Poikaystävän käytös muuttunut armeija-aikana!

["huolestunut"]

Niin siis, haluaisin kuulla millaista teidän poikaystävienne/miestenne käytös tietä kohtaan oli armeija-aikana. Pysyikö samanlaisena vai muuttuiko johonkin suuntaan?

Poikaystäväni on ollut armeijassa nyt hieman yli kolme kuukautta ja varsinkin viimeisen kuukauden aikana hänen käytös mua kohtaan on muuttunut huomattavasti. Hänestä on tullut paljon etäisempi ja jollain tavalla kylmempi mua kohtaan, eikä seksiäkään ole ollut viimeiseen kuukauteen, vaan näinä parina viikonloppuna, jolloin emme ole harrastaneet seksiä, on mies aina nukkumaan mennessä antanut pusun ja kääntänyt äkkiä kylkeä, ihan kuin jo antaen vinkkiä ettei häntä huvita. Hän ei myöskään laita mulle enää oikeastaan mitään viestiä viikolla, vaikka intin alkuaikoina saattettiin joskus soitellakin kerran pari viikossa.

Oon miettinyt pääni puhki vaihtoehdoista, onko hänellä joku toinen, enkö mä vaan enää kiinnosta vai missä on vika.. Sitten taas toisaalta tulee ristiriitaisia tunteita siitä, kun mies kuitenkin aina vaivautuu tulemaan luokseni yöksi lomillaan tai toisinpäin. Tuntuu, että jos häntä ei kiinnostaisi enää, ei hän varmaankaan tuhlaisi niitä paria vapaapäiväänsä muhun vaan esimerkiksi kavereihin.

Haluaisin puhua tästä suoraan poikaystäväni kanssa ja olenkin jo kysellyt vähän noiden viestien vähyydestä, mutta vastaukseksi olen saanut vain, että hän on niin älyttömän väsynyt aina, eikä yksinkertaisesti jaksa edes miettiä koko kännykkää. Ny myös viime lomilla hän avautui mulle, kuinka hän kokee osakseen nälvintää yms. esimerkiksi sen takia, että on maalta ja ottaa tosissaan armeijan. Joten toisaalta tuo miehen käytös saattaisi johtua ihan vaan noista kaikista armeijaan liittyvistä asioista, enkä jotenkin sen vuoksi viittisi alkaa ns. syyllistämään, kuinka hän ei tee töitä suhteemme eteen.

Välillä olen yrittänyt miettiä itseni hänen asemaan, jolloin toisaalta ymmärrän tuota käytöstä, kun väsyttää ja varmasti oman ajan puute on suuri, mutta silti tää tuntuu mua kohtaan liian väärältä..

Mitä mieltä olette ja miten tästä pitäisi mennä eteenpäin?

 

["vieras."]

Siellä se panee yöstä toiseen hemaisevia armeijatyttösiä.

 

[varusveijarin äiti]

Minkäikäinen hän on? Menikö siis armeijaan heti lukion/ammattikoulun jälkeen, vai myöhemmin? Tuntuu vaan hassulta, kun puhut miehestä, kun oma poika on armeijassa myös, enkä vielä osaa ajatella häntä miehenä Kyllä siellä aika väsyttävää voi olla ja tuntua siltä, että muu elämä on jäissä sen aikaa. Kai. Poikani käytös ei ole muuttunut, ellei jonkunlaista miehistymistä lasketa.

 

["huolestunut"]

Hän täyttää 20 kesällä. Jotenkin tuntuu ettei oikein tiedä käyttääkö nimitystä poikaystävä vai mies, kun hänessäkin on tapahtunut selvää miehistymistä näiden kuukausien aikana.

 

[varusveijarin äiti]

[QUOTE="huolestunut";29784755]Hän täyttää 20 kesällä. Jotenkin tuntuu ettei oikein tiedä käyttääkö nimitystä poikaystävä vai mies, kun hänessäkin on tapahtunut selvää miehistymistä näiden kuukausien aikana. [/QUOTE]

Hän on siis mennyt tammikuussa armeijaan? AUKissa nyt?

 

[ffffffff]

Hän on 20-vuotias. Tuossa iässä kaikki ei halua vakiintua. Anna pojan lähteä kasvamaan aikuiseksi ihan omillaan

 

["huolestunut"]

Hän on siis mennyt tammikuussa armeijaan? AUKissa nyt?

Joo kyllä ja aukki alkamassa ihan tässä lähiaikoina. Sitäkin hän on sanonut syyksi vähentyneeseen viestittelyyn ja väsymykseen, kun on täytynyt kamalasti lukea pääsykokeisiin. Kai tämä mun huolehtiminen on turhaa, kun hän kuitenkin on puhunut kuinka tämä aika on tällaista odottamista meidän suhteemme, mutta silti tuntuu kurjalta, kun en enää edes uskalla pyytää sen enempää läheisyyttä kuin mitä häneltä saa, kun ei tiedä haluaako hän mut lähelleen.

 

[varusveijarin äiti]

[QUOTE="huolestunut";29784777]Joo kyllä ja aukki alkamassa ihan tässä lähiaikoina. Sitäkin hän on sanonut syyksi vähentyneeseen viestittelyyn ja väsymykseen, kun on täytynyt kamalasti lukea pääsykokeisiin. Kai tämä mun huolehtiminen on turhaa, kun hän kuitenkin on puhunut kuinka tämä aika on tällaista odottamista meidän suhteemme, mutta silti tuntuu kurjalta, kun en enää edes uskalla pyytää sen enempää läheisyyttä kuin mitä häneltä saa, kun ei tiedä haluaako hän mut lähelleen.[/QUOTE]

Eikö se aukki ole jo hyvän matkaa ollut käynnissä, jos tammikuun alussa meni armeijaan? En kyllä tiedä onko joka paikassa samat aikataulut

 

[Jmia]

Tottakai armeija muuttaa jollain tavalla, omani lähti esikoisen raskausajaksi armeijaan, hyvä että pääsi edes synnytykseen mukaan kun oli 1 viikko enää jäljellä..
Mutta joo, se tosiaan on uuvuttavaa herätä joka aamu aikaisin, tehdä päivän tehtävät ja oliko vielä jotais syrjimistäkin päälle? Meillä mies puhu kuin papupata koko viikonloput kuinka joku inttikaveri teki sitä tätä ja tuota ja intti intti intti... Läheisyys nyt muutenkin oli mitä oli kun olin maha pystyssä ja miestä pelotti iltaisin pidin kättäni miehen päällä että tiesin sen olevan paikalla, pidän vielä nytkin vaikka siitä on jo 3 vuotta

 

["joo"]

Osa nuorista miehistä kyllä myös masentuu armeijassa. Kannattaa varmaan kysyä siitä ihan suoraan. Tosin kannattaa miettiä miten kysyy. Jos kysyy masentaako niin vastaus voi olla ettei tiedä, jos ei itse osaa tunnistaa masennustaan.
Jos kysyy vituttaako nin siihen voi tuon ikäiseltä löytää rehellisemmän vastauksen. Ja sitten jatkaa lisäkysymyksillä että onko unettomuutta, ruokahaluttomuutta, yksinäisyyttä yms.

 

[Oma poikaystävä armeijassa]

Oma poikaystäväni on armeijan hoivissa tällä hetkellä, eikä käytös ole muuttunut vaikka ollut stressiä ja väsymystä. Hän on siis menossa RUKK:iin lähiaikoina. Poikaystäväni on myös maalta ja hyvin innostunut armeijasta ja vaikka muut siitä hänelle sanovatkin, ei hän siitä välitä.

En tiedä mitä sanoa, kun tilanteeni ei ole samanlainen, mutta AUKK:i ei mielestäni ole hyvä selitys, vaikka siellä onkin rankkaa. Yritä puhua asioista poikaystävällesi, niin minäkin teen heti jos joku asia painaa mieltäni. Painostan myös poikaystävääni puhumaan huolistaan ja asioistaan, jotteivät ne jää kytemään ja aiheuta mitään ns. "tunnelukkoja". Kuulostaa ehkä oudolta, mutta minusta tuntuu, että meidän suhteemme on säilynyt niin hyvänä, koska voimme puhua toisillemme kaikesta.

En silti kertomasi perusteella uskoisi, että poikaystäväsi ei olisi kiinnostunut sinusta. Välillä armeijassa on vain hektistä.

Eteenpäin tuosta olisi hyvä mennä niin, ettet ota itseesi, jos poikaystävälläsi ei ole aikaa ottaa sinuun yhteyttä. Itselläni se tuotti vaikeutta varsinkin armeijan alkuaikana, mutta nyt en enää mieti sitä. Jos se kuitenkin tuntuu ylitsepääsemättömältä, kehotan sinua ehdottomasti juttelemaan asiasta poikaystävällisesti!

Toivottavasti vastauksestani oli jotain hyötyä. Toivon sinulle ja poikaystävällesi hyvää jatkoa!

 

["huolestunut"]

Oma poikaystäväni on armeijan hoivissa tällä hetkellä, eikä käytös ole muuttunut vaikka ollut stressiä ja väsymystä. Hän on siis menossa RUKK:iin lähiaikoina. Poikaystäväni on myös maalta ja hyvin innostunut armeijasta ja vaikka muut siitä hänelle sanovatkin, ei hän siitä välitä.

En tiedä mitä sanoa, kun tilanteeni ei ole samanlainen, mutta AUKK:i ei mielestäni ole hyvä selitys, vaikka siellä onkin rankkaa. Yritä puhua asioista poikaystävällesi, niin minäkin teen heti jos joku asia painaa mieltäni. Painostan myös poikaystävääni puhumaan huolistaan ja asioistaan, jotteivät ne jää kytemään ja aiheuta mitään ns. "tunnelukkoja". Kuulostaa ehkä oudolta, mutta minusta tuntuu, että meidän suhteemme on säilynyt niin hyvänä, koska voimme puhua toisillemme kaikesta.

En silti kertomasi perusteella uskoisi, että poikaystäväsi ei olisi kiinnostunut sinusta. Välillä armeijassa on vain hektistä.

Eteenpäin tuosta olisi hyvä mennä niin, ettet ota itseesi, jos poikaystävälläsi ei ole aikaa ottaa sinuun yhteyttä. Itselläni se tuotti vaikeutta varsinkin armeijan alkuaikana, mutta nyt en enää mieti sitä. Jos se kuitenkin tuntuu ylitsepääsemättömältä, kehotan sinua ehdottomasti juttelemaan asiasta poikaystävällisesti!

Toivottavasti vastauksestani oli jotain hyötyä. Toivon sinulle ja poikaystävällesi hyvää jatkoa!

Kiitos, tuli jotenkin tosi lohdullinen olo viestistäsi. Poikaystävääni on kiusattu myös kovasti yläasteella, joten miettisin sitäkin, että nyt tämä nälviminen saattaa saada vanhatkin muistot mieleen. Hän aloitti muutenkin jotenkin häpeällisesti aiheen tästä "kiusaamisesta" ja puhui itsestään alentavasti. Kun halasin häntä lohduttaakseni, sanoi hän ettei halua mitään sääliä.

Hyvää jatkoa myös teille!

 

[Tiedän tunteen]

Poikaystäväni kotiutui viime joulukuussa viikon armeijassa olon jälkeen. Meillä oli hyvin samanlainen tilanne, kuin teillä. Mulla oli niin monta kertaa lähellä, etten soittanut sunnuntai-iltana poikaystävän perään, että mikä tässä mättää. Onneksi en kuitenkaan koskaan tehnyt niin. Monena viikonloppuna mökötin enkä jaksanut itsekään lähestyä poikaystävää, kun tuntui ettei sitä kiinnosta. Kuitenkin kerran aloin kyselemään ihan vaan hänen fiiliksiä intin suhteen ja ihan muutenki, että millanen olo hänellä on. Lopulta poikaystävä avautui mulle kunnolla hänen pahasta olostaan ja lisäksivielä sanoi, ettei itsekään uskaltanut lähestyäniin kuin ennen, koska huomasi mun olevan myös jotenkin etäinen. Tuon keskustelun jälkeen suhteemme lähti nousuun ja poikaystävänkin olo helpottui, kun hän pystyi kertomaan mulle aina mikä mieltä painaa tietäen että mua kiinnostaa.

 

[Tiedän tunteen]

Poikaystäväni kotiutui viime joulukuussa viikon armeijassa olon jälkeen. Meillä oli hyvin samanlainen tilanne, kuin teillä. Mulla oli niin monta kertaa lähellä, etten soittanut sunnuntai-iltana poikaystävän perään, että mikä tässä mättää. Onneksi en kuitenkaan koskaan tehnyt niin. Monena viikonloppuna mökötin enkä jaksanut itsekään lähestyä poikaystävää, kun tuntui ettei sitä kiinnosta. Kuitenkin kerran aloin kyselemään ihan vaan hänen fiiliksiä intin suhteen ja ihan muutenki, että millanen olo hänellä on. Lopulta poikaystävä avautui mulle kunnolla hänen pahasta olostaan ja lisäksivielä sanoi, ettei itsekään uskaltanut lähestyäniin kuin ennen, koska huomasi mun olevan myös jotenkin etäinen. Tuon keskustelun jälkeen suhteemme lähti nousuun ja poikaystävänkin olo helpottui, kun hän pystyi kertomaan mulle aina mikä mieltä painaa tietäen että mua kiinnostaa.

Siis VUODEN jälkeen.

 

[Inttileski]

Minäkin ensimmäisenä epäisilin sitä että hän on masentunut. Itselläni mies tuntuu olevan enemmän kiinnostunut nyt inttiaikana, vaikka aluksi olin melkoinen muumimamma (viimeisillään raskaana) Nyt seksielämää hidastaa juuri takanaoleva synnytys. Mutta suhdetta on helppoa pitää yllä ylläripyllärikuvilla