pitääkö lapselle 1,6v huutaa että se tajuaa? :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja suruissaanvihoissaan
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

suruissaanvihoissaan

Vieras
kun tuntuu ettei mikään auta. isäntä sanoo että, huuda sille niin että, pelästyy...joskus pinna kireällä ja väsy olo niin huudan kyllä lapselle ja muuta en siitä saa kuin huonon oman tunnon...:( tuntuu että olen pilannut lapseni onnellisuuden huutamalla hänelle...en huuda joka pvä, mutta jos tekee pahojaan eikä usko, niin saatan huutaa "nyt jumalauta riittää, EI EI EI ja EI" tiedän et toi kirosana pitäis unohtaa...mutta...joskus pinna vaan katkeaa...

välillä lasta pukiessa saattaa mennä 10min kun hän itkee ja rimpuilee ja kiukkuaa...muutaman kerran olen ottanut hänet tiukkaan otteeseen ja hytkyttänyt kun on käynnyt niin hermoon...en siis ravistellut mutta heiluttanut paikoillaan...:( mä olen kauhea äiti....mutta tuntuu että tuo uhmaa vain minua...isälleen on kuin enkeli...
 
ei mun mielestä.
suuttua voi mutta huutaa ei kannata.
mun kokemusten mukaan lapsi alkaa huutaa takasin ja mielummin mä otan vastaani tottelemattoman hiljasen lapsen kun tottelemattoman itkusen ja huutavan lapsen.
 
siis ottanut tiukkaan otteeseen ja heiluttanut...tunne on sama kuin puristaisi käsiä nyrkkiin vihoissaan/jännittäisi itseään...mua joskus oikeasti todella raivostuttaa...noin tapahtunut ehkä 2-3krt...olen koittanut vähentää huutamista..musta vaan alkaa tuntua etten tiedä miten lasta kasvattaisin...koitan välttää oman äitini itselleni aiheuttamia juttuja, mutta tuntuu kulkevan tiukasti mukana...
 
Sähän olet aikuinen ja viisaampi kuin pieni lapsesi. Osaat varmasti neuvoa häntä muutenkin kuin huutamalla ja heiluttamalla.

Yhden neuvon voisin tässä antaa, joka helpottaa sua itseäsi ja lasta. Kun tuntuu, että alat kiihtyä, eikä jutut onnistu, niin laula lapselle - ihan mitä vain, vaikka omin sanoin, kunhan laulat. Lapsi alkaa ihmetellä lauluasi ja sä itse rauhoitut. Myös kuiskaamista kannattaa kokeilla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
kun olen kaikki keinot koittanut...ja tuntuu ettei mikään auta...

Aika, se auttaa. Esikoinen oli pahimmillaan 2-vuotiaana. Pukeminen oli yhtä tuskaa ja kiukuttelua. Mutta koita vaikka laulaa; "missä on X:n käsi, missä on X:n käsi, täällähän se" (ja käsi tulee hihasta ulos ) tms.
 
No se huutaminen ei ainakaan auta. Meillä myös 1, 6 v ja jos mää korotan ääntä, ni se loukkaantuu ressu. Vai onkohan mulla ylikiltti tyttö ku ei oo vielä koskaan ollu aihetta sille huutaa. Miks se ei siitä pukemisesta tykkää? Selevitä itelles, mitkä ne tilanteet on, missä se ei tottele ja pyri muuttamaan niitä.
 
mutta onko lapsi kärsinyt tilanteista traumoja tms? olen aina pyytänyt anteeksi, kerron aina kuinka paljon häntä rakastan ja kuinka tärkeä hän on minulle. saan ensi kuussa masennuslääkkeet..jospa ne auttavat omiin hermoihini!!! halailen ja suukottelen lasta, mutta joskus vaan pinna palaa totaalisesti...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
mutta onko lapsi kärsinyt tilanteista traumoja tms? olen aina pyytänyt anteeksi, kerron aina kuinka paljon häntä rakastan ja kuinka tärkeä hän on minulle. saan ensi kuussa masennuslääkkeet..jospa ne auttavat omiin hermoihini!!! halailen ja suukottelen lasta, mutta joskus vaan pinna palaa totaalisesti...

Eipä se lapsi varmaan mitään traumoja ole huutamisesta saanut.
 
Ei varmaan tarttis, vaikka oon ite siihenkin sortunut. Päättäväisellä äänellä sanoa, jämerällä, että nyt tehdään näin. Mutta mikä minäki oon neuvomaan kun meidän iltanukutukset on yhtä hoota ja ratkasua en tiedä, että tarttis uhkailla, lahjoa ja kiristää... ja korottaa sitä ääntä. :ashamed: :ashamed: :ashamed: :ashamed: :ashamed: :ashamed:
 
Minä tein itselleni tarrataulun kun tuntui että pinna katkeaa pikkusen liian helposti, niin typerältä kun se kuulostaakin :ashamed: Tarrans aan kun olen ollut kiltti äiti päivän. Kummasti on auttanut hermojen venyttämisessä.

Jos minulta kysytään niin se, että Itse tiedät että huutaminen on vöörin on sinällään jo hyvä asia, koska nyt voit edes yrittää muuttaa käyttäytymistäsi. Kannattaa koittaa mitä vaan kikkas konsteja millä saisit hieman itsehillintää, tuota tarrataulua, laulamista, 500 laskemista... Itse myös joskus ilta huudoissa kun poika ei halua alkaa nukkumaan käyn tylsääkin tylsempää monologia mielessäni ja mietin vaikka mitä pojan lelulaatikossa onkaan ja mitkä lelut sieltä laitetaan seuraavaksi jäähylle ja mitä leluja hän saa jäähyltä pois, siinä kun keksittyy ajattelemiseen ei se huuto niin kiristä hermoja.
 
Minä teen hermon palaessa niin, että lähden tilanteesta pois, puhallan keuhkot tyhjiksi ja ravistelen käsiäni. Tietenkään sitä ei kauas voi lähteä, mutta esim. jos pukiessa pinna kiristyy niin lopetan pukemisen ja nousen ylös hetkeksi, irrottaudun tilanteesta. Samalla mietin päässäni että tämä on nyt sellanen juttu joka on tehtävä, sille ei voi mitään. Huutaahan tuon ikäselle ei kannata, koska ei se sitä varmaan edes ymmärrä. Hermostuu vaan lisää. Eihän se lapsi siitä huutamisesta rikkikään mene, mutta yritä keksiä joku muu konsti sen vihastuksen purkamiselle.

Ja usko pois, kyllä se aika auttaa. :hug:
 

Yhteistyössä