M
masentunut
Vieras
Olen sairastanut vaikeaa masennusta 4 vuotta. 3 vuotta sitten meni niin pahaksi että kärsin psykoottisista oireista tai olin psykoosissa en nyt ole varma mikä on oikea ilmaisu. Näin elävän lapsemme kuolleena vaikka oli ihan hengissä mutta mä en sitä nähnyt, vaikea selittää.... Toivuin ja sain jossain vaiheessa lopetettua lääkityksenkin.
Olen koko ajan käynyt 5-2 kertaa kuussa psyk.polilla, eli hoito on jatkunut. Viime syksynä olo taas huononi ja lääkitykset aloitettiin. Lääkäri polilta useita kertoja ehdottanut sairaslomaa, mutta en ole halunnut, koska se tuntuisi luovuttamiselta ja laiskuudelta.
Nyt vajaa kuukausi sitten meni siihen pisteeseen että en vain enää jaksanut, ei jaksanut lukea lapsille yhtä pientä kirjaa ja maailma oli niin musta, lasten takia en ole halunnut kuitenkaan kuolla vaikka joka kerta nukkumaan mennessä toivon etten enää heräisi. Polilta saivat minut suostumaan sairaslomaan. Olen ollut nyt 2 viikkoa sairaslomalla, 2 viikkoa vielä edessä minä aikana mun pitäisi päättää oma kantani pidempään vaikka n. 3kk sairaslomaan jota lääkäri suositteli.
En tiedä vaan mitä tehdä... En haluaisi olla sairaslomalla koska se hävettää niin paljon... Ja noin pitkässä ajassa tulee jo rahakin mieleen... Mies sanoi ettei meillä ole siihen varaa ja tiedän sen itsekkin, pelkään vain että lääkäri on oikeassa ja tilanne vain huononee... Ja haluan jaksaa lukea lapsille edes yhden kirjan, haluan olla parempi äiti, mikä tarkoittaa että mun on saatava itseni kuntoon. Tiedän sen järjellä ja tiedän myös järjellä ettei rahat riitä jos ei ole töissä.
Tämä miettiminen ei ainakaan helpota oloa kun pelkään että mies suuttuu jos jään sairaslomalle mutta pelkään myös psykoosin uusivan jos en toivu...
Olen koko ajan käynyt 5-2 kertaa kuussa psyk.polilla, eli hoito on jatkunut. Viime syksynä olo taas huononi ja lääkitykset aloitettiin. Lääkäri polilta useita kertoja ehdottanut sairaslomaa, mutta en ole halunnut, koska se tuntuisi luovuttamiselta ja laiskuudelta.
Nyt vajaa kuukausi sitten meni siihen pisteeseen että en vain enää jaksanut, ei jaksanut lukea lapsille yhtä pientä kirjaa ja maailma oli niin musta, lasten takia en ole halunnut kuitenkaan kuolla vaikka joka kerta nukkumaan mennessä toivon etten enää heräisi. Polilta saivat minut suostumaan sairaslomaan. Olen ollut nyt 2 viikkoa sairaslomalla, 2 viikkoa vielä edessä minä aikana mun pitäisi päättää oma kantani pidempään vaikka n. 3kk sairaslomaan jota lääkäri suositteli.
En tiedä vaan mitä tehdä... En haluaisi olla sairaslomalla koska se hävettää niin paljon... Ja noin pitkässä ajassa tulee jo rahakin mieleen... Mies sanoi ettei meillä ole siihen varaa ja tiedän sen itsekkin, pelkään vain että lääkäri on oikeassa ja tilanne vain huononee... Ja haluan jaksaa lukea lapsille edes yhden kirjan, haluan olla parempi äiti, mikä tarkoittaa että mun on saatava itseni kuntoon. Tiedän sen järjellä ja tiedän myös järjellä ettei rahat riitä jos ei ole töissä.
Tämä miettiminen ei ainakaan helpota oloa kun pelkään että mies suuttuu jos jään sairaslomalle mutta pelkään myös psykoosin uusivan jos en toivu...
