Poistatko lapsen paikalta vai komennatko käyttäytymään?

[Harmaavakkari]

Meillä näyttäis olevan miehen kanssa ihme ristiriita siitä, miten esikoisen temppuiluihin pitäis suhtautua julkisella paikalla. Minä komennan siinä paikassa, mutta mies vie heti (uhmaikäisen) pojan pois, jos ei käytös ole hänen mielen mukaista. Pari esimerkkiä:

Muskarissa oli avoimet ovet ja pakotin miehen mukaan, koska minulla on myös vauva mukana pojan tunneilla. Ajattelin, että minua helpottaa, kun on kummallekin oma leikittäjä. Kun olemme kolmestaan komennukses riittää, kun vaan näytän olevani tosissani. Miehen kanssa poikanen on aina vähän villimpi ja mies kerkesi yhden muskaritunnin aikana viedä pojan eteiseen ja oli toistamiseen viemässä, kun kielsin viemästä. Minun mielestäni 45min on liian lyhyt aika eteisessä vietettäväksi ja aikuisen pitää osata käsitellä lasta edes tuo aika.

Oltiin markkinoilla ja poika huusi koko ajan, kun ei halunnut olla valjaissa (oli myös pettynyt, kun ei ollutkaan enää isoja palloja). Mies kantoi koko ajan, jotta ei olisi huutanut ja kun laski maahan ja käänsi selkänsä, poika lähti pikkupallon perässä juoksemaan. Minä juoksin pojan kiinni ja selitin normaalilla äänelläni, että tuon takia pojalla on valjaat, ja ettei hän voi vaan lähteä tuolla tavalla juoksemaan. Mies tuli siihen ja halusi, että lähdetään kotiin. Sopi mulle, olin jo kyllästynyt itsekin pojan huutoon, mutta autossa sitten mies sanoi, että kun minäkin huusin pojalle ja retuutin valjaista (oli pallo toisessa kädessä, en saanut siistiä otetta pojasta) ja ihmiset katsoi. Mun puolesta katsokoon, jos kiinnostaa, enemmän mua jurppii tuo, etten miehen mielestä nähtävästi sais edes omaa lastani komentaa. Samaa on valittanut, kun on ollut puhelimessa ja olen poikaa komentanut meidän kotona ollessa. Että kun minäkin vaan huudan pojalle.

En ihan tiedä miten tuohon miehen linjaan pitäis suhtautua. Omasta mielestäni en edes ole huutanut, normaali ääneni on toki kuuluva ja tarpeen vaatiessa hyvinkin käskevä. Minun mielestäni lapsi ei opi käyttäytymään tilanteissa, jos hänet viedään niistä aina pois vai pitäiskö mun vaan olla tästä lähtien hiljaa ja antaa pojan olla kuin pellossa? Johtuuko tuo miehen suhtautuminen siitä, kun on pari sukupolvea mua vanhempi (mietin, kun sanoi tuon, että ihmiset katsoo) vai mitä tuo oikein on? Vai onko hän oikeassa, viedään poikanen aina pois ja loppujen lopuks linnottaudutaan kotiin? Paitsi, että mulla ei ole mitään temppuiluongelmia pojan kanssa silloin kun isänsä ei ole paikalla, että pitäiskö vaan unohtaa kokonaan perheenä liikkuminen ja minä liikun lasten kanssa?

 

["miksu"]

Tekstistäsi on hirvittävän vaikea saada kuvaa siitä, mitä on oikeasti tapahtunut ja mitä ei. Mitä tarkoitat sanomalla, että 45 minuuttia on liian LYHYT aika eteisessä vietettäväksi? Miten pitkä aika siellä sitten pitäisi mielestäsi viettää rankaisu-/jäähytilanteessa? En myöskään ymmärrä kuinka vanha miehesi oikein on, jos sanot, että hän on pari sukupolvea sinua vanhempi? Hän on siis isoisäsi ikäinen? Kuinka paljon teillä oikein on ikäeroa? Tuolla ikäerolla on kyllä kieltämättä jo todennäköistä, että jonkinnäköistä eroa kasvatuskäsityksissäkin jo on, onhan hän saanut varmaankin n.60 vuotta sitten kovin erilaisen kasvatuksen kuin joku, joka on syntynyt häntä itseään ehkä jopa yli 40 vuotta myöhemmin. Ennen kaikkea olisi tärkeää, ettette lapsen nähden kyseenalaista toistenne auktoriteettia, esimerkiksi kieltämällä toista komentamasta tai rankaisemasta, vaan käsittelisitte nämä kasvatuskiistat kahden kesken. Ne eivät kuulu lapselle. Itse kyllä useinkin käytän sitä, että lapsi poistetaan tilanteesta. omille lapsilleni selitän vaikkapa markkinoille mennessämme, miten siellä tulee käyttäytyä, ja jos hän ei käyttäydy oikein, me lähdemme pois. Se on mielestäni ihan loogista, koska niinhän aikuisellekin käy, jos vaikkapa ravintolassa ei osaa käyttäytyä oikein, niin sieltä sitten joutuu poistumaan.

 

[moekoe]

Mun miehellä oli kovia vaikeuksia kestää muksun uhmaa yhdessä vaiheessa. Just toi "kaikki katsoo" on niin tuttu lause.
Mutta se ei vienyt muksua pois tilanteista vaan lähti itse, ja jätti mut (reilukerholaisena?) aina huutavan tenavan kanssa "pulaan".

Kerran sit himassa jonkun muun sanaharkan yhteydessä sit miehelle avauduin, että paskat meitä kukaan katso, ainakaan syytävästi, kyllä suurin osa ihmisistä tajuaa että on uhmaa ja uhmaa ja se tulee kun tulee, eikä sillä ole lasvatuksen kanssa mitään tekemistä. Että KAIKKI lapset saa raivareita joskus. Ja se on helpottanut. Sen jälkeen mies on jotenkin tyynemmin suhtautunut noihin.

Mut meillä ei kyl huutoa kuunneltais missään nimessä. Pari kertaa sanoisin muksulle, että nyt hiljaa tai lähdetään himaan ja jos ei hiljene, niin sit lähdetään himaan.

 

[varmaan]

"Johtuuko tuo miehen suhtautuminen siitä, kun on pari sukupolvea mua vanhempi " Miehesi on isovanhempiesi ikäinen? Ei mikään ihme jos teillä on erilainen kasvatusnäkemys. Toisaalta et tunnu sinäkään arvostavan miehesi tapaa hoitaa asioita, jos sinusta vain sinun tapasi on oikea tapa toimia.

 

[ap.]

Muskaritunti on 45 minuuttia. Minusta melko lyhyt aika, jos pitäis sekä leikkiä ja laulaa ja vielä keretä eteisessä ottamaan jäähyä. Ja kuitenkaan tuonakaan muskarikertana ei ollut kyse mistään muusta kuin siitä, että poika ei pysynyt isän sylissä koko tuntia eli oli isän mielestä hankala (oikeasti siis ei ollut).

Ikäeroa on, mutta siitä voidaan keskustella toisessa ketjussa. Mainitsin vain, kun epäilen itse, että hänen kasvatuksessaan on saatettu käyttää tuota "ihmiset katsoo" korttia.

Kun minulla ei ole mitään tuommoisia huuto-ongelmia niin kuin silloin, kun isänsä on paikalla. Ja jos on viitteitä siitä, että jotain itku-uhmaamista olis alkamassa osaan aika hyvin luovia tilanteet niin, ettei sitä tule. Useimmiten kun riittää, että antaa pojalle valinnan mahdollisuuden. Markkinatapauksessa mies nostatti pallohinkua jo edellisenä iltana, että huomenna mennään hakemaan ilmapallo. No ei haettu, kun myyjä oli sairastunut, mutta eihän parivuotias tuota ymmärrä.

 

[Aatamin akka]

Muskaritunti on 45 minuuttia. Minusta melko lyhyt aika, jos pitäis sekä leikkiä ja laulaa ja vielä keretä eteisessä ottamaan jäähyä. Ja kuitenkaan tuonakaan muskarikertana ei ollut kyse mistään muusta kuin siitä, että poika ei pysynyt isän sylissä koko tuntia eli oli isän mielestä hankala (oikeasti siis ei ollut).
.

Jos lapsella olisi intoa leikkiä ja laulaa, ei käyttäytyisi niin että pitää ottaa niitä jäähyjä. En ymmärrä tuota huutamisesta valittamista mutta en sitäkään, että miksi pitää olla häiritsemässä muiden muskaria yhden riehumisella. Parempi viedä sinne jäähylle niin oppii olemaan kunnolla.

 

["vieras"]

Otsikosta luulin, että tämä liittyy siihen koulujuttuun.
Tietysti ensin komennetaan, mutta jos se ei auta, niin sitten poistetaan lapsi paikalta.

Yksivuotiaskin osaa jo manipuloida aikuista. 2-vuotias on siinä jo taitava. Eli älä anna lapsen määrätä, vaan pidä selvät rajat ja säännöt.

 

["Vieras"]

No lapsen iästä riippuu mikä on oikea käytösmalli. Esim kaksvuotiaalta i voi odottaakkaan samanlaista k
Ytöstä kuin viisvuotiaalta. Jos kaksvuotias juoksentelee karkuun voi sen ohjata tyynesti takaisin ruotuun. Jos viisvuotias juoksee karkuun voi siitä ehkä kedkustella vähän tiukkasanaisemmin.

 

[ap.]

Miksihän mä edes yritän... Siis OIKEASTI lapsi ei ollut muskarissa hankala, ei häiriköinyt toisia, ei tehnyt mitään minkä takia olisi pitänyt tilanteesta poistaa ja on todella kiinnostunut musisoinnista. Isänsä luulee, että kun muut lapset istuvat sylissä köröttelemässä niin näin pitäisi tehdä myös meidän pojan kanssa vaikka poika osaa jo hienosti leikkiä ihan itse omalla paikallaan. Minun kanssa muskaroidessaan istuu milloin kenenkin vieressä ja tekee just niin kuin on ohjeet annettu, ei ole pitkään aikaan enää sylissä leikkinyt.

Minunkin mielestä lapsella pitää olla selvät rajat ja säännöt, mutta ilmeisesti nyt ollaan eri mieltä siitä miten nuo osoitetaan. Kyllä minä kotona voin pistää pojan jäähylle, jos ei mene sanominen perille, mutta mielestäni pitää vanhemmalla olla sen verran auktoriteettia/luovimistaitoa, ettei meidän tapauksessa muskarissa tarvitse istua pojan kanssa eteisessä. Enhän minä sellaiseen edes pystyisi, kun pidän myös vauvaa mukana EIKÄ OLE IKINÄ OLLUT TARVETTAKAAN laittaa poikaa jäähylle. Eikä sitä OIKEAA tarvetta ollut isänkään kanssa.

 

["miksu"]

Minäkin kyllä veisin oman lapseni muskarissa pois, jos hän vaeltelisi jokaisen ihmisen vieressä istumassa. Tarkoitushan on, että istutaan oman vanhemman kanssa? Itse olen kyllä useinkin törmännyt muskareissa ja jumpissa noihin lapsiin, jotka eivät oman äitinsä mielestä aiheuta mitään häiriötä vaeltelemalla milloin kenenkin aikuisen viereen ja syliin, mutta tosiasiassa se on ärsyttävää. Ennen pitkää se on kuitenkin opittava, että oikeasti on oltava omalla paikallaan niinä lyhyinä hetkinä kun siellä paikallaan olemista vaaditaan.

 

["vieras"]

Siis minkä ikäisestä lapsesta nyt on kyse? Jotenkin tuosta muskarijutusta voisi kuvitella, että on jo joku isompi lapsi jos kerran odotatte hänen istuvan aloillaan koko tunnin. Mutta sitten taas lasta pidetään valjaissa...?

 

[ap.]

Poika on 2v 2kk. Eikä tosiaan ole ainoa ryhmässään, joka leikkien välillä ei viihdy sylissä. Poika ei vaella sylistä syliin tai istumapaikasta toiseen (ei kyllä muutoinkaan paljon paikallaan istuta sen tunnin aikana, kaikki siis liikkuu) vaan valitsee aina alussa kenen vieressä haluaa istua ja saa siinä sitten istua tai otan syliin, jos meinaa vaeltaa.

 

[Mrs Bean]

Oletko koskaan kysynyt mieheltäsi ja antanut hänen vastata rauhassa kysymykseen, että miksi kokee sinun huutavan, kun komennat lasta? Joko huomaamattasi huudat tai sitten miehesi on herkempi komentamiselle, eikä kestä sitä yhtälailla kuin sinä. Jospa löytäisitte jonkun keskitien siinä jottei tarttisi vääntää siitä, että kumman tapa on "oikea" tapa.

 

[ap.]

En ole kysynyt, on tässä ollut muutakin keskusteltavaa. Kotona kuitenkin tuntuu, että mies on se, joka herkemmin korottaa ääntään pojalle, mutta minä en saisi sitä kuitenkaan hänen mielestään tehdä.

 

[Kerpele]

Ilmeisimmin siis sinä olet lapsen kanssa koko ajan, mies ei, joten teillä on aivan eri näkökulmat asiaan.. Mies ei ymmärrä että lapsen kanssa täytyy myös pystyä elämään ihan normaalia elämää ja tehdä ihan normaaleita asioita, ja rajoja täytyy tuon ikäiselle asettaa koko ajan, pitkään, muuten lapsi ei vaan opi yleisiä käyttäytymissääntöjä. Toki, jos lapsi käyttäytyy niin että häntä ei millään tai todellakaan saa kuriin, niin silloin poistutaan paikalta, mutta kun sitä ei vaan voi tehdä aina tai muuten tosiaan se kotiin linnoittautuminen on ainoa vaihtoehto...

Tää on niitä asioita jotka sun täytyy vaan jotenkin pystyä selventämään miehelle, tai toinen vaihtoehto on että miehen ollessa mukana teette hänen mielikseen ja sitten ilman miestä elätte tavallaan toista elämää, sitä jossa oikeasti lapset oppivat myös sopeutumaan ympäristöön.. Voit kysyä mieheltä kumpi on parempi..

 

[lapsrukka]

huh huh on taas ihmisille ihme oletukset 2 vuotiaan käytöksen suhteen. Ettekö te tajua, että 2 v on vielä aivan pieni.. ei tuon ikäistä opeteta kurilla istumaan nätisti vanhemman sylissä tuntia muskarissa. Onko sen muskarin tarkoitus olla joku kurinpito/kasvatus hetki lapselle vai mukavaa musiikkiin tutustumista yhdessä??

kaikista järkevintä ja lapsen kehitystä tukevinta käytöstä aikuiselta on tuollaisessa muskarissa antaa lapsen halutessaan liikkua, kunhan ei tee mitään varsinaista vahinkoa kenellekkään ( ota vaikkapa soittimia ilman lupaa jne) ja varovaisesti ohjata lasta mukaan toimintaan, ei pakottamalla.

meidän muskariope sanoi, että paljon häiritsevämpää on se, että vanhempi siellä komentelee lasta tai vie kiukkuista lasta jäähylle, kuin se että lapset liikkuvat tilassa ja näyttävät ajoittain siltä, etteivät olisi mukana touhussa. Hän itse asiassa sanoi että yllätys yllätys, vaikka lapset touhuaisivatkin välillä omiaan niin he tuntuvat siinä samalla kuitenkin kuulon kautta omaksuvan esim laulujen sanat ja rytmit. 2 vuotias on elämän valloittaja iässä ja teemme suorastaan henkistä väkivaltaa lapselle jos "kuritamme" häntä istumaan 45 väkisin yhdessä kohti..

 

["vieras"]

huh huh on taas ihmisille ihme oletukset 2 vuotiaan käytöksen suhteen. Ettekö te tajua, että 2 v on vielä aivan pieni.. ei tuon ikäistä opeteta kurilla istumaan nätisti vanhemman sylissä tuntia muskarissa. Onko sen muskarin tarkoitus olla joku kurinpito/kasvatus hetki lapselle vai mukavaa musiikkiin tutustumista yhdessä??

kaikista järkevintä ja lapsen kehitystä tukevinta käytöstä aikuiselta on tuollaisessa muskarissa antaa lapsen halutessaan liikkua, kunhan ei tee mitään varsinaista vahinkoa kenellekkään ( ota vaikkapa soittimia ilman lupaa jne) ja varovaisesti ohjata lasta mukaan toimintaan, ei pakottamalla.

meidän muskariope sanoi, että paljon häiritsevämpää on se, että vanhempi siellä komentelee lasta tai vie kiukkuista lasta jäähylle, kuin se että lapset liikkuvat tilassa ja näyttävät ajoittain siltä, etteivät olisi mukana touhussa. Hän itse asiassa sanoi että yllätys yllätys, vaikka lapset touhuaisivatkin välillä omiaan niin he tuntuvat siinä samalla kuitenkin kuulon kautta omaksuvan esim laulujen sanat ja rytmit. 2 vuotias on elämän valloittaja iässä ja teemme suorastaan henkistä väkivaltaa lapselle jos "kuritamme" häntä istumaan 45 väkisin yhdessä kohti..

Kiitos sinulle! Pelkäsin jo olevani ainoa, joka noin ajattelee. Minun lapseni (1v 9kk) esimerkiksi on sellainen, että noin puolet muskariajasta jaksaa olla silminnähden keskittynyt, mutta sen jälkeen väsähtää. Sitten alkaa vaeltelemaan, välillä tekee asioita joihin koen tarpeelliseksi puuttua, mutta lähinnä kuljeskelee ja esimerkiksi nousee ja laskeutuu tuolilla. Jos yritän pitää sylissä, hermostuu täysin ja silloin on häiriöksi muille. Tiedän, että hän kuitenkin kuuntelee, koska samoin toimii kotona (näyttää ettei kuuntele, mutta saattaa yhtäkkiä vaikka näyttää varpaitaan, jos taustalla soivassa musiikissa mainitaan varpaat).

Olen miettinyt, häiritsemmekö muita. Ilmeisesti joitakin häiritsemme. Koska koen lapseni muskarista iloa irti saavan, enkä ole kokenut muiden vastaavasti käyttäytyvien lasten käytöstä häiritseväksi, niin olemme siellä kuitenkin käyneet. En tiedä, miten itse voisin toimia paremmin tilanteessa. Pitää huutavaa lasta väkisin sylissä ja yrittää väkisin saada häntä osallistumaan? Lähteä heti pois, kun keskittyminen herpaantuu? Vai onkohan ihan hyvä vain jatkaa näin?

 

["miksu"]

huh huh on taas ihmisille ihme oletukset 2 vuotiaan käytöksen suhteen. Ettekö te tajua, että 2 v on vielä aivan pieni.. ei tuon ikäistä opeteta kurilla istumaan nätisti vanhemman sylissä tuntia muskarissa. Onko sen muskarin tarkoitus olla joku kurinpito/kasvatus hetki lapselle vai mukavaa musiikkiin tutustumista yhdessä??

kaikista järkevintä ja lapsen kehitystä tukevinta käytöstä aikuiselta on tuollaisessa muskarissa antaa lapsen halutessaan liikkua, kunhan ei tee mitään varsinaista vahinkoa kenellekkään ( ota vaikkapa soittimia ilman lupaa jne) ja varovaisesti ohjata lasta mukaan toimintaan, ei pakottamalla.

meidän muskariope sanoi, että paljon häiritsevämpää on se, että vanhempi siellä komentelee lasta tai vie kiukkuista lasta jäähylle, kuin se että lapset liikkuvat tilassa ja näyttävät ajoittain siltä, etteivät olisi mukana touhussa. Hän itse asiassa sanoi että yllätys yllätys, vaikka lapset touhuaisivatkin välillä omiaan niin he tuntuvat siinä samalla kuitenkin kuulon kautta omaksuvan esim laulujen sanat ja rytmit. 2 vuotias on elämän valloittaja iässä ja teemme suorastaan henkistä väkivaltaa lapselle jos "kuritamme" häntä istumaan 45 väkisin yhdessä kohti..

Silloin on kyllä muskarissakin jotain vikaa jos siellä todellakin ohjeistetaan olemaan paikallaan 45 minuuttia, eikä tehdä esim. mitään liikunnallisia leikkejä tai musiikillista liikuntaa. Mutta ne lyhyet ajat, jotka muskarissa ollaan paikallaan ja vaikkapa vanhemman sylissä, omien lasteni muskarissa kyse oli ihan minuutin-kahden minuutin pituisista tuokioista, voi todellakin olettaa, että lapsi pysyy paikallaan. Kaksivuotiaskin voi kuunnella ja totella vanhempansa ohjaamana ohjeita, tokikin pieniä tuokioita kerrallaan. Se ei ole henkistä väkivaltaa, vaan ihan normaalia kasvatusta. Ihan samalla laillahan 2-vuotiasta edellytetään yleensä vaikkapa nyt ruokapöydässä istumaan tuolissa, autossa istumaan turvaistuimessa, kaupan kassalla odottamassa vuoroaan jonossa, lääkärissä istumaan sylissä tutkimisen ajan jne jne. Ei todellakaan henkistä väkivaltaa vaan ihan normaalia kasvattamista, on hetkiä, jolloin ollaan paikallaan, ja hetkiä, jolloin liikutaan ja touhutaan.

 

["Vieras"]

Siis jos kaksvuotias juoksee karkuun markkinoilla on se yksinomaan vanhempien vika. Ei lapsen. Huutaisit mieluummin miehellesi miksi päästi lapsen karkuun. Ei tuon ikäiseltä voi odottaa etteikö lähtis harhailemaan kun on kiinnostavaa nähtävää.

 

[ap.]

Jatko noin. Olisit nähnyt meidän ryhmän viime vuoden keväällä, kun yksvuotiaat oppi kävelemään. Tuntu, ettei kukaan kuuntele pätkän vertaa, mutta ylläri tuli, kun opettaja sanoi, että näkee, että meidän poikaa kiinnostaa musiikki. Ja itse olin tuossa vaiheessa jo lopettamisen partaalla! Kyllä meidän poika on ensimmäisenä kokeilemassa open soitinta, millä alkulaulun soittaa ja ottaa joskus spurttia ja kiipeilee tuolilla, mutta niin tekee muutkin, joten en ole kovasti kieltänyt. Toki pidän sen, ettei soittimiin kosketa ilman lupaa, stereokaappiin ei mennä eikä liukkailla penkeillä kiipeillä, mutta tosiaan vapautta olen antanut oman paikan valinnassa ja jos määrätty soitin ei kiinnostakaan niin yleensä se on opettaja, joka antaa vaihtaa soitinta kun itse olisin vielä neuvotellut asiasta.

Mua ei ainakaan häiritse toisten häröilyt. Pitää tuon ikäisiltä vielä ymmärtää, ettei ihan koko aikaa jaksa istua paikallaan. Minunkin sylissä käy eräs tyttö, eikä haittaa yhtään. Toinen tyttö taas hoitaa meidän ryhmän bonusvauvoja (meidän tyttö ja nyt uutena pieni poikavauva) eikä sekään haittaa ketään, lähinnä saavat toiset odottajat mallia siitä, miten hyvin tuommoinen kahden lapsen kokoonpano voikaan sujua.

Alkuvuodesta meillä oli tytön ryhmä heti pojan jälkeen (en jaksa syitä selittää), opettaja otti pojalle tuolin viereensä ja teki pojasta apuopen. Minua hirvitti, kun ei poika koko aikaa pysynyt paikallaan ja kävi istumassa vieraiden vieressä, mutta opettaja sanoi, että näkee, miten vauvojen vanhemmat seuraa kiinnostuneena pojan tekemisiä ja vauvatkin seuraavat vähän esimerkin ottamisen muodossa mitä poika tekee ja tytön tunnilla itse asiassa leikki opettajan kanssa just niin kuin piti (minun kanssa omassa ryhmässään ei ihan niin mallikkaasti mene). No, ei olla enää tuossa ryhmässä, kävi minun mielestä liian tuttavalliseksi vauvojen vanhempien kanssa ja heillä kuitenkin on omatkin leikitettävät mukanaan. Kukaan vanhempi tai opettaja ei siis vaihtoa ehdottanut, itseäni vaan ärsytti kun tuntui,että häiritsee muita.

 

["vieras"]

[QUOTE="miksu";28329540]Silloin on kyllä muskarissakin jotain vikaa jos siellä todellakin ohjeistetaan olemaan paikallaan 45 minuuttia, eikä tehdä esim. mitään liikunnallisia leikkejä tai musiikillista liikuntaa. Mutta ne lyhyet ajat, jotka muskarissa ollaan paikallaan ja vaikkapa vanhemman sylissä, omien lasteni muskarissa kyse oli ihan minuutin-kahden minuutin pituisista tuokioista, voi todellakin olettaa, että lapsi pysyy paikallaan. Kaksivuotiaskin voi kuunnella ja totella vanhempansa ohjaamana ohjeita, tokikin pieniä tuokioita kerrallaan. Se ei ole henkistä väkivaltaa, vaan ihan normaalia kasvatusta. Ihan samalla laillahan 2-vuotiasta edellytetään yleensä vaikkapa nyt ruokapöydässä istumaan tuolissa, autossa istumaan turvaistuimessa, kaupan kassalla odottamassa vuoroaan jonossa, lääkärissä istumaan sylissä tutkimisen ajan jne jne. Ei todellakaan henkistä väkivaltaa vaan ihan normaalia kasvattamista, on hetkiä, jolloin ollaan paikallaan, ja hetkiä, jolloin liikutaan ja touhutaan.[/QUOTE]

Vaikka vain pienet hetket vaaditaan istumista, koko 45min on kuitenkin ohjattua toimintaa. Miten siis suhtaudut siihen, että joku lapsi vaikkapa kuljeskelee ympäriinsä keskittymättä tehtävään asiaan sellaisena hetkenä, kun varsinaista istumista ei vaadita? Paljonko se nyt sitten loppupeleissä eroaa siitä, että lapsi liikkuu sellaisena hetkenä kun pitäisi istua? 45min keksittyminen 2-vuotiaalle voi olla pitkä aika, vaati se sitten keskittymistä paikoillaan istuen tai vaikka tanssien.