Poikaystävän lapsi

["Mustis"]

Kertokaapas mammat, miten pitäisi suhtautua tilanteessa, jossa poikaystävällä on lapsi toisen naisen kanssa. Miten asiat kannattaisi järjestää niin, että lapsen etu ei olisi uhattuna mutta en tuntisi olevani ikuinen kakkonen.

Valoitan hieman tilanteen taustaa. Olemme olleet yhdessä teini-iästä lähtien, mutta yhteistä lasta meillä ei ole. noin viisi vuotta sitten meillä oli muutaman vuoden tauko, jolloin tämä kyseinen lapsi sai sitten alkunsa lyhyen suhteen seurauksena. Palasimme yhteen vuosi sitten, mutta meillä on edelleen omat asuntomme.

Nykyinen tilanne on seuraavanlainen. Poikaystäväni tytär on nyt 3-vuotias ja poikaystäväni on valinnut sen, että haluaa olla mukana lapsensa elämässä, mikä on mielestäni hyvä asia. Tämä lapsen elämässä mukana olo sen sijaan vaatii järjestelyjä, jotka saavat minut tuntemaan tahtomattani mustasukkaisuutta. Lapsen äiti on muuttanut Pohjois-Suomeen ja asumme Etelä-Suomessa. Välimatka on siis melko pitkä. Poikaystäväni on ratkaissut asian niin, että hän matkustaa kerran kuukaudessa pohjoiseen ja viettää sitten viikon kerrallaan lapsen kanssa. Tämä tapahtuu lapsen äidin asunnossa, jossa hän jakaa huoneen tyttärensä kanssa. En ole tästä järjestelystä valittanut, mutta kyllä noina viikkoina tulee aina sellainen tunne, että minäkö olen nyt toinen nainen. En myöskään keksi muuta ratkaisua, koska lapsi on vielä niin pieni, ettei voi matkustaa yksin tänne etelään. Poikaystäväni vakuuttaa, ettei hänellä ole lapsen äidin kanssa muuta yhteistä kuin lapsen hyvinvointi. Tunnen kuitenkin pienen piston, kun kuulen heidän käyneen sitten porukalla vaikkapa naisen äidin luona kylässä. Lapsen äiti halusi myös hiljattain lapsen syntymäpäivänä valkokuvaajalle, joka otti paitsi kivoja kuvia lapsesta myös yhteiskuvan, jossa kaikki nämä kolme ovat. Kuva on esillä poikaystäväni asunnossa.

Ovatko mustasukkaisuuden tunteeni mielestänne oikeutettuja vai pitäisikö minun vain hyväksyä tilanne kuten olen tehnyt tähän asti. Miten muuten tällainen kuvio saataisiin toimimaan, koska en missään tapauksessa halua estää poikaystävääni tapaamasta tytärtään.

 

[hyvä]

Minusta olet toiminut hyvin, tunteesi ovat ymmärrettäviä, mutta koita olla luottavainen ja hillitä mustasukkaisuutta. Lapsi kasvaa koko ajan ja järjestelyitä voidaan muuttaa siihen suuntaan, ettei sinulla ole syytä olla mustasukkainen samalla kun teidän suhteenne muutenkin syvenee.

 

["Mustis"]

Minusta olet toiminut hyvin, tunteesi ovat ymmärrettäviä, mutta koita olla luottavainen ja hillitä mustasukkaisuutta. Lapsi kasvaa koko ajan ja järjestelyitä voidaan muuttaa siihen suuntaan, ettei sinulla ole syytä olla mustasukkainen samalla kun teidän suhteenne muutenkin syvenee.

Poikaystäväni kanssa olemme suunnitelleet, että muuttaisimme tässä jossakin vaiheessa taas yhteiseen asuntoon. Hän on myös puhunut siitä, että lapsen kasvaessa voisi sitten helpommin järjestää niin, että lapsi tapaisi isäänsä meidän asuinpaikkakunnallamme. Ymmärrän kyllä, että noin pienen lapsen erottaminen viikoksi lähivanhemmastaan ei tällä hetkellä ole lapsen etu. Luotan kyllä poikaystävääni, mutta sitten sitä kuulee sitten alkaa epäillyttää, kun joku tuttu alkaa kyselemään, uskonko todella siihen, että kaikki on kuten hän kertoo.

 

[ehdotus]

Mitäs jos menisit joskus mukaan?

 

["näin on"]

ei tuu toimii... JSS!

 

["Mustis"]

Mitäs jos menisit joskus mukaan?

Hyvä ajatus, mitä olen myös itse miettinyt. Käytännössä kuitenkin vaikeampi toteuttaa. Poikaystäväni työ mahdollistaa sen, että hän viettää sen viikon kuukaudesta pohjoisessa. Oma työni taas on päivittäistä puurtamista. Maantieteellisistä syistä en siis koskaan ole tavannut tätä lasta, vaan nähnyt ainostaan noita kuvia.

Joskus voisi tietysti ajatella viikonloppua, mutta en ole tätä ehdottanut, koska aloiteen tulisi mielestäni tulla poikaystävältäni. Vaikka hänellä kaikesta päätellen on hyvät välit lapsen äidin kanssa, en ole varma olisinko tervetullut siskonpetiin. Myöskin yöpyminen hotellissa, jos mies asuu lapsen kotona tuntuisi hassulta. Ehkä voisi ensi kesälomalla miettiä, jos veisimme lapsen yhdessä vaikka pariksi päiväksi jonnekin puuhamaahan.

 

["Mustis"]

[QUOTE="näin on";30175975]ei tuu toimii... JSS![/QUOTE]

Muutama ystäväni on samaa mieltä, että olisi parasta jättää suhde ennen kuin saan siipeeni.

Juuri tästä syystä aloitinkin tämän ketjun, etten oikein itsekään tiedä, mitä pitäisi tehdä. Loppujen lopuksi eihän sitä koskaan tiedä suhteesta, vaikkei tällaisia järjestelyjä olisikaan: se lapseton mies voi olla ihan samanlainen sika, kun se, joka puolivahingossa päätyi isäksi ja haluaa kuitenkin kantaa vastuunsa. Toisaalta olen myös nähnyt tarinoita, joissa voi olla onnellinen loppu siitä huolimatta, että lapsia ja yhteistä on myös toisen kanssa. En haluaisi myöskään menettää hyvää suhdetta mustasukkaisuuden vuoksi, kun en keksi miten muuten poikaystäväni voisi järjestää asiat, ettei lapsen mahdollisuus tavata häntä vaarantuisi.

 

[ehdotus]

[QUOTE="Mustis";30175977]Hyvä ajatus, mitä olen myös itse miettinyt. Käytännössä kuitenkin vaikeampi toteuttaa. Poikaystäväni työ mahdollistaa sen, että hän viettää sen viikon kuukaudesta pohjoisessa. Oma työni taas on päivittäistä puurtamista. Maantieteellisistä syistä en siis koskaan ole tavannut tätä lasta, vaan nähnyt ainostaan noita kuvia.

Joskus voisi tietysti ajatella viikonloppua, mutta en ole tätä ehdottanut, koska aloiteen tulisi mielestäni tulla poikaystävältäni. Vaikka hänellä kaikesta päätellen on hyvät välit lapsen äidin kanssa, en ole varma olisinko tervetullut siskonpetiin. Myöskin yöpyminen hotellissa, jos mies asuu lapsen kotona tuntuisi hassulta. Ehkä voisi ensi kesälomalla miettiä, jos veisimme lapsen yhdessä vaikka pariksi päiväksi jonnekin puuhamaahan.[/QUOTE]

Kai te olette sentään edes puhuneet poikaystävän kanssa siitä, miten sinut tuodaan lapsen elämään? Onko sinusta kerrottu, näytetty kuvia? Voisitko lähettää lapselle kortin, kirjasen, terveisen "Miuski-tädiltä, joka myös kovin haluaisi tutustua sinuun". Kun suunnittelette yhteistä tulevaisuutta poikaystäväsi kanssa, tulet olemaan myös osa lapsen elämää.

Kyllä sä minun mielestäni voisit halutessasi tehdä aloitteen ja ehdottaa viikonloppureissuakin.

(itse taitaisin vain olla tyytyväinen kun voisin lykätä lapseen tutustumista ja sitäpaitsi saisin olla yksikseni sen yhden viikon kun poikis on poissa... mutta mää olenkin erakko ja parisuhteessakin vaadin sen oman tilani...)

 

["Mustis"]

Kai te olette sentään edes puhuneet poikaystävän kanssa siitä, miten sinut tuodaan lapsen elämään? Onko sinusta kerrottu, näytetty kuvia? Voisitko lähettää lapselle kortin, kirjasen, terveisen "Miuski-tädiltä, joka myös kovin haluaisi tutustua sinuun". Kun suunnittelette yhteistä tulevaisuutta poikaystäväsi kanssa, tulet olemaan myös osa lapsen elämää.

Kyllä sä minun mielestäni voisit halutessasi tehdä aloitteen ja ehdottaa viikonloppureissuakin.

(itse taitaisin vain olla tyytyväinen kun voisin lykätä lapseen tutustumista ja sitäpaitsi saisin olla yksikseni sen yhden viikon kun poikis on poissa... mutta mää olenkin erakko ja parisuhteessakin vaadin sen oman tilani...)

Joo ollaan puhuttu, mutta lähinnä siitä, miten sitten kun lapsi on vanhempi ja voi reissata sekä olla erossa pidempään äidistään. Skypen kautta ovat äiti ja lapsi nähneet mut. Yhdessä hommattiin synttärilahja...

Musta tuntuu myös siltä, että ei kai tässä mikään kiire ole tutustumaan. Ehkä on lapsenkin kannalta parempi, että näkee mut sitten myöhemmin, kun ollaan varmasti vakaalla pohjalla ja otettu vaikka se askel, että asutaan jo yhdessä.

 

[---]

[QUOTE="Mustis";30176048] Ehkä on lapsenkin kannalta parempi, että näkee mut sitten myöhemmin, kun ollaan varmasti vakaalla pohjalla ja otettu vaikka se askel, että asutaan jo yhdessä.[/QUOTE]

Mun mielestä ei kannata edes miettiä yhteenmuuttoa ennenkuin olet tutustunut lapseen kunnolla. Kotinne tulee jossain vaiheessa olemaan myös lapsen "kakkoskoti".

 

[hehhh]

Tuohonhan voi hyvinkin tulla stoppi jos lapsen äiti löytää elämänkumppanin, miehille tuollainen on vaikeampi sulattaa että isä vierailee viikon ajan lapsen ja äidin nurkissa. Tosin jos ei sille äidille ala elämänkumppania löytyä niin alkaisin kyllä (paljon paskaa kokeneena ihmisenä) miettiä että eikö tarvetta ole vai miksi sitä elämänkumppania ei löydy...

 

["xxx"]

Poikaystäväsi vaikuttaa kunnolliselta, kun on noin kiinnostunut lapsestaan (kuten kuuluukin tietysti), joten olisin siitä tosi iloinen. Eikä varmaankaan kannata olla liian mustis, vaikka ne tunteet onkin ymmärrettäviä. Jos ei ole mitään merkkejä ilmassa, että poikaystävälläsi on toinen nainen, niin voi silloin olettaa, että hän menee sinne puhtaasti tyttärensä takia - ja miksei menisi, kun kyse on kuitenkin hänen omasta tyttärestään.

 

["Mustis"]

Mun mielestä ei kannata edes miettiä yhteenmuuttoa ennenkuin olet tutustunut lapseen kunnolla. Kotinne tulee jossain vaiheessa olemaan myös lapsen "kakkoskoti".

Joo, voit olla oikeassa. Tarkoitin ehkä ennemminkin sitä, että parasta varmaan tutustua kunnolla vasta sitten, kun suhteemme on taas niin vakaa ja yhteinen tulevaisuus niin varmalta kuin mikään tässä elämässä varmaa on. Poikaystäväni ja lapsen äitihän erosivat jo ennen lapsen syntymää muutaman kuukauden suhteen jälkeen, joten onneksi lapsi ei ole joutunut kokemaan eroa.

 

["Mustis"]

Tuohonhan voi hyvinkin tulla stoppi jos lapsen äiti löytää elämänkumppanin, miehille tuollainen on vaikeampi sulattaa että isä vierailee viikon ajan lapsen ja äidin nurkissa. Tosin jos ei sille äidille ala elämänkumppania löytyä niin alkaisin kyllä (paljon paskaa kokeneena ihmisenä) miettiä että eikö tarvetta ole vai miksi sitä elämänkumppania ei löydy...

Lapsen äidillä oli tuossa jokin aika sitten muutaman kuukauden suhde, jolloin tapaamiset olivat hankalampia. Poikaystäväni oli hyvin surullinen tilanteesta, koska tytär on todella tärkeä, vaikkei niin suunniteltu ollutkaan. Ehkä ei todellakaan kannata tuntea mustasukkaisuutta, koska yksi piirre, josta hänessä pidän on juuri vastuunkantaminen. Jos tytön tapaamiset eivät onnistuisi, tiedän sen tekevän hänet surulliseksi. Sitä en missään tapauksessa halua, ja onhan se tärkeää, että tyttö oppii tuntemaan isänsä, vaikka asuvatkin kaukana toisistaan.