N
"nobody"
Vieras
Moi! Olen 16v tyttö ja tarvitsisin apua..
Poikaystäväni tietää että minua on kiusattu koulussa ala,- ja ylä-asteella, ja olen jostain syystä "oppinut" vihaamaan kehoani.
En osaa selittää sitä, mutta tavallaan halveksun omaa kehoani ja pidän sitä arvottomana. Ikävintä tässä on se, että poikaystäväni yrittää aina kehua ja vakuuttaa että kroppani on kaunis jne. Mutta en vaan "osaa" uskoa että ne olisi totta! Haluan uskoa mutta...:/ Poikaystäväni on myös sanonut että minun pitäisi hakea apua koska pelkää että minulla on syömishäiriö. Ymmärrän poikaystäväni huolen, koska syömiseni ei ole koskaan ollut kovin normaalia..nykyään asia vaan on pahempana esillä. Vahtaan jatkuvasti kaloreita ja saatan puklata ruoan suustani ennen kuin kerkeän nielaista, koska huono omatunto iskee heti kun laitan ruokaa suuhun.
Harrastukseni puolesta kuntoilen paljon, ja kuntoni on hyvä, mutta silti omasta mielestäni näytän kasalle ihraa
Rakastan poikaystävääni ja hän rakastaa minua, mutta tuntuu pahalta että toinen pelkää koko ajan että käynkö esim. Puklaamassa ruokaa vai syönkö ollenkaan
Toissapäivänä puhuin poikkiksen kanssa, ja sanoin että ei sen tarvitse katsoa tätä ja että ymmärrän jos haluaa erota. No poikkis kuitenkin sanoi että ei missään nimessä halua erota, vaan haluaa auttaa<3
Ruoka pyörii kirjaimellisesti 24/7 mielessä ja olen tullut tosi rajoittuneeksi ruokien suhteen.
En syö melkein mitään muuta kuin:
Salaattia,kasvissosekeittoa,tomaattikeittoa,kasvispullia/pihvejä, perunamuussia ja ruisleipää.
Litkin myös tosi paljon vihreää teetä..
Oon yrittänyt myös oksentaa syömisen jälkeen mutta en oo onnistunu. Olen kätynyt juttelemassa asiasta, koska kaverini "käräyttivät" mut koulussa kuraattorille, joka kertoi terkkarille. Äitilleni on soitettu koulusta, mutta äiti ei nää asiassa mitään ongelmaa, joten tuntuu että kuvittelen vaan kaiken..:/ En usko että äitini on välinpitämätön, mutta hänen mielestään meidän perhe on aina "täydellinen".
Olen siis nyt 167 cm ja 54.8 kg.
Olen nyt poikaystävälläni yötä ja se nukkuu tuhisten tuossa vieressä </3. Tuntuu pahalta ajatella että aiheutan mielen vaivaa toisille..:-(
Mitenkä pääsisin tästä eteenpäin?
Laitoin tälle palstalle koska muut ovat aika kuolleita..
Poikaystäväni tietää että minua on kiusattu koulussa ala,- ja ylä-asteella, ja olen jostain syystä "oppinut" vihaamaan kehoani.
En osaa selittää sitä, mutta tavallaan halveksun omaa kehoani ja pidän sitä arvottomana. Ikävintä tässä on se, että poikaystäväni yrittää aina kehua ja vakuuttaa että kroppani on kaunis jne. Mutta en vaan "osaa" uskoa että ne olisi totta! Haluan uskoa mutta...:/ Poikaystäväni on myös sanonut että minun pitäisi hakea apua koska pelkää että minulla on syömishäiriö. Ymmärrän poikaystäväni huolen, koska syömiseni ei ole koskaan ollut kovin normaalia..nykyään asia vaan on pahempana esillä. Vahtaan jatkuvasti kaloreita ja saatan puklata ruoan suustani ennen kuin kerkeän nielaista, koska huono omatunto iskee heti kun laitan ruokaa suuhun.
Harrastukseni puolesta kuntoilen paljon, ja kuntoni on hyvä, mutta silti omasta mielestäni näytän kasalle ihraa
Rakastan poikaystävääni ja hän rakastaa minua, mutta tuntuu pahalta että toinen pelkää koko ajan että käynkö esim. Puklaamassa ruokaa vai syönkö ollenkaan
Toissapäivänä puhuin poikkiksen kanssa, ja sanoin että ei sen tarvitse katsoa tätä ja että ymmärrän jos haluaa erota. No poikkis kuitenkin sanoi että ei missään nimessä halua erota, vaan haluaa auttaa<3
Ruoka pyörii kirjaimellisesti 24/7 mielessä ja olen tullut tosi rajoittuneeksi ruokien suhteen.
En syö melkein mitään muuta kuin:
Salaattia,kasvissosekeittoa,tomaattikeittoa,kasvispullia/pihvejä, perunamuussia ja ruisleipää.
Litkin myös tosi paljon vihreää teetä..
Oon yrittänyt myös oksentaa syömisen jälkeen mutta en oo onnistunu. Olen kätynyt juttelemassa asiasta, koska kaverini "käräyttivät" mut koulussa kuraattorille, joka kertoi terkkarille. Äitilleni on soitettu koulusta, mutta äiti ei nää asiassa mitään ongelmaa, joten tuntuu että kuvittelen vaan kaiken..:/ En usko että äitini on välinpitämätön, mutta hänen mielestään meidän perhe on aina "täydellinen".
Olen siis nyt 167 cm ja 54.8 kg.
Olen nyt poikaystävälläni yötä ja se nukkuu tuhisten tuossa vieressä </3. Tuntuu pahalta ajatella että aiheutan mielen vaivaa toisille..:-(
Mitenkä pääsisin tästä eteenpäin?
Laitoin tälle palstalle koska muut ovat aika kuolleita..
Olen siis lihava :'( Kaikki on sanoneet että olen laiha..:'( Nyt ainakin tajuan että ovat vain valehdelleet..näytän nimittäin omasta mielestänikin pullealle..-Ap
). Mutta nuorena halusin mennä muiden mukana..nykyään en, mutta saan erilaisuudestani paskaa niskaani, samalla tavalla kun poikkiksenikin saa. Ja puhuttiin taas illemmalla poikkiksen kanssa ja tehtiin yhdessä ruokaa..tehtiin linssikeittoa ja söin pari palaa patonkia. Tuli hyvä mieli että pystyin pitämään kaiken sisällä enkä edes yrittänyt puklata