Pliis, mitä tässä vois tehdä, kenelläkään vastaavasta kokemusta jne.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "ihmettelevä"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

"ihmettelevä"

Vieras
Yritän kertoa lyhyesti, vaikka se voi olla vähän vaikeaa...

Olen 3 lapsesta vanhin, nyt 29v. Vanhemmat erosivat kun olin 6. luokalla. Äiti on aina ollut sekaisin, ns. yrittänyt itsemurhaa lukuisia kertoja, joskus silloin ollut vain mun silloin eskari-ikäinen sisko kotona, ei ole huolehtinut meistä, miehensä, joiden kanssa aina on ollut pakko mennä naimisiin, ovat kytänneet meitä, hyväksikäyttäneet siskoani jne. Siinä vasta pieni osa.
Äiti ei ole koskaan kestänyt, minkälainen olen. Alasti ja päissään huusi mulle, kun olin teini, että mua ei koskaan huoli kukaan, kun kukaan ei kestä mun kaltaista paskaa ja yritti pizzalautasta iskeä mun päähän.

Vuodet kului, mä sain 2 lasta ja palasin yhteen lasteni isän kanssa. Mies, jota mun äiti ei ole koskaan sietänyt. Joten hän teki meistä lastensuojeluilmoituksen, eikä ilmeisesti kestänyt sitä, että mä en ole enää lapsi jota hän voi määräillä. Lastensuojeluilmoitus selvitettiin tarkasti, mun äiti oli myös yhdellä tapaamisella mukana ja sos.työntekijät huomasivat kuka on sekaisin, kuka ei.
Sen jälkeen mun on ollut paljon helpompaa elää ilman sitä ihmistä. Uhkailee itsarilla, aina sai pelätä sen miehiä, miesten huomio oli mun syytä jne.

Vuodet on taas kuluneet, meillä on 4 lasta, edelleen olen saman miehen kanssa, joka siis on tällaista paskaa kestänyt, naimisissa oltu pian 7v. Mä rakastan mun pieniä, mun miestä, meillä on ihan normaali mutta kauhukuvia ihanampi arki, ihana kämppä, ihanat lemmikit. Meillä on harvinainen talo, tässä nimittäin monta perhettä on todella läheisiä kaikki keskenään. Jokainen auttaa toista, oli kyse kauppareissuista, lasten vahtimisesta, eläinten hoidosta matkojen aikana tai tapetoinnista. Meillä on kavereita, läheisiä, ystäviä, kaikki arkijutut ja mitä ikinä perheen kanssa voikaan tehdä.

Jokunen kuukausi sitten ajattelin, että okei, yritän olla hänen kanssa väleissä. Se oli virhe. Meillä on oma arki ja omat jutut. Mun puhelin alkoi soimaan jatkuvasti iltaisin 10 aikaan. Hän kun herää kuulema 5 aikaan illalla. Sähköpostia pukkasi myös koko ajan. Meillä on jo omat jutut, kaverit, harrastukset, aikataulut ym. Yhteydenpito ois ok, mutta se iltaisin soittelu, jatkuva vaatiminen, vaikka lapset ei sinne halua jne. alkoi ottamaan hermoon. Joka viikonloppu tuli viestiä, että lapset hänen luo, ihan kuin hänellä olisi joku tapaamisoikeus. Nämä asiat paheni, kun hän erosi 4. miehestään. Meillä on ihan hyvä olla näin, joten en enää vastannut puheluihin.

Ja nyt mun ns. äiti taas ahdistelee meitä. Hänellä on meille matkaa, kulkee bussilla, mutta usein on nyt ilmestynyt pihaan ja oven taakse. Eilen huomasin ikkunasta, kun 7v ja 10v olivat pihalla, että siellä hän taas oli, houkuttelemassa erilaisilla asioilla. Hän oli pitkästä aikaa myös soittanut isälleni, jonka kanssa olen hyvissä väleissä, että en anna lapsia, siskoni on jo käännyttänyt, ja veljeäni käännyttää parhaillaan...
Mikä pakko minulla, meidän perheellä, on olla tuon ihmisen kanssa tekemisissä???
Miten tästä pääsee eroon, miksi me ei saada elää elämäämme...?
 
Mulla on taas yöunet menneet...
Tuntuu ihan älyttömän pahalta, että satuilevan ja kilttejä ihmisiä koukuttavan ihmisen takia mulla ei kohta ole mitään välejä siskoon ja veljeen. Sisko, joka on saanut tuon ihmisen takia kärsiä ihan liikaa, ja itsekin yrittänyt itsemurhaa monta kertaa...
Mä olen onnellinen siitä mitä meillä on, vaikka mielettömiä juttuja meilläkin on ollut, esim. keskimmäisen lapsen kuolema ja mulla nyt aikamoista sairaalassa ravaamista, mutta nyt alkaa mitta täyttymään, miksi me ei saada olla rauhassa, miksi hän yrittää käännyttää muita ihmisiä mua vastaan, vaikka mä en ole mitään pahaa tehnyt. Musta tuntuu tosi pahalta, että noin sairas ihminen manipuloi tai ainakin yrittää manipuloida monia ihmisiä, myös mulle tosi läheisiä.
 
Et aikaisemmin kunnolla katkassut napanuoraa, vaan se; "Onhan se kuitenkin mun äiti ", taisi nostaa päätään. Mutta älä toista samaa virhettä.
Älä vastaa enää mihinkään yhteydenottoihin, äläkä avaa ovea. Jos näet pihalla, niin käännytät pois. Kuulostaa julmalta, mutta sitä saa - mitä tilaa. Aikaa myöten helpottaa, ja vaikka muut yrittäis sua syyllistää, nouse sen yläpuolelle, mutta älä anna periksi
 
[QUOTE="ihmettelevä";26055255]Mulla on taas yöunet menneet...
Tuntuu ihan älyttömän pahalta, että satuilevan ja kilttejä ihmisiä koukuttavan ihmisen takia mulla ei kohta ole mitään välejä siskoon ja veljeen. Sisko, joka on saanut tuon ihmisen takia kärsiä ihan liikaa, ja itsekin yrittänyt itsemurhaa monta kertaa...
Mä olen onnellinen siitä mitä meillä on, vaikka mielettömiä juttuja meilläkin on ollut, esim. keskimmäisen lapsen kuolema ja mulla nyt aikamoista sairaalassa ravaamista, mutta nyt alkaa mitta täyttymään, miksi me ei saada olla rauhassa, miksi hän yrittää käännyttää muita ihmisiä mua vastaan, vaikka mä en ole mitään pahaa tehnyt. Musta tuntuu tosi pahalta, että noin sairas ihminen manipuloi tai ainakin yrittää manipuloida monia ihmisiä, myös mulle tosi läheisiä.[/QUOTE]

Koska se ei saa muuten otetta, kun manipuloimalla, ja heittäytymällä marttyyriksi. Ehkäpä sisaruksesi myös jollain tapaa ovat vihaisia sulle että osaat ottaa etäisyyttä, ja he eivät siihen kykene?
 
Kiitos vastauksesta. Jotenkin mä luulin, että katkaisin välit jo ajat sitten. Ja nyt taas meinasin, että olenko mä kuitenkin vaan liian ilkeä tms., vaikka musta on tuntunut paljon paremmalta, kun ei ole tarvinnut olla tekemisissä. Jotkut yrittää silti sitä, että kyllä mä teen väärin, kun en anna lasten olla mummonsa kanssa. Yritän itselleni sanoa, että mä olen kuitenkin aikuinen, joka päättää kenen luona mun lapset on ja kenen luona ei. Ja tuohon ihmiseen en luota, joten mikä velvollisuus mulla on antaa lapset hänelle, oli kuinka mummi tahansa.
 
[QUOTE="ihmettelevä";26055265]Kiitos vastauksesta. Jotenkin mä luulin, että katkaisin välit jo ajat sitten. Ja nyt taas meinasin, että olenko mä kuitenkin vaan liian ilkeä tms., vaikka musta on tuntunut paljon paremmalta, kun ei ole tarvinnut olla tekemisissä. Jotkut yrittää silti sitä, että kyllä mä teen väärin, kun en anna lasten olla mummonsa kanssa. Yritän itselleni sanoa, että mä olen kuitenkin aikuinen, joka päättää kenen luona mun lapset on ja kenen luona ei. Ja tuohon ihmiseen en luota, joten mikä velvollisuus mulla on antaa lapset hänelle, oli kuinka mummi tahansa.[/QUOTE]

Älä anna toisten syyllistämisen vaikuttaa. Teet oikein, kun et anna sekopää-mummon manipuloida lapsiasi. Vanhempien tehtävä on suojella lapsiaan vääriltä ihmisiltä, vaikka kuinka ovat sukua
 
[QUOTE="ihmettelevä";26055255]Mulla on taas yöunet menneet...
Tuntuu ihan älyttömän pahalta, että satuilevan ja kilttejä ihmisiä koukuttavan ihmisen takia mulla ei kohta ole mitään välejä siskoon ja veljeen. Sisko, joka on saanut tuon ihmisen takia kärsiä ihan liikaa, ja itsekin yrittänyt itsemurhaa monta kertaa...
Mä olen onnellinen siitä mitä meillä on, vaikka mielettömiä juttuja meilläkin on ollut, esim. keskimmäisen lapsen kuolema ja mulla nyt aikamoista sairaalassa ravaamista, mutta nyt alkaa mitta täyttymään, miksi me ei saada olla rauhassa, miksi hän yrittää käännyttää muita ihmisiä mua vastaan, vaikka mä en ole mitään pahaa tehnyt. Musta tuntuu tosi pahalta, että noin sairas ihminen manipuloi tai ainakin yrittää manipuloida monia ihmisiä, myös mulle tosi läheisiä.[/QUOTE]

Mun sisko tekee tuota mulle. En tiedä mitä olen tehnyt hänelle. On koko perheen saanut isää lukuunottamatta tuohon. sisko on lumoava ja viehättävä ihminen ja vaikka ei ole töissä ollut ikinä, on hänellä appivanhempien rahat takana ja hän voi lahjoa myös rahalla pienin lahjoin ym. Anoppinsa on upea ihana ihminen mutta haukkuu ja tekee samaa anopilleen kuin minulle. Äitini on siskoni narussa. Äitini joutui äidiksi liian aikaisin ja jollain tapaa nauttii nyt kun saa olla lapsi, sisko on vahva ja hänellä on mielipitett ja touhukas ja kerää seurapiirin ympärilleen.
 
Kysy siskoltasi, oliko hänellä hyvä olla, kun äitisi yritti itsemurhaa hänen nähtensä. Kysy, oliko siskosi mielestään turvassa kodissa, missä äitisi miehet käyttivät siskoasi hyväkseen. Kysy, miksi sinun pitäisi riskeerata omien lastesi turvallisuus nyt antamalla heidät tuollaisen mummin "hoitoon". Ja äitisi voit heivata helvettiin elämästänne ilman mitään syyllisyyttä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja näin;26055285:
Älä anna toisten syyllistämisen vaikuttaa. Teet oikein, kun et anna sekopää-mummon manipuloida lapsiasi. Vanhempien tehtävä on suojella lapsiaan vääriltä ihmisiltä, vaikka kuinka ovat sukua

Kiitos taas. Tuntuu niin hullulta, kun miettii mikä on oikein, ja kenenkin mielestä. Ehkä hän jotenkin hyvää hyvyyttään yrittää, mutta tilanne on tämä. Me päätetään meidän lasten asioista ja hulluahan se ois jonkun velvollisuudentunnon takia antaa lapset johonkin, mihin ei oikeasti haluaisi. Me ollaan ehkä vähän mökkihöperöitä, viihdytään yhdessä ja ollaan paljon yhdessä kotona, mutta meillä on silti kavereita, sukulaisia, ystäväperheitä jne. joiden kanssa kaikki pelaa monenlaisissa tilanteissa, ollaan apuna vaikka keskellä yötä, joten mä yritän tajuta itsekin sen, että meidän lapsilla on muitakin aikuisia, mä en yritä niitä omia tai mitä ikinä musta yritetäänkään syyllistää.
Tää ei tekis yhtään näin pahaa, mutta mä haluaisin olla mun siskon ja veljen kanssa vielä väleissä... Ehkä se on seuraava asia, mikä mun pitää hyväksyä, he päättävät myös omista asioista ja asia on nyt näin.
 
[QUOTE="ihmettelevä";26055298]Kiitos taas. Tuntuu niin hullulta, kun miettii mikä on oikein, ja kenenkin mielestä. Ehkä hän jotenkin hyvää hyvyyttään yrittää, mutta tilanne on tämä. Me päätetään meidän lasten asioista ja hulluahan se ois jonkun velvollisuudentunnon takia antaa lapset johonkin, mihin ei oikeasti haluaisi. Me ollaan ehkä vähän mökkihöperöitä, viihdytään yhdessä ja ollaan paljon yhdessä kotona, mutta meillä on silti kavereita, sukulaisia, ystäväperheitä jne. joiden kanssa kaikki pelaa monenlaisissa tilanteissa, ollaan apuna vaikka keskellä yötä, joten mä yritän tajuta itsekin sen, että meidän lapsilla on muitakin aikuisia, mä en yritä niitä omia tai mitä ikinä musta yritetäänkään syyllistää.
Tää ei tekis yhtään näin pahaa, mutta mä haluaisin olla mun siskon ja veljen kanssa vielä väleissä... Ehkä se on seuraava asia, mikä mun pitää hyväksyä, he päättävät myös omista asioista ja asia on nyt näin.[/QUOTE]

Anna heille aikaa. Kyllä hekin tajuavat vielä, että oma sisko on tärkeämpi, kun skitso äiti
 
[QUOTE="niin";26055292]Mun sisko tekee tuota mulle. En tiedä mitä olen tehnyt hänelle. On koko perheen saanut isää lukuunottamatta tuohon. sisko on lumoava ja viehättävä ihminen ja vaikka ei ole töissä ollut ikinä, on hänellä appivanhempien rahat takana ja hän voi lahjoa myös rahalla pienin lahjoin ym. Anoppinsa on upea ihana ihminen mutta haukkuu ja tekee samaa anopilleen kuin minulle. Äitini on siskoni narussa. Äitini joutui äidiksi liian aikaisin ja jollain tapaa nauttii nyt kun saa olla lapsi, sisko on vahva ja hänellä on mielipitett ja touhukas ja kerää seurapiirin ympärilleen.[/QUOTE]

Tällainen on tosi kuluttavaa, Joidenkin ihmisten kanssa on helppo olla vaan esim. tapaamatta, mutta jos tuollainen ihminen kuuluu lähisukulaisiin, niin sehän vaikuttaa moneen asiaan ja muiden väleihin :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja näin;26055310:
[/B]

Anna heille aikaa. Kyllä hekin tajuavat vielä, että oma sisko on tärkeämpi, kun skitso äiti

Joo olen kyllä lyhyesti kysynyt, mikä on vialla, mutta sen enempää en ole painostanut tai udellut. Ehkä äiti on kaikesta huolimatta heille tärkein, ja sehän on heidän mielipide ja oikeus, äitihän yleensä kai on muutenkin kaikista tärkein monille. Musta tuntuu silti pahalta, että äiti kiristää ja pitää heitä jossain koukussa ottamalla välillä liikaa lääkkeitä ja viinaa, ja pitämällä heidät koko ajan huolissaan.
Yksi tuttu sanoi, että kyllä mäkin sitten kadun, kun mulla ei ole enää äitiä.
Mutta kun musta on tuntunut jo vuosia, että mulla ei ole äitiä. Ns. äiti ei ole mun muistin mukaan pitänyt mua lapsenaan. Mä olen se, kuka on vääränlainen ja mussa on vika, kun sen miehet halusi kytätä mua. Äiti ois edes vähän huolehtinut, ei ois antanut meidän löytää hänet useampia kertoja alasti, sinisenä kylppärin lattialta ja jättänyt meidän huoleksi ambulanssit ja kaiken muun siitä eteenpäin.
 
[QUOTE="vieras";26055293]Kysy siskoltasi, oliko hänellä hyvä olla, kun äitisi yritti itsemurhaa hänen nähtensä. Kysy, oliko siskosi mielestään turvassa kodissa, missä äitisi miehet käyttivät siskoasi hyväkseen. Kysy, miksi sinun pitäisi riskeerata omien lastesi turvallisuus nyt antamalla heidät tuollaisen mummin "hoitoon". Ja äitisi voit heivata helvettiin elämästänne ilman mitään syyllisyyttä.[/QUOTE]

Ehkä näin vois tehdäkin, enpä siinä mitään enempää menettäisi.
Ehkä jopa mun sisko joskus muistaisi nuo kysymykset, tai sitten jatkaisi samaa rataa kuin mun äiti.
Heillä vaan olis taas yksi syy pitää mua täytenä paskana, mutta eihän sekään uutta ois...
 
[QUOTE="ihmettelevä";26055320]Joo olen kyllä lyhyesti kysynyt, mikä on vialla, mutta sen enempää en ole painostanut tai udellut. Ehkä äiti on kaikesta huolimatta heille tärkein, ja sehän on heidän mielipide ja oikeus, äitihän yleensä kai on muutenkin kaikista tärkein monille. Musta tuntuu silti pahalta, että äiti kiristää ja pitää heitä jossain koukussa ottamalla välillä liikaa lääkkeitä ja viinaa, ja pitämällä heidät koko ajan huolissaan.
Yksi tuttu sanoi, että kyllä mäkin sitten kadun, kun mulla ei ole enää äitiä.
Mutta kun musta on tuntunut jo vuosia, että mulla ei ole äitiä. Ns. äiti ei ole mun muistin mukaan pitänyt mua lapsenaan. Mä olen se, kuka on vääränlainen ja mussa on vika, kun sen miehet halusi kytätä mua. Äiti ois edes vähän huolehtinut, ei ois antanut meidän löytää hänet useampia kertoja alasti, sinisenä kylppärin lattialta ja jättänyt meidän huoleksi ambulanssit ja kaiken muun siitä eteenpäin.[/QUOTE]

Mun äiti ei ole nähnyt lapsiani, ja vanhin on kuitenkin jo 18v. Enkä mä ole nähnyt äitiä, enkä tule näkemään. En tunne edes huonoa omaatuntoa. Asiat vaan on, kuinka ne on - ja ei kaduta
 
Alkuperäinen kirjoittaja näin;26055336:
Mun äiti ei ole nähnyt lapsiani, ja vanhin on kuitenkin jo 18v. Enkä mä ole nähnyt äitiä, enkä tule näkemään. En tunne edes huonoa omaatuntoa. Asiat vaan on, kuinka ne on - ja ei kaduta

Kivahan se olis, että asiat sujuis ja kaikki tulis toimeen keskenään. Mutta kun se ei todellakaan aina mene niin.
Sulla on varmasti sitten ollut tuo hyvä ratkaisu. Läheisiä ihmisiä voi olla muutkin, kuin omat vanhemmat. Ja sun lapsillasi on varmasti ollut muita ihmisiä ympärillä, ei isovanhemmilla ole mitään etuoikeutta. Varsinkin jos itse kokee, että siihen ihmiseen ei voi luottaa.
Tätä mä olen itsellenikin sanonut. Isovanhemmat ei ole aina ne ainoat oikeat ihmiset kenellä on joku etuoikeus lapsiin.
Mun veljellä on kuitenkin maailman suloisin poika, omien lasten lisäksi, ja toivoisin että heidän kanssa edelleen voitaisiin olla yhteydessä.
Mä olen niin iloinen, että meidän elämässä on muitakin ihania ystäviä, ja mä teen kaikkeni, että olen ihan toisenlainen äiti, mitä mun äiti on ollut mulle.
 

Yhteistyössä