Poikaystävä ei halua hakea töitä

[lapsellista]

minusta kasvua on se, että hyväksyy seurustelukumppanin sellaisena kuin mitä hän on tai sitten eroaa jos toinen ei miellytä.

En käsitä miksi apn pitää väkisin ryhtyä muuttamaan "poikaystävää" mieleisekseen ja pomottamaan. Lki 40 vuotiaan miehen on pakko puristautua apn, eli tai tässä tapauksessa "tyttö"ystävän määrittelemään muottiin, mies ei kelpaa aplle omana itsenään.

Ap arvostelee poikaystävänsä elintapoja, työtä, ulkonäköä, aiempaa elämää, vanhempia, kotikasvatusta, kaikki on pielessä. Eli aika rankalla kädellä vedetään päätöksiä kaverin elämästä ja yritetään "ymmärtää" koko miehen elämä läpikotaisin heti.

En käsitä miksi ap haluaa olla tuollaisen miehen, anteeksi pojan kanssa, joka ei täytä apn kriteereitä millään mittapuulla. Ulkonäkökin on kaverilta jo rupsahtanut sellaiseksi että nippanappa mies menee enää apn seulasta läpi. Ei tuossa kyse voi olla ainakaan rakkaudesta apn puolelta.

 

[Luulen...]

Ei tuossa kyse voi olla ainakaan rakkaudesta apn puolelta.

Luulen, että juuri rakkaudesta on kyse. Vieraan ihmisen voi helposti antaa elää miten vaan, se on helppo hyväksyä. Mutta jos välittää jostakusta, niin on aivan normaalia että toivoisi toiselle parempaa. Eihän AP:n poikaystävä itsekään voi kovin suuresti nauttia siitä, että on aina rahapulassa (ja mahdollisesti menettämässä hänen leväperäiseen elämänhallintaansa kyllästyneen tyttöystävänsä). AP:n viesteistä paistaa, että hän yrittää tosissaan ymmärtää miestä ja sitä, miksi tämä elää kuten elää. Minusta on siis aivan turha väittää, että vika olisi AP:ssa.

Siitä huolimatta minullekin tulee sama ajatus kuin kaikille muille kommentoijille, että AP:lla ei näytä olevan tulevaisuutta kyseisen miehen kanssa. Arvomaailmat liian erilaiset. Joskus on vaan todettava, että toinen tekee valintoja aivan eri pohjalta kuin itse tekee, eivätkä kaksi ihmistä ns sovi yhteen, vaikka rakkautta olisikin.

 

[Mitä tehdä?]

minusta kasvua on se, että hyväksyy seurustelukumppanin sellaisena kuin mitä hän on tai sitten eroaa jos toinen ei miellytä.

En käsitä miksi apn pitää väkisin ryhtyä muuttamaan "poikaystävää" mieleisekseen ja pomottamaan. Lki 40 vuotiaan miehen on pakko puristautua apn, eli tai tässä tapauksessa "tyttö"ystävän määrittelemään muottiin, mies ei kelpaa aplle omana itsenään.

Ap arvostelee poikaystävänsä elintapoja, työtä, ulkonäköä, aiempaa elämää, vanhempia, kotikasvatusta, kaikki on pielessä. Eli aika rankalla kädellä vedetään päätöksiä kaverin elämästä ja yritetään "ymmärtää" koko miehen elämä läpikotaisin heti.

En käsitä miksi ap haluaa olla tuollaisen miehen, anteeksi pojan kanssa, joka ei täytä apn kriteereitä millään mittapuulla. Ulkonäkökin on kaverilta jo rupsahtanut sellaiseksi että nippanappa mies menee enää apn seulasta läpi. Ei tuossa kyse voi olla ainakaan rakkaudesta apn puolelta.

Nyt laitat kyllä sanoja suuhuni. En ole arvostellut miehen ulkonäköä, vanhempia, aiempaa elämää tai kotikasvatusta. Ei sen asian toteaminen että mies on lopettanut kouluja kesken tai että hän on ollut nuorempana hyvin komea ja on edelleenkin hyvännäköinen ole arvostelua. Kuten ei ole vanhempien ammattiryhmän määrittelykään tai sen toteaminen, että mies ei ole käynyt aloittamiaan koulutuksia loppuun. En tiedä juurikaan miehen menneestä elämästä, enkä tämän kotikasvatuksesta, joihin kohdistin arvailuja. Arvailu ei ole sama asia kuin arvostelu.

Nimim. Luulen on oikeassa siinä, että välitän tästä ihmisestä paljon. En olisi huolissani hänen pärjäämisestään jos en välittäisi. Mutta asiat ovat kuitenkin niin, että jokaisen on myös itse kannettava vastuu omista valinnoistaan ja niiden seurauksista. Minusta on alkanut tuntua, että olemme asenteiltamme liian erilaisia.

 

[lapsellista]

niinp, et ymmärrä vieläkään. Kuten jo aiemmin sanoin, sinulla on kasvun paikka.

Jos rakastaisit miesystävääsi, hyväksyisit hänet juuri sellaisena kuin mitä hän on.

Vaikka hän ei saa tehtyä mitään hommaa loppuun saakka. Vaikka hän ei pysty olemaan tylsässä työssä. Vaikka hän aloittaa paljon, mutta saa vähän aikaan. Näin on ollut jo kouluajoista saakka ja näin se luultavasti tulee olemaankin. Et käsitä, että juuri se on hänen ominaisuutensa.

Hän on vähän niinkuin Matti Nykänen. Ei jaksaarjen tylsyyttä, sortuu pahoissa paikoissa, henkinen kantti pettää. Ei sellaiset asiat pakottamalla tai huutamalla korjaannu. Joillakin se oma heikkous ei korjaannu ikinä. Mutta sen kanssa voi elää hyvän elämän, jos haluaa elää.

Miehesi ei saa olla "luuseri". Sinä yrität tehdä hänestä väen väkisin "paremman" ihmisen. Miehen pitäisi muuttua sinun määritelmät täyttäväksi ja juuri se on näille nykäsille vaikeaa.

Onko se sinun mielestäsi rakkautta ja välittämistä että toisen pitää muuttua kelvatakseen puolisolleen?

Arvaapa kuinka ikävää on kun ei kelpaa rakkaalleen sellaisena kuin mitä oikeasti on?
Epäonnistuneena, mutta vielä ulkonäöltään siedettävän näköisenä liki keski-ikäisenä miehenä.

Mietipä sitä ja mieti miten pitää toimia silloin kun oikeasti rakastaa.

"Luuseri"miehenkin kanssa voi elää erittäin rikasta ja onnellista elämää. Rahaa ei ehkä ole, eikä sitä vakaata toimeentuloa, ei saa ehkä omakotitaloa ja upouutta mersuakaan, mutta niiden tilalla voi olla paljon, paljon arvokkaampaa.

Sinä näet vain materian ja "poika"ystäväsi epäonnistumiset. Sinä et näe hänen sisintään, et luettele hänen onnistumisiaan, ainoa positiivinen asia oli on vielä siedettävän näköinen, etkä sitä mitä hän oikeasti voisi sinulle antaa. Sen vuoksi en usko että teillä voi olla minkäänlaista tulevaisuutta. Sinä olet liian lapsellinen ja yksinkertainen hänen kumppanikseen. Et käsitä hänen ainutlaatuisuuttaan juuri sellaisena kuin mitä hän on.

 

[KukkaHattuTäti]

Luepa tekstisi huomenna selvin päin. Oletko edelleen samaa mielttä?

niinp, et ymmärrä vieläkään. Kuten jo aiemmin sanoin, sinulla on kasvun paikka.

Jos rakastaisit miesystävääsi, hyväksyisit hänet juuri sellaisena kuin mitä hän on.

Vaikka hän ei saa tehtyä mitään hommaa loppuun saakka. Vaikka hän ei pysty olemaan tylsässä työssä. Vaikka hän aloittaa paljon, mutta saa vähän aikaan. Näin on ollut jo kouluajoista saakka ja näin se luultavasti tulee olemaankin. Et käsitä, että juuri se on hänen ominaisuutensa.

Hän on vähän niinkuin Matti Nykänen. Ei jaksaarjen tylsyyttä, sortuu pahoissa paikoissa, henkinen kantti pettää. Ei sellaiset asiat pakottamalla tai huutamalla korjaannu. Joillakin se oma heikkous ei korjaannu ikinä. Mutta sen kanssa voi elää hyvän elämän, jos haluaa elää.

Miehesi ei saa olla "luuseri". Sinä yrität tehdä hänestä väen väkisin "paremman" ihmisen. Miehen pitäisi muuttua sinun määritelmät täyttäväksi ja juuri se on näille nykäsille vaikeaa.

Onko se sinun mielestäsi rakkautta ja välittämistä että toisen pitää muuttua kelvatakseen puolisolleen?

Arvaapa kuinka ikävää on kun ei kelpaa rakkaalleen sellaisena kuin mitä oikeasti on?
Epäonnistuneena, mutta vielä ulkonäöltään siedettävän näköisenä liki keski-ikäisenä miehenä.

Mietipä sitä ja mieti miten pitää toimia silloin kun oikeasti rakastaa.

"Luuseri"miehenkin kanssa voi elää erittäin rikasta ja onnellista elämää. Rahaa ei ehkä ole, eikä sitä vakaata toimeentuloa, ei saa ehkä omakotitaloa ja upouutta mersuakaan, mutta niiden tilalla voi olla paljon, paljon arvokkaampaa.

Sinä näet vain materian ja "poika"ystäväsi epäonnistumiset. Sinä et näe hänen sisintään, et luettele hänen onnistumisiaan, ainoa positiivinen asia oli on vielä siedettävän näköinen, etkä sitä mitä hän oikeasti voisi sinulle antaa. Sen vuoksi en usko että teillä voi olla minkäänlaista tulevaisuutta. Sinä olet liian lapsellinen ja yksinkertainen hänen kumppanikseen. Et käsitä hänen ainutlaatuisuuttaan juuri sellaisena kuin mitä hän on.

 

[Mitä tehdä?]

Olen luetellut aiemmassa viestissäni paljon puolia joita miehessä arvostan. Mutta minusta siinä ei ole mitään ainutlaatuisen hienoa, jos aikuinen terve ihminen ei halua ansaita elantoaan omalla työllään, maksaa veroja ja osallistua siten yhteiskunnan palvelujen ylläpitämiseen. En ole koskaan ajatellut, että työnteon harjoittaminen ja sen pitäminen arvossa olisivat lapsellisuuteen ja yksinkertaisuuteen viittaavia piirteitä.

 

[Hohhoijaa]

Ompas harvinaisen tyhmän oloinen tuo lapsellista nikki. Taitaa olla joku läskiluuseri, sossuelätti. Vastenmielistä

 

[Arvoista]

Aloittaja on päätynyt ajatuksissaan ihan oikeaan. Teidän arvonne ja asenteenne elämään ovat liian erilaiset, jotta tasapaino voisi löytyä yhteiselämässänne. Sinulle se olisi jatkuvaa vuoristorataa ja hermoilemista, kumppanille arvostelun sietämistä ja itsetunto-ongelmia.

Ei toinen muutu komentamalla eikä toisen tahdosta. Ihminen muuttaa arvojaan vain ja ainoastaan omasta tahdostaan.

 

[lapsellista]

väärin taas.
en viitsisi vastata pitkästi kun on keväthommat kesken, mutta olkoon tämän kerran kun ei näytä menevän perille muuten. Kirjoitan syödessäni, joten jos tulee virheitä, niin ei voi mitään.

Olen absolutisti enkä ole kännissä ollut elämäni aikana kertaakaan. Olen juonut vajaat puolipullollista keskiolutta koko ikänäni. Painoni on 50 kg, pituutta 155 cm, ikää 44 vuotta, olen siis keski-ikäinen nainen. Palkkatöissä olen käynyt 18 vuotiaasta asti. Saman työnantajan palveluksessa olen nyt ollut yli 10 vuotta.

En ole kertaakaan käynyt sossussa, enkä hakenut valtiolta tai kunnalta yhtään mitään. Elän luomutaloudessa maalla, kerään ja kasvatan itse ruokani, syön vain kotimaista ja tulen toimeen erittäin vähällä. Minulla on kanoja ja 2 hevosta. Kananmunat ovat ainoa eläinperäinen ruoka jota syön. Kasvatan itse hevosten heinät ja kuivikkeet.


Vaikka olen nainen, en ostele vaatteita kuin tarpeeseen. Ruokalaskuni kauppaan on alle 200€ vuodessa. Siis kokonaisessa vuodessa. Osaan kutoa matot, olen kutonut kangaspuilla pitsiverhot, päiväpeitteet ja seinävaatteet kotiini. Osaan korjata rakennuksia, käyttää ja korjata maatalouskoneeni itse. Auraan itse oman tieni talvella 8 km sivu, kaadan itse polttopuut metsästä, pilkon ne ja pinoan liiteriin. En ole elämässäni käynyt kertaakaan kuntosalilla enkä edes elokuvateatterissa.

En omista televisiota, tykkään leipoa ja tehdä ruokaa, virkkaan, kudon, soitan kitaraa ja pianoa. Olen työihminen ja kaiken vapaa-aikani teen töitä maatilallani. Tykkään siististä kodista. Elämäntapani on monelle ihmiselle kuin punainen vaate juuri niinkuin teille on apn "poika"ystävän vapaampi käytöskin.

Itse olen täysin nykyisestä kulutuskeskeisestä kultturista ja valtavirrasta poikkeava yksilö. Muovihärpäkkeitä ja kertakäyttökultturituotteita en osta ikinä ja voitte uskoa, että olen saanut siitä kuulla kymmeniltä ymmärtämättömiltä ihmisiltä moitetta.

Jostain syystä minun tekemisiäni pitää painaa alaspäin, minun elämäntapani ärsyttää joitakin ihmisiä, etenkin nuoria ja myös samanikäisiä naisia. Vanhemmat miehet katsovat ylöspäin ja tuovat omia laitteitaan minulle korjattavaksi. Sanovat minun olevan kunnon ihminen.

Olen saanut naisilta hirveätä noottia mm siitä, miksi en halua matkustella kun rahaa on eikä ole lapsiakaan jaloissa pyörimässä. Ja myös siitä, miksi pidän eläimiä kun niissä on kiinni 24/7. Kuulen harva se kuukausi, kenelle sinä niitä rahojasi säästät.. ihan kuin se heille kuuluisi. Nämä naiset eivät ymmärrä, että tämä on juuri sitä mitä minä elämältäni haluan. En minä halua matkustaa, enkä muuttaa elämästäni sekuntiakaan.

Ap, sinä olet yksi näitä kukkahattutätejä jotka kuvittelevat tietävänsä paremmin millainen elämä jollekin toiselle sopii.

Minustakaan siinä ei ole mitään hienoa, jos joku ei elätä itseään omalla työllään, mutta minä en kuitenkaan tuomitse enkä edes ihmettele.
Hyväksyn täysin sen, että ko. miehenkin tavalla voi elää.
Voihan olla että ko. mies ei ole ns. työihminen. Näitä muiden hauskuuttajia on ollut maailmassa vuosisatoja, jo raamatun Martta ja Maria kertomus kertoo tästä. Näiden ihmisten rooli on olla se mitä he ovat. Heidän elämänsä on yhtä arvokasta kuin meidän työihmisten elämä.

Ap ja Hohhoijaa, te olette henkisesti niin rajoittuneita ette näe, että ehkäpä tämä liki 40 v mies on onnellinen omana itsenään. Sellaisena persoonana jolla on aina lennokkaita suunitelmia, joka on hauska seuramies ja jonka tulisi tulla hyväksytyksi omana itsenään myös "tyttö"ystävän toimesta ilman että häntä yritetään vääntää väen väkisin valtavirran tyyppiseksi ihmiseksi. Minun mielestäni moninaisuus ja erilaisuus on yhteiskunnalle hyvästä.

Mutta luulen, että hakkaan päätäni jälleen kerran seinään. Ainakin ne ihmiset jotka minun asioitani kylällä vatvovat eivät ole vuosikymmeneen käsittäneet, että minä elän juuri sellaista elämää kuin mitä haluankin elää.

Ehkäpä tämä sinun miesystäväsikin on onnellinen omana itsenään.

 

[Lällättäjälle]

Ap ja Hohhoijaa, te olette henkisesti niin rajoittuneita ette näe, että ehkäpä tämä liki 40 v mies on onnellinen omana itsenään. Sellaisena persoonana jolla on aina lennokkaita suunitelmia, joka on hauska seuramies ja jonka tulisi tulla hyväksytyksi omana itsenään myös "tyttö"ystävän toimesta ilman että häntä yritetään vääntää väen väkisin valtavirran tyyppiseksi ihmiseksi. Minun mielestäni moninaisuus ja erilaisuus on yhteiskunnalle hyvästä.

Mutta luulen, että hakkaan päätäni jälleen kerran seinään. Ainakin ne ihmiset jotka minun asioitani kylällä vatvovat eivät ole vuosikymmeneen käsittäneet, että minä elän juuri sellaista elämää kuin mitä haluankin elää.

Ehkäpä tämä sinun miesystäväsikin on onnellinen omana itsenään
.

Eipä siinä mitään, jos mies on onnellinen valitsemallaan tiellä, mutta millä hän elää? Yhteiskunnan kustanuksella, eli on laiska siivestäjä. Ottaisiko sinä henkilökohtaisesti jonkun nurkkiisi elätiksi loisimaan? Miksi yhteiskunnan pitäisi? Miksi sinä tyrmäät ap:n ja haukust häntä, vaikka itse vaadit kaikille hyväksyntää?

Taidat olla jonkun sortin kylähullu itse. Kumma, että joku viitsii naputella moisen sepustuksen kiireessä, syödessä.

 

[Matti Nykäsestä]

Nimimerkille "lapsellista": vertauksesi Matti Nykäseen on osuva. Kuinka fiksua on olla Matti Nykäsen naisystävä?

AP:lle: en siis tosissani vertaa miestäsi Matti Nykäseen. Mutta se on kärjistävä esimerkki siitä, että mielestäni olet aivan oikeassa edellyttäessäsi, että mies elättää itsensä. Nimimerkki "lapsellista" on harvinaisen väärässä väittäessään, että ainoa kypsä valinta on että hyväksyy kumppaniltaan suunnilleen mitä tahansa.

 

[kenen kustannuksella]

Hyväksyn täysin sen, että ko. miehenkin tavalla voi elää...

...ehkäpä tämä liki 40 v mies on onnellinen omana itsenään. Sellaisena persoonana jolla on aina lennokkaita suunitelmia, joka on hauska seuramies ja jonka tulisi tulla hyväksytyksi omana itsenään myös "tyttö"ystävän toimesta ilman että häntä yritetään vääntää väen väkisin valtavirran tyyppiseksi ihmiseksi.

Epäilemättä hän on onnellinen omana itsenään ja totta kai hänenkin tavallaan voi elää. Mutta kysymys kuuluukin, että kuka kantaa vastuun tästä hänen elämäntavastaan? Kuka niin sanotusti maksaa viulut, joiden tahdissa hän voi huolettomasti tanssia mielensä mukaan?

 

[Johan!!!]

Minkä ihmeen takia vedit vertailuun MN:n? Hän on persoona toisten joukossa ja arvata vain sopii, kuinka moni saa tienestinsä sen miehen kustannuksella. Lööppiteollisuus ja uteliaisuus on bisnestä, josta vähiten hyötyy otsikoiden kohde, mutta kärsimykset siitä hän maksaa yksin.

 

[Just]

Minkä ihmeen takia vedit vertailuun MN:n? Hän on persoona toisten joukossa ja arvata vain sopii, kuinka moni saa tienestinsä sen miehen kustannuksella. Lööppiteollisuus ja uteliaisuus on bisnestä, josta vähiten hyötyy otsikoiden kohde, mutta kärsimykset siitä hän maksaa yksin.

Sitä paitsi. MN maksoi juuri omalla työllään ansaituilla rahoilla kymppitonnien rästiverot. Eli huono vertaus. Muutenhan Matti on tyhmä pelle jota muut pyörittää mennen tullen.

 

[Mitä tehdä?]

väärin taas.
en viitsisi vastata pitkästi kun on keväthommat kesken, mutta olkoon tämän kerran kun ei näytä menevän perille muuten.

Palkkatöissä olen käynyt 18 vuotiaasta asti. Saman työnantajan palveluksessa olen nyt ollut yli 10 vuotta.

En ole kertaakaan käynyt sossussa, enkä hakenut valtiolta tai kunnalta yhtään mitään. Elän luomutaloudessa maalla, kerään ja kasvatan itse ruokani, syön vain kotimaista ja tulen toimeen erittäin vähällä. Minulla on kanoja ja 2 hevosta. Kananmunat ovat ainoa eläinperäinen ruoka jota syön. Kasvatan itse hevosten heinät ja kuivikkeet.


Vaikka olen nainen, en ostele vaatteita kuin tarpeeseen. Ruokalaskuni kauppaan on alle 200€ vuodessa. Siis kokonaisessa vuodessa. Osaan kutoa matot, olen kutonut kangaspuilla pitsiverhot, päiväpeitteet ja seinävaatteet kotiini. Osaan korjata rakennuksia, käyttää ja korjata maatalouskoneeni itse. Auraan itse oman tieni talvella 8 km sivu, kaadan itse polttopuut metsästä, pilkon ne ja pinoan liiteriin. En ole elämässäni käynyt kertaakaan kuntosalilla enkä edes elokuvateatterissa.

Elämäntapani on monelle ihmiselle kuin punainen vaate juuri niinkuin teille on apn "poika"ystävän vapaampi käytöskin.

Itse olen täysin nykyisestä kulutuskeskeisestä kultturista ja valtavirrasta poikkeava yksilö. Muovihärpäkkeitä ja kertakäyttökultturituotteita en osta ikinä ja voitte uskoa, että olen saanut siitä kuulla kymmeniltä ymmärtämättömiltä ihmisiltä moitetta.

Jostain syystä minun tekemisiäni pitää painaa alaspäin, minun elämäntapani ärsyttää joitakin ihmisiä, etenkin nuoria ja myös samanikäisiä naisia. Vanhemmat miehet katsovat ylöspäin ja tuovat omia laitteitaan minulle korjattavaksi. Sanovat minun olevan kunnon ihminen.

Ap, sinä olet yksi näitä kukkahattutätejä jotka kuvittelevat tietävänsä paremmin millainen elämä jollekin toiselle sopii.

Minustakaan siinä ei ole mitään hienoa, jos joku ei elätä itseään omalla työllään, mutta minä en kuitenkaan tuomitse enkä edes ihmettele.
Hyväksyn täysin sen, että ko. miehenkin tavalla voi elää.
Voihan olla että ko. mies ei ole ns. työihminen.

Ap ja Hohhoijaa, te olette henkisesti niin rajoittuneita ette näe, että ehkäpä tämä liki 40 v mies on onnellinen omana itsenään. Sellaisena persoonana jolla on aina lennokkaita suunitelmia, joka on hauska seuramies ja jonka tulisi tulla hyväksytyksi omana itsenään myös "tyttö"ystävän toimesta ilman että häntä yritetään vääntää väen väkisin valtavirran tyyppiseksi ihmiseksi. Minun mielestäni moninaisuus ja erilaisuus on yhteiskunnalle hyvästä.

Mutta luulen, että hakkaan päätäni jälleen kerran seinään. Ainakin ne ihmiset jotka minun asioitani kylällä vatvovat eivät ole vuosikymmeneen käsittäneet, että minä elän juuri sellaista elämää kuin mitä haluankin elää.

Ehkäpä tämä sinun miesystäväsikin on onnellinen omana itsenään.

Kysyn samaa kuin nimim. "kenen kustannuksella". Toki voi elää kuten elää, mutta kuka maksaa? Suomalainen yhteiskunta on rakennettu sellaiseksi, että ihmiset tekevät työtä, maksavat palkastaan veroa ja sillä sitten maksetaan ylläpitäviä toimintoja. Mutta jos on niitä jotka eivät tee töitä vaikka siihen ikänsä ja terveydentilansa puolesta pystyisivät? Entä jos kaikki, tai vaikka puolet työikäisistä ryhtyisi sellaisiksi, että eivät mene töihin koska eivät halua? Yhteiskunta romahtaisi aika nopeasti. Mitä vähemmän tuottavia, veroa maksavia aikuisia jäseniä yhteiskunnassa on, sitä huonommin se toimii. Tämähän on perusuhka ns. eläkepommissakin.

Vaihdantatalouskaan ei toimisi, jos joukossa olisi monta vapaamatkustajaa. Jos ei tekisi mitään mitä vaihtaa tuotteiksi ja palveluiksi, joutuisi elämään toisten armeliaisuudella. Työtä tekevät alkaisivat pohtia, miksi juuri heidän tulee tehdä töitä, kun muut vetävät lonkkaa. Sama pätee ylistämääsi omavaraiseen elämäntapaan. Jos ei viljele ruokaansa, valmista vaatteitaan ja tarvikkeitaan, korjaa kotiaan tai tavaroitaan, ei voi elää sellaisessakaan.

Sinä et ole vastaavassa asemassa kuin kuvailemani mies. Käyt töissä, ja lisäksi teet asioita oman elämisesi eteen. Kuvailemani mies ei tuota itse kuluttamiaan resursseja. Hän on täysin urbaani eläjä, joka hankkii elintarvikkeensa lähikaupasta ja vaatteensa henkkamaukasta.

Mies voi olla hauskuuttaja, mutta se ei tuo hänelle ruokaa pöytään - paitsi jos osaa jalostaa hauskuutensa palveluksi jonka muut haluavat ostaa. Mutta se vaatiikin taas paljon _työtä_.

 

[lapsellista]

tämä on yhtä jankkaamista. Minä puolustan ainoastaan sitä, että ihminen on kokonaisuus jossa on hyviä ja huonoja puolia. Kukaan ei ole täydellinen. Sen vuoksi ihmistä pitäisi arvottaa kokonaisuutena. Kuten joku sanoikin, esim. Nykänen, ei hän ole pelkkä alkoholisti, hän on paljon muutakin. Aivan varmasti miesystäväsikin on paljon muutakin kuin työtön luuseri.

Miesystäväsi on ihminen jolla on suuria unelmia mutta ehkä liian vähän kykyä toteuttaa unelmiaan. Ehkä hän saisi unelmansa toteutettua jos hänen rinnallaan olisi ihminen joka arvostelun sijasta tukisi ja auttaisi häntä.

Ehkä mies kuuluu siihen pieneen ryhmään ihmisiä jotka ovat ainaisia epäonnistujia. Mutta ei sekään tee hänestä yhtään sen huonompaa yhteiskunnan jäsentä kuin sellaisesta joka takoo yhteiskunnalle nettorahaa vuodesta toiseen.

Miesystävälläsi voi olla muita avuja jotka ovat hänen lähipiirilleen erittäin arvokkaita. Hän on mitä ilmeisimmin hyvä seuramies ehkä pidetty ystäväpiirissään ja sukulaistensa joukossa. Eli käsittääkseni hän on hyvä ja kunnollinen ihminen vaikkei tienaakaan hyvin.

Ei raha ole ainoa asia maailmassa eikä parisuhteessa. Eikä edes se ulkonäkökään.
Elämä on monivalintakysymys ja usean asian summa. Kun saa yhden jutun kuntoon, voi olla, että hetken päästä mättää jossain toisessa kohdassa.

Monesti käy niin, että kun löytää ihmisen joka on työorientoitunut hän on sitä sata lasissa. Hänestä ei olekaan hyväksi puolisoksi, hyväksi isäksi eikä äidiksi. Luuserimies voi olla maailman paras isä. Hänellä on aina aikaa lapsilleen, aikaa olla yhdessä ja rakastaa. Asiolla voi olla puolensa ja puolensa.

Olisi hyvä jos seurustelukumppania, puolisoa, katsottaisiin kokonaisuutena eikä vain rahapussina, statussymbolina jota esitellään muille tyyliin, katsokaa minulla on näin tai näin komea ja menestynyt mies.

Silloin kun oikeasti rakastaa toista, ei se työttömyys, pätkätyöläisyys eikä edes ne toisen suuret toteutumattomat unelmat ole esteenä hyvälle parisuhteelle. Silloin keksitään yhdessä keinot joilla yhteisestä elämästä rakennetaan se maailman paras elämä.

 

[lapsellista]

kysymykseen kuka maksaa..
yhteiskunnassa on hurja määrä vapaamatkustajia.

Esim. puolueiden toimintaa ja puoluetoimistojen henkilökunta elävät verovaroilla vaikka tekevät työtä, kansanedustajat elävät hyvin verovaroilla vaikka suurin osa heistä ei oikeasti tee mitään hyödyllistä, name it, verovaroilla eläviä ihmisryhmiä löytyy vaikka huru mycket.

Me tuemme Kreikkaa, Irlantia, Espanjaa, Italiaa, Islantia, kehitysmaita..
Ei maailma ole oikeudenmukainen, eikä tasapuolinen kaikille ihmisille.

Oletko Sinä valmis sanomaan, että vaikkapa CP-vammainen on arvokkaampi ihmisenä kuin työtön?

 

[Mitä tehdä?]

Miten voit edes ajatella vammaisten ja työttömien vertailua? Esittämällä tällaisen kysymyksen syyllistyt itse lokerointiin. Ei ihmisiä voi arvottaa tuolla tavalla.
CP-vammaiset eivät ole homogeeninen ryhmä. CP-vammainen voi olla työtön ja työtön voi olla CP-vammainen. Olen tavannut useita työssäkäyviä CP-vammaisia. Mutta kyllä ihmettelisin sitä, jos työhön kykenevä CP-vammainen ei haluaisi töitä. Tosin yleisin tilanne taitaa olla se, että kehitysvammaisissa ja CP-vammaisissa henkilöissä olisi paljon halukkaita tekemään töitä, mutta ihmisten ennakkoluulot ovat heitä vastaan. Mikä on hyvin väärin.

Työssäkäynti ja siihen pyrkiminen eivät sulje pois muita asioita. Voi edelleen olla hyvä seuraihminen vaikka käykin töissä. Tittelillä ei ole merkitystä. Minulle mies ei ole mikään statussymboli tai rahapussi. Mutta on melkoisen vaikeaa elää, jos toinen kituuttaa pennosilla kuussa, eikä edes pyri muuttamaan tilannetta. Hänhän ei edes tule työttömyyskorvauksella toimeen, vaan joutuu pyytämään vanhemmiltaan. Ei sekään voi jatkua hänen loppuelämänsä ajan. On aivan eri asia olla työtön ja pyrkiä töihin kuin vain jumittua omaan työttömyyteensä vailla pyrkimystäkään muuhun.

Verovaroilla eläviä ihmisryhmiä on, mutta ei se, että jonkun palkka maksetaan verovaroista tarkoita sitä, etteikö henkilö itse maksaisi palkastaan veroa. Se nyt vaan on niin, että mitä enemmän ihmisiä jotka eivät halua käydä töissä, sitä vähemmän rahaa yhteiskunnalla, ja sitä vähemmän maksajia julkisille palveluille, eläkkeille ja niille työttömyyskorvauksille. Sitä ei pidä kannustaa, että töihin ei tarvitse mennä. Jos se ajattelu yleistyisi, olisimme ongelmissa.

 

[lapsellista]

just sulle on kaikki niin vaikeaa.
Minä en lokeroi enkä ole asenteellinen.

CP-vammainen on erilainen ihminen kuin työssäkäyvä valtaväestö, miehesi on erilainen kuin työssäkäyvä valtaväestö. Miehelläsi on "vamma" henkisellä puolella. Ei kaikki poikkeavuudet näy päälle päin. Ei edes terveissä ihmisissä. Ihan sama annetaanko "vammalle" nimeksi laiskuus, saamattomuus vai mikä. Joku vikahan miehessä on kun ei kykene tekemään töitä.

En käsitä miksi teet miesystäväsi työttömyydestä yhteiskunnallisen dilemman.

Joko sinä rakastat miestä sellaisena kuin mitä hän on, yrität muuttaa häntä, tai jätät hänet.
Ei siihen koko maailmaa tarvitse mukaan ottaa. Vain sinä ja hän, teidän suhteestahan on kyse.

Et muuten vieläkään kertonut yhtään hyvää ominaisuutta hänestä. Mihin sinä hänessä rakastuit? Eikö mitään hyvää ole, vai etkö sinä halua nähdä niitä?

Takerrut ennemmin siihen, että verovaroista palkkansa saavat ihmiset maksavat myös veroja. Mitä siitä, he ovat kuitenkin loppupeleissä nettosaajia. Heille jää aina valtion rahoja enemmän kuin mitä tulee takaisin päin. Samanlaisia nettosaajia he ovat kuin työttömätkin, maksavathan työttömätkin työttömyyskorvauksistaan veroja.

 

[Mitä tehdä?]

Et tainnut lukea ensimmäistä viestiäni kunnolla. Siinä kirjoitin:

"Miehessä on paljon viehättäviä ominaisuuksia. Hän on hyvin sydämellinen, rehellinen, rakastava, ennakkoluuloton ja paljon maailmaa nähnyt. Hänellä on erittäin laaja ystäväpiiri, ja monia hienoja taitoja".

Minä en ole missään vaiheessa käyttänyt miehen haluttomuudesta työntekoon sanaa vamma. Mutta sinä käytät.

Kaikenlaisia asioita voi ja joskus pitääkin tarkastella yhteiskunnalliselta kannalta. Kyllä minussa herättää kysymyksiä miksi terve ja työikäinen ihminen ei mene töihin. Mietin mm. mistä asenne kumpuaa, ja kuinka yleistä kyseinen ajattelutapa on.

Tottakai heille jää valtion rahoja enemmän kuin maksavat veroja. Eihän kenenkään veroprosentti voi olla samansuuruinen tai suurempi kuin palkka. Mutta tuolla logiikalla esim. opettajat, kunnallisen puolen terveydenhuoltohenkilöstö jne. olisivat jotain konnia ja vapaamatkustajia koska heille jää "valtion rahoja" veronmaksun jälkeenkin. Mutta ero on siinä, että he ovat ansainneet nämä rahat tekemällä töitä.

Miehen ongelma ei poistu sillä, että hänen annetaan olla. Tulevaisuudessa on paljon ongelmia. Mitä sitten kun vanhemmat eivät ole enää taloudellisesti tukemassa? Mitä sitten, jos esimerkiksi sairastuu, tulee jokin kallis ja pakollinen hankinta? Entä sitten kun hän on eläkeiässä?

 

[Lukija]

just sulle on kaikki niin vaikeaa.
Minä en lokeroi enkä ole asenteellinen.

Ai et? Ottaisitko sinä jonkun laiskan, saamattoman miehen nurkkiisi? Itse huhkisit töitä kodissa ja kodin ulkopuolella. Luulen, että aika pian sinulle heräisi kysymys, miksei toinen edes yritä työllistyä. Elättäisitkö tätä loista, vai vaatisitko maksamaan puolet menoista ja piffaisit vielä ravintoissakin, kun mies ei raaski itselleen ruokaa ostaa? En oikeasti usko, että ensihuuman hälvetessä olisit enää tuolla kannallasi.

Toi vammaisuuteen vertaaminen oli törkeää. Vammainen ei ole itse aiheuttanut osaansa.

 

[Lukija]

On hyvä, että sinä ap pohdit tuota puolta miehessäsi. Näin se kuuluu mennäkin, että miettii syitä ja seurauksia miksi joku on sellainen kuin on (tuo perheen ja taustojen pohdinta, vaikka "lapsellista" nikki kokeekin sen arvosteluna, eli ei vaan ymmärtänyt pointta).

Mies on ilmeisestei tottunut heinäsirkkaelämään, soittelee vaan viuluaan ja ilakoi, kun muurahaiset ahkeroivat juhlivat maltilla. Kun vanhuus lähestyy, niin mikään ei olekaan enää niin helppoa kuin nuorena. Paitsi se päivät pitkät nukkuminen kai sujuu vanhoiltakin. Eläke jonka mies tulee saamaan, on todella pieni, jos verotettavia palkkatuloja ei ole.

Kirjoitit mm näin:

"Mies on ollut töissä viimeksi toissa vuonna. Sen jälkeen hän on tehnyt niukasti keikkatöitä ja ollut työttömänä. Hänelle on viimeisten kuukausien aikana tullut pari tilaisuutta saada koulutustaan vastaavaa keikkatyötä tuttavan kautta, mutta hän on kieltäytynyt niistä. Hän ei myöskään ole hakenut yhtäkään työpaikkaa."


Eli hänelle ei työ kelpaa, vaikka lähes kotoa sinne haetaan? Olen samaa mieltä kuin joku tuolla aiemmin: Pidä hauska hänen kanssaan, vietä yhteinen kesä, mutta elä omaa elämääsi. Älä laske mitään hänen varaansa (perheen perustamista tmv). Toinen vaihtoehto on, että pidät hänet vaan kaverina, niin olet vapaa löytämään samat arvot omaavan miehen. Tuo mies on sen ikäinen, ettei taatusti mihinkään muutu. Odottaa vain, että kaikki tulee valmiina tyyliin: nukunpa tuolla omppupuun alla, kyllä se omena sieltä kypsyy ja itsekseen putoaa suuhun.

 

[Vastaavaa nähnyt]

Miehen ongelma ei poistu sillä, että hänen annetaan olla. Tulevaisuudessa on paljon ongelmia. Mitä sitten kun vanhemmat eivät ole enää taloudellisesti tukemassa? Mitä sitten, jos esimerkiksi sairastuu, tulee jokin kallis ja pakollinen hankinta? Entä sitten kun hän on eläkeiässä?

Kokeeko mies itse työttömyytensä ja taloudellisen riippuvuutensa ongelmana? Silloin voi olla toivoa muutoksesta. Tosin pitkään työttömänä olleen voi olla hankala saada työpaikkaa. Mikäli asia on ongelma vain sinulle, niin siirry eteenpäin. Jos oikeasti haluat tietää keski-ikäistyvän miesväestön työttömyyden syitä, löytyy Suomesta siihenkin selvitykseen paljon haastateltavia.

Pohdit miehen tulevaisuudennäkymiä. Nelikymppisen miehen olettaisi selviävän myös tästä eteenpäin, kun on tähänkin asti selvinnyt. Hänen strategiansa ei vain aina ole ollut omien menojensa rahoittaminen, kun muitakin tapoja on löytynyt.

 

[Itsenäinen nainen]

niinp, et ymmärrä vieläkään. Kuten jo aiemmin sanoin, sinulla on kasvun paikka.

Jos rakastaisit miesystävääsi, hyväksyisit hänet juuri sellaisena kuin mitä hän on.

Vaikka hän ei saa tehtyä mitään hommaa loppuun saakka. Vaikka hän ei pysty olemaan tylsässä työssä. Vaikka hän aloittaa paljon, mutta saa vähän aikaan. Näin on ollut jo kouluajoista saakka ja näin se luultavasti tulee olemaankin. Et käsitä, että juuri se on hänen ominaisuutensa.

Hän on vähän niinkuin Matti Nykänen. Ei jaksaarjen tylsyyttä, sortuu pahoissa paikoissa, henkinen kantti pettää. Ei sellaiset asiat pakottamalla tai huutamalla korjaannu. Joillakin se oma heikkous ei korjaannu ikinä. Mutta sen kanssa voi elää hyvän elämän, jos haluaa elää.

Miehesi ei saa olla "luuseri". Sinä yrität tehdä hänestä väen väkisin "paremman" ihmisen. Miehen pitäisi muuttua sinun määritelmät täyttäväksi ja juuri se on näille nykäsille vaikeaa.

Onko se sinun mielestäsi rakkautta ja välittämistä että toisen pitää muuttua kelvatakseen puolisolleen?

Arvaapa kuinka ikävää on kun ei kelpaa rakkaalleen sellaisena kuin mitä oikeasti on?
Epäonnistuneena, mutta vielä ulkonäöltään siedettävän näköisenä liki keski-ikäisenä miehenä.

Mietipä sitä ja mieti miten pitää toimia silloin kun oikeasti rakastaa.

"Luuseri"miehenkin kanssa voi elää erittäin rikasta ja onnellista elämää. Rahaa ei ehkä ole, eikä sitä vakaata toimeentuloa, ei saa ehkä omakotitaloa ja upouutta mersuakaan, mutta niiden tilalla voi olla paljon, paljon arvokkaampaa.

Sinä näet vain materian ja "poika"ystäväsi epäonnistumiset. Sinä et näe hänen sisintään, et luettele hänen onnistumisiaan, ainoa positiivinen asia oli on vielä siedettävän näköinen, etkä sitä mitä hän oikeasti voisi sinulle antaa. Sen vuoksi en usko että teillä voi olla minkäänlaista tulevaisuutta. Sinä olet liian lapsellinen ja yksinkertainen hänen kumppanikseen. Et käsitä hänen ainutlaatuisuuttaan juuri sellaisena kuin mitä hän on.

Oletko itse samanlainen MUIDEN KUSTANNUKSELLA huolettomasti elelevä pummi?
Miksi nuoren hyvin taloudellisesti toimeentujlevan naisen kannattaisi sitoutua tuollaiseen mieheen vaikka rakkautta olisikin ? Kuumia tunteita voi olla alussa hyvinkin paljon, mutta ne muuttuvat jossain vaiheessa halveksunnaksi kun toinen elää toisen kustannuksella.
Kuka nainen pystyy kunnioittamaan miestä, joka ei pane tikkua ristiin oman elantonsa eteen?

Voihan hän seurustella miehn kanssa kunnes kuumimmat tunteet laimistuvat. Mitään perhettä tai muita sitoumuksia ei kannnata tuollaisen miehen kanssa tehdä tai voi itse joutua makselemaan velkoja loppuikänsä.

Tuon tapaiset tyypit pitäisi laittaa pakkotöihin tai lopettaa kokonaan kaikki avustukset. Miksi veronmaksajien pitää kustantaa tällaiset luuserit kun rahaa ei riitä enää edes vanhusten hoitoon.

 

[Mietinpä vain]

Hassua, että kun kyseessä on mies, hänen velvollisuutensa on mennä säännölliseen palkkatyöhön. Suomihan on äärimmäisen työorientoitunut maa. Täällä niin naiset kuin miehet pyrkivät säännölliseen palkkatyöhön, monet ahdistuvat ja tekevät jopa itsemurhan, kun työtä ei löydy. Monissa maissa on täysin hyväksyttyä, että nainen on kotirouvana. Se on jopa merkki siitä, että perheellä menee hyvin, eikä rouvan 'tarvitse' mennä ansiotyöhön. Suomessa naisenkaan ei ole hyväksyttyä olla kotirouvana, jopa omia lapsiaan muutaman vuoden kotona hoitavat leimataan laiskureiksi ja työn vieroksujiksi, jopa yhteiskunnan pääättäjät patistelevat pienten lasten äitejä 'oikeisiin' töihin. Mitäpä jos nainen olisi valmis ja halukas elättämään kotimiehensä? Niin, siitä tässä tapauksessa ei ollut kysymys, ihan vain ajatusleikkinä tuli mieleen. Tässä tapauksessahan aloittaja ei hyväksy miehen toimettomuutta, ja koska mies ei ole sellainen, mitä aloittaja haluaa, ainoa järkevä ratkaisu on lähteä kulkemaan eri teitä. Ei hän voi miehen luonnetta muuttaa. Jos ei hyväksy toista sellaisena kuin hän on, vikoineen puutteineen, ei yhteiselosta seuraa muuta kuin katkeruutta.