Pitääkö tyytyä murusiin ?

[Raivotar kohta]

Olen ollut naimisissa reilut 20 vuotta. Olen hoikka, huoliteltu ja omasta mielestäni vielä hyväkroppainen. Ongelma on mieheni.

Seksin aloitteista teen kyllä 80 % ainakin. Saan mieheni innostuman, kun osaan oikealla tavalla viihdyttää. Kyllä hän näyttää nauttivan ja saavan tyydytyksen oikein perusteellisesti. Hän on tyytyväinen seksielämään.

Mutta minä en. Vaikka kuinka viihdyttäisin häntä, saan itse vain muruset. Ei juuri hyväilyjä, ei suudelmia, vain panot. Ei auta puhuminen, kokeiltu on siksi monta kertaa. Ei ota kuuleviin korviinsakaan minun toivomuksiani, suuttuu vain. Kyllä mättää ja kovasti.

Tapasin jokin aikaa sitten mukavan, oman vaimonsa kanssa vaikeuksissa olevan miehen. Hän kyllä rutistelisi ja hyväilisi ja saisin kaiken mitä tahtoisin. No suudeltu on ja rutisteltu, mutta sänkyhommiin en ole uskaltanut. Aviomieheni on ainoa seksikumppanini ja pettäminen pelottaa.

Pitääkö tyytyä siis loppuikä murusiin vai uskallanko hypätä aidan yli ja tuntea kerrankin olevani nainen, haluttava ja seksikäs ? Mitä itse tekisitte ?

 

[Leena]

Voisitko sinä koettaa miehesi kanssa tällaista: ettet anna ennen kuin se on valmis kuuntelemaan sinun tarpeitasi? Eli rupeat pihtaamaan.Eihän se nyt ole oikein että pelataan vain miehen säännöillä, vastavuoroisuus olisi se paras keskitie.

 

[Bellariina]

Mitäkö itse tekisin? Minä tekisin niin että lopettaisen sen aloitteiden tekemisen, jos kerran seksi ei ole tyydyttävää. Lopettaisin myös antamisen, jos se ei tyydytä minua.

Miksi ihmeessä sinä harrastat epätyydyttävää seksiä? Eihän mies noin mitään opi. Kerro miehellesi masturboinneistasi ja fantasioistasi, mutta pidä jalat ristissä ellei mies tee mitään sinun nautintosi eteen.

Pettämään en lähtisi.

 

[eräs elli erämailta]

no, tyypillinen mieshän tuosta vain loukkaantuu ja alkaa naputtaa baareissa vieraille naisille, miten vaimo pihtaa ihan ilman syytä, vaikka hän on kyllä kaikin puolin hyvä mies.

Vaikka olisitkin selittänyt,vedonnut,vaatinut ja pyytänyt seksielämään kohennusta eikä sitä ole kuulunut, en oikein usko että miehesi on ymmärtänyt sinua - tai sitten ei vain välitä, kun palvelu pelaa hänelle. Luulisi kyllä, että jos olet hänelle tärkeä, hänkin yrittäisi jotain. Viimeistään siinä vaiheessa, kun sanot, ettet jaksa enää tällaista yksipuolista meininkiä ja olet harkinnut eroa. Älä sano harkitsevasi pettämistä, siitä vain suuttuu ja uhmahenki nousee, eikä ainakaan tee tilanteen hyväksi mitään loukkaantuneena.

Pane miehesi kova kovaa vasten, ei tuolla palvelumentaliteetilla muutosta tule ikinä (mies tuskin tajuaa sinun tarkoittavan sillä, että toivoisit itseäsikin "palveltavan". on ne äijät niin yksinkertaisia.)

 

[nainen eräs,]

Seksikö se parisuhteen liima on? Jos suhde toimii muuten, kyllä seksiinkin saa molempia tyyydyttäviä osasia. Asioista voidaan nääs puhua. Mutta jos suhde ei ole sen tasoinen, että voidaan ylipäätään puhua, tai vaikka voitaisi, eikä sillä ole merkitystä, eikä vastakaikua siihen lähtökohtaan elikkäs toisesta ymmärtämiseen ja välittämiseen saada, kannattaa miettiä miksi avioliitto on vielä kasassa.

Aloittaja: selvitä ensin suhde miehesi kanssa. Se ei tapahdu hetkessä vaan saattaa viedä aikaa ja vaatia kärsivällisyyttä. Ne asiat kun saattaa tulla miehelle vähän puun takaa ja vie aikaa ennen kuin on sisäistänyt ja miettinyt. Siihen asti suosittelen panttaamaan himoja, koska jos päädytte onnelliseen lopputulokseen jää itseäsi vaivaamaan että kävit aidan toisella puolen. Ethän haluaisi miehesikään toimivan niin?

On mahdollista ettei liitossanne ole enää muuta kuin hyvä kaveruus. Toisille se saattaa riittää loppuelämäksi, mutta heidänkin on sallittava puolisolleen oikeus täydellisempään elämään. Ei siis moralisoida "hyvässä ja pahassa jne". Sinulla on oikeus nauttia elämästä. Tuntea olevasi nainen, mutta mieti myös sitä miksi se edellyttää vastakaikua eli miehen huomiota. Eli käytätkö miestä vain itsekkäisiin tarkoituksiin. Hyvä parisuhde jos sisältää sekä seksiä, hellyyttä että arvostamista, on mahdollista ettei miehesi kykene sinulle pakettia tarjoamaan, mutta joku toinen sen sijaan voi. Ja mitä sinä tarjoat miehellesi, tai jollekin toiselle. Seksi ei ole elämän keskipiste.

 

[eräs elli erämailta]

^^^^ Eikös ap puhunut hyväilyistä ja suudelmista, joita ei mieheltä heru? Siis seksistä kyllä mutta myös muunlaisesta hellyydestä. Vaikkei seksi olisikaan elämän keskipiste niin on se ainakin siellä keskialueella parisuhteessa. Ja jos ei minkäänlaista hellyyttä heru niin mikäs suhde se edes on? Kämppissuhde? Piikasuhde? Jotain sentään, ettei tarvitse yksinkään olla?