Pitäisikö vain luottaa siihen, että tuo 1 v syö tarpeeksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Heluna"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

"Heluna"

Vieras
Taas tuntuu, että ruokaa on tänään mennyt todella vähän ja mietin pitäisikö sitä kuinka paljon tuputtaa ja tarjota eri vaihtoehtoja tuolle 1 vuotiaalle. Tuntuu, että ruokailuihin menee tolkuttomasti aikaa ja taapero vain mieluiten leikkisi ruualla eli litistelee sitä pöytää vasten ja heittelee lattialle. Meillä on aina ruokailun jälkeen puolet pöydästä ruuassa, lattia noin 2 m säteellä ruuassa ja jos saa lusikan niin sinkoaa sillä ruokaa vielä pidemmälle. Kummankin vaatteet ovat aina sivan ruuassa jne. Mutta jos ei saa itse syödä ja kokeilla ruokaa ei sitten syö mitään tai yhden lusikallisen. Maitoa juo kyllä sitten reippaasti. Paino on noussut melkein aina tasaisesti mutta siellä "normaalin alarajoilla" eli painia saisi kyllä tulla lisääkin.

Syö siis jotain sormiruokaa samalla kun syötän lusikalla, näin menee parhaiten. Nytkin iltapalalla oli lusikoitavan ruuan lisäksi neljää eri sormiruokaa (aika keskiverto määrä) joista söi muutaman palan jokaista ja lopulla leikki.

Esikoinen siis kyseessä ja tiedän, että lapset sotkevat syödessä mutta välillä mietin tuleeko kaikille yhtä kova sotku syömisestä tai rajoitatteko jotenkin miten vauva/ taapero saa ruokaa käsitellä? Meillä oikeastaan ainoana olen pitänyt etten mielellään anna käsittelyyn lautasta jossa on lusikalla syötävää ruokaa koska siihen tuo upottaa kätensä ensin, lätkii muutaman kerran ruokaa ja sitten heittä lautasen mahdollisimman kauas lattialle.

Toisena mietin tarvitseeko ruokaa noin tuputtaa vai onko tuo vain niin pieniruokainen. Hyvä saavutus on jos syö noin 1/3 valmisruokaourkista (tai sitä vastaavan määrän) ja lisäksi esim. Noin 5-10 raejuuston murusta.
 
Kokeilepa muutama päivä tehdä niin, että otat lapsen syömään samaan aikaan kun aikuisetkin syö ja annat yksi pala kerralla samaa ruokaa sormiruokailtavaksi kuin mitä te syötte. Ei lautasta vaan suoraan pöydälle. Sitten syötten kylmän rauhallisesti, ettekä kiinnitä lapseen huomiota. Annatte palan kerrallaan ruokaa eteen puhelematta lapsen kanssa sen kummempia. Jos heittelee lattialle, niin antaa istua hetki aloillaan ilman ruokaa, sitten minuutin päästä taas uusi pala eteen.

Tähän tyyliin ne kuopukset oppii ja haluaa oppia kun heitä ei ehditä hyysätä jatkuvasti ja toisaalta lapsi haluaa ottaa muilta mallia.

Noin muuten sanoisin, että 1/3 purkki per ateria on jo hyvä määrä. Annathan maidon heti ruokailun jälkeen ja sitten ainakin parin tunnin tauko ennen kuin uudestaan syödään, silloinkin ensin kiinteitä ja maito heti pian perään.
 
En osaa neuvoa. Mutta pakko mainita että meillä rukailu on kans tuollaista, lapsi tosin vasta 8kk. Mutta tänään on syönyt vain 1 ison (200ml) pilttipurkillisen hedelmäjugurttia ja puolikkaan päärynän + pari maissinaksua + tissiä. Aika vähän mun mielestä :(
 
Kyllä mä komennan meidän 1vuotiasta, että ruokaa ei saa heittää lattialle. Tulee meilläkin sotku. Neiti on syönyt itse nyt 2 kk, ja enää ei leviä sinne 2m päähän vain syöttötuolin alle. Uskon, että syö tarpeeksi, vaikka otankin ruuan pois jos lentelee mihin sattuu. Meidän neidistä ainakin näkee, lentääkö ruoka tahallaan vai vahingossa. Ja meillä myös hyvin pienipainoinen tyttö.
 
On syönytkin aina suoraan pöydältä koska muuten ottaa lautasen ensimmäisenä käteen ja kippaa ruuat syyliinsä ja lattialle ennen kun ehtii maistaa palaakaan. Jos syön niin, että vauva on hereillä saa aika usein samaa tai ainakin jotain ruokaa annan mitä syö samalla. Pyrin kyllä syömään lämpimän ruuan/ pääruuan päiväuniaikaan jos vain mahdollista kun minusta on ihanaa syödä kerran päivässä rauhassa :) en tiedä pitäisikö tästä tavasta luopua jo tässä vaiheessa mutta on vain niin mukavaa jos ehtii syödä ruuan lämpimänä tai ilman keskeytyksiä. Ajattelin, että sitten kun taapero malttaa keskittyä syömiseen eikä siihen, että saa minun lautasen tai lasin tai haluaa heti pois syöttätuolista niin alan syömään kaikki ruuat hänen kanssaan yhtäaikaa.
 
Jos lapsi jaksaa tyytyväisenä touhuta ja kasvaa tasaisesti omilla käyrillään niin todennäköisesti silloin saa tarpeeksi ravintoa.
Pieneltähän nuo määrät oman reilu vuoden ikäisen ruokamääriin kuulostaa, mutta joidenkin napa vetää enempi ja joidenkin vähempi.

Meillä on n. 10 kuukautisesta syönyt lähes kaiken itse, jugurtti ja purkkiruoka(syö satunnaisesti kun ollaan menossa) syötetään. Alkuun söi sormin/käsin, nyt käyttää lusikkaa ja sormia.
Onhan se sotkuista puuhaa, alkuun varsinkin. Kourullinen ruokalappu, ikean syöttötuoli tarjottimella ja pyyhe sylissä, vaatteita ei ole tarvinnut kovin usein ruokailun jälkeen vaihdella.
 
Meillä on ollut ohjenuorana, että houkutellaan syömään mutta ei väkisin syötetä. Joskus lapsi ei vain jaksa keskittyä syömiseen, jolloin tarvitaan hieman houkuttelua jotta jotain menisi suuhunkin. Joskus hän ei sitten taas oikeasti halua/jaksa syödä, emmekä siihen pakota. Kyllä sen yleensä aika nopeasti näkee, onko nälkä vai ei - tuskin tämä ainakaan kuolee nälkään ruokakupin ääreen, kun vain jaksaa muutaman hetken ohjata sitä huomiota syömisen suuntaan :)

Nyt 1-vuotiaana tuo syö yleensä n. 1-2 dl ruokaa per ateria. Useimmiten pari desiä ja sen päälle äidinmaitoa. Sormiruokailu on aina tosi sotkuista, mutta lapsi pitää siitä, joten pyrimme tarjoamaan sormiruokaa mahdollisuuksien mukaan joka päivä. Vaatteet menevät hänellä aina sen jälkeen vaihtoon, koska ruokaa on pitkin housuja, hihoja ja rinnuksia (ruokalappu ei riitä pelastamaan vaatteita kaikelta "tuholta"). Myös pöytä ja lattia ovat aina aikamoisessa ryönässä. Lusikkaruoka menee yleensä paljon vähemmillä sotkuilla, joskus jopa lähes ilman roiskeita.

Sotkemista olen rajoittanut sen verran, että en anna lapsen kauheasti tunkea käsiään lusikkaruokaan (kuten puuroon), koska sen jälkeen sitä on joka paikassa. Sormiruuan kanssa annan vapaat kädet. Välillä lapsi tykkää syödä itse lusikalla, jolloin avustan hieman (jotta ruokaa menisi myös suuhun asti), mutta kyllähän siitä aika paljon sotkua tulee. Useimpina päivinä saa pari kertaa ainakin vaihtaa vaatteet.
 

Yhteistyössä