P
purkautumista ja turhautumista
Vieras
Meillä on 2 koiraa. Isäni ei ole koskaan pitänyt niistä. Tai sitten äitipuoleni. Joka on omien sanojensa mukaan niin pahasti allerginen ja saa aina jos joutuu meidän koirien kanssa samaan tilaan hirvittävän pahan astmakohtauksen.
Ikinä, en ole kyllä nähnyt hänen saavan sitä astmakohtausta. Eikä kyllä kukaan muukaan.
Mutta meidän koiria hän ei vain kestä, kuulema.
Siskoni koirasta ei tule mitään, hänen omantyttärensä koirasta ei tule mitään. Ja nyt kaikenhuipuksi he ottivat oman koiran nyt. Mutta ei hän sille ole allerginen.
Meidän koirille vain.
Isäni keksii koiristamme vain valittamista. Ne jopa pissaavaat liikaa.
Heillä on iso aidattu piha ja koiramme ovat yleensä saaneet olla siellä vapaana. Menimme käymään ja hän sanoi että pitäkää koirat kiinni kun heillä on vieraita. Se oli ihan ok siihen asti kun selvisi että kaikkien muiden koirat saavat olla irti....
Meidän koirat ovat ilmeisesti hänen ja vaimonsa mielestä vain niin kamalia ja pahoja. Sillä ei ole mitään merkitystä että kaikki muut pitävät koiristamme. Jopa koiria pelkäävä ja inhoava tätini kehuu kuinka kilttejä ja rauhallisia nuo ovat.
Mutta se koirista. Näemme isääni pitkän välimatkan vuoksi ehkä n. 6-7 kertaa vuodessa. Jos sitäkään. Ja silloinkin vain pari tuntia kerrallaan.
Näimme vähän aikaa sitten ekaan kertaan puoleenvuoteen. Menostamme sinne oli sovittu etukäteen.
Ehkä puolituntia hän jutteli meille. Sitten pyysivät olemaan sen aikaan lapsenvahtina kun käyvät kaupasta hakemassa äkkiä leivontatarvikkeita. Lupasimme.
Mutta kerroimme ennen sitä että meillä on parintunnin päästä sovittua menoa.
Reilun tunnin päästä soitin että meneeköhän teillä vielä kauan. Tulivat juuri vaatekaupasta ja seuraavaksi menevät ruokakaupppaan. Kului vielä tunti ennenkuin tulivat. Olivat autonkin käyttäneet pesulassa.
Ja meillä oli jo kiire siinä vaiheessa. Eli niin kovasti halusivat nähdä minua ja perhettäni.
Isäni aina suunnittelee kuinka hän lähtee nyt 2v poikani kanssa viikoksi lappiin kalaan. Siis ehkä jo ensikesänä. Äitiltä ei kuulema kysytä mitään.
Mutta ikinä hän ei halua viettää aikaa lastenlastensa kanssa. Ei edes lyhyttä päivänretkeä tehdä.
Suoraan viikoksi kalaaan vain sitten. ( arvatkaa kaksi kertaa aionko laskea )
Samaan aikaan kertoo kuinka siskopuoleni lapsi oli mukana ja jätti 4vuotiaana yksin nukkumaan kun lähti itse kalaan ja kun tuli takaisin löysi lapsen rannalta kävelemässä.
Tässä nyt vain pari esimerkkiä. Tätä se on ollut jo vuosia. Saattoi olla vähän sekavaa tekstiä. Kiitos jos jaksoitte lukea. piti vain päästä purkautumaan.
Jotenkin on niin kyllästynyt ja mietin että pitäisikö luovuttaa. Miksi itse pitää yrittää pitää ylläpitää suhdetta isääni jos ei saa mitään vastavuoroisuutta.
Ja hän ei ole mikään höperö vanha pappa vaan alta 50v terve mies.
Ikinä, en ole kyllä nähnyt hänen saavan sitä astmakohtausta. Eikä kyllä kukaan muukaan.
Mutta meidän koiria hän ei vain kestä, kuulema.
Siskoni koirasta ei tule mitään, hänen omantyttärensä koirasta ei tule mitään. Ja nyt kaikenhuipuksi he ottivat oman koiran nyt. Mutta ei hän sille ole allerginen.
Meidän koirille vain.
Isäni keksii koiristamme vain valittamista. Ne jopa pissaavaat liikaa.
Heillä on iso aidattu piha ja koiramme ovat yleensä saaneet olla siellä vapaana. Menimme käymään ja hän sanoi että pitäkää koirat kiinni kun heillä on vieraita. Se oli ihan ok siihen asti kun selvisi että kaikkien muiden koirat saavat olla irti....
Meidän koirat ovat ilmeisesti hänen ja vaimonsa mielestä vain niin kamalia ja pahoja. Sillä ei ole mitään merkitystä että kaikki muut pitävät koiristamme. Jopa koiria pelkäävä ja inhoava tätini kehuu kuinka kilttejä ja rauhallisia nuo ovat.
Mutta se koirista. Näemme isääni pitkän välimatkan vuoksi ehkä n. 6-7 kertaa vuodessa. Jos sitäkään. Ja silloinkin vain pari tuntia kerrallaan.
Näimme vähän aikaa sitten ekaan kertaan puoleenvuoteen. Menostamme sinne oli sovittu etukäteen.
Ehkä puolituntia hän jutteli meille. Sitten pyysivät olemaan sen aikaan lapsenvahtina kun käyvät kaupasta hakemassa äkkiä leivontatarvikkeita. Lupasimme.
Mutta kerroimme ennen sitä että meillä on parintunnin päästä sovittua menoa.
Reilun tunnin päästä soitin että meneeköhän teillä vielä kauan. Tulivat juuri vaatekaupasta ja seuraavaksi menevät ruokakaupppaan. Kului vielä tunti ennenkuin tulivat. Olivat autonkin käyttäneet pesulassa.
Ja meillä oli jo kiire siinä vaiheessa. Eli niin kovasti halusivat nähdä minua ja perhettäni.
Isäni aina suunnittelee kuinka hän lähtee nyt 2v poikani kanssa viikoksi lappiin kalaan. Siis ehkä jo ensikesänä. Äitiltä ei kuulema kysytä mitään.
Mutta ikinä hän ei halua viettää aikaa lastenlastensa kanssa. Ei edes lyhyttä päivänretkeä tehdä.
Suoraan viikoksi kalaaan vain sitten. ( arvatkaa kaksi kertaa aionko laskea )
Samaan aikaan kertoo kuinka siskopuoleni lapsi oli mukana ja jätti 4vuotiaana yksin nukkumaan kun lähti itse kalaan ja kun tuli takaisin löysi lapsen rannalta kävelemässä.
Tässä nyt vain pari esimerkkiä. Tätä se on ollut jo vuosia. Saattoi olla vähän sekavaa tekstiä. Kiitos jos jaksoitte lukea. piti vain päästä purkautumaan.
Jotenkin on niin kyllästynyt ja mietin että pitäisikö luovuttaa. Miksi itse pitää yrittää pitää ylläpitää suhdetta isääni jos ei saa mitään vastavuoroisuutta.
Ja hän ei ole mikään höperö vanha pappa vaan alta 50v terve mies.
