Pitäisikö erota?

["plaah"]

Typerä kysymys, enkä odota nyt suoria vastauksia. Pohdin omaa tilannettani vain. Onko oikeita ja vääriä syitä erota?

Meillä on kolme alle 5-vuotiasta lasta. Mies on ihan kakara ja avuton kaikessa. Lähtien ihan siitä, ettei osaa huolehtia omasta hygieniastaankaan. Saan muistutella, että pitäisiköhän käydä suihkussa ja toisinaan en voi olla yököttelemättä hien hajua. Naama on ku perunapelto, hampaat rumat ja sukat haisee, tuskin tarvitsee mainita, ettei intiimihygieniakaan ole huipputasoa.. Mieheni ei jotenkin kummasti ole mielestäni haluttava.
Kotitöitä ei mitään hoida ainakaan omatoimisesti, ei sisällä eikä ulkona, vaikka miehen halusta asutaan omakotitalossa vuokralla. Jos huomauttelen, vastaukseksi saan "Joo, kulta!" ja asia tapahtuu hyvällä tuurilla viikon kuluessa, jos ollenkaan. Tälläkin hetkellä ihan pikkujutun mainitakseni on lamppuja talosta vaihtamatta 4, yksi ollut viime talvesta saakka. Homma, jonka olen mieheltä pyytänyt ja itsepäisyyksissäni en sitä tee.
Tuntuu kuin mulla olisi neljä kakaraa. Pari päivää takaperin sain kiukuttelua, kun miehelle ei ollutkaan puhtaita boksereita (oli muttei osannut etsiä).

Kaiken lisäksi mies meni keväällä töppäämään ja pahasti. Oli kännipäissään kokeillut jotain huumetta, vaikka oltiin siitä aiemmin keskusteltu ja sanoin vertaavani sitä pettämiseen ja ottavani sen vastaavana loukkauksena ja menettäväni luottamuksen. Ei edes itse sitä mulle tunnustanut ja kun sain sen kaivettua miehestä ulos, ei hän tuntienkaan keskustelujen jälkeen ymmärtänyt miksi se loukkasi minua niin pahasti. (On joskus ennen lapsia töppäillyt vastaavasti ja siksi siitä keskusteltiin. Tuntuu senkin takia pahalta ettei ollut eka kerta - silloin jo tein kantani selväksi.

Muuten on kiltti, hyvä isä ja hauskaa seuraa. Vain arjen pyörittäminen yhdessä ei suju.
Sekavaa tekstiä, ennemminkin ehkä omien ajatusten purkua.

 

[Anatolia]

[QUOTE="plaah";27109995]
Muuten on kiltti, hyvä isä ja hauskaa seuraa. Vain arjen pyörittäminen yhdessä ei suju. [/QUOTE]
Minusta tuo on suurin ongelma. Arjen pyörittäminen yhdessä ei suju. Mies ei ole perheen toinen aikuinen, jonka kanssa voisi tasavertaisesti jakaa vanhemmuuden ja kodin työt.

Moni mies on hauskaa seuraa, kaverina huippu, mutta aviomiehenä ja isänä painajaismainen.

Se, pitäisikö sinun erota...en mä tiedä. Sen tiedän, että itse tuskin jaksaisin tuollaista suhdetta. Enkä osaisi pitää kertomasi kaltaista miestä varmaan järin hyvänä isänäkään.

Vaikeita asioita.

 

[Katylina]

Miksi olet tehnyt lapsia tuollaislle miehelle, jonka tiesit olevan tuollainen jo ennen lasten tekoa?

 

[Isämies]

Mies ei ole haluttava ja lapsia tulee kuitenkin liki maksimifrekvenssillä (3kpl alle 5 vuoteen). Jepjep...

 

["vieras"]

Olet, jostain omasta ihmeellisestä syystäsi, tehnyt tämän avuttoman ja epähaluttavan miehen kanssa kolme lasta pikaseen,joten kanna vastuusi.

Pitää jaksaa. Ite soppasi keitit tietäen, mitä keitit.

 

["plaah"]

Ensimmäinen lapsi oli ylläri (niin ylläri kuin lapsi voi vaan olla) ja olen toivonut ja yrittänyt saada suhdetta toimimaan ja miestä aikuistumaan. Mut en mä silti tiedä mitä mä tässä teen, jotenkin kaikki vaan tapahtui, vuodet vaan on menneet eteenpäin. Lapsiluku selittynee kivoilla hormoneilla, jota myös vauvakuumeeksi kutsutaan. En halua miestäni, seksiä kyllä, ja tässä nyt on yhdessä oltu, niin.. Pimeä on aika hyvä apu Oikeasti ei kyllä naurata, kun tätä pohtii.

 

[rietas]

Ihan väärä ote heti alkuun se, että kuvittelee muuttavansa toisen mieleisekseen! Otit tuollaisen, sekstailit sen kanssa (ei kai voi olla yllätys, että seksistä saattaa tulla raskaaksi?!) ja sitten vielä lisää lapsia...

Mie en käsitä tuollaista. En.

 

["vaimo"]

Ihan väärä ote heti alkuun se, että kuvittelee muuttavansa toisen mieleisekseen! Otit tuollaisen, sekstailit sen kanssa (ei kai voi olla yllätys, että seksistä saattaa tulla raskaaksi?!) ja sitten vielä lisää lapsia...

Mie en käsitä tuollaista. En.

mun mies kuvittelee voivansa muuttaa mua... ja minähän en muutu.. tuskin ap tässäkään onnistuu

 

["särkynyt sydän"]

Olen elänyt monta vuotta miehen kanssa saman katon alla, mutta erillään, koska mikään yhteiselämä ei sujunut. Kokemuksena oli tosi ahdistavaa, joduin mielialalääkityksellekin. Koska jouduin hoitaa arjen omin nokkineni lasten kiukutteluineen, oli ero opulta ainoa ratkaisu. Ehkä samaa suosittelen sullekin, se ei ole aluksi helppoa mutta kaikkeen tottuu...

 

["plaah"]

Eihän toista voi muuttaa, kyllä mä sen tiedän, mutta oon odottanut sen tässä vuosien ja lasten myötä kasvavan. Koskaan mitään intohimoista "Tuon mä haluan!" rakastumista ja rakkautta ei ole ollut. Ystävyyttä, joka lopulta sit lipesi suhteeseen, kämppiksiksi jne.. Ja joo, seksistä voi seurata lapsia, siksi nuo sulut ton yllärin perässä. Lapset olen halunnut ja rakastan, tyhjää olisi ilman niitä<3

 

["plaah"]

Sillä mä sitä eroa pohdinkin, käy ottamaan aivoon ja vie voimia, kun aina olettaa toisen osallistuvan ja auttavan, mutta mitään ei sit tapahdukaan. En jaksa huolehtia ja nalkuttaa, että asiat tulee hoidetuiksi. Tuo kun ei vastuuta ota mistään, kaikki raha-asioista likapyykkiin on mun kontolla.
Ja kun mies on niin loppuun asti lapanen, että vaikka olen erosta puhunut ja sillä "uhkaillut" , niin nostaa aina vaan kädet pystyyn ja osoittaa sanoillaan ja eleillään, että ihan sama, senkus meet.

 

[rietas]

Tuskinpa se kaikissa pitkissä suhteissa aina on yhtä intohimoa. Sellaistahan kyllä saisi, jos aina vaihtaisi uuteen kun edellisen kanssa arki alkaa -mutta mikä järki siinä olisi? Mitäs pahaa arjessa ja vakaassa parisuhteessa on? Ainakin se niille lapsille on mukavampaa, kun on toisiinsa sitoutuneet vanhemmat eikä isä ja äiti, jotka tahoillaan vaihtavat suhteesta ja intohimosta toiseen.

 

["plaah"]

Toimivassa arjessa ja vakaassa parisuhteessa ei oliskaan mitään pahaa, mut kun sitä ei oo. Tai on niin kauan, kun mä oon hiljaa ja hoidan kaikki. Ja vaikka kuin jättäisin kotitöitä tekemättä, ei mies niihin silti tartu. Mun kiukuttelu alkaa siinä vaiheessa, kun kämppä on sotkunen eikä jätkä tajua laittaa tikkua ristiin.

 

[rietas]

[QUOTE="plaah";27110200]Toimivassa arjessa ja vakaassa parisuhteessa ei oliskaan mitään pahaa, mut kun sitä ei oo. Tai on niin kauan, kun mä oon hiljaa ja hoidan kaikki. Ja vaikka kuin jättäisin kotitöitä tekemättä, ei mies niihin silti tartu. Mun kiukuttelu alkaa siinä vaiheessa, kun kämppä on sotkunen eikä jätkä tajua laittaa tikkua ristiin.[/QUOTE]

Se on tottunut siihen, että sä kuitenkin jossain vaiheessa ne kotityöt teet. Älä tee. Työnnä sille imuri kouraan ja sano, että sen vuoro, siivoa nyt.

 

[Anatolia]

[QUOTE="plaah";27110174]Sillä mä sitä eroa pohdinkin, käy ottamaan aivoon ja vie voimia, kun aina olettaa toisen osallistuvan ja auttavan, mutta mitään ei sit tapahdukaan. En jaksa huolehtia ja nalkuttaa, että asiat tulee hoidetuiksi. Tuo kun ei vastuuta ota mistään, kaikki raha-asioista likapyykkiin on mun kontolla.
Ja kun mies on niin loppuun asti lapanen, että vaikka olen erosta puhunut ja sillä "uhkaillut" , niin nostaa aina vaan kädet pystyyn ja osoittaa sanoillaan ja eleillään, että ihan sama, senkus meet.[/QUOTE]
Miksi oletat? Eihän se ole osallistunut tai auttanut ennenkään, miksi sitten nyt.

Sanoisin, että hyväksy kohtalosi tai laita lusikat jakoon. Se, että aina vaan odotat miehen osallistuvan, toivot ja petyt, on henkisesti hiton kuluttavaa.

Eikä mies muutu ellei itse halua muuttua, vaikka miten nalkuttaisit.

Erolla uhkailu on typerää. Ei se tietenkään tehoa, koska olet siitä puhunut mutta et ole kuitenkaan sitä toteuttanut.

 

["plaah"]

Tota holhoamista ja komentelua mä nimenomaan en jaksa. On vissiin liikaa vaadittu, et mies käyttäis niitä omiakin aivojaan välillä...

 

["plaah"]

Ei tehonnut sillä ensimmäiselläkään kerralla. Kuluttavaa on joo. Väittää aina muuttuvansa ja lupaa kuun taivaalta - se lupaus pitää ehkä kaks viikkoa.

 

["Sirkkeli"]

Niin, silleenhän sun tilanne ei ole kamalan huono, mutta kyllähän tuo syö koko ajan sinua. Niin kuin olet huomannut. Jos ei kundi ole ottanut neuvosta vaarin, niin ei se sitä missään vaiheessa otakaan. Ottaisin kyllä eron. Mulle ei riittäis, että on hyvä isä ja hauskaa seuraa. Perheen isän täytyy olla paljon muutakin.

 

["plaah"]

Kiitos Sirkkeli ja Anatolia!

Se tässä on mietityttänyt, kun tuntuu ettei oo sellaista sosiaalisesti hyväksyttyä, oikeaa syytä. Kuten vaikka alkoholismia tai väkivaltaa.

 

[rietas]

[QUOTE="Sirkkeli";27110274]Perheen isän täytyy olla paljon muutakin.[/QUOTE]

Ja se kannattaa varmistaa ennen kuin siitä isää tekee!

 

["plaah"]

Ja se kannattaa varmistaa ennen kuin siitä isää tekee!

Kaikki kun ei tuu ilmi ennen niitä lapsia! Sitä kaksin ollessa kaipaa eri asioita toiselta..

 

[....]

Mulla tökkis jo pelkästään tuo ettei huolehdi hygieniasta..ja kyseessähän on mitä ilmeisemmin aikuinen mies..

 

["plaah"]

On joo ihan aikuinen mies. Alle kolmekymppisiä ollaan.

 

[Anatolia]

[QUOTE="plaah";27110341]Kaikki kun ei tuu ilmi ennen niitä lapsia! Sitä kaksin ollessa kaipaa eri asioita toiselta..[/QUOTE]
Tietysti.

Mutta hauska ja cool poikaystävä ei välttämättä ole ollenkaan hyvää aviomies- ja isäainesta.

Mies, joka ei siivoa, juo paljon, on kaikki illat harrastuksissa, tms ennen lasten saamista on todennäköisesti samanlainen myös lasten saamisen jälkeen. Eli siinä mielessä ajatellen: järjen käyttö sallittua, jopa suotavaa. Mutta turha sitä on jälkeenpäin manailla, ei se miksikään muutu.

Joskus tietty ennen niin vastuuntuntoinen mies voi muuttua vastuuntunnottomaksi syystä tai toisesta.

 

["plaah"]

Tietysti.

Mutta hauska ja cool poikaystävä ei välttämättä ole ollenkaan hyvää aviomies- ja isäainesta.

Mies, joka ei siivoa, juo paljon, on kaikki illat harrastuksissa, tms ennen lasten saamista on todennäköisesti samanlainen myös lasten saamisen jälkeen. Eli siinä mielessä ajatellen: järjen käyttö sallittua, jopa suotavaa. Mutta turha sitä on jälkeenpäin manailla, ei se miksikään muutu.

Joskus tietty ennen niin vastuuntuntoinen mies voi muuttua vastuuntunnottomaksi syystä tai toisesta.

Sitä jotenkin odotti sitä samaa aikuistumista toiselta, mitä itse on joutunut ja saanut oppia.