Poika on kiukutellut 2vkoa, mikä ihme sillä voi olla??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Enna
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

Enna

Vieras
Eilen kyselivät jo päiväkodissakin että onko teillä ollut kovin hektistä arki tms. että poika kävisi esim. ylikierroksilla tai jotain kun on niin pahantuulinen ollut viimeiset 2viikkoa.. =(
Ja saman olen huomannut minäkin.. jo 2viikkoa poika on ollut tosi kärttyinen ja herkkähipiäinen.. leikkii ensin hyväntuulisena omia juttujaan, sitten kun joku pikkujuttu menee leikissä pieleen niin poika saa kunnon raivarit!
Tai esim. ruokailutilanteet:
Istutan pojan syöttötuoliin, ennen odotti hyväntuulisena ruokaansa vaikka olisi joutunut vähän pidempäänkin odottamaan että silppuan ruuan kaveriksi vähän kurkkua, tomaattia tms..
Nyt jo parin viikon ajan ruoka on pitänyt olla edessä VÄLITTÖMÄSTI kun jätkä pöytään istuu tai aloittaa uskomattoman huutamisen.
Ei siis itke, kyyneleet ei valu, vaan HUUTAA ja kiukuttelee vaikka hetki sitten leikki tyytyväisenä eikä yhtään valittanut nälkäänsä.

Mikä ihme sitä voi vaivata? Myös yöt on olleet todella levottomia ja on aamusta aivan puhki kun lähtee hoitoon..
Hoitopäivät on n. 5tuntisia ja kyseessä on reilu 1v kundi.

Hampaita kyllä tekee, mutta kun ei tota kiukuttelua ole lopettanut supot tai nestemäiset panadolitkaan joten voiko tässä kipuilustakaan kyse olla?

Mietin jo ihan vakavasti että varaanko meille lääkäriin ajan ja pyydän katsomaan korvat ym. ettei nyt vain ole joku piilevä tauti päällä.. kun ei tosiaan vaikuta kipeältä muuten paitsi että on pirun kiukkunen!

..ja poika on siis tavallisesti todella rauhallinen ja peruspositiivinen..
 
Eikö kukaan.. =(

Ei kai tää ihan normaali kehitysvaihekaan voi olla että huutaa kurkku suorana, ei siis itke vaan huutaa ja kiukuttelee.. heittelee lelujaan ja menee pois kun pyytää syliin..

ja kun hoitajatkin jo kyseli että missä vika kun on niin kiukkunen.. =(
 
No kyllä tuolla meidän nyt 1½v tytöllä on ollu ihan samanlaisia kausia...samallalailla tuollanen perustyytyväinen lapsi, joka normaalisti esim. rakastaa ulkoilua, saatto ulkona vaan huutaa puol tuntia ilman mitään näkyvää syytä, kesti viikko-kaks ja meni ohi...ja nyt tuntuu olevan samanlainen kausi menossa...
 
..jaa uhmaa..? Mä oon luullu että se tulee vasta lähempänä kahta vuotta? Ja kun ne hoitajatkin tosiaan eilen kyseli että miten poika on muuttunut ihan täysin kahden viikon aikana..

Miten te olette reagoineet noihin raivareihin?
Jos komennan tiukasti, poika huitoo ja tosiaan menee pois eikä ainakaan syliin suostu tulemaan.. jos otan väkisin syliin ja yritän rauhoitella niin poika vaan huitoo ja vääntelehtii pois.. =(

Jos taas koitan jutella rauhoittavasti ja silitellä niin työntää mun kättä pois ja marisee..

Parhaiten on kai toiminut se, että vien pojan huomion muualle, alan selittää vaikka ulkona pöyrivästä aura-autosta jotain.. mutta onko sekään oikea tapa reagoida siihen että lusikat lentää, maidot kaatuu ja poika roikkuu kiukuttelevana tuolistaan..

Mä oon ihan toivoton ton pojan kanssa.. miten te toimitte kun noin pienet, puhumattomat lapset vaan raivoaa ja kiukuttelee.. kun ei niiltä voi vielä kysyä mikä on hätänä ja selvittää asioita puhumalla.. =(
 
Veikkaan miekin korvatulehdusta. Käytä korvalääkärillä ei tk:ssa. Käytin meidän neitiä ei ollu korvatulehdusta mutta korvat niin vaikussa ja tukossa että kun putsasi niin neiti kun aurinko taas!!!! Ihme vaikutus, mutta pienet ei osaa kertoa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja eräs äiti 79:
En osaa oikein neuvoa, mutta omasta kokemuksesta ton taustalla on ollu esim. kuumeetoon korvatulehdus tms.

Sempä takia mä mietinkin että käytänkö lääkärissä vaikkei mitään oireita olekaan.. kun olen monesti kuullut että korvatulehduksia on "oireettomiakin" ja lapset on hurjan kiukkuisia.. oireettomalla meinaan sitä että lasta sattuu ja kovaa, mutta mitään ulospäin näkyvää syytä ei löydy ennen kun lääkäri katsoo korvaan oikeilla välineillä..
Näin kun katson lampun kanssa niin väitän ettei korvat edes punota eikä poika niitä mitenkään hankaa..

Mutta tuosta uhmasta vielä:

Neuvokaa nyt joku mulle miten te muut reagoitte voimakkaisiin raivareihin?
Mä en yhtään tiedä miten toimia muuten kun yritän viedä pojan huomiota pois siitä kiukunlähteestä että se rauhottuisi..
Kun poika saa armottoman huutokohtauksen nyt niinkin pienestä että palikka tippuu toisen päältä juuri kun hän on ne mielestään hienosti asetellut päällekäin.. =O
 
kovartulehdus voi olla muuten täysin oireeton, mutta lapsi käyttäytyy kummasti. keskimmäisellä oli aina ripuli ja tällä nuorimmaisella menee ruokahalu ja unet. minä tarkistuttaisin mielenrauhani takia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Enna:
..jaa uhmaa..? Mä oon luullu että se tulee vasta lähempänä kahta vuotta? Ja kun ne hoitajatkin tosiaan eilen kyseli että miten poika on muuttunut ihan täysin kahden viikon aikana..

Miten te olette reagoineet noihin raivareihin?
Jos komennan tiukasti, poika huitoo ja tosiaan menee pois eikä ainakaan syliin suostu tulemaan.. jos otan väkisin syliin ja yritän rauhoitella niin poika vaan huitoo ja vääntelehtii pois.. =(

Jos taas koitan jutella rauhoittavasti ja silitellä niin työntää mun kättä pois ja marisee..

Parhaiten on kai toiminut se, että vien pojan huomion muualle, alan selittää vaikka ulkona pöyrivästä aura-autosta jotain.. mutta onko sekään oikea tapa reagoida siihen että lusikat lentää, maidot kaatuu ja poika roikkuu kiukuttelevana tuolistaan..

Mä oon ihan toivoton ton pojan kanssa.. miten te toimitte kun noin pienet, puhumattomat lapset vaan raivoaa ja kiukuttelee.. kun ei niiltä voi vielä kysyä mikä on hätänä ja selvittää asioita puhumalla.. =(

Lapsen pitää saada rauhoittua. Se ei onnistu, jos äiti hössää huolissaan vieressä. Huomion vienti muualle toimii joillain, ei kaikilla. Lapsi kiukuttelee ja jatkaa vaikka maailman tappiin asti huutoaan, jos sillä saa täyden huomion ja äiti laukkoo ja hösöttää koko ajan. Mieluummin ole ihan täysin huomaamatta näitä raivareita. Lallattele vaikka pyykkejä/tiskejä laittaessa, puuhaile ihan normaaleja juttuja ja höpöttele lapselle, kuunteli tai ei.

Minä joskus nappaan kirjan ja lapsen ja alan lukemaan toivoen, että kiukku unohtuu. Meillä on voimakastahtoiset lapset ja tuo alle 2-v uhma on ihan onnettoman pientä, jos vertaa 6-v uhmaan vaikka.

Tiivistys: Älä hössää, anna lapselle aikaa rauhoittua ja ota sitte syliin.
 
Ei pissaamisessa tai juomisessa ole muutoksia, ainakaan en ole huomannut? Poika juo pari desiä kerrallaan, jokaisen ruokailun päätteeksi ja käy potalla pariin kertaan päivässä pissalla ja märkiä vaippojakin tulee n. 4/vrk.
 
Alkuperäinen kirjoittaja enna:
Alkuperäinen kirjoittaja eräs äiti 79:
En osaa oikein neuvoa, mutta omasta kokemuksesta ton taustalla on ollu esim. kuumeetoon korvatulehdus tms.

Sempä takia mä mietinkin että käytänkö lääkärissä vaikkei mitään oireita olekaan.. kun olen monesti kuullut että korvatulehduksia on "oireettomiakin" ja lapset on hurjan kiukkuisia.. oireettomalla meinaan sitä että lasta sattuu ja kovaa, mutta mitään ulospäin näkyvää syytä ei löydy ennen kun lääkäri katsoo korvaan oikeilla välineillä..
Näin kun katson lampun kanssa niin väitän ettei korvat edes punota eikä poika niitä mitenkään hankaa..

Mutta tuosta uhmasta vielä:

Neuvokaa nyt joku mulle miten te muut reagoitte voimakkaisiin raivareihin?
Mä en yhtään tiedä miten toimia muuten kun yritän viedä pojan huomiota pois siitä kiukunlähteestä että se rauhottuisi..
Kun poika saa armottoman huutokohtauksen nyt niinkin pienestä että palikka tippuu toisen päältä juuri kun hän on ne mielestään hienosti asetellut päällekäin.. =O

Mie oon noin pienen yleensä ottanut syliin ja pitäny niin kauan kunnes on rauhoittunu, tai sitte isommalle puhunu järkeä (vaikka useampaan otteeseen) ja antanu rauhassa rauhottua. Kai niitä on monia tapoja ja vähän lapsestakin riippuu. Miun äiti aina kiinniittää huomion muualle tyyliin, "katoppa mikä lintu tuola ulkona", ja sekin toimii joskus tosi tehokkaasti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hei:
kovartulehdus voi olla muuten täysin oireeton, mutta lapsi käyttäytyy kummasti. keskimmäisellä oli aina ripuli ja tällä nuorimmaisella menee ruokahalu ja unet. minä tarkistuttaisin mielenrauhani takia.

hmm.. poika on aina ollut "kovalla" mutta nyt kun aloin miettiä niin on jonkun aikaa vatsa toiminut aika löysää.. ja unet on kyllä ollut levottomat.. pitäisköhän mun vaan varata varmuudeksi aika lääkäriin, -naurakoon meidät pihalle jos uhman takia mennään korvat tarkistuttamaan, mutta jotenkin tuntuu ettei kaikki ole hyvin pikkumiehellä..
 
Milloin aloittanut päiväkodin? Jos hakee huomioita nyt vanhemmiltaan, kun päivät erossa äidistä. Tuon ikäisellä voi olla eroahdistusta, joka ilmenee tollai, huomion hakemisena. Ehdittekö sylitellä tarpeeksi? Jaksuja teille!
 
Alkuperäinen kirjoittaja hei:
ei ne lääkärit kuule naura sulle.

mutta kun meillä oikeesti on tälläinen kokemus takana.. pari kuukautta takaperin poika oli todella itkuinen ja heräili moneen kertaan yössä.. ja sitten nousi kuume ja vatsa meni ihan kuralle. Vietiin poika lääkäriin JOKA todellakin nauroi meidät pihalle.
Lääkäri katsoi pojan korvat, -ei mitään, sitten katsoi alkoi katsomaan nielua ja alkoi nauramaan.
Lääkäri sanoi että mukula tekee kulmahampaitaan ja on siksi kuralla/kuumeinen.
No, me kiitimme ja kysyin (kun ekaa kertaa yksityisellä oltiin) että haenko laskun luukulta vai miten homma toimii niin lääkäri nauroi ettei hän voi tällaisesta minuutin käynnistä edes laskua kirjoittaa..

no, tulipahan käytyä mutta kyllä sitä vain tyhmäksi tunsi itsensä silloin..
 
Alkuperäinen kirjoittaja saman ikäisen äiti:
Milloin aloittanut päiväkodin? Jos hakee huomioita nyt vanhemmiltaan, kun päivät erossa äidistä. Tuon ikäisellä voi olla eroahdistusta, joka ilmenee tollai, huomion hakemisena. Ehdittekö sylitellä tarpeeksi? Jaksuja teille!

Aloitti päiväkodissa pari kuukautta sitten.. voisiko olla että olisi vasta nyt reagoinut näin voimakkaasti muutokseen..? En tiedä.. poika on vain n. 5tuntia hoidossa ja illat ollaan kyllä tiiviisti pojan kanssa, käydään ulkoilemassa ym.
Jotenkin nyt tuntuu että voisin käydä ensin siellä lääkärissä pojan kanssa ja sitten miettiä uudelleen missä vika jos ei mitään "vikaa" löydy..

Kiitos kaikille kovasti!
 

Yhteistyössä