Pojan kaveri nauraa kun toiseen sattuu?

["Poikien äiti"]

Pojalla on kaveri, jolle olen jo kerran tästä asiasta ihan ystävälliseen sävyyn puhunut. Tuo kaveri (pojat ovat 7-vuotiaita) saattaa harmistua, kun toinen on parempi vaikkapa jalkapallossa ja pelin tiimellyksessä tahallaan takaapäin käydä tönäisemässä tai kampittamassa toisen pelaajan. Pojat tuossa pihalla pelaavat ja useamman kerran katsoin samanlaisia tilanteita (kaveri myös nauraa kun toiseen sattuu). Välillä tilanne näyttää pahaltakin kun (muita poikia isokokoisempi) kaveri täydellä voimalla kampittaa toisen soralle ja nauraa päälle. Silloin kerran ystävällisesti puhuin pojan kanssa sävyyn "kivat kaverit eivät tee noin, eivätkä myöskään iloitse kun kaveriin sattuu". Nyt pojan käytös jatkuu edelleen, myös tuo toisen satuttamiselle nauraminen. Vanhemmilla asenne poikaansa on, että on sellainen kiltti perässäkulkija, me muut ehkä näemme hänet toisin. Nyt alan olla jo tuolle lapselle niin vihainen, että mietin osaanko hänelle asiallisesti sanoa. Mutta onko liikaa hössöttämistä pojan vanhemmillekaan "kannella".

 

["Vieras"]

Minä nyt vähän epäilen, että otat tuon ehkä pikkaisen liian vakavasti... Noh, enhän ole ollut näkemässä, joten en voi sanoa varmasti, mutta useatkin pojat ovat tuollaisia. Ihan tuon kuvauksen perusteella en nyt lähtisi kantamaam noin kovasti huolta. Omalle pojalleni saattaisin sanoa, että jos ei viihdy kyseisessä seurassa, niin sitten voi mieluummin vaikka leikkiä vähän rauhallisemmassa porukassa. Olet jo kuitenkin sanonut kyseiselle pojalle asiasta. Jos hän huomaa jäävänsä ulkopuoliseksi, niin eiköhän hänelle syy siihen valkene, ja sitten ihan itse muuttaa käytöstään.

 

["vieras"]

Jotkut säikähtäessään tai pelästyessään saattavat nauraa, vaikka eivät mitenkään tarkoita ilkkua. Tiedän ihan aikuisiakin, jotka reagoivat noin. Oletko varma, että ei ole kyse sellaisesta??

Pojat yleisesti ottaen ovat melko fyysisiä ja rajuja, ainakin omani ovat sellaisia olleet pienestä pitäen. Ap, jos kaverin käytös jotenkin harmittaa myös lastasi, voit aina opettaa lastasi puolustautumaan (verbaalisesti), eli miten reagoida noissa kampitus ja naureskelutilanteissa.

 

["alkup"]

Joo, en usko että oma poika jää porukasta pois tuon takia, ennemmin tätä kaveria aletaan karsastamaan käytöksensä vuoksi. Poikaporukka on aika tiivis ja tappelujakin heillä välillä on muutenkin tietysti, eikä poikien ystävyys niistä ole kärsinyt. Mutta tämä on uudempi poika kuvioissa ja tuonut mukanaan tämän erilaisen tavan naureskella toisten kaatumisille ja käydä kimppuun harmistuneena takaapäin, syynä oma turhautuminen toisen ollessa taitavampi. Eikä kyse naureskelussa kyllä hänen kohdallaan ole pelästymisistä. Ennenpitkää luulen, että muut pojat alkavat pelata muualla, kun yksi on nössö, eikä reilussa pelissä mukana. Surullistahan sekin tietysti on. Voi olla että olen liian herkkä, mutta kun koko kesän on seurannut, että yksi ottaa oikeudekseen töniä toisilta polvet verille ja vielä nauraa päälle, sen takia että itse ei ole yhtä hyvä peleissä kuin muut, niin alkaa vähitellen harmittaa jo muiden poikien puolesta (jotka kyllä näyttävät ihmeen hyvin kestävän tilanteen). Rumastikaan en haluaisi lapselle sanoa. Mutta mitenkähän oma lapsi voisi verbaalisesti puolustautua?