Ihmiset eivät ymmärrä, että palaan töihin!

[Tuitzu]

No. Mä olen menossa ensi keväällä kouluun ja käulu on etäopiskelua ja sisältää kaksi lähipäivää kuukaudessa ja kestää vuoden verran.
Ukko on vuorotöissä ja kykenee järjestämään mun koulupäivät ( klo 9-16) vapaaksi jotta hoitaa lasta.
Silti tää on joillekkin ihan käsittämättömän hankalaa sillä eihän isä voi hoitaa lasta. Tai osaa. Tai ymmärrä mittään. Ja kun imetyskin pitää sitten lopettaa näiden kahden seitsemän tunnin/ kk poissaolon takia. Koska äidinmaitoahan ei voi tuttipulloon laittaa.

Lapsi ei oo ees syntyny vielä (la parin pvän päästä) ja sukulaiset on jo ihan

 

[Adelade]

Mie olisin imetyksen puolesta joutanu töihin vaikka heti laitokselta.
Vaan jos nyt yritän kasvattaa tota kuopustakin 3v asti kotona.

 

[hmm]

Hurjaa, että nämä sukupuoliroolit istuu näin tiukassa. Kuten tuolla muutamat muutkin, ihmettelen itsekin, että miten voi olla, että äideiltä kysytään "Kuinka raaskit lähteä töihin?", mutta miehille sitä kysymystä tuskin kukaan esittää. Miksei mies voisi olla vauvan hoitaja? Varmastikaan se imetys ei ole täysi este, perhe pystynee järjestämään asiat parhaimmaksi näkemällään tavalla. Musta on hienoa, että uskallat ottaa itseäsi kiinnostavan työn ja on yhtä hienoa, että miehesi haluaa hoitaa lastaan!

 

[Aaban]

No useimmiten äidin ja vauvan suhde on kuitenkin kiinteämpi kuin isän ja vauvan. Äiti ja vauva elävät aluksi symbioosissa. Siksi varmaan monia ihmisiä ihmetyttää, jos vauva jää kovin nopeasti enimmäkseen isän hoitoon.

 

[Madicken04]

No useimmiten äidin ja vauvan suhde on kuitenkin kiinteämpi kuin isän ja vauvan. Äiti ja vauva elävät aluksi symbioosissa. Siksi varmaan monia ihmisiä ihmetyttää, jos vauva jää kovin nopeasti enimmäkseen isän hoitoon.

Olen jäänyt tuota symbioosia välillä miettimään, onkohan meillä minun ja vauvan sude ollut sen kiinteämpi kuin miehen ja vauvan? Mies kuitenkin oli molempian alkuajat kotona (esikoisesta 5viikkoa ja kuopuksesta 3kk) ja todella aktiivisesti osallistui lasten hoitoon. Esikoinen kun sai ruokansa pullosta vielä tuolloin ja yleensä siis niin niin että mies syötti lasta ja minä sain seurustella rintapumpun kanssa.

Enkä muutenkaan tiedä olenko ollut niin kiinteästi vauvoissa kiinni, siis kun kuuntelee kavereita jotka eivät tyyliin pystyisi jättämään puolivuotiasta edes isän hoiviin hetkeksi. Meillä kuitenkin lapset oli alusta asti isän kanssa niin että sain käydä rauhassa kaupassa, lenkillä, asioilla tms. Eikä tuo niin pahalta tuntunut vaikka tietty lasta aina kaipasi.

Kuopuksen kohdalla ehkä alkuviikot olin kiinteämmän vauvan kanssa mitä mies, sillä meillä oli pieni esikoinen siinä jonka hoito jäi pääasiassa isän vastuulle, ihan käytännön syistä kun ei 1v3kk:n nostelu ollut "luvalllista" heti sektion jälkeen. Tosin kyllä kuopuskin jo 2kk iästä asti oli tuollaisia 4-5h pätkiä isin hoidossa.

 

[Leija]

ihmetyttää vain ihmisten kommentit, että vielä nykyäänkin on noin ymmärtämättömiä ihmisiä.

eikä se ole iästä kiinni tuo ymmärtämättömyys. Kyllä työkaverit aikoinaan myös ihmettelivät työhönpaluutani (vauva 4,5 kkk), mutta pian asia unohtui. Hyvin vauva tuli hoidetuksi. =) Tuskin minulla vieläkään olisi vakinaista työtä jos en olisi silloin sattunut olemaan töissä kun meitä vakinaistettiin paljon.

 

[MargeSimpson]

En mä vielä tuossa vaiheessa raaskisi töihin lähteä, mutta jokainen tekee tietysti oman tilanteen mukaan. Mutta vaikkapa lapsen ollessa vähän alle vuoden, voisin töihin lähteäkin mutta tosiaan vain siinä tapauksessa että isä jäis kotiin lapsen kanssa. Meillä on tästä usein puhuttukin ja voi olla että mies jää jossain vaiheessa 3 lapsen kanssa kotiin ja mä etsin itselleni töitä

 

[Nalletar]

Älä välitä mitä muut sanoo. Isä on ihan yhtä hyvä hoitaja. Mutta ei kaikki välttämättä pahaakaan tarkoita, kun asiaa ihmettelee. Vieraalle tuo mustakin kuulostaa, sillä itse en tekisi samoin. Ei se silti sitä tarkoita, että asiassa jotain pahaa on. Sitä vain ihmettelee asioita, jotka on erilailla kuin itsellä. Mä taas olen kohdannut ihmettelyä siitä, että olen edelleen kotiäitinä (viikonloppuja teen töitä, mutta muuten) ja lapsi on "jo" 1,5-vuotias. Aina siitä sanomista tulee, teki miten päin vain.

 

[Tiheän palstailun kausi]

No eihän tuossa mitään, kun isä jää kotiin. Entäs sitten, kun molemmat ovat töissä ja 9 kk viedään tarhaan? Huokaus... Minä ehkä pääsisin nyt määräaikasena pian päättyvään työhön takaisin vuoden päästä, mutta... Toisaalta kieltäytyminen voisi saada aikaan sen, että työpaikkaa saa etsiä sitten muualta. Ja toista yhtä unelmatyötä ei olekaan. Mies voisi harkita vanhempainvapaata jonkin aikaa, mutta hän on kyllä loppupeleissä sitä mieltä, että molempien on oltava töissä.

 

[vieras]

miksi lapsia pitää tehdä jos työ on maailman tärkein asia? lapset pieniä vain hetken.

 

[evita]

Minulle ja miehelleni oli olennaista, että lapset saivat olla kotihoidossa eli äidin tai isän kanssa noin 3-vuotiaiksi - kumpi hoiti, sillä ei niin ollut väliä. Käytännössä juuri mm. imetyksen vuoksi vauva-ajan minä olin kotona eli ensimmäisen vuoden, sitten mies tuli remmiin.

Voi olla, että yliarvostamme pienten lasten kotihoitoa, mutta se oli valintamme. Oli jo etukäteen kauan ennen lasten syntymistä päätetty, että olosuhteet järjestetään niin, että lapset voivat olla kotihoidossa.

Tässä asiassa arvostukset vaihtelevat merkittävästi eri perheissä.