V
v-anilla
Vieras
Hei ap, ikävä kuulla että joudut elämään tuollaisessa suhteessa.. muiden tavoin kehottaisin sinua lähtemään siitä mahdollisimman pian, mutta tiedän, että ulkopuolisten on aina helppo neuvoa, itsellä on kuitenkin kiintymys siihen ihmiseen ja haluaisi ajatella myös niitä suhteen hyviä puolia, mistä joutuu luopumaan.
Itsellä oli ainakin vaikeaa lopettaa eräs sairas ja vahingoittava ihmissuhde, tosin henkilö ei ollut poikaystäväni vaan paras ystäväni, joka oli poika. Vietin hyvin paljon aikaa hänen kanssaan, ja kerran hän puoliväkisin pakotti minut seksiin. Siis katsoessamme telkkaria alkoi yhtäkkiä hyväillä minua ja avasi housuni, sanoin etten halua, mutta minulla ei juurikaan tuntunut olevan sanavaltaa. Yllättäen en juurikaan nauttinut yhdynnästä, ja jälkikäteen minulla oli jotenkin likainen olo.. Poika oli minulle kuitenkin hyvin tärkeä, ja ajattelin, että pystyn unohtamaan tuon asian.
Olisin varmaan pystynytkin, ellei se olisi alkanut toistua aina tietyin väliajoin. Kaiken muun ajan tämä poika oli aina todella kultainen ja mahtava tyyppi, ja kaikki myös hänet tunsivat sellaisena. Jos olisin jollekin puhunut kokemuksistani, ei minua varmasti olisi uskottu. Asuin lisäksi ensimmäistä vuotta uudessa kaupungissa, ja tämän pojan tunsin jo ennestään, joten en halunnut luopua yhdestä hyvin tärkeästä ystävyyssuhteesta.
Kaiken huippu kuitenkin oli, kun jouduin leikkaukseen ja vietin parin viikon sairaslomaa kotona. Silloinhan ei saa tehdä mitään fyysistä. Poika tuli katsomaan minua joka päivä, laittoi ruokaa ja sellaista. Mutta sitten eräänä päivänä, alle viikko leikkauksen jälkeen, pakotti minut taas seksiin.
Suurimman osan ajasta, minkä vietimme yhdessä, sain olla "rauhassa". Poika ei siis yrittänyt päästä housuihini kovin usein, mutta minun mielestäni hänen ei olisi tarvinnut päästäkään kertaakaan. Useimmiten kävi juuri niin, että tyyliin telkkaria katsoessa poika alkaa silitellä rintojani, ja vaikka pyytäisin lopettamaan, hän vain jatkaa. Kerran yrittäessään sain hänet ihan oikeasti ymmärtämään, etten halua, ja silloin hän lähtikin saman tien kotiin juuri mitään sanomatta.
Kesäksi lähdin pois ko. kaupungista, ja syksyllä muutin muualle. Ja onneksi vihdoin pääsin irti tuosta ihmissuhteesta. Vasta nyt, kun olen saanut etäisyyttä asioihin, tajuan miten väärin minua on kohdeltu ja kuinka "ystävyyssuhteessamme" taisi pääasiassa olla kyse vain siitä, mitä tämä poika halusi. Tuon "ystävän" ajatteleminen saa minut ahdistumaan, ja olenkin nähnyt paljon painajaisia asiasta.
Itsellä oli ainakin vaikeaa lopettaa eräs sairas ja vahingoittava ihmissuhde, tosin henkilö ei ollut poikaystäväni vaan paras ystäväni, joka oli poika. Vietin hyvin paljon aikaa hänen kanssaan, ja kerran hän puoliväkisin pakotti minut seksiin. Siis katsoessamme telkkaria alkoi yhtäkkiä hyväillä minua ja avasi housuni, sanoin etten halua, mutta minulla ei juurikaan tuntunut olevan sanavaltaa. Yllättäen en juurikaan nauttinut yhdynnästä, ja jälkikäteen minulla oli jotenkin likainen olo.. Poika oli minulle kuitenkin hyvin tärkeä, ja ajattelin, että pystyn unohtamaan tuon asian.
Olisin varmaan pystynytkin, ellei se olisi alkanut toistua aina tietyin väliajoin. Kaiken muun ajan tämä poika oli aina todella kultainen ja mahtava tyyppi, ja kaikki myös hänet tunsivat sellaisena. Jos olisin jollekin puhunut kokemuksistani, ei minua varmasti olisi uskottu. Asuin lisäksi ensimmäistä vuotta uudessa kaupungissa, ja tämän pojan tunsin jo ennestään, joten en halunnut luopua yhdestä hyvin tärkeästä ystävyyssuhteesta.
Kaiken huippu kuitenkin oli, kun jouduin leikkaukseen ja vietin parin viikon sairaslomaa kotona. Silloinhan ei saa tehdä mitään fyysistä. Poika tuli katsomaan minua joka päivä, laittoi ruokaa ja sellaista. Mutta sitten eräänä päivänä, alle viikko leikkauksen jälkeen, pakotti minut taas seksiin.
Suurimman osan ajasta, minkä vietimme yhdessä, sain olla "rauhassa". Poika ei siis yrittänyt päästä housuihini kovin usein, mutta minun mielestäni hänen ei olisi tarvinnut päästäkään kertaakaan. Useimmiten kävi juuri niin, että tyyliin telkkaria katsoessa poika alkaa silitellä rintojani, ja vaikka pyytäisin lopettamaan, hän vain jatkaa. Kerran yrittäessään sain hänet ihan oikeasti ymmärtämään, etten halua, ja silloin hän lähtikin saman tien kotiin juuri mitään sanomatta.
Kesäksi lähdin pois ko. kaupungista, ja syksyllä muutin muualle. Ja onneksi vihdoin pääsin irti tuosta ihmissuhteesta. Vasta nyt, kun olen saanut etäisyyttä asioihin, tajuan miten väärin minua on kohdeltu ja kuinka "ystävyyssuhteessamme" taisi pääasiassa olla kyse vain siitä, mitä tämä poika halusi. Tuon "ystävän" ajatteleminen saa minut ahdistumaan, ja olenkin nähnyt paljon painajaisia asiasta.