Pitäisikö kolmevuotiaan jo osata kohdella kissoja oikein?

["a p"]

Kun tuota vastikää 3 v. täyttänyttä vilkasta ja temperamenttista poikaa joutuu kyllä vielä usein neuvomaan ja komentamaankin, jos meinaa käsitellä kissaa liian rajusti. Herkästi alkaa ajamaan kissaa takaa, tai jos leikkii tämän kanssa, saattaa leikin tiimellyksessä heittää kissaan kissanlelulla tms. ja joutuu aina uudestaan kertomaan että kissaa voi sattua, kissaa täytyy kohdella hellästi tms. Ei mielestäni ilkeä ole, mutta herkästi vähän kovakourainen. Ja jäähylle joutuu jos otteet menevät liian rajuiksi tms.

Mutta kaverini on sitä mieltä että tuon ikäiselle pitäisi olla jo mennyt jakeluun miten kissoja käsitellään, ja oli keskustellut asiasta tuttujensa kanssa joilla on poikia, hekin kuulemma olivat sanoneet että pitäisi jo osata.

Parhaamme kyllä yritetään, ja aina torutaan jos on vähänkin kovakourainen tai jahtaa tms., ja lopetetaan touhu alkuunsa.

Eli onko tuon perusteella pojassa siis jotain vialla?

Hyvin vilkas ja omapäinen on, ja aikaa menee ennen kuin asiat menevät perille, monet kerrat saa sanoa samoista asioista. Uhmaakin on. Mutta olen jo huomannut monta asiaa missä on kehittynyt, ja on oppinut käytöstapojakin, osaa sanoa kiitos, ole hyvä, anteeksi tms. eli ei mikään ihan hirveä uppiniskainen riiviö kuitenkaan ole.

Vähän pahoitin mieleni tuosta, että oli mennyt muiltakin kyselemään asiasta.

 

["vieras"]

No lapsia on erilaisia, toiset oppivat eläinten käsittelyä aiemmin, toiset myöhemmin. Ihan oikein teette kun opetatte sitkeästi, ja torutte jos on kovakourainen. Ei voi tuolla tavalla yleistää että "pitäisi" jo osata. Varmaan oppii aikanaan.

 

[miau]

No eskareitakin pitää vielä neuvoa. Toiset sisäistää asian jo aikaisin, mutta sitten on niitä joille ei mene asia perille millään.

 

["vieras"]

Ei se 3-vuotias vielä ymmärrä että kissaan sattuu, eikä tunne empatiaa, mutta kyllä 3-vuotias jo tietää SÄÄNNÖT miten kissaa tulee kohdella. Eli häneltä kyllä voi odottaa ja vaatia että kissaa ei heitetä millään leluilla.

En ota kantaa siihen miten te toimitte kun en ole nähnyt, mutta mun eräs tuttuni aina selittää että kyllä hän pitää kuria ja kieltää ja plaaplaaplaa. Ja tosiasiassa kun mukula kiusaa koiraa niin äiti vaan lässyttää vieressä että äläs nyt, ei saa, koiraan voi sattua... voivoi kun meidän timo ei vielä ymmärrä kun on vasta 4 vee. Pah. Itse olisin jo vienyt mukulan niskapeffa otteella jäähylle aikoja sitten.

 

["niin"]

Meidän 1v 8 kk ei kiusaa tai tee pahaa kissoille. Alusta asti tehtiin selväks et kissa on perheenjäsen. Ja hyvin on oppi menny perille.

 

["a p"]

No eskareitakin pitää vielä neuvoa. Toiset sisäistää asian jo aikaisin, mutta sitten on niitä joille ei mene asia perille millään.

No sitähän minäkin. Kaverillani ei ole lapsia, ja oli sitten kysellyt onko normaalia ettei poikani osaa neuvomatta käistellä kissoja oikein, toruakin joutui, kun olimme hänellä kylässä. Hänellä on siis kissoja. Minusta oli ihan Ok että hän torui ja neuvoi, ja minäkin tietty. Mutta sitten sain muutaman päivän päästä varsin närkästyneen viestin että poika nauttii kun kissat kärsii, ja oli kysellyt tuttaviltaan joilla on lapsia, ja heidän mielestään ei ole todellakaan normaalia ettei tuon ikäinen tiedä miten kissoja kohdellaan.

Ja monissa muissakin asioissa joutuu vielä poikaa ohjaamaan. Hän on tosiaan vilkas ja omapäinen, muttemme anna hänen koskaan olla kuin "sika pellossa" vaan ohjaamme, ja rankaisemme asianmukaisesti joko jäähyllä tai takavarikoimalla leluja kun se on tarpeen. Jäähy toimii tosi hyvin ja asiat menee jakeluun.

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";26526557]Ei se 3-vuotias vielä ymmärrä että kissaan sattuu, eikä tunne empatiaa, mutta kyllä 3-vuotias jo tietää SÄÄNNÖT miten kissaa tulee kohdella. Eli häneltä kyllä voi odottaa ja vaatia että kissaa ei heitetä millään leluilla.

En ota kantaa siihen miten te toimitte kun en ole nähnyt, mutta mun eräs tuttuni aina selittää että kyllä hän pitää kuria ja kieltää ja plaaplaaplaa. Ja tosiasiassa kun mukula kiusaa koiraa niin äiti vaan lässyttää vieressä että äläs nyt, ei saa, koiraan voi sattua... voivoi kun meidän timo ei vielä ymmärrä kun on vasta 4 vee. Pah. Itse olisin jo vienyt mukulan niskapeffa otteella jäähylle aikoja sitten.[/QUOTE]

No nimenomaan niskapersotteella jäähylle. ja miten sopivasti sattuikaan, että juuri tässä äsken jahtasi kissaa, ja joutui jäähylle. Tajusi kyllä koska alkoi itkeä jäähyllä. Mutta silti toistaa käytöstään ihan säännöllisesti.

En minä tiedä mitä voisimme vielä enemmän tehdä, kun ei mene jakeluun.

Täytyy olla viemättä tuota poikaa mihinkään kyläpaikkaan missä on kissoja, tai muitakaan eläimiä. Oma vikani mitä hänet tuohon ko. kyläpaikkaankin vein. :-(

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";26526557]Ei se 3-vuotias vielä ymmärrä että kissaan sattuu, eikä tunne empatiaa, mutta kyllä 3-vuotias jo tietää SÄÄNNÖT miten kissaa tulee kohdella. Eli häneltä kyllä voi odottaa ja vaatia että kissaa ei heitetä millään leluilla.

En ota kantaa siihen miten te toimitte kun en ole nähnyt, mutta mun eräs tuttuni aina selittää että kyllä hän pitää kuria ja kieltää ja plaaplaaplaa. Ja tosiasiassa kun mukula kiusaa koiraa niin äiti vaan lässyttää vieressä että äläs nyt, ei saa, koiraan voi sattua... voivoi kun meidän timo ei vielä ymmärrä kun on vasta 4 vee. Pah. Itse olisin jo vienyt mukulan niskapeffa otteella jäähylle aikoja sitten.[/QUOTE]

Tietää tuokin säännöt, mutta luistaa niistä heti kun silmä välttää, ja sitten lähdetään taas jäähylle kylppäriin...

 

[meah]

Onko teillä kotona kissoja/muita lemmikkejä, vai näkeekö niitä vaan siellä kaverilla/ muualla kyläpaikoissa?

Kyllä meillä on oikeastaan jo alle vuoden ikäisestä alettu paukuttaa (ei kirjaimellisesti) lapsille päähän, miten elukoiden kanssa ollaan.
Mutta niiden on ollut pakkokin oppia olemaan eikä isompia ongelmia ole ollut, kun ne kasvaa täällä eläintarhan keskellä.

Jos taas niitä eläimiä näkee vaan jossain muualla ja ne on jännä ja aina vähän uusi juttu, niin uskoisin, että se oikean kohtelun opettaminen on vaikeampaa, eikä välttämättä tosiaan luonnistu vielä eskari-ikäiseltäkään.

 

["vieras"]

[QUOTE="a p";26526582]No nimenomaan niskapersotteella jäähylle. ja miten sopivasti sattuikaan, että juuri tässä äsken jahtasi kissaa, ja joutui jäähylle. Tajusi kyllä koska alkoi itkeä jäähyllä. Mutta silti toistaa käytöstään ihan säännöllisesti.

En minä tiedä mitä voisimme vielä enemmän tehdä, kun ei mene jakeluun.

Täytyy olla viemättä tuota poikaa mihinkään kyläpaikkaan missä on kissoja, tai muitakaan eläimiä. Oma vikani mitä hänet tuohon ko. kyläpaikkaankin vein. :-([/QUOTE]

Ok. Voi olla uhmaakin joka nyt ilmenee kissan kiusaamisen muodossa, eli tiukasti vaan jatkat kieltämistä ja rankaisuja asian suhteen. Ja rangaistusta voi ja kannattaa tehostaa, jos pelkkä jäähy ei riitä. Leluja vaan pois ja pitemmiksi ajoiksi, jos ei usko. Tai muu kiva, esim. telkkarin katsominen jos teillä sellaista harrastetaan.

Ja kyllä kannattaa edelleen totuttaa poikaa niihin eläimiin ja opettaa miten niitä kohdellaan, mutta tarkkana tietty pitää olla ettei pääse yhtäkään elukkaa vahingoittamaan

 

["a p"]

Onko teillä kotona kissoja/muita lemmikkejä, vai näkeekö niitä vaan siellä kaverilla/ muualla kyläpaikoissa?

Kyllä meillä on oikeastaan jo alle vuoden ikäisestä alettu paukuttaa (ei kirjaimellisesti) lapsille päähän, miten elukoiden kanssa ollaan.
Mutta niiden on ollut pakkokin oppia olemaan eikä isompia ongelmia ole ollut, kun ne kasvaa täällä eläintarhan keskellä.

Jos taas niitä eläimiä näkee vaan jossain muualla ja ne on jännä ja aina vähän uusi juttu, niin uskoisin, että se oikean kohtelun opettaminen on vaikeampaa, eikä välttämättä tosiaan luonnistu vielä eskari-ikäiseltäkään.

Meillä on kaksi kissaa, ja on tosiaan alettu paukuttaa noita sääntöjä pojalle päähän noin 10 kk ikäisestä. Ja hyvin napakasti. Mutta silti ei tunnu menevän jakeluun.

Kuun lopulla pitäisi mennä toiseen kaupunkiin kyläilemään perheessä jossa kaksi koiraa, taidan kieltäytyä kutsusta.

 

["vieras"]

tuo selittää aika paljon jos teillä ei oo kissoja..

 

[WhiteSnow]

Ei ne isommatkaan aina ymmärrä.. pitää vaan jaksaa toistaa ja toistaa.

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";26526604]Ok. Voi olla uhmaakin joka nyt ilmenee kissan kiusaamisen muodossa, eli tiukasti vaan jatkat kieltämistä ja rankaisuja asian suhteen. Ja rangaistusta voi ja kannattaa tehostaa, jos pelkkä jäähy ei riitä. Leluja vaan pois ja pitemmiksi ajoiksi, jos ei usko. Tai muu kiva, esim. telkkarin katsominen jos teillä sellaista harrastetaan.

Ja kyllä kannattaa edelleen totuttaa poikaa niihin eläimiin ja opettaa miten niitä kohdellaan, mutta tarkkana tietty pitää olla ettei pääse yhtäkään elukkaa vahingoittamaan [/QUOTE]

Itse asiassa, ollaan jo harkittu että annettaisiin tuo arempi kissa pois, kun olisi tiedossa tosi hyvä, lapseton, rauhallinen koti. Kyseessä tosi arka, herkkä kissa joka rakastaa rauhaa ja tykkäisi olla sylissä tms., mutta meillä ei uskalla paljon liikkua pojan ollessa hereillä, koska pelkää jo pelkästään tämän liikkeitä ja ääniä. Toinen kissa on 18 v., eikä muutenkaan koskaan liiku päiväsaikaan, ei ole liikkunut ennen lastakaan, noin 10 vuoteen, nukkuu kaikki päivät sängyn alla ja iltaisin tulee kolostaan. Hänellekin olisi kyllä jo toinen koti tiedossa. Mutta sittenhän tuo poika ei opi sitäkään vähää eläinten käsittelyä.

Otin vaan aika tavalla itseeni noista kaverini kommenteista, ja että poika nauttii eläinten kiusaamisesta selvästi, ja hänen tuttaviensa mielipiteestä, ja ajattelin että parasta kai sitten antaa omatkin kissat pois. En tiedä olisiko se oikea ratkaisu.

Pahinta tässä on se, että tosiaankin ollaan tehty kaikkemme. Pojan tärkein lelu, nallekin on takavarikossa usen tuon asian takia, ja muutama muukin rakas lelu.

Pojalla on tosi voimakas uhma, ja hän on hyvin haastava lapsi muutenkin. On käynyt joku diagnoosikin mielessä, ADHD tai Asperger tms. Tosin en tiedä voiko sitä olla, koska poika osaa keskittyä hyvinkin, jos on jotain mielenkiintoista. Mitään sääntöjä on hyvin vaikea saada menemään jakeluun.

Pojalla on viivästynyt puheenkehitys, puhuu tällä hetkellä suunnilleen kuin kaksivuotias, kato äiti iso auto , tyttö ajaa pyörällä, **** tahtoo nukkumaan, ****n oma nalle, äiti ottaa syliin, isi ajaa autoa jne. Jotenkin en tiedä että onko ymmärryskään sitten tuon kummemmalla tasolla. En oikeasti tiedä onko poika älyllisesti ikäisensä tasolla vai ei, koska puhe ei ole.

3 v. neuvolassa poika oli isänsä kanssa, ei ollut testit pahemmin onnistuneet koska oli ujostellut, ja th oli kirjoittanut että rauhallinen poika tms., no just, kaukana siitä, vieraskorea on. Päiväkodissakin on ihan eri poika kuin kotona. Ei ollut puhunut siellä yhtään, muttei ollut kysynyt puheesta mitään.

On vähän ollut mielessä että pitäisikö pyytää hänelle lähete johonkin tutkimuksiin.

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";26526652]tuo selittää aika paljon jos teillä ei oo kissoja..[/QUOTE]

Kyllä meillä on.

 

["vieras"]

Kuulostaa siltä, että lapsi vaan innostuu niin paljon kissan kanssa touhutessa, että ne säännöt meinaa unohtua. Kunhan vaan pidät kiinni siitä miten pitää toimia ja laitat pelin poikki jos menee rajuksi, kyllä lapsi vähitellen oppii.

 

["vieras"]

[QUOTE="a p";26526681]Itse asiassa, ollaan jo harkittu että annettaisiin tuo arempi kissa pois, kun olisi tiedossa tosi hyvä, lapseton, rauhallinen koti. Kyseessä tosi arka, herkkä kissa joka rakastaa rauhaa ja tykkäisi olla sylissä tms., mutta meillä ei uskalla paljon liikkua pojan ollessa hereillä, koska pelkää jo pelkästään tämän liikkeitä ja ääniä. Toinen kissa on 18 v., eikä muutenkaan koskaan liiku päiväsaikaan, ei ole liikkunut ennen lastakaan, noin 10 vuoteen, nukkuu kaikki päivät sängyn alla ja iltaisin tulee kolostaan. Hänellekin olisi kyllä jo toinen koti tiedossa. Mutta sittenhän tuo poika ei opi sitäkään vähää eläinten käsittelyä.

Otin vaan aika tavalla itseeni noista kaverini kommenteista, ja että poika nauttii eläinten kiusaamisesta selvästi, ja hänen tuttaviensa mielipiteestä, ja ajattelin että parasta kai sitten antaa omatkin kissat pois. En tiedä olisiko se oikea ratkaisu.

Pahinta tässä on se, että tosiaankin ollaan tehty kaikkemme. Pojan tärkein lelu, nallekin on takavarikossa usen tuon asian takia, ja muutama muukin rakas lelu.

Pojalla on tosi voimakas uhma, ja hän on hyvin haastava lapsi muutenkin. On käynyt joku diagnoosikin mielessä, ADHD tai Asperger tms. Tosin en tiedä voiko sitä olla, koska poika osaa keskittyä hyvinkin, jos on jotain mielenkiintoista. Mitään sääntöjä on hyvin vaikea saada menemään jakeluun.

Pojalla on viivästynyt puheenkehitys, puhuu tällä hetkellä suunnilleen kuin kaksivuotias, kato äiti iso auto , tyttö ajaa pyörällä, **** tahtoo nukkumaan, ****n oma nalle, äiti ottaa syliin, isi ajaa autoa jne. Jotenkin en tiedä että onko ymmärryskään sitten tuon kummemmalla tasolla. En oikeasti tiedä onko poika älyllisesti ikäisensä tasolla vai ei, koska puhe ei ole.

3 v. neuvolassa poika oli isänsä kanssa, ei ollut testit pahemmin onnistuneet koska oli ujostellut, ja th oli kirjoittanut että rauhallinen poika tms., no just, kaukana siitä, vieraskorea on. Päiväkodissakin on ihan eri poika kuin kotona. Ei ollut puhunut siellä yhtään, muttei ollut kysynyt puheesta mitään.

On vähän ollut mielessä että pitäisikö pyytää hänelle lähete johonkin tutkimuksiin.[/QUOTE]

Hmm, kuinka paljon yli kolmevuotias? onko juuri täyttänyt vai lähemmäs neljää..?

Kannattaa kysellä päiväkodissa tai sitten neuvolassa että olisiko ehkä aihetta johonkin tutkimuksiin, koska teillä on tälläisiä ongelmia.

Lapset ei useinkaan ole samanlaisia kotona ja esim. päiväkodissa, mutta kyllä päiväkodissa usein käy ilmi melko pian jos on jotain erityisen tuen tarvetta, sitä kun lapsi ei kumminkaan osaa peitellä itse.

 

["mimosa"]

Meillä on ihan sama ongelma. Just yks päivä kissa raapasi lasta silmään, osui onneksi vain alaluomeen. Ei näyttänyt sekään auttavan vaan edelleen repii kissoja ja juoksee niiden perässä joka paikkaan. Meillä joutuu nyt jäähylle välittömästi kun kissaa satutetaan. Oon muutenkin uhmakas eikä halua totella mitään vaikka varmasti tietää mitä saa/ei saa tehdä.

Kumpa ei vain tulisi mitään isompaa haaveria kissan toimesta.

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";26526709]Hmm, kuinka paljon yli kolmevuotias? onko juuri täyttänyt vai lähemmäs neljää..?

Kannattaa kysellä päiväkodissa tai sitten neuvolassa että olisiko ehkä aihetta johonkin tutkimuksiin, koska teillä on tälläisiä ongelmia.

Lapset ei useinkaan ole samanlaisia kotona ja esim. päiväkodissa, mutta kyllä päiväkodissa usein käy ilmi melko pian jos on jotain erityisen tuen tarvetta, sitä kun lapsi ei kumminkaan osaa peitellä itse.[/QUOTE]

3 v. 1 kk ikäinen. No eivät ole suoraan sanoneet että olisi tuen tarvetta. Sen ovat myöntäneet että puhe on myöhässä, lisäksi ei ole kuiva vielä. (vaippaa ei päivisin ole vähään aikaan ollut mutta muutama vahinko tulee, ei tunnista pissahätää, sanoo vasta kun pissa on tullut) Jäähyllä on kyllä päiväkodissa ollut 2-3 kertaa päivässä, ja siirrettiin keväällä takaisin pienten pöytään istumaan, kun ei osannut käyttäytyä samanikäisten pöydässä.

Itse ajattelen että tuen tarvetta olisi, koska vaikka olen kovasti kysellyt ja lueskellut lasten kasvatuksesta, (ainut lapsi) niin ei tuohon kyllä normaalin kasvatusperiaatteet tepsi, tai vasta monen mutkan kautta. Joskus on aika neuvoton olo tuon pojan kanssa, kun on 100 kertaa johdonmukaisesti toistanut tietyt asiat, ja silti poika tekee kuten itse haluaa, ja saa aika huimia raivareita monta kertaa päivässä tms.

Kaverini ei ole kauhean montaa kertaa lastamme nähnyt, ja kerroin kyllä että varmaan näin onkin, että suurin osa lapsista osaa jo eläimiä käsitellä, mutta hän ei ole suurin osa lapsista, ja että minä en tosiaan tiedä onko hän ns. erityislapsi. Oli vähän häpeissään ja pahoitteli. Se vaan ottaa päähän että hänen piti mennä ties kenen tuttunsa kanssa taivastelemaan lastamme.

Lisäksi, jännittää viedä häntä julkisille paikoille, ja tällä hetkellä emme käy hänen kanssaan kuin ihan pienissä ruokakaupoissa tms. Loma vähän pelottaa, kun emme oi todellakaan jäädä kodin ja leikkipuiston välillä.

Me siis mielestämme tarvitsisimme ammattilaisten tukea lapsemme kasvatukseen. meillä ei ole tätä ennen mitään kokemusta lapsista, ja tuo haastava tapaus vie todellakin sormen suuhun usein, vaikka parhaamme yritämmekin. Liian lepsu en halua missään nimessä olla, mutten liian ankarakaan. Ja pidänkin tärkeänä sitä, että kun poikaa joutuu usein komentamaan, niin että hyvästä käytöksestä myös kehutaan. Ja hellyyttä ei pidä unohtaa, tasapaino pitää säilyttää. Päiväkodissa onneksi on vasu-keskustelussa sanottu että pojasta näkee että hän on saanut paljon rakkautta.

 

["a p"]

[QUOTE="mimosa";26526710]Meillä on ihan sama ongelma. Just yks päivä kissa raapasi lasta silmään, osui onneksi vain alaluomeen. Ei näyttänyt sekään auttavan vaan edelleen repii kissoja ja juoksee niiden perässä joka paikkaan. Meillä joutuu nyt jäähylle välittömästi kun kissaa satutetaan. Oon muutenkin uhmakas eikä halua totella mitään vaikka varmasti tietää mitä saa/ei saa tehdä.

Kumpa ei vain tulisi mitään isompaa haaveria kissan toimesta.[/QUOTE]

Hui kamala sentään, hyvä kun ei pahemmin käynyt!! Meillä kissat ei ole vielä raapaisseet, on sen verran lehmänhermoisia. Mutta juuri tuota meilläkin, harva se päivä jahtaa kissoja tai koittaa tarttua hännästä tms., vaikka tosiaan joutuu jäähylle välittömästi, asioita selitetään, ja leluja takavarikoidaan tms. Ja tosiaan meilläkin on muutenkin uhmakas lapsi.

 

[Kotilohikäärme]

No meidän 3-v kyllä juoksee kissojen perässä kun haluaisi niitä silittää. Joskus saattaa halia (lue: maata kissan päällä molemmat rähmällään). Ei koskaan yritä satuttaa mutta aika usein joudun kuitenkin puuttumaan tilanteeseen irrottamalla pojan kissasta. Ihan järkeä puhumalla on saatu tilanne edes näin hyväksi. Eli että muistutan että kissa voi raapasta, koira purasta ym. Ollaan katseltu ja kokeiltu kuinka terävät kynnet ja mahtavat kulmahampaat niillä on. Ja muistutettu että jos haluaa olla niiden kaveri, niitä pitää kohdella hyvin. Vieraille eläimille on kyllä paljon kiltimpi kun ei niitä tunne ja on varoteltu, mutta näille omille vähän "tuttavallisempi" kun nämä nössykät on tottuneet eikä oikein edes pistä pahakseen.
En usko oikein jäähyttämiseen. Ehkä äärimmäisissä tilanteissa hyvä. Meillä käytössä vaan jos satuttaa pikkuveljeä, muttei kissan rakastamisesta. Ja nämä meidän jäbät on tosi nopeita ja temperamenttisia. Että varmaan joku rauhallisempi tapaus uskoo helpommin. Tai sitten on niitä joita ei edes kiinnosta. Että ihan turhaa kenenkään huudella mitä pitäis. Voi olla että niiden lapsi on vaan vähän vähemmän kerkiävä muutenkin. Semmoiset ei ymmärrä useinkaan vilkkaiden lasten sielunelämää vaan pitävät itseään jonain mestarikasvattajina.

 

[Big Bang Theory]

minusta on hiukan kummallista jos lapsi kiusaa eläintä. Meillä kolme lasta ja koira eikä lapset ole koskaan koiraa kiusanneet. Mummolassa kissa, eikä todellakaan ole sitä kiusanneet. Ollaan heti tehty selväksi, että eläimiä ei kiusata. Ne ovat perheenjäseniä ja niillä on oikeus omaan rauhaan ja niitä ei jahdata. Mitään eläintä ei jahdata. Minusta on karseaa kun jotkut antaa lapsiensa jahdata esim. lintuja korkeasaaressa ja puluja torilla. Siinä jo näkee miten eri tavalla ihmiset suhtautuu eläimiin ja antaa lastensa tehdä mitä tahansa niille.

Meille on tulossa koiranpentu syksyllä ja nuorin on 1v. Onneksi tajuaa jo selvästi miten koirien kanssa ollaan.

 

[Pahvikannu]

No kyllä meilläkin pitää vielä muistutella, meillä myös kaksi kissaa itsellä ja 3-vuotias poika. Pääasiassa hyvin menee, mutta varmaan siitä syystä että meillä kissat menee aina karkuun kun lapset heitä lähestyy... Useimmiten (jos kissat ovat hyvällä päällä ) silittely sujuu ihan hyvin, mutta sitten pojan tekee mieli vähän liian kovasti pitää hyvänä, tai kokeilla mitä tapahtuu jos nykäisee hännästä.

Mut en pidä tuota kissaa edes pahana, kun joka päivä saan muistutella myös pikkuveljen "käsittelystä"... Ja joka päivä meillä istutaan jäähyllä...

 

["a p"]

Että ihan turhaa kenenkään huudella mitä pitäis. Voi olla että niiden lapsi on vaan vähän vähemmän kerkiävä muutenkin. Semmoiset ei ymmärrä useinkaan vilkkaiden lasten sielunelämää vaan pitävät itseään jonain mestarikasvattajina.

Niinpä, tämän olen jo huomannut. Ja olen itsekin sen nähnyt jo omassa lapsuudenkodissani. Ise olin nimittäin ihan maailman kiltein ja rauhallisin lapsi, mutta minua ei kasvatettu kerrassaan ollenkaan. Silti vanhempani vieläkin joskus kehuskelevat kasvatustaidoillaan.

Itse taas pidän meitä miehen kanssa hyvinä kasvattajina, silti tuo poika on mitä on. Uskon että jos meillä olisi enemmän lapsia, osa saattaisi olla rauhallisempia luonnostaan, niinhän se usein menee. Ei ole siis meidän pojan vilkkaus, paksukalloisuus ja omapäisyys kiinni kyllä kurin puutteesta.

 

["a p"]

minusta on hiukan kummallista jos lapsi kiusaa eläintä. Meillä kolme lasta ja koira eikä lapset ole koskaan koiraa kiusanneet. Mummolassa kissa, eikä todellakaan ole sitä kiusanneet. Ollaan heti tehty selväksi, että eläimiä ei kiusata. Ne ovat perheenjäseniä ja niillä on oikeus omaan rauhaan ja niitä ei jahdata. Mitään eläintä ei jahdata. Minusta on karseaa kun jotkut antaa lapsiensa jahdata esim. lintuja korkeasaaressa ja puluja torilla. Siinä jo näkee miten eri tavalla ihmiset suhtautuu eläimiin ja antaa lastensa tehdä mitä tahansa niille.

Meille on tulossa koiranpentu syksyllä ja nuorin on 1v. Onneksi tajuaa jo selvästi miten koirien kanssa ollaan.

No on minustakin kummallista, ja ei olla koskaan vaan katsottu vierestä. Olen varmaan jo aika monta kertaa tässä kirjoittanut, ettei meillä ole kiinni siitä että pojan olisi annettu tehdä yhtään mitään, ja eläinten käsittelyä ollaan aloitettu tämän kalloon takomaan jo alle yksivuotiaasta.