehdi miettiä omia tarpeitani.

Ja gynekologini on jo jotain testejä tehnyt ja voisin kyllä suostua muuallekin tästä keskustelemaan. En vaan ole ihan vakuuttunut siitä, mitä apua esim psykologista voisi olla.

 

[Phoebsi]

Sanot, että elämäsi on hyvin kiireistä ja lasten ehdoilla kulkevaa. Kuka sinä siinä kaiken keskellä olet? Onko sinulla aikaa vain itsellesi? Nautitko mistään muustakaan, ihan rehellisesti? Onko sinulla toteutettavissa olevia unelmia, tavoitteita?

Niin, ja minkä ikäisiä lapsenne ovat (anteeksi jos se lukee jossain enkä huomannut)? Jos he ovat pieniä, niin olen kuullut (omatkin lapseni siis ovat vielä tosi pieniä) että arki heidän kanssaan helpottaa joskus.

Psykologi voi kuunnella sinua, ja siitä voi olla sinulle apua, kun jaat elämäsi epäkohdat jollekin ulkopuoliselle. Kyllä hän voi sinua ohjatakin, ehkä juuri terapiaan tai sitten vihjata lääkityksestä, jos sinulla tdella on masennusta.

 

["Nainen"]

Itse naisena ihmettelen naisia, joille ei seksi maistu. Ei oman miehen eikä kenenkään muun kanssa. Menkää hyvät naiset tutkituttamaan hormonitasonne!

Itse olen niinkin halukas etä miestä ei aina edes haluta kun olen "aina valmis". Ongelmana minulle ei pitäisi olla ulkonäkö tai pään sisältö, mutta ainakaan halukkuudessa ei ole kerrassaan mitään vikaa. Ja kyllä minä teen lähes aina kotityöt, eikä sekään vie haluja...

 

[viisikymppinen isoäiti]

selvästikin te kaipaisitten lapsivapaata viikonloppua. ja yhteistä aikaa. jos mahdollista, niin lapset viikonlopuksi vaikka mummolaan ja sitten menette yhdessä, kylpylään, hotelliin tai mökille mihin vaan, kuitenkin pois kotoo. monesti se sitten saa parit lähentymään toisiaan uudestaan

 

[Lispetti]

Seksuaaliterapeutille mars!

Kyllä!

Harvan mies on niin hyvä antamaan neuvoja näissä asioissa että puhuminen hänelle riittäisi!
Gynellä hoidatetaan luonnollisesti ne fyysiset asiat.

 

[Lispetti]

selvästikin te kaipaisitten lapsivapaata viikonloppua. ja yhteistä aikaa. jos mahdollista, niin lapset viikonlopuksi vaikka mummolaan ja sitten menette yhdessä, kylpylään, hotelliin tai mökille mihin vaan, kuitenkin pois kotoo. monesti se sitten saa parit lähentymään toisiaan uudestaan

Peesi, heti kun homma edes on luistaakseen. Muuten voipi tulla vaisu reissu seksin saralta.

 

["Zafira"]

Sanot, että elämäsi on hyvin kiireistä ja lasten ehdoilla kulkevaa. Kuka sinä siinä kaiken keskellä olet? Onko sinulla aikaa vain itsellesi? Nautitko mistään muustakaan, ihan rehellisesti? Onko sinulla toteutettavissa olevia unelmia, tavoitteita?

Niin, ja minkä ikäisiä lapsenne ovat (anteeksi jos se lukee jossain enkä huomannut)? Jos he ovat pieniä, niin olen kuullut (omatkin lapseni siis ovat vielä tosi pieniä) että arki heidän kanssaan helpottaa joskus.

Psykologi voi kuunnella sinua, ja siitä voi olla sinulle apua, kun jaat elämäsi epäkohdat jollekin ulkopuoliselle. Kyllä hän voi sinua ohjatakin, ehkä juuri terapiaan tai sitten vihjata lääkityksestä, jos sinulla tdella on masennusta.

Tottahan se on, että MINÄ olen jossakin prioriteettina nro 100 (siis omassa tärkeysjärjestyksessä). Kaikki aika mitä työltä jää yritetään antaa lapsille. Minulla on varsin vähän aikaa vain itselleni, mutta joskus harvoin nautin konsertista, teatterista, oopperasta tms ystävieni kanssa.

Mitään suuria unelmia/tavoitteita minulla ei juurikaan ole. Olen työssä hyvässä asemassa ja olen saanut sen perheen, josta aina unelmoin (kärsin useamman vuoden lapsettomuudesta). Unelmoin lähinnä pienistä asioista: perheen yhteisistä lomamatkoista jne.

Mutta kaiken tämän hyvän keskellä mietin kyllä joskus, että "tässäkö tämä elämä nyt oli". Tätäkö minun elämäni on??? Töissä 8-16, lasten viemistä harrastuksiin, kotitöitä, ruoanlaittoa, pyykin pesua päivästä toiseen.

Lapseni ovat 2-, 6- ja 9-vuotiaat.

 

[rtee]

[QUOTE="Zafira";27394248]
Mutta: läheisyys ja kosketus on jotenkin jäänyt viime vuosina aika vähiin ja siitä syystä minun ei tee lainkaan mieli rakastella.[/QUOTE]

Jos tämä on se ongelma niin kannattaisi varmaan ensin keskittyä korjaamaan läheisyyden ja kosketuksen puute.

 

["Zafira"]

Jos tämä on se ongelma niin kannattaisi varmaan ensin keskittyä korjaamaan läheisyyden ja kosketuksen puute.

Koen, että se on ainakin yksi alkuperäisen ongelman syistä. Mutta koska ihminen on näköjään aika monitahoinen ja kompleksi kokonaisuus, niin läheisyyden lisääminen arkeen ei ole lisännyt minun seksuaalisia halujani.

 

["Zafira"]

Sanot, että elämäsi on hyvin kiireistä ja lasten ehdoilla kulkevaa. Kuka sinä siinä kaiken keskellä olet? Onko sinulla aikaa vain itsellesi? Nautitko mistään muustakaan, ihan rehellisesti? Onko sinulla toteutettavissa olevia unelmia, tavoitteita?

Niin, ja minkä ikäisiä lapsenne ovat (anteeksi jos se lukee jossain enkä huomannut)? Jos he ovat pieniä, niin olen kuullut (omatkin lapseni siis ovat vielä tosi pieniä) että arki heidän kanssaan helpottaa joskus.

Psykologi voi kuunnella sinua, ja siitä voi olla sinulle apua, kun jaat elämäsi epäkohdat jollekin ulkopuoliselle. Kyllä hän voi sinua ohjatakin, ehkä juuri terapiaan tai sitten vihjata lääkityksestä, jos sinulla tdella on masennusta.

Huomaan jääväni miettimään monia sinun minulle tekemiä kysymyksiä ihan tosissaan.
Ehkäpä minä olen jossakin tässä vuosien varrella hoitanut lapsia ja unohtanut itseni.
Ja voi olla, että minulla tosiaankin on jopa jonkinasteista masennusta.

Jotenkin kun katson ympärilleni, niin minulla on se kaikki mistä joskus unelmoin (lapsettomuuden rankkoina vuosina lapset oli haave ja toive nro 1). Ja nyt kun ne haaveet on saavutettu katson elämääni ja mietin "mitä nyt". Mitä minulla on jäljellä mistä voin yhä haaveilla. Mitä toteutumattomia unelmia minulla vielä on?

Vai onko kaikki saatu ja saavutettu ja elämä tästä eteenpäin on vain puurtamista???

 

[Rigel]

[QUOTE="Zafira";27395435]Vai onko kaikki saatu ja saavutettu ja elämä tästä eteenpäin on vain puurtamista???[/QUOTE]
On, nyt se kaikki täytyy vielä säilyttää.

Mutta lähtisin myös liikkeelle siitä läheisyydestä. Koska sitä sinä kerrot haluavasi. Jos olet kertonut miehellesikin tuon asian, hänen osansa olisi ottaa se huomioon.

 

["Zafira"]

On, nyt se kaikki täytyy vielä säilyttää.

Mutta lähtisin myös liikkeelle siitä läheisyydestä. Koska sitä sinä kerrot haluavasi. Jos olet kertonut miehellesikin tuon asian, hänen osansa olisi ottaa se huomioon.

TOTTA! Ja sitä säilyttämistä tässä yritetään! Onneksi me molemmat olemme sitä mieltä, että meidän perhe on niin ainutlaatuisen hieno ja arvokas, että sen eteen kannattaa tehdä työtä. Kumpikaan meistä ei ole kovin helposti valmis luovuttamaan.

Ja mitä tuohon läheisyyteen tulee, niin mieheni onkin sen JO huomioinut.
Toki sitten taas jos hän ei "saa" "koskaan" seksiä, niin se vaikuttaa hänen haluunsa pitää minua muuten lähellään.

Eli tietynlainen noidankehä.

Mutta keskustelujemme jälkeen mieheni on alkanut antamaan minulle suukkoja, paijaamaan, ottamaan kädestä, pyytämään vierelleen sohvalle jne.
Mutta jostakin syystä tämä ei (ainakaan vielä) ole mitenkään vaikuttanut minun sukupuolihalukkuuteeni.

 

[Rigel]

[QUOTE="Zafira";27395546]Mutta keskustelujemme jälkeen mieheni on alkanut antamaan minulle suukkoja, paijaamaan, ottamaan kädestä, pyytämään vierelleen sohvalle jne.
Mutta jostakin syystä tämä ei (ainakaan vielä) ole mitenkään vaikuttanut minun sukupuolihalukkuuteeni.[/QUOTE]
No maltti on valttia tässäkin asiassa?

Ehkä vielä tulee mieleen, että sinun pitää tutkia, mikä on SINULLE se tärkein hellyyden muoto. Itse ainakin törmään oman puolisoni kanssa siihen eroon, että mies arvostaisi tekoja, minä sanoja...

Ja noidankehästä eroon vaikka väkisin, muuten siitä tulee ikuinen (aihe vain vaihtuu).

 

["Vieras"]

Mua sitte korpeaa te naiset joille ei mikään riitä ja lapset sekä arjen pyöritys vievät kaiken " oman ajan" ja halut! Itsekästä!!!

Miksi te otatte miehen ja teette niitä lapsia jos arki niiden kanssa ei tuo onnea? Onni pitää löytää siitä työstä, arjesta, lapsista, miehestä ja siitä 8-16 ja 24/7 puurtamisesta!

Ihmisillä on syöpää ja kaikenlaisia muita sairauksia ja vaikeuksia ja sitten perheenäiti jaksaa valittaa lapsista ja haluttomuudesta.

Ota ero ja jätä miehelle lapset, niin saat sitä omaa aikaa!

 

[Rigel]

^ vieraalla kilahti?

 

["Zafira"]

Vieras (viesti 42) hyvä: En ole mielestäni edes valittanut oman ajan vähyyttä. Olen todennut, että jossakin tämän arjen pyörityksen keskellä olen unohtanut itseni sillä lapset tulevat AINA ensin. Ja ehkä unohtanut unelmien tärkeyden. Mutta en tunne kaipaavani omaa aikaa, vaan unelmoin nimenomaan lomamatkoista perheen kanssa jne, joten siinä mielessä avauduit väärälle ihmiselle.

Sen sijaan olen valittanut haluttomuuttani, sillä haluaisin haluta omaa aviomiestäni. Kamalaa eikö vaan...

 

[Tiukun äiti]

:hug: Voi kumpa mä voisin antaa nää mun tarpeettomat halut kaikille teille ihanille naisille, joilla on mies joka teitä haluaa ja rakastaa. :heart: :hug:
Toivottavasti asiat vielä muuttuu paremmaksi.

 

["vieras"]

Mäkään en tunne minkäänlaista halua. Joskus jokui sanoi, että hormonikierukka saattaa vaikuttaa libidoon, voisikohan sillä olla osuutta. Toisaalta en ole koskaan ollut hirveän seksuaalinen, elin useamman vuoden yksinkin, eikä seksi puute vaivannut vähääkään.

Nykyään vaan en haluaisi/jaksaisi ollenkaan. Mieluummin vaikka luen jotain tai nukun. Seksin harrastaminen tuntuu velvollisuudelta. Mies puolestaan haluaisi vaikka joka päivä, joten eihän tämä ihanteellinen tilanne ole. Mies vielä odottaa minun tekevän aloitteen, ja jos en pariin päivään tee, alkaa mököttäminen. Ja kun siitä uskaltaa huomauttaa, tulee huutoa ja tiuskimista. Ollaan asiasta keskusteltu, mutta kaikki jotenkin aina katoaa miehen muistista. Jos edes riittäisi se kerran pari viikossa, mutta kun ei. Ahdistaa.

 

[Rigel]

[QUOTE="Zafira";27395649]Sen sijaan olen valittanut haluttomuuttani, sillä haluaisin haluta omaa aviomiestäni. Kamalaa eikö vaan...[/QUOTE]
Kyllä tämä on asian ydin (ja tuo riehunut vieras ehkä väärässä ketjussa).

Uskoisin, että yhdessä yrittämällä asiat etenevät. Tulee myös mieleen, onko tähän tilanteeseen tultu pikku hiljaa? Silloin ei ehkä "parannuskaan" tule hetkessä. Joten edelleen, sitä malttia.

Ja joskus velvollisuudesta.

 

["Zafira"]

Kyllä tämä on asian ydin (ja tuo riehunut vieras ehkä väärässä ketjussa).

Uskoisin, että yhdessä yrittämällä asiat etenevät. Tulee myös mieleen, onko tähän tilanteeseen tultu pikku hiljaa? Silloin ei ehkä "parannuskaan" tule hetkessä. Joten edelleen, sitä malttia.

Ja joskus velvollisuudesta.

Olet enemmän kuin oikeassa! Tähän tilanteeseen on tultu pikkuhiljaa vuosien aikana.
Ja jossain vaiheessa sitä ehkä itsekin ajatteli, että se johtuu raskaudesta, tai se johtuu imetyksestä tms.
Nyt pienimmänkin imetyksen lopetuksesta on lähes vuosi, joten tällaiset selitykset ei enää riitä.
Mutta kai se vaan on hyväksyttävä, että parannus tapahtuu pikku, pikkuhiljaa.

Kiitos kaikille vastaajille tosi asiallisesta keskustelusta varsin arasta aiheesta. Tämä on minulle kipeä kysymys ja on ihanaa kun on oikeasti saanut kohtalontovereita ja asiallisia kysymyksiä.

 

[täällä myös]

...Kuulosti ihan mun tekstiltä Zafira. Tsemppiä! Itse oon tosiaan pyrkinyt siihen, että aina kun seksi ei tunnu kovin vastenmieliseltä "annan". Nautin korkeintaan siitä että mies nauttii, muuten ei tunnu missään. siis fyysisesti kyllä tuntuu enemmänkin kuin ennen lasta, mutta aivoissa ei tapahdu mitään.

Ootko muuten masturboinut?

Mä tajusin kuinka haluton olen kun en edes siitä enää nauti, vaikka orgasmin saankin siten. Joskus aikoinaan olin hyvinkin aktiivinen sillä saralla...

Kannattaisiko sun kokeilla ensin oman käden kautta, jos saisit siten heräteltyä seksuaalisuuttasi?

 

["höh"]

Hormonaalinen ehkäisy saattaa aiheuttaa tuon.

 

["Zafira"]

...Kuulosti ihan mun tekstiltä Zafira. Tsemppiä! Itse oon tosiaan pyrkinyt siihen, että aina kun seksi ei tunnu kovin vastenmieliseltä "annan". Nautin korkeintaan siitä että mies nauttii, muuten ei tunnu missään. siis fyysisesti kyllä tuntuu enemmänkin kuin ennen lasta, mutta aivoissa ei tapahdu mitään.

Ootko muuten masturboinut?

Mä tajusin kuinka haluton olen kun en edes siitä enää nauti, vaikka orgasmin saankin siten. Joskus aikoinaan olin hyvinkin aktiivinen sillä saralla...

Kannattaisiko sun kokeilla ensin oman käden kautta, jos saisit siten heräteltyä seksuaalisuuttasi?

Tajusin juuri itsekin, että en ole masturboinut varmaan pariin vuoteen kertaakaan!!! En kertakaikkiaan tunne minkäänlaisia seksuaalisia tarpeita, joten se ei ole edes tullut mieleen.

Minullakin tosiaan paikat kostuu jne, kun mies nuolee jne, mutta jotenkin vaan aivot ei pääse mukaan enkä saa heittäydyttyä siihen fiilikseen joka tarvittaisiin, jotta saisin orgasmin.

Ehkäpä täytyy kokeilla, jos oma käsi saisi heräteltyä tuota unessa olevaa seksuaalisuutta...