Poika 6 v tosi paljon roikkuu äidissä

["vieras"]

Poika on nyt eskarilainen mutta edelleen tosi paljon roikkuu äidissä. Usein kun pitäis mennä isälleen, hoitoon tms tulee lohduton itku, vaikka päiväkoti ja iskä on oikein kivat. Jo etukäteen lasketaan montako päivää vielä äidillä ja montako päivää vielä viikonloppuun ja montako tuntia pitää olla iskällä. Tiedän, että pitää rohkaista ja kannustaa reippauteen, mut tää imee multa voimat. Tietty esim nukkuu äidin huoneessa eikä mene nukkumaan ennen mua.

Miten rohkaista reippauteen olematta tyly ja ilman että lapsi kokee mun työntävän itseään pois? En oikein jaksa tätä että aina alkaa itku jo aamulla kun pitää mennä isälleen. Pitäisin kuitenkin tärkeänä, että olisi isällänsäkin, jo oman jaksamisenikin takia. Tarvin mäkin lepopäiväni, varsinkin kun tosiaan poika on niin minussa roikkuva täällä ollessaan. Tarvii koko ajan äidin täyden huomion.

 

["maikku"]

Meillä tyttö 5,5v on ollut koko kesän tuollainen, en ole edes suihkuun päässyt yksin. On kai joku itsenäistymisen pelko -vaihe, meillä nyt on alkanut mennä ohi, onneksi. Rumasti sanottu,kyllä, mutta silloin tällöin haluan käydä edes kaupassa YKSIN. Tuttava, joka on erityislastentarhanopettaja, kertoi että juuri 5-6-vuotiaana lapsi alkaa tajuta että on kohta esim. menossa eskariin, sitten kouluun, kuolemakin saattaa pelottaa,kun tajuaa että kaikki ei ole ikuista.

Älä tee mitään suurta showta siitä että poika on sussa kiinni, mutta kehu paljon jos "uskaltaa" vaikkapa lähteä isän luo reippaasti.

 

[äiti*4]

Oletteko hiljan eronnut ? Pystyikö lapsi kertomaan tunteistaan ja juttelitteko asiasta tarpeeksi. Soittaisin neuvolaan ja keskustelisin asiasta, jos tarvisi vaikka terapiaa ( ei ole pystynyt tarpeeksi käsittelemään asiaa)

 

["vieras"]

On erottu, mutta jo pari vuotta sitten. Ana ollut aika kiinni äidissä, mutta nyt tosissaan tuntuu olevan jokin tällainen erityisen voimakas vaihe. Ois vaan niin kiva nähdä lapsi reippaana ja iloisena, mutta saa itkunpuuskia aina kun tajuaa, että esim. huomenna pitää mennä iskälle. Saatika kun lähdön hetki koittaa.

Varmastikaan ei ole saatu keskustelutua asioista tarpeeksi, ero oli mulle niin vaikea. Ei poika oikein pysty juttelemaan tunteistaan kun menee vaan itkuksi että haluaa olla mun kanssa ja tulee ikävä. En oikein tiedä, pitäiskö mennä mukaan tunnekeskusteluun ja kertoa, että äidinkij tulee ikävä, silloin tuntu että tilanne vaan pahenee. Vai pitäiskö vaan sanoa tyyliin että koitahan n mennä reippaasti, kivaa siellä iskällä on ja iskä jo odottaa kovasti.

 

["Äiti myös"]

Ihan sama juttu 6v pojan kanssa! Kesä on ollut aikamoista kun ei mihinkään haluaisi kotoa mennä. Ei edes mummolaan joka on aina ollut tärkeä paikka, ei päiväksi mummon kanssa mökille jne. Olen ajatellut että loma pahensi jo olemassa olevaa ongelmaa kun ei tarvinnut eskariin mennä. Saa nähdä miten koulun alku lähtee sujumaan, pelolla odottelen..

Ikävä "vaiva" mutta mukava kuulla että muillakin on samaa.

 

[tyttö6v]

Meillä myös kovasti kysellään koska eskari alkaa, koska mennään papan luoksen ja laskettiin päiviä niihin. Sitten tajusin, että tuo stressaa tyttöäni ja olenkin lopettanut sen! Nyt tytöllä helpompi olla kun ei tartte olla koko aikaa huolissaa mihin aikaan mihinkin mennään. Sanon vain, että äiti kyllä kertoo sitten kun on sen aika, leiki sinä vain.

 

["vieras"]

Niin, kiva kuulla, että ei olla ainoita, näköjään se voi kuulua tähän ikään. Tuntuu vaan, että pojilta odotetaan nin paljon reippautta ja tietty eskarilaiselta alkais odottaa myös sellaista pärjäämistä, kun vuoden päästä jo koulukin alkaa. Ehkä se aina unohtuu, että toinen on vielä aika pieni ja tarvii äitiä. No, mut ehä tästä ei tarvi plla huolissaan. Ehkä se tästä taas helpottaa, kun koulut ja eskarit alkaa, ja normi arki. Lapsikin taas huomaa, että on kuitenkin ihan kivaa kun on touhua ja kavereita. Toivon näin!

 

[Kaksin kohta 6v kaa]

Omaa aikaa äidille, mitä se on ?
Noh, asiaan - eli jospa suosiolla otat pojan kaikkeen mukaan , etkä yritäkään hirmuisesti patistella yksinolon? Meillä tehdään kaikenlainen yhdessä olosuhteista johtuen, kaupat sun muut - ja tytöllä on kyllä itsenäistymishaluja kovastikin. Ehkä juuri siksi ?
Tosin jonkinmoinen 6-v uhma ja kiukuttelu on alkanut nostaa päätään, tyttö on ollut niin 'helppo'tähän asti...
Itsekseen nukkumiseen kai auttaa unilelu systemmit sun muut vanhat/uudet rutiinit ja kuviot joka ilta ?

 

[meillä]

5,5v, josta tullut kesällä takiainen. Roikkuu lahkeessa ja pyytää jatkuvasti syliin. En siis vastusta syliä, päinvastoin, mutta tosiaan sellainen jatkuva roikkuminen on tuon ikäiseltä vähän työlästä. Nyt on myös joku vaihe, että pitää olla huoneessa, kunnes nukahtaa ja lähes joka yö kipittää yöllä viereen.

 

["vieras"]

Niin me tehdäänkin käännössä kaikki aina yhdessä, ollaan käytännössä koko ajan kaksin enkä patistele olemaan yksin, mutta lapsen pitää mennä isälleen ja päiväkotiin, kun käyn töissä. Ja sellainen on kovin vaikeaa.