Poika 4v ei halua isänsä luo :(

[J-t harmaana]

Tänään ois pojan määrä mennä yhdeks yöksi isänsä luo. Mutta poika melkein itkua vääntää, että ei halua mennä. Eilen kuitenki kyseli, että koska hän pääsee.... Mitäs tässäki nyt sitte tekis? Tosi kurjalta tuntuu pojan puolesta, mutta myös pahalta tuntuis kertoa eksälle, että poika ei halua tulla. VArsinkin kun on odottanut tosi paljon sitä, että on sellainen hetki että voi pojan ottaa...

 

[Criminal Mind]

Sano pojalle että käy "kokeileen" ja pois voi tulla jos jännittää. Exälle sanot että poikaa jännittää että ymmärtää ottaa se huomioon. Pieni mies, ei voi olettaa että reippaana reissailee yökylään, vaikka oiskin isänsä...

 

[vieras]

Ei kai nyt neljä vuotias päätä sitä meneekö iskälle vai ei???????????????

 

[vieras]

Mä sanoisin, että älä pakota menemään. Voittehan molemmat suostutella, ja voisitko kysyä exääsi juttelemaan pojalle, ja lupaamaan jotain kivaa. Meidän 4 v:lle yllärillä houkuttelu toimii tosi hyvin, mutta pakottaa sitä ei voi mihinkään, muuten loukkaantuu verisesti.

 

[Huom]

Tuon ikäiset muuttavat mieltänsä tosi nopeaan ja usein. Meilläkin käydään joka viikko keskustelua siitä, haluaako poika mennä jalkapallokouluun vai ei. Yhtenä hetkenä ei halua mennä (on mielessä jotain muuta, mitä haluaisi tehdä) ja toisena on jo takki päällä eteisessä.
Ne vaan on sellaisia tuuliviirejä, ja tottakai vähän jännittääkin. Kyllä se hyvin menee, poika isälleen vaan. Tulee sitten kotiin, jos menee liian hankalaksi.

 

[vieras]

Kannustat vaan poikaa ja ole itse iloisin mielin. Kyl se siitä.

 

[ap]

Sano pojalle että käy "kokeileen" ja pois voi tulla jos jännittää. Exälle sanot että poikaa jännittää että ymmärtää ottaa se huomioon. Pieni mies, ei voi olettaa että reippaana reissailee yökylään, vaikka oiskin isänsä...

Niinpä. Kyllä näitä tilanteita on ollu ennekin, ja eksä kyllä tuo pojan sitte kotiin, jos ei ole mennyt hyvin....

 

[Huom]

Mä sanoisin, että älä pakota menemään. Voittehan molemmat suostutella, ja voisitko kysyä exääsi juttelemaan pojalle, ja lupaamaan jotain kivaa. Meidän 4 v:lle yllärillä houkuttelu toimii tosi hyvin, mutta pakottaa sitä ei voi mihinkään, muuten loukkaantuu verisesti.

Lapsi menee isänsä luo kylään yllärin saamisen vuoksi...? Ei minusta ole ihan terveellä pohjalla sellainen. Isäkö antaisi sitten joka kerran yllärin, että saa pojan luokseen?

Pakottaa ei tietenkään saa, mutta nelivuotiaan kyky tehdä päätöksiä on kuitenkin todella rajallinen eikä sitä päätäntävaltaa tule liikaa antaakaan.

 

[ap]

Kovasti koitan aina kannustaa menemään. Yleensä poika sitte kuitenki menee ihan iloisella mielellä. Mutta muutaman kerran on tuotu melkein samantien takasin, kun on alkanut jo autossa itkemään koti-ikävää... Tuntuu vaan kurjalta, että toinen sanoo ettei tykkää isistä vaan haluaa olla äitin kanssa aina.

 

[vieras]

Mä sanoisin, että älä pakota menemään. Voittehan molemmat suostutella, ja voisitko kysyä exääsi juttelemaan pojalle, ja lupaamaan jotain kivaa. Meidän 4 v:lle yllärillä houkuttelu toimii tosi hyvin, mutta pakottaa sitä ei voi mihinkään, muuten loukkaantuu verisesti.

Lapsi menee isänsä luo kylään yllärin saamisen vuoksi...? Ei minusta ole ihan terveellä pohjalla sellainen. Isäkö antaisi sitten joka kerran yllärin, että saa pojan luokseen?

Pakottaa ei tietenkään saa, mutta nelivuotiaan kyky tehdä päätöksiä on kuitenkin todella rajallinen eikä sitä päätäntävaltaa tule liikaa antaakaan.

Yllärin saamisen vuoksi? Missä minä niin sanoin? Ehkä sun 4 v. osaa ajatella syvällisesti isä-lapsi suhteen ehjyydestä ja äidin tarpeesta omaan aikaan, mutta meillä 4 v. ajattelee leluja tai mitä kivaa pääsee tekemään huomenna. Ei edes osaa ajatella kahta päivää eteenpäin. Suostutteluun sisältyy niin paljon enemmän kuin "saat isiltä ison säkin karkkia jos menet sinne".

 

[huhuu]

Lapsille pitää asia puhua niin että silloin ja silloin on iskälle meno vuoro ja siitä ei lipsuta.oli hän minkä ikäinen tahansa. turha maanittelu pois koska sitten joutuu aina taistelemaan asiasta. en usko, että siellä kuitenkaan on mitenkän pelottavaa vaan se lähteminen siinä tekee tiukkaa. äidit monasti kärsii enemmän jos lapsi kiukuttelee lähsöstä.
pakkaatte yhdessä repun valmiiksi ja laitatte jotain kotoa kivaa mukaan sinne. en lähtisi lupaamaan jotain kivaa koska siinä käy myös niin, että olet kierteessä. lapsen saa kyllä puhumaan niin kuin itse haluaa.oli asia sitten mikä thansa.

 

[NN.]

Niin, pienillä lapsilla tuntuu nuo tunteet ikäänkuin vuorottelevan. Hyvä että ilmeisesti pysytte molemmat vanhemmat hyväntuulisina ja kannustavina, vaikka yhtenä päivänä olis hirvee ikävä isää ja toisena hirvittääkin lähteä äidin tyköä.

 

[Huom]

Mä sanoisin, että älä pakota menemään. Voittehan molemmat suostutella, ja voisitko kysyä exääsi juttelemaan pojalle, ja lupaamaan jotain kivaa. Meidän 4 v:lle yllärillä houkuttelu toimii tosi hyvin, mutta pakottaa sitä ei voi mihinkään, muuten loukkaantuu verisesti.

Lapsi menee isänsä luo kylään yllärin saamisen vuoksi...? Ei minusta ole ihan terveellä pohjalla sellainen. Isäkö antaisi sitten joka kerran yllärin, että saa pojan luokseen?

Pakottaa ei tietenkään saa, mutta nelivuotiaan kyky tehdä päätöksiä on kuitenkin todella rajallinen eikä sitä päätäntävaltaa tule liikaa antaakaan.

Yllärin saamisen vuoksi? Missä minä niin sanoin? Ehkä sun 4 v. osaa ajatella syvällisesti isä-lapsi suhteen ehjyydestä ja äidin tarpeesta omaan aikaan, mutta meillä 4 v. ajattelee leluja tai mitä kivaa pääsee tekemään huomenna. Ei edes osaa ajatella kahta päivää eteenpäin. Suostutteluun sisältyy niin paljon enemmän kuin "saat isiltä ison säkin karkkia jos menet sinne".

Meillä ei ole tuollaista tilannetta, kun asutaan koko perhe yhdessä. Ajattelin lähinnä tuota kommenttiasi: "...ja lupaamaan jotain kivaa. Meidän 4 v:lle yllärillä houkuttelu toimii tosi hyvin"

Minusta se yllärin lupaaminen ei vaan ole oikein tällaisessa tilanteessa, siis uuden lelun antaminen tms. Eri asia, jos luvataan mennä yhdessä uimahalliin tms. mutta ei sekään kestävä ratkaisu ole, jos aina pitää olla jotain extraa.

 

[tuttu tilanne]

Kovasti koitan aina kannustaa menemään. Yleensä poika sitte kuitenki menee ihan iloisella mielellä. Mutta muutaman kerran on tuotu melkein samantien takasin, kun on alkanut jo autossa itkemään koti-ikävää... Tuntuu vaan kurjalta, että toinen sanoo ettei tykkää isistä vaan haluaa olla äitin kanssa aina.

Miksi isä tuo lapsen kotia takaisin. Tekee hallaa itselleen ja isä-poika suhteelle. Ei ne lapset kauaa jaksa koti-ikäväänsä huutaa jos on tekemistä. 4-vuotiaan voi ottaa mukaan jo mihin vaan.
Sopikaa niin että ei tuo takaisin vaikka huutaisikin. Lapsi on jo oppinut saamaan huudolla tahtonsa läpi. Älä äitinä anna pojan pompottaa sinua.

 

[visitor]

Vaikeaa, kun ei tiedä taustoja, mutta kuinka paljon poika on viettänyt aikaa isänsä kanssa yleensä, oletteko siis joskus asuneet yhdessä tms.?

Isää pitäisi vaan kannustaa siten, että poika pääsee yli siitä ikävästään, ei lahjomalla, mutta ohjaamalla ajatuksia johonkin muuhun. Pidän siis huonona vaihtoehtona tuota, että lasta kärrätään takaisin ikävän vuoksi. Etenkin kun kyseessä on kuitenkin lapsen isä eikä hoitotäti tms.

 

[ap]

Niin, pienillä lapsilla tuntuu nuo tunteet ikäänkuin vuorottelevan. Hyvä että ilmeisesti pysytte molemmat vanhemmat hyväntuulisina ja kannustavina, vaikka yhtenä päivänä olis hirvee ikävä isää ja toisena hirvittääkin lähteä äidin tyköä.

Joo huomattu on, että tänään kinuaa päästä isälleen ja sitten ku pitäis lähteä, niin itkee ettei haluaa. Mut onneks ollaan tosiaan sellaisissa väleissä, et tehdään niinku pojalle parasta. Pitkään tehtiin niin, että hakee vaan päiväksi ja tuo sitte yöksi kotiin, ku se nukkuminen tuntu olevan kynnyskysymys.

 

[vieras]

Mä sanoisin, että älä pakota menemään. Voittehan molemmat suostutella, ja voisitko kysyä exääsi juttelemaan pojalle, ja lupaamaan jotain kivaa. Meidän 4 v:lle yllärillä houkuttelu toimii tosi hyvin, mutta pakottaa sitä ei voi mihinkään, muuten loukkaantuu verisesti.

Lapsi menee isänsä luo kylään yllärin saamisen vuoksi...? Ei minusta ole ihan terveellä pohjalla sellainen. Isäkö antaisi sitten joka kerran yllärin, että saa pojan luokseen?

Pakottaa ei tietenkään saa, mutta nelivuotiaan kyky tehdä päätöksiä on kuitenkin todella rajallinen eikä sitä päätäntävaltaa tule liikaa antaakaan.

Yllärin saamisen vuoksi? Missä minä niin sanoin? Ehkä sun 4 v. osaa ajatella syvällisesti isä-lapsi suhteen ehjyydestä ja äidin tarpeesta omaan aikaan, mutta meillä 4 v. ajattelee leluja tai mitä kivaa pääsee tekemään huomenna. Ei edes osaa ajatella kahta päivää eteenpäin. Suostutteluun sisältyy niin paljon enemmän kuin "saat isiltä ison säkin karkkia jos menet sinne".

Meillä ei ole tuollaista tilannetta, kun asutaan koko perhe yhdessä. Ajattelin lähinnä tuota kommenttiasi: "...ja lupaamaan jotain kivaa. Meidän 4 v:lle yllärillä houkuttelu toimii tosi hyvin"

Minusta se yllärin lupaaminen ei vaan ole oikein tällaisessa tilanteessa, siis uuden lelun antaminen tms. Eri asia, jos luvataan mennä yhdessä uimahalliin tms. mutta ei sekään kestävä ratkaisu ole, jos aina pitää olla jotain extraa.

No ok, minä tarkoitan lähinnä kaikkea kivaa mitä isän kanssa voitais tehdä, ulosanti ei ollut paras mahdollinen. En edes tarkoittanut mitään lahjomisia, mutta sellaista positiivista suhtautumista vierailuun, ja hehkuttamista ehkä mitä kaikkea kivaa voitte tehdä. Vaikka, että isi vois vaikka lukea 5 kirjaa iltasaduksi, tai voisitte isin kanssa katsoa dvd yhdessä tai mennä puistoon. Ihan tuollaisia juttuja ajattelin, jotka toimii omalla 4 v:llä. Kun jotain ulkoilua hehkuttaa vähän jännänä seikkailuna, niin toinen on niin mukana. Mutta jos stressaantuneena huokailee, kun toinen ei halua lähteä, niin ei se tunnelmaa kohota ainakaan.

 

[Huom]

[Mut onneks ollaan tosiaan sellaisissa väleissä, et tehdään niinku pojalle parasta. .

Pojalle on nyt parasta, että sovitte jonkun säännöllisen rutiinin tähän asiaan joka toistuu ja josta pidetään kiinni. Ja isä ei tuo sitä lasta kotiin, jos alkaa itkeä autossa. Lapsi pompottaa juuri niin paljon kuin pystyy ja jos huomaa, että itku toimii, niin sitä käytetään kyllä hyödyksi jatkossakin. Kaikille osapuolille (myös sinulle) on nyt tarpeen se, että lapsi ja isä viettävät säännöllisesti aikaa yhdessä. Saat sinäkin sitä omaa aikaa.

 

[ap]

Vaikeaa, kun ei tiedä taustoja, mutta kuinka paljon poika on viettänyt aikaa isänsä kanssa yleensä, oletteko siis joskus asuneet yhdessä tms.?

Isää pitäisi vaan kannustaa siten, että poika pääsee yli siitä ikävästään, ei lahjomalla, mutta ohjaamalla ajatuksia johonkin muuhun. Pidän siis huonona vaihtoehtona tuota, että lasta kärrätään takaisin ikävän vuoksi. Etenkin kun kyseessä on kuitenkin lapsen isä eikä hoitotäti tms.

Ymmärrän pointin, mutta kun siellä isän luona on kaksi muutakin lasta, niin varmasti kurjaa jos poika itkullaan "pilaa" sitte koko porukan viikonlopun. Ja eksä sanonut, että hänelle tulee itelle niin paha mieli siitä pojan itkusta, ettei vaan voi olla tuomatta sitten kotiin...

 

[vieras]

Kovasti koitan aina kannustaa menemään. Yleensä poika sitte kuitenki menee ihan iloisella mielellä. Mutta muutaman kerran on tuotu melkein samantien takasin, kun on alkanut jo autossa itkemään koti-ikävää... Tuntuu vaan kurjalta, että toinen sanoo ettei tykkää isistä vaan haluaa olla äitin kanssa aina.

Miksi isä tuo lapsen kotia takaisin. Tekee hallaa itselleen ja isä-poika suhteelle. Ei ne lapset kauaa jaksa koti-ikäväänsä huutaa jos on tekemistä. 4-vuotiaan voi ottaa mukaan jo mihin vaan.
Sopikaa niin että ei tuo takaisin vaikka huutaisikin. Lapsi on jo oppinut saamaan huudolla tahtonsa läpi. Älä äitinä anna pojan pompottaa sinua.

Iso peesi! Noin lapsi oppii vain pompottamaan vanhempiaan.

 

[Huom]

Mä sanoisin, että älä pakota menemään. Voittehan molemmat suostutella, ja voisitko kysyä exääsi juttelemaan pojalle, ja lupaamaan jotain kivaa. Meidän 4 v:lle yllärillä houkuttelu toimii tosi hyvin, mutta pakottaa sitä ei voi mihinkään, muuten loukkaantuu verisesti.

Lapsi menee isänsä luo kylään yllärin saamisen vuoksi...? Ei minusta ole ihan terveellä pohjalla sellainen. Isäkö antaisi sitten joka kerran yllärin, että saa pojan luokseen?

Pakottaa ei tietenkään saa, mutta nelivuotiaan kyky tehdä päätöksiä on kuitenkin todella rajallinen eikä sitä päätäntävaltaa tule liikaa antaakaan.

Yllärin saamisen vuoksi? Missä minä niin sanoin? Ehkä sun 4 v. osaa ajatella syvällisesti isä-lapsi suhteen ehjyydestä ja äidin tarpeesta omaan aikaan, mutta meillä 4 v. ajattelee leluja tai mitä kivaa pääsee tekemään huomenna. Ei edes osaa ajatella kahta päivää eteenpäin. Suostutteluun sisältyy niin paljon enemmän kuin "saat isiltä ison säkin karkkia jos menet sinne".

Meillä ei ole tuollaista tilannetta, kun asutaan koko perhe yhdessä. Ajattelin lähinnä tuota kommenttiasi: "...ja lupaamaan jotain kivaa. Meidän 4 v:lle yllärillä houkuttelu toimii tosi hyvin"

Minusta se yllärin lupaaminen ei vaan ole oikein tällaisessa tilanteessa, siis uuden lelun antaminen tms. Eri asia, jos luvataan mennä yhdessä uimahalliin tms. mutta ei sekään kestävä ratkaisu ole, jos aina pitää olla jotain extraa.

No ok, minä tarkoitan lähinnä kaikkea kivaa mitä isän kanssa voitais tehdä, ulosanti ei ollut paras mahdollinen. En edes tarkoittanut mitään lahjomisia, mutta sellaista positiivista suhtautumista vierailuun, ja hehkuttamista ehkä mitä kaikkea kivaa voitte tehdä. Vaikka, että isi vois vaikka lukea 5 kirjaa iltasaduksi, tai voisitte isin kanssa katsoa dvd yhdessä tai mennä puistoon. Ihan tuollaisia juttuja ajattelin, jotka toimii omalla 4 v:llä. Kun jotain ulkoilua hehkuttaa vähän jännänä seikkailuna, niin toinen on niin mukana. Mutta jos stressaantuneena huokailee, kun toinen ei halua lähteä, niin ei se tunnelmaa kohota ainakaan.

Tällaista kivoilla asioilla "lahjontaa" tekevät varmaan kaikki, itseni mukaan lukien. Ja tärkeää tosiaan on se iloinen ja posiitiivinen asenne, ei surkuttelu.

 

[ap]

Vaikeaa, kun ei tiedä taustoja, mutta kuinka paljon poika on viettänyt aikaa isänsä kanssa yleensä, oletteko siis joskus asuneet yhdessä tms.?

Isää pitäisi vaan kannustaa siten, että poika pääsee yli siitä ikävästään, ei lahjomalla, mutta ohjaamalla ajatuksia johonkin muuhun. Pidän siis huonona vaihtoehtona tuota, että lasta kärrätään takaisin ikävän vuoksi. Etenkin kun kyseessä on kuitenkin lapsen isä eikä hoitotäti tms.

Ymmärrän pointin, mutta kun siellä isän luona on kaksi muutakin lasta, niin varmasti kurjaa jos poika itkullaan "pilaa" sitte koko porukan viikonlopun. Ja eksä sanonut, että hänelle tulee itelle niin paha mieli siitä pojan itkusta, ettei vaan voi olla tuomatta sitten kotiin...

Jatkan vielä, että toisaalta kun ajattelee, niin luulis pojan kannalta olevan parempi, että pääsee kotiin, jos ikävä yltyy. saati että tulee se tilanne, että ei enää lainkaan halua mennä ja joudutaan sitte pakottamaan.

 

[ap]

Vaikeaa, kun ei tiedä taustoja, mutta kuinka paljon poika on viettänyt aikaa isänsä kanssa yleensä, oletteko siis joskus asuneet yhdessä tms.?

Isää pitäisi vaan kannustaa siten, että poika pääsee yli siitä ikävästään, ei lahjomalla, mutta ohjaamalla ajatuksia johonkin muuhun. Pidän siis huonona vaihtoehtona tuota, että lasta kärrätään takaisin ikävän vuoksi. Etenkin kun kyseessä on kuitenkin lapsen isä eikä hoitotäti tms.

Ollaan erottu pojan ollessa hiukan alle 2v. Eli ei muista aikaa jolloin ollaan yhessä asuttu. Oon sitäki miettinyt, että ymmärtääkö käsitettä "isä" lainkaan, vai ajatteleeko eksän nimen olevan isi. Siis että onko eksä hänelle vaan joku aika vieras mies, jonka luo häntä viedään silloin tällöin yöksi...

 

[Huom]

[ Oon sitäki miettinyt, että ymmärtääkö käsitettä "isä" lainkaan, vai ajatteleeko eksän nimen olevan isi. Siis että onko eksä hänelle vaan joku aika vieras mies, jonka luo häntä viedään silloin tällöin yöksi...

Jos tuo on tilanne, niin sitten on yhä enemmän tärkeää että poika viettää isän kanssa aikaa. Kyllä lapset tietävät hyvin, mikä on "isi" jos lapsi ei nyt ihan ilman kavereita kasva.

 

[ap]

[ Oon sitäki miettinyt, että ymmärtääkö käsitettä "isä" lainkaan, vai ajatteleeko eksän nimen olevan isi. Siis että onko eksä hänelle vaan joku aika vieras mies, jonka luo häntä viedään silloin tällöin yöksi...

Jos tuo on tilanne, niin sitten on yhä enemmän tärkeää että poika viettää isän kanssa aikaa. Kyllä lapset tietävät hyvin, mikä on "isi" jos lapsi ei nyt ihan ilman kavereita kasva.

Mun nykyinen mies on pojalle varmasti lähinnä isää. On ollut mukana pojan elämässä tuosta 2vuotiaasta alkaen, eli on varmasti pojalle se, mitä muut lapset kutsuvat isäksi. Tosin ihmettelee sitä, miksi isi kieltää häntä sanomasta mun miestä isäksi. Ja kerran kysyi, että mitä sitten jos onkin kaksi isää...?