Siis mulla on munuaisten vajaatoiminta, ja luultavasti nyt jotenkin pahenemassa kun jalkoja turvottaa 
On niin kauhee olo henkisesti, ja pelottaa että mitä seuraavaksi.
Vanhemmat kauhistelee aina, ja muistuttaa mua että ei saa sitten syödä mitään kortisonia lääkkeeksi tähän. Oon ihan hämmentynyt, kun lääkäri taas mulle neuvoo että jossain vaiheessa sitäkin varmaan pitää kokeilla.
Pelkään joutuvani siihen Dialyysiin tai elinsiirtojonoon, kun mun tuurilla kellään ei oo mun kudostyyppiä.
Mua itkettää tää tilanne tällä hetkellä. Parin viikon päästä ois taas lääkärin kontrolli, ja taas se kysyy että onko kuoppaturvotusta jaloissa, ja onhan sitä Ei paljoa mutta niin että kun sitä palloniveltä painaa sisäreunasta niin kyllä siihen pieni kuoppa jää joka ei heti palaudu :/
Olen ollut aina tosi huolissani terveydestäni, nyt kuitenkin tosi korostetusti. Vahdin itteäni ja kroppaani kokoajan, ja musta tuntuu että oon kohta jo luulosairaskin.
Mies ei tunnu tajuuvan tätä stressiä, se jotenkin ajattelee mun kai olevan jotenkin kiusanhenki. Hän aina niin ihanasti mua auttaa kaikessa, ja palveleekin usein pyytämättäkin mua. Ja sit suuttuu kun ei aina tee mieli seksiä.
Itselle tulee paha mieli siitä, että ennen mun teki mieli sitä usein, ja nyt tuntuu että stressaan tätä terveyttäni niin että pelkään taas kuollakseni mennä kuuntelemaan tuomiopäivän uutisia. Jotenkin mä en vaan saa itsestäni silloin irti mitään
Eikä ees helpottanut että purin tänne. No tulipa purettua kuitenkin. :'(
On niin kauhee olo henkisesti, ja pelottaa että mitä seuraavaksi.
Vanhemmat kauhistelee aina, ja muistuttaa mua että ei saa sitten syödä mitään kortisonia lääkkeeksi tähän. Oon ihan hämmentynyt, kun lääkäri taas mulle neuvoo että jossain vaiheessa sitäkin varmaan pitää kokeilla.
Pelkään joutuvani siihen Dialyysiin tai elinsiirtojonoon, kun mun tuurilla kellään ei oo mun kudostyyppiä.
Mua itkettää tää tilanne tällä hetkellä. Parin viikon päästä ois taas lääkärin kontrolli, ja taas se kysyy että onko kuoppaturvotusta jaloissa, ja onhan sitä
Ei paljoa mutta niin että kun sitä palloniveltä painaa sisäreunasta niin kyllä siihen pieni kuoppa jää joka ei heti palaudu :/ Olen ollut aina tosi huolissani terveydestäni, nyt kuitenkin tosi korostetusti. Vahdin itteäni ja kroppaani kokoajan, ja musta tuntuu että oon kohta jo luulosairaskin.
Mies ei tunnu tajuuvan tätä stressiä, se jotenkin ajattelee mun kai olevan jotenkin kiusanhenki. Hän aina niin ihanasti mua auttaa kaikessa, ja palveleekin usein pyytämättäkin mua. Ja sit suuttuu kun ei aina tee mieli seksiä.
Itselle tulee paha mieli siitä, että ennen mun teki mieli sitä usein, ja nyt tuntuu että stressaan tätä terveyttäni niin että pelkään taas kuollakseni mennä kuuntelemaan tuomiopäivän uutisia. Jotenkin mä en vaan saa itsestäni silloin irti mitään
Eikä ees helpottanut että purin tänne. No tulipa purettua kuitenkin. :'(