Poikani väkivaltainen puolustautuminen kiusaajia vastaan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja alkuperäinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

alkuperäinen

Vieras
Ekaluokkalainen poikani tuli perjantaina koulusta ja kertoi huonoja uutisia. Hän oli joutunut rehtorin puhutteluun heitettyään luokkakaveriaan tuolilla. Tuoli oli kuulemma osunut kaveria polveen ja tämä oli ruvennut itkemään. Tilanne oli kärjistynyt, kun pojat olivat kiusanneet poikaani niin kauan, että hän menetti hermonsa aivan totaalisesti.

Pidin pojalle tietenkin puhuttelun. Sanoin, että tottakai toiset pojat tekivät väärin, kun kiusasivat, mutta se tuolinheittäminen oli vaarallista. Annoin hänelle rangaistuksen, joka varmasti kirpaisi hänen mieltään: Hän ei saakkaan huoneeseensa kauan odottamaansa peli-televisiota. Sanoin, että katsotaan sitten keväällä, kuinka koulussa on mennyt, jospa sitten voisit saada sen telkkarin. Tähän väliin pitää mainita, ettei poikani muutenkaan ole ollut mikään enkeli koulussa, hän on kova pelleilemään ja innostuu usein liikaa. Toisaalta hän on kuitenkin etevä lapsi ja nopea oppimaan, eli sen puoleen ongelmia ei ole.

Nyt mulla on paha mieli kaikin puolin. Opettaja soitti mulle äsken ja kysyi tiukkaan sävyyn, olenko tietoinen perjantain tapahtumista. Vastasin olevani, kerroin pitäneeni puhuttelun ja antaneeni rangaistuksen. Olin valmis lähettämään poikaani kuraattorin juttusille säännöllisin väliajoin. Sitten, kun mainitsin, että kyllähän toiset pojat tekivät aika ilkeästi, kun kiusasivat, sain kuulla saarnan kuinka se kyseinen poika, jota heitettiin tuolilla, olisi voinut sokeutua ym. Kun se tuoli meni kuulemma pään vierestä melkein hipaisten päätä! (näin pojat olivat opettajalle kertoneet) Mun poika sanoi tuolin osuneen polveen, mutta tiedä sitten... Tuntuu vaan, että tapausta liioiteltiin saaden näin kuulostamaan se pahemmalta.

Syy, miksi nyt tänne avaudun on se, että haluan jossain sanoa "ääneen" tämän: Mitä helvettiä poikani olisi oikein pitänyt tilanteessa tehdä!? Alistua kiusaamiseen, muuttua iloisesta ja elämänhaluisesta lapsesta pelokkaaksi ja araksi hissukaksi? Häntä on alettu pikkuhiljaa kiusaamaan, aluksi leikillään, mutta ilmeisesti se on muuttunut nyt pahemmaksi. Onko kukaan sitä mieltä, että tavallaan oli hyvä, että hän otti kiusaajilta niin sanotusti luulot pois, vai olenko mä paska, kun salaa mielessäni ajattelen näin? Nimittäin siihen se oli loppunut se kiusaaminen..Toivottavasti lopullisesti.
 
Pojallasi voi olla adhd, päätellen siitä, että kerroit, että hän pelleilee tunneilla. Adhd vaikeuttaa impulssien hallintaa ja silloin suuttuu esimerkiksi aivan sekunnin sadasosassa ja tuoli lentää, ennenkuin sitä edes ehtii kunnolla ajatella. Aika usein kaikki menee juuri tälläisen lapsen syyksi, koska hän menettää malttinsa niin täysin, että alkuperäinen ongelma, eli se kiusaaminen jää selvittämättä.

Jos pojallesi tarjotaan apua, ota ihmeessä apu vastaan. Ja halusin sanoa, että ymmärrän sua. Mun mielestä on väärin, että toisen pinnaa saa venyttää ja venyttää, eikä mitenkään saisi reagoida. Opettajan pitäisi puuttua myös kiusaamiseen, vaikka sinun pojalla olisikin vaikeuksia toimia maltillisesti.
 
Minua ei enää kiusattu sen jälkeen kun pistin suullisesti kiusanneen lasit palasiksi ala-asteella. Olihan sitä jo tullut viisi vuotta kuunneltua mitä typerämpää lällätystä vaikka kenen taholta.
Mutta meillä sentään ymmärsivät kiusaajat oman vastuunsa eivätkä kertoneet opettajille ja tuskin kotonakaan.
Vai vaikuttiko asiaan se että olin tyttö?
 
Minua ei enää kiusattu sen jälkeen kun pistin suullisesti kiusanneen lasit palasiksi ala-asteella. Olihan sitä jo tullut viisi vuotta kuunneltua mitä typerämpää lällätystä vaikka kenen taholta.
Mutta meillä sentään ymmärsivät kiusaajat oman vastuunsa eivätkä kertoneet opettajille ja tuskin kotonakaan.
Vai vaikuttiko asiaan se että olin tyttö?

Uskon että se vaikuttaa asiaan. Minäkin pääsin aina kuin koira veräjästä, jos vaikka löin kiusaajaa. Sain pikkupuhuttelun, mutta kiusaamista ei pistetty minun syyksi. Oli aika vaikeaa, kun kiusattiin ja mulla oli niin nopeat kädet, että en aina ihan huomannut, kun heitin jotain tai löin. Harmi, ettei se auttanut lopettamaan kiusaamista, koska olin niin pieni, etten pärjännyt fyysisesti.
 
Sano opettajalle tiukasti että myös syyhyn pitää puuttua eikä vain seuraukseen. Eihän toi oikein ole poikaasi kohtaan vaikka väkivaltaan ei saakaan turvautua. Sun täytyy myös puolustaa lastasi, vaikka oikein teit myös kun rankaisit.
 
Nämä on tosi vaikeita asioita. Onhan tuo tuolilla heittäminen vaarallista toki, mutta toisaalta, jos kiusaamista jatkui kauan, niin onko ihme, jos toiselta palaa pinna.

Sinuna teksin nyt kuitenkin niin, että mene oikein paikan päälle opettajan kanssa juttelemaan.
Kysy seuraavat kysymykset:

Saako sinun poikaasi kiusata saamatta rangaistusta?
Mitä opettaja on tehnyt lopettaakseen kiusaamisen?
Mitä opettaja teki, kun kyseinen tapahtuma sattui?
Miksi ei puuttunut ajoissa?

Tosi asia kuitenkin se, että jotakuta kiusataan, hän joko puolustautuu tai kärsii itse.
Minua niin ärsyttää nuo kiusaajat, että tekisi minunkin mieli sanoa, että oikein teki...
Ja vielä enemmän ärsyttää opettajat, jotka eivät puutu kiusaamiseen.
Ihan turha heidän on lässyttää, ettei kerkeä joka paikkaan jne.

Meidänkin yhtä lasta kiusattiin ja potkittiin joka välitunnilla saman henkilön toimesta. Ja mitä teki esim. välituntiavustaja? Luki välkällä sanomalehteä!
Loppui kiusaaminen, kun ilmoitin koululle, että jos ette saa kyseistä oppilasta kuriin, niin seuraavaksi lähtee poliisille ilmoitus pahoinpitelystä.
 
Poikasi on puolustautunut kiusaamista vastaan, ihan normaali reaktio pojaltasi. Itse en olisi tuota peli-televisiota häneltä evännyt, koska se viestii siitä, että kiusaaminen on jotenkin nyt hänen syynsä ja rangaistus koko tilanteesta tulee vain hänelle. Missä tuki? Väärinhän hän teki, mutta teko oli kuitenkin seurausta jostakin ja siten oikeutettua.
 
Väkivaltaan ei saa koskaan turvautua.
Silti itse toivon, että lapseni osaavat tarvittaessa puolustatutua vaikka sitten sen avulla, ihan sama miten, kunhan saavat kiusauksen loppumaan. Ja ei, itse en usko että aikuisten/opettajien toiminnan merkitys tilanteisiin on parhaimmillaankin muuta kuin neula heinäsuovassa. Koulukiusaus vuodesta toiseen on paljon pahempaa kuin se että joku saa mustan silmän, vaikka kuinka sillä jeesustellaan että väkivaltaa ei saa käyttää. Miksi on sallitumpaa lyödä turpaan jos on saanut turpaan kuin lyödä turpaan jos on kiusattu vuositolkulla?

AP:n tilanteessa voi hyvinkin olla että pojan keskittymättömyys on toisten silmään oudon näköistä ja häntä kiusataan siksi. lastani suojellakseni tutkituttaisin kyllä tarkkaan mahdolliset keskittymishäiriöt. Tuo puolustautumisreaktiokin niihin tosiaan liittyy, etenkin kun lapsi on vielä niin pieni.
 
Itselläni on vasta päiväkoti-ikäisiä lapsia, mutta esikoisen kanssa on ollut esimerkiksi tilanteita, joissa toinen lapsi on ottanut lelun kädestä ja tämän seurauksena lapseni on purrut tätä lelun ottajaa. Olemme hoitajien kanssa vetäneet yhtenäistä puutumisen linjaa, jossa toki torutaan/rangaistaan purijaa puremisesta, mutta yhtä kaikki keskustellaan myös molempien lasten kanssa lelujen kädestä ottamisesta, eli ettei niin saa tehdä. Vaikkakin meillä tosiaan pienemmässä mittakaavassa kun ap:n lapsella niin TODELLAKIN myös se toinen lapsi on ollut tilanteeseen syyllinen ja sinun äitinä pitää huolehtia, että opettaja kohtelee lapsia tasapuolisesti. Eli molemmat lapset vanhempineen keskusteluun ja pohdintaan mitä kumpikin teki väärin ja aikaisemmasta kiusaamisesta myös rangaistus tekijälle, ellei tämä tuolin kolahdus opettanut vielä tavoille!
 
[QUOTE="tina";22405746]Poikasi on puolustautunut kiusaamista vastaan, ihan normaali reaktio pojaltasi. Itse en olisi tuota peli-televisiota häneltä evännyt, koska se viestii siitä, että kiusaaminen on jotenkin nyt hänen syynsä ja rangaistus koko tilanteesta tulee vain hänelle. Missä tuki? Väärinhän hän teki, mutta teko oli kuitenkin seurausta jostakin ja siten oikeutettua.[/QUOTE]

Väkivalta ei ole IKINÄ oikeutettua!!
 
Väkivaltaahan ei saisi käyttää, mutta jos impulssinhallintakyky on matalampi kuin toisilla, se onkin helpommin sanottu, kuin tehty. Varsinkin, jos kiusaavat käyttävät tätä ominaisuutta hyödyksi, niin, että syy saadaan aina kaadettua kiusatun niskaan.


Kyky hallita impulsseja liittyy muuten aivokemiaan ja on synnynnäinen ominaisuus.
 
Kyllähän tossa tilanteessa reaktio oli paljon enemmän opettajan syy kuin lapsen. Eppuluokkalaisen ei voida olettaa osata toimia tuollaisissa kiusaamistilanteissa, missä oli opettaja silloin ja etenkin aiemmin? Hyvänen aika, harvaa päiväkodissa olematonta on ennen kouluikää edes yritetty kiusata.
 
Väkivaltaahan ei saisi käyttää, mutta jos impulssinhallintakyky on matalampi kuin toisilla, se onkin helpommin sanottu, kuin tehty. Varsinkin, jos kiusaavat käyttävät tätä ominaisuutta hyödyksi, niin, että syy saadaan aina kaadettua kiusatun niskaan.


Kyky hallita impulsseja liittyy muuten aivokemiaan ja on synnynnäinen ominaisuus.


Tää on totta. Siksipä äidin on nyt huolehdittava että myös toinen poika saa asiasta rangaistuksen ja että opettaja todella kiinnittää asiaan tulevaisuudessa huomiota.
 
No sitten pitä pitää huoli että näiltä kiusaajilta on evätty yhtä rankat etuudet pois kuin tältä tuolin heittäjältä. Henkinen väkivalta on väkivaltaa, yleensä fyysistä pahempaa!

No nii-in, tottakai kuuluu niille kiusaajillekin rangaistus. Sitähän minä olen koko ajan sanonut. Mutta pojan päätä ei pidä silittää vaikka reagoikin toisen aloittamaan tilanteeseen, koska reagoi pahimmalla mahdollisella tavalla. Ja tuolin heitto on jo aika vakavaa, verrattuna esim. kiusaajan tönäisemiseen.
 
[QUOTE="tina";22405746]Poikasi on puolustautunut kiusaamista vastaan, ihan normaali reaktio pojaltasi. Itse en olisi tuota peli-televisiota häneltä evännyt, koska se viestii siitä, että kiusaaminen on jotenkin nyt hänen syynsä ja rangaistus koko tilanteesta tulee vain hänelle. Missä tuki? Väärinhän hän teki, mutta teko oli kuitenkin seurausta jostakin ja siten oikeutettua.[/QUOTE]

Mun mielestä noin ei voi ainakaan lapselle perustella, koska silloin mitä tahansa voi oikeuttaa noin, että se on seurausta jostakin ja siksi oikeutettua. Tarkoitan vaan sitä, että silloin kiusaajakin voi sanoa, että kiusaan vaan siksi, että toi on ärsyttävä ja oikeuttaa sillä sen kiusaamisen. Mun mielestä lapselle voi kuitenkin ihan hyvin sanoa, että ymmärtää miksi teki niin ja jutella lapsen kanssa siitä, että mitä sille tilanteelle pitäis tehdä (kiusaamiselle) ja mitä tapoja sillä lapsella on pitää puoliaan.

Mut mun mielestä toi kevääseen asti jatkuva rangaistus on kuitenkin turhan pitkä. Siis mä ymmärrän sen, että myös sun lapsi teki väärin, mutta mun mielestä sä annoit sille kohtuuttoman pitkäkestoisen rangaistuksen tässä asiassa, jossa jokaisessa osapuolella oli skarpattavaa.
 
Minä olisin ainakin vaatinut opettajan tilille siitä, miten hän on puuttunut poikasi kiusaamiseen ( tai ollut puuttumatta). Totta hemmetissä se kamelin kaula katkeaa jossain vaiheessa, jos tarpeeksi kauan ärsytetään. Minä ainakin opetan lapseni puolustamaan itseään ja olisin ylpeä siitä, jos laittavat kiusaajilleen jauhot suuhun.

Vaatisin tässä tapauksessa, että myös niiden kiusaajien on käytävä kuraattorin puheilla säännöllisesti, jos kerran pojaltasikin sitä vaaditaan.
 
Miten pitkään hermoja voi sitten venyttää, ennen kuin hermo lopulta menee? Voiko joku täällä rehellisesti väittää omaavansa hermot, jotka venyvät loputtomasti?

Mulla ei ainakaan oo semmosia hermoja, mutta mä oonkin kai add.

Jos puhutaan aikuisesta, niin aikuisen pitää osata olla provosoitumatta. Se tarkoittaa sitä, että jos joku yrittää sun hermoja venyttää, niin ignooraa se.

Lapsista taas kun puhutaan, niin lapselta ei ikätasosta riippuen voi mitenkään odottaa samaa kypsyyttä kuin mikä aikuisella pitäis olla. Mutta mun mielestä, jo lapsen edunkin kannalta, lapsen pitää oppia purkamaan se aggressionsa sillä tavalla, että se ei ole fyysinen uhka muille. Ja tuolin heittäminen toisia päin, lyöminen, potkiminen, tavaroiden heittely jne, on fyysinen uhka muille ja lapselle itselleenkin. Se, että lapsen pitää oppia hallitsemaan aggressiota ei tarkoita sitä, että sen lapsen pitäis hyväksyä kiusaamista tai monotusta.

Enkä mä ymmärrä, että miks ei voi muka vaan karjaista tai jos joku pakko on viskoa tavaroita, niin viskoa niitä sinne missä ei ole muita ihmisiä.
 
Vaatisin tässä tapauksessa, että myös niiden kiusaajien on käytävä kuraattorin puheilla säännöllisesti, jos kerran pojaltasikin sitä vaaditaan.

Eikö vois ajatella niin, että se kuraattorille puhuminen ei ole mikään rangaistus? Lapsi joka tulee kiusatuks, tarvii tukea. Ei se kuraattori oo vain niitä kiusaajia varten, vaikka suurin osa niistäkin tarvis aika paljon ohjausta ja tukea.
 
Jos puhutaan aikuisesta, niin aikuisen pitää osata olla provosoitumatta. Se tarkoittaa sitä, että jos joku yrittää sun hermoja venyttää, niin ignooraa se.

Lapsista taas kun puhutaan, niin lapselta ei ikätasosta riippuen voi mitenkään odottaa samaa kypsyyttä kuin mikä aikuisella pitäis olla. Mutta mun mielestä, jo lapsen edunkin kannalta, lapsen pitää oppia purkamaan se aggressionsa sillä tavalla, että se ei ole fyysinen uhka muille. Ja tuolin heittäminen toisia päin, lyöminen, potkiminen, tavaroiden heittely jne, on fyysinen uhka muille ja lapselle itselleenkin. Se, että lapsen pitää oppia hallitsemaan aggressiota ei tarkoita sitä, että sen lapsen pitäis hyväksyä kiusaamista tai monotusta.

Enkä mä ymmärrä, että miks ei voi muka vaan karjaista tai jos joku pakko on viskoa tavaroita, niin viskoa niitä sinne missä ei ole muita ihmisiä.

Mut siis jos sä todella luulet, että impulssienhallintakyky on joku opittu homma, joku, josta voit olla ylpee, oot väärässä. Kyse on siitä, millaiset aivot sä olet syntymässä saanut ja miten sun otsalohko toimii.
 
[QUOTE="Minna";22405884]Eikö vois ajatella niin, että se kuraattorille puhuminen ei ole mikään rangaistus? Lapsi joka tulee kiusatuks, tarvii tukea. Ei se kuraattori oo vain niitä kiusaajia varten, vaikka suurin osa niistäkin tarvis aika paljon ohjausta ja tukea.[/QUOTE]

Ehdottomasti kannatta mennä kuraattorille. Jos on vähän äkkinäinen ihminen, niin aika usein kuulee näitä "hullu" ja "sekopää" nimityksiä. Itsetunnon puute vaikuttaa siihen, miten nopeasti hermot menee jossain tilanteessa, vaikka hyvä itsetunto ei voikaan muuttaa ihmistä toiseksi. Mutta auttaa tiedostamaan.

Kuraattori auttaa tai ohjaa johonkin, mistä saa apua.
 

Yhteistyössä