E
"epätoivoinen"
Vieras
Reilu 1,5 vuotta ollut kovaa yritystä tulla raskaaksi. Aiempia lapsia minulla ei ole. Kävin noin 11kk yrityksen jälkeen yksityisellä gynekologilla kun kärsin todella kovista menkka ja ovulaatiokivuista ilman pillereitä ja toivottua tulosta ei syntynyt. Ovulaation olen tikuttanut joka kierrosta vaikka kipujen ja säännöllisen kierron takia ei kyllä tarvitsisi. Gynekologi teki ultra ja sisätutkimuksen ja totesi kaiken olevan kunnossa ja pyysi palaamaan asiaan jos vielä puolenvuodenkaan kuluttua en ole tullut raskaaksi. Kerroin hänelle että ovulaatiosta menkkoihin on vain 6-7 päivää, kuukautiseni ovat muuttuneet todella niukoiksi (vuotoa kahtena päivänä ja pikkuhousunsuojalla pärjää todella hyvin). Gynekologi oli sitä mieltä, että tuo aika riittää hyvin koska jos tulen raskaaksi niin silloinhan kuukautiset eivät ala. Itse olen kuitenkin lukenut monesta paikasta, että luteaalivaiheen olisi oltava vähintään 10 päivää, olenkohan ihan väärässä? Lisäksi huolestuttaa kun kuukautiseni ovat muuttuneet niin niukoiksi. Mitään moittimista ei ole "peruslabroissa", painossa tai elintavoissa, joten tuskin siitäkään johtuu, että e-pilleriden lopettamisen jälkeen menkat ovat lähes kadonneet.
Nyt kävin 1,5 vuoden yrittämisen jälkeen tk lääkärillä ja hänkään ei osannut tilanteeseeni ottaa mitään kantaa vaan laittoi lähetteen labrakokeisiin (PVK ja kilpirauhasarvot: samat kokeet otettu 2 kk sitten ja niistä ei vikaa ollut) ja lähetteen yliopistolliseen sairaalaan lisätutkimuksiin. Olen kuitenkin monelta kuullut, että tällaista tilannettavoisi koittaa hoitaa myös lääkkeillä jolloin muita hoitoja ei tarvita? Eikö noita lääkkeitä voi tavallinen tk lääkäri tai gynekologi määrätä? Pitääkö olla lapsettomuuteen erikoistunut gynekologi? Tk lääkärin vastaanotolla sain kuulla, että jonot sairaalaan ensikäynnille ovat aikalailla 6kk näin kesäaikana. Mietin pitäisikö mennä yksityiselle lapsettomuusklinikalle kun ikääkin meiltä löytyy 29 vuotta kummaltakin niin ei huvittaisi montaa vuotta odottaa, että lapsettomuuden syy selvitetään. Lisäksi minua harmittaa kun olen joutunut vaihtamaan minulle tärkeät urheiluharrastukset toisiin kun jumpan ja ratsastuksen aiheuttama liike sattuu alavatsalla todella kovaa. Myös käveleminen on välillä todella kivuliasta kun kaikki liike sattuu alavatsaan. Joten tästäkään syystä en oikein osaa unohtaa tai osaa olla toivomatta, että raskautuisin mahdollisimman nopeasti.
Toisaalta taas olen miettinyt olisiko vain järkevää unohtaa vauvahaaveet ja alkaa syömään e-pillereitä jolloin kivut pysyvät paremmin hallinnassa. Tämäkin on hankalaa koska olen nuoresta asti toivonut saavani noin 2 lasta mutta mieheni koki vasta nyt olevansa valmis isäksi. Myös mieheni toivoo lapsia todella kovasti joten olisi myös hänelle todella kova pettymys jos lapsia ei tulisi. Tuntuu vaan, että olen todella itkuherkässä tilassa kun vatvon asiaa kokoajan mielessäni.
Mielipiteitä miten asiassa edetä?
Nyt kävin 1,5 vuoden yrittämisen jälkeen tk lääkärillä ja hänkään ei osannut tilanteeseeni ottaa mitään kantaa vaan laittoi lähetteen labrakokeisiin (PVK ja kilpirauhasarvot: samat kokeet otettu 2 kk sitten ja niistä ei vikaa ollut) ja lähetteen yliopistolliseen sairaalaan lisätutkimuksiin. Olen kuitenkin monelta kuullut, että tällaista tilannettavoisi koittaa hoitaa myös lääkkeillä jolloin muita hoitoja ei tarvita? Eikö noita lääkkeitä voi tavallinen tk lääkäri tai gynekologi määrätä? Pitääkö olla lapsettomuuteen erikoistunut gynekologi? Tk lääkärin vastaanotolla sain kuulla, että jonot sairaalaan ensikäynnille ovat aikalailla 6kk näin kesäaikana. Mietin pitäisikö mennä yksityiselle lapsettomuusklinikalle kun ikääkin meiltä löytyy 29 vuotta kummaltakin niin ei huvittaisi montaa vuotta odottaa, että lapsettomuuden syy selvitetään. Lisäksi minua harmittaa kun olen joutunut vaihtamaan minulle tärkeät urheiluharrastukset toisiin kun jumpan ja ratsastuksen aiheuttama liike sattuu alavatsalla todella kovaa. Myös käveleminen on välillä todella kivuliasta kun kaikki liike sattuu alavatsaan. Joten tästäkään syystä en oikein osaa unohtaa tai osaa olla toivomatta, että raskautuisin mahdollisimman nopeasti.
Toisaalta taas olen miettinyt olisiko vain järkevää unohtaa vauvahaaveet ja alkaa syömään e-pillereitä jolloin kivut pysyvät paremmin hallinnassa. Tämäkin on hankalaa koska olen nuoresta asti toivonut saavani noin 2 lasta mutta mieheni koki vasta nyt olevansa valmis isäksi. Myös mieheni toivoo lapsia todella kovasti joten olisi myös hänelle todella kova pettymys jos lapsia ei tulisi. Tuntuu vaan, että olen todella itkuherkässä tilassa kun vatvon asiaa kokoajan mielessäni.
Mielipiteitä miten asiassa edetä?