Pitäisikö vaan jo unohtaa vauvahaaveet?

["epätoivoinen"]

Reilu 1,5 vuotta ollut kovaa yritystä tulla raskaaksi. Aiempia lapsia minulla ei ole. Kävin noin 11kk yrityksen jälkeen yksityisellä gynekologilla kun kärsin todella kovista menkka ja ovulaatiokivuista ilman pillereitä ja toivottua tulosta ei syntynyt. Ovulaation olen tikuttanut joka kierrosta vaikka kipujen ja säännöllisen kierron takia ei kyllä tarvitsisi. Gynekologi teki ultra ja sisätutkimuksen ja totesi kaiken olevan kunnossa ja pyysi palaamaan asiaan jos vielä puolenvuodenkaan kuluttua en ole tullut raskaaksi. Kerroin hänelle että ovulaatiosta menkkoihin on vain 6-7 päivää, kuukautiseni ovat muuttuneet todella niukoiksi (vuotoa kahtena päivänä ja pikkuhousunsuojalla pärjää todella hyvin). Gynekologi oli sitä mieltä, että tuo aika riittää hyvin koska jos tulen raskaaksi niin silloinhan kuukautiset eivät ala. Itse olen kuitenkin lukenut monesta paikasta, että luteaalivaiheen olisi oltava vähintään 10 päivää, olenkohan ihan väärässä? Lisäksi huolestuttaa kun kuukautiseni ovat muuttuneet niin niukoiksi. Mitään moittimista ei ole "peruslabroissa", painossa tai elintavoissa, joten tuskin siitäkään johtuu, että e-pilleriden lopettamisen jälkeen menkat ovat lähes kadonneet.

Nyt kävin 1,5 vuoden yrittämisen jälkeen tk lääkärillä ja hänkään ei osannut tilanteeseeni ottaa mitään kantaa vaan laittoi lähetteen labrakokeisiin (PVK ja kilpirauhasarvot: samat kokeet otettu 2 kk sitten ja niistä ei vikaa ollut) ja lähetteen yliopistolliseen sairaalaan lisätutkimuksiin. Olen kuitenkin monelta kuullut, että tällaista tilannettavoisi koittaa hoitaa myös lääkkeillä jolloin muita hoitoja ei tarvita? Eikö noita lääkkeitä voi tavallinen tk lääkäri tai gynekologi määrätä? Pitääkö olla lapsettomuuteen erikoistunut gynekologi? Tk lääkärin vastaanotolla sain kuulla, että jonot sairaalaan ensikäynnille ovat aikalailla 6kk näin kesäaikana. Mietin pitäisikö mennä yksityiselle lapsettomuusklinikalle kun ikääkin meiltä löytyy 29 vuotta kummaltakin niin ei huvittaisi montaa vuotta odottaa, että lapsettomuuden syy selvitetään. Lisäksi minua harmittaa kun olen joutunut vaihtamaan minulle tärkeät urheiluharrastukset toisiin kun jumpan ja ratsastuksen aiheuttama liike sattuu alavatsalla todella kovaa. Myös käveleminen on välillä todella kivuliasta kun kaikki liike sattuu alavatsaan. Joten tästäkään syystä en oikein osaa unohtaa tai osaa olla toivomatta, että raskautuisin mahdollisimman nopeasti.

Toisaalta taas olen miettinyt olisiko vain järkevää unohtaa vauvahaaveet ja alkaa syömään e-pillereitä jolloin kivut pysyvät paremmin hallinnassa. Tämäkin on hankalaa koska olen nuoresta asti toivonut saavani noin 2 lasta mutta mieheni koki vasta nyt olevansa valmis isäksi. Myös mieheni toivoo lapsia todella kovasti joten olisi myös hänelle todella kova pettymys jos lapsia ei tulisi. Tuntuu vaan, että olen todella itkuherkässä tilassa kun vatvon asiaa kokoajan mielessäni.

Mielipiteitä miten asiassa edetä?

 

["vieras"]

Onko endometrioosi tutkittu? Kuulostaa samoilta nuo kipuoireet kuin mulla ja itellä on se endo todettu, leikattu ja hoidossa nyt lääkkeillä.

 

["vieras"]

suosittelen yksityistä lääkäriä. joko lapsettomuuteen erikoistunutta, tai sitten ihan gyneä. itse hakeuduin puolentoista vuoden yrityksen jälkeen yksityiselle gynelle, jolta sain heti lääkkeet kiertoa tasaamaan, ja kolmannesta lääkkeellisestä kuukautiskierrosta se plussa sitten tuli. tiedän että lapsen "hankinta" voi olla pitkä ja uuvuttava prosessi, itselläkin iski niiiiin monia kertoja luovuttajafiilis, mutta koita jaksaa!

 

[Kurmeli]

Pitäisi unohtaa! Ja tämä ihan omasta kokemuksesta. Meillä oli esikoisen kanssa 1,5 vuotta aktiivista yritystä, jopa lapsettomuushoidoissa kävimme. Minä päätin luovuttaa, kun en jaksanut enää. Kuukauden tauon aikana tulinkin raskaaksi ja nyt se raskaus istuu tossa sohvalla. Tämän jälkeen en ole kertaakaan ehkäisyä käyttänyt ja nyt tulin viime syksynä raskaaksi ja tätä onnea odotettiin siis lähes 5 vuotta!!!

Kivut ovat tietysti ikäviä, tiedän kokemuksesta mutta minulla nuo kuukautisten niukkuus on aina ollut olemassa. Pisimmillään kuukautiskierto on ollut 57 päivää ja kuukautiset kestää 1-2 päivää. Lievä PCO minulla on ja vasen munasarja täysin tukossa, oikealta leikattu kasvaimen yhteydessä puolet munasarjasta mutta lääkärien mukaan minkään näistä ei raskautta pitäisi estää, eikä ole estänytkään... hidastanut vain! Luovuta siis haaveet ja ala nauttia elämästä. Tiedän sen olevan helpommin sanottu kuin tehty mutta yrittänyttä ei laiteta. Jonain päivänä voit hyvinkin huomata, että kauan toivomasi toteutui

Tsemppiä ja aidosti kärsivällisyyttä ja jaksamista mukaan :flower:

 

[vieras_vieras]

Pitäisi muistaa myös se, että vika voi olla miehessäkin.

 

[Ukko vaihtoon]

Onko miestä tutkittu?

 

["aloittaja"]

Endoa vähän pelkäänkin ja ei tulisi todellakaan yllätyksenä. Jotenkin vaan ei jaksaisi enää pettyä joka kuukausi ja rytmittää elämää kipujen mukaan, mutta toisaalta tekee mieli katsoa vielä "seuraava kierto". Olen koittanut keksiä kaikkia tulevaisuuden haaveita mitä voi toteuttaa ilman lapsia helpommin mutta en ole keksinyt mitään ja jotenkin tulee tyhjä ja surullinen olo kun lasta ei ala kuulumaan.

Osaisivatkohan auttaa yksityisellä lapsettomuusklinikalla paremmin vai onkohan siellä käynti "turhan kanssa"? Klinikalle 2 tunnin matka joten ei ihan turhaan viitsisi lähteä. Näihin kahteen lääkärikäyntiin mitä olen asian tiimoilta käynyt olen pettynyt (ja saanut kuvan että murehdin turhasta) vaikka olen korkein odotuksin vastaanotolle mennyt.

 

[Heinekeeni]

Ystävälläni oli liian lyhyt luteaaliaika (9 tai 10 päivää muistaakseni) ja vuoden yrittämisen jälkeen hän sai siihen lääkityksen. Heti seuraavalla kierrolla tärppäsi.

 

[..]

tuntuu kyllä siltä että jos kerta sinut on tutkittu ja vikaa ei ole niin pitäisikö se sperma tutkia seuraavaksi

 

["mira"]

jos miestä ei tutkittu niin sitä vois jo harkita ja luonnonmukaisista hoitokeinoista on monet saanu apua ku lasta ei kuulu ja "vikaa" ei löydy

 

["aloittaja"]

Niin siis minua ei ole tutkittu tarkemmin koska toinen ei nähnyt siihen tarvetta ja toinen teki lähetteen sairaalan öapsettomuuspolille. Jonot on vain niin pitkät etten tiedä pitäisikö jonottaa vai mennä yksityiselle lääkäriasemalle käymään. Juu kauheeta jahkailua mutta toisaalta ei tekisi vielä mieli luovuttaa mutta toisaalta en tiedä jaksanko näiden kipujen kanssa odottaa. Monesta paikasta olen siis lukenut, että luteaalivaiheen tulisi olla vähintään 10 päivää ja minulla se on 6-7 päivää. Mutta onkohan tosiaankin näin, ettei tuolla asialla ole merkitystä vaan lohduttaudun ajattelemalla, että se voisi olla selkeä syy miksi en tule raskaaksi.

 

[pitäisitutkia]

Ilman miehen tutkimista ei homma etene yksityisellä eikä julkisellakaan puolella. Kuuluu hormonikartoituksen, aikiolotutkimuksen ym. alkujuttujen tutkimiseen tuo miehen näytteen tutkiminen. Ja jos jotain häikkää on, katsotaan toinen näyte muutaman kuukauden päästä.

 

[Tuhkamuna?]

Mikset vastaa? Onko mies tutkittu?

 

["aloittaja"]

Luulin jo kirjoittaneeni aloitusviestiin (mutta jäi näköjään ajatus asteelle), että miehestä ei vikaa löytynyt. Kävi yksityisellä kun ei jaksanut kunnanpalveluita jonottaa ja sperma tutkittiin ilman jahkailuja.

 

["Neppis"]

Itselläkin yritystä takana jo kohtapuolin 1,5 vuotta. Tänä aikana ollaan saatu yksi plussa, johon meni 10kk, mutta se meni kesken rv8. Tämän keskenmenon jälkeen ei ole kuulunut mitään, aikaa siitä on kuitenkin jo 6kk.. Että surettaa, suututtaa ja masentaa. En kestä ollenkaan kuulla muiden vauvauutisia, en vaan kestä, suru tulee puseroon heti ja tuntuu että elämä on niin epäreilua. Miksi meiltä vietiin pieni vauvan alku jonka alkuunsaaminenkaan ei ollut helppoa vaan vei 10kk ja toisilla tärppää heti kun jättää ehkäisyn! Koko ajan kuulen läheisiltäni vaan vauvauutisia ja aina kun kysyn kauan kesti tärppiin, oli se joko vahinko tai heti ekasta yrityskierrosta.. että v*ituttaa!! Tasan ei mee nallekarkit juu, sen oon kyllä oppinut. Alkaa olemaan jo niin masentunut olokin että en tiedä kauan tätä enää jaksan.

 

["Neppis"]

Ainiin ja unohdin vielä sen sanoa, että silloin kun meillä tärppäsi tämä keskenmennyt raskaus, olin jo luovuttanut ja ajattelin silloin, että keskityn nyt ihan muuhun ja ajattelin että ehkä onkin parempi että saamme lapsen sitten myöhemmin, ja kas silloin juuri siin kierrossa tärppäsi kun sitä vähiten ajattelin ja olin jo luovuttanut! Eli olen tullut siihen tulokseen, että psyyke on suuressa osassa tässä vauvahommassa, mutta niin se vaan on niin hemmetin vaikea olla ajattelematta koko asiaa, kun sitä niin kovasti koko ajan toivoo. Mutta voi jospa vaan pystyisin taas unohtamaan koko homman ja keskittymään johonkin aivan muuhun.. mutta kun tästä alkaa tulemaan koko ajan vaan suurempi murhe ja stressi kun aikaa kuluu eikä plussaa kuulu eik näy. Pitäisi vaan yrittää "luovuttaa"...

 

["Neppis"]

Niin ja aloittajalle vielä sen verran, että mun mielestä kyllä toi sun luteaalivaihe on ihan liian lyhyt, ja lääkärin pitäisi siihen määrätä keltarauhashormonia. Mill ihmeen gynellä oot käynyt, jos hän ei sitä lääkärinä tajua. Itsekin sain juuri yksityisellä gynellä käydessäni reseptin keltarauhashormoniin terolutiin, mullakin tuo luteaali on aikas lyhyt, juuri ja juuri 10 päivää tai vähemmänkin, ja sain terokuurin. Eli kipinkapin vaan gyneltä sitä reseptiä pyytämään. Juuri aloitin tässä kierrossa niitä teroja popsimaan, ja jännäilen onko niistä mahdollisesti tilanteeseeni apua. Mualla siis tilanne se, että kierto on aika lyhyt, 24-28 päivää ja ovis yleensä 14.-17. kiertopäivänä, ja vuoto alkaa yleensä sellaisella tiputtelulla jo muutamaa pävää ennen itse menkkoja.