R
rva laitela
Vieras
Miehessä on toki hyviäkin puolia,mutta..
Ensinnäkin minua rasittaa se että seksiä on vähän,että siitä ongelmasta ei voi keskustella,meni aikaa ennenku mies myönsi edes asian(tämä tapahtui kun änkesin mukaanmiehen lääkäri ajalle ja latasin kärsiväni miehen halutomuudesta) tuon jälkeen jätin miehen keskustelemaan asiasta lääkärin kanssa. Tämän jälkeen mies yritti keskustella 1kerran asiasta ja oli sen 10min sen oloinen että on pahoillaan,minä en vain pystynyt vastaanottamaan yhtään mitään, koska tilanne oli jatkunut jo niin pitkään ilman muutosta ja koska mies ei pyynnöitäni huolimatta varannut lääkäriaikaa tämän vuoksi(tuo lääkäri aika oli siis ihan muissa asioissa miehellä aikanaan) eikä tehnyt mitään muutakaan.
No nyt lähestyy hääpäivä, ja mä mietin eroa. olin jo tossa 5viikkoa niin että en itse suostunut seksiin,meni kyllä monta viikkoa ennenku mies osoitti mitään haluamisen merkkejä,musta vaan tuntui että en pysty siihen että mies hoitaa hommansa ja taas on seksitöntä ties kuinka kauan kunnes herralle sattuu joskus sitten sopimaan.
lisäksi elän hellyyspulassa ja tämä on ollut suhteessä läsnä melkein alusta asti mutta typeränä ajattelin että kyllähän asia muuttuu, no eipä muutu.
MÄ en käsitä mikä helvetti siinä on että väittää rakastavansa(no joskus kauan aikaa sitten viimeksi) mutta ei voi tehdä jotain mikä vaatii niin vähän(ja mikä edellisissä suhteissani on ollut itsestäänselvyys nimittäin hellyys).
mä kaipaan kiihkeää suudelmaa, se on sitä ehkä kerran kaks vuodessa,nice,on tosi naisellinen ja haluttava olo tämän suhteen jäljiltä*sarkasmia*
lisäski teen minä/sanon mitä tahansa minkä luulisi tuntuvan jossain(siis pahalta) niin mies ei reagoi ei mitenkään, kyllä mä nään hänestä jos asia tuntuu pahalta,mutta miten voi olla niin vaikeaa AVATA suu??? mulla on isä ja liuta veljiä ja kavereita(miespuolisia) jotaka kyllä avaa suunsa ja kertoo miltä tuntuu.
tämän lisäksi mies on nyt ollut 4kk kaikki arkipäivät yksin kotona ja minä töissä, ja mä saan siivota kun tuun kotia koska mies on maksimissaan täyttänyt astianpesukoneen! mä oon niin raivona tollasesta itsekkyydestä.
tämän lisäksi siis kaikki kotityöt on ollut 99.9%mun vastuulla aiemminkin vuosia.
Miten joku kehtaa olla niin sika?
no pakkaanko laukut,vai millä ton saa muuttuu ajattelevaksi ja tekeväksi mieheksi,isolla m:llä?
Mulla on aika pahaolla nytkin valvon tämän takia,eikä oo eka kerta(mut silti samat epäkohdat pysyy vaikka oon kertonut että en saa nukuttuakaan aina). aamulla herätys 6:lta
ja jos joku tulee sanoo että sellasia ne on ne suomalaiset miehet niin ei oo,on ollut nääs toisenlaisiaki miehiä. eikä se puhuminen yms.ole vaikeaa ja seksuaalisuus no se pitäisi käsittääkseni olla jokaisen ihmisen perustarve.
Ensinnäkin minua rasittaa se että seksiä on vähän,että siitä ongelmasta ei voi keskustella,meni aikaa ennenku mies myönsi edes asian(tämä tapahtui kun änkesin mukaanmiehen lääkäri ajalle ja latasin kärsiväni miehen halutomuudesta) tuon jälkeen jätin miehen keskustelemaan asiasta lääkärin kanssa. Tämän jälkeen mies yritti keskustella 1kerran asiasta ja oli sen 10min sen oloinen että on pahoillaan,minä en vain pystynyt vastaanottamaan yhtään mitään, koska tilanne oli jatkunut jo niin pitkään ilman muutosta ja koska mies ei pyynnöitäni huolimatta varannut lääkäriaikaa tämän vuoksi(tuo lääkäri aika oli siis ihan muissa asioissa miehellä aikanaan) eikä tehnyt mitään muutakaan.
No nyt lähestyy hääpäivä, ja mä mietin eroa. olin jo tossa 5viikkoa niin että en itse suostunut seksiin,meni kyllä monta viikkoa ennenku mies osoitti mitään haluamisen merkkejä,musta vaan tuntui että en pysty siihen että mies hoitaa hommansa ja taas on seksitöntä ties kuinka kauan kunnes herralle sattuu joskus sitten sopimaan.
lisäksi elän hellyyspulassa ja tämä on ollut suhteessä läsnä melkein alusta asti mutta typeränä ajattelin että kyllähän asia muuttuu, no eipä muutu.
MÄ en käsitä mikä helvetti siinä on että väittää rakastavansa(no joskus kauan aikaa sitten viimeksi) mutta ei voi tehdä jotain mikä vaatii niin vähän(ja mikä edellisissä suhteissani on ollut itsestäänselvyys nimittäin hellyys).
mä kaipaan kiihkeää suudelmaa, se on sitä ehkä kerran kaks vuodessa,nice,on tosi naisellinen ja haluttava olo tämän suhteen jäljiltä*sarkasmia*
lisäski teen minä/sanon mitä tahansa minkä luulisi tuntuvan jossain(siis pahalta) niin mies ei reagoi ei mitenkään, kyllä mä nään hänestä jos asia tuntuu pahalta,mutta miten voi olla niin vaikeaa AVATA suu??? mulla on isä ja liuta veljiä ja kavereita(miespuolisia) jotaka kyllä avaa suunsa ja kertoo miltä tuntuu.
tämän lisäksi mies on nyt ollut 4kk kaikki arkipäivät yksin kotona ja minä töissä, ja mä saan siivota kun tuun kotia koska mies on maksimissaan täyttänyt astianpesukoneen! mä oon niin raivona tollasesta itsekkyydestä.
tämän lisäksi siis kaikki kotityöt on ollut 99.9%mun vastuulla aiemminkin vuosia.
Miten joku kehtaa olla niin sika?
no pakkaanko laukut,vai millä ton saa muuttuu ajattelevaksi ja tekeväksi mieheksi,isolla m:llä?
Mulla on aika pahaolla nytkin valvon tämän takia,eikä oo eka kerta(mut silti samat epäkohdat pysyy vaikka oon kertonut että en saa nukuttuakaan aina). aamulla herätys 6:lta
ja jos joku tulee sanoo että sellasia ne on ne suomalaiset miehet niin ei oo,on ollut nääs toisenlaisiaki miehiä. eikä se puhuminen yms.ole vaikeaa ja seksuaalisuus no se pitäisi käsittääkseni olla jokaisen ihmisen perustarve.
