Puhukaa mulle järkeä!

[annette79]

”- - Rakkaus on aina lähellä. Niin salaperäistä kuin rakkaus onkin, se on myös yksinkertaista: fyysinen läheisyys avaa rakkauden mahdollisuuden. Vähän aikaa, vähän mielikuvista, kevyt kosketus, pelkkä tuoksu – muuta ei tarvita. Ihminen on aina vaarassa rakastua. Myöhemmin rakkaus on luentosaleissa, työpaikkojen kahvihuoneissa, seminaariristeilyllä: joskus harvoin romanttisissa tapauksissa mannertenvälisillä lennoilla, joilla vierekkäisillä penkeillä istuvilla on aikaa kuvitella yhteinen, vaihtoehtoinen tulevaisuus. Kuusitoistavuotiaana rakkaus on naapuritalossa tai koulubussissa tai soittotunnilla tai urheilukentällä, tietyssä hormonitoiminnan vaiheessa melkein missä tahansa. Rakkauden löytää, jos riittävän vahvasti haluaa - -” (Juha Itkonen, Seitsemäntoista)

Minun oli pakko siteerata suosikkikirjailijaani sinulle. Enhän minä muuten, mutta tuo teidän juttunne on niin peruskauraa, jonka varmasti jokainen vähänkään pidempään naimisissa ollut ja vähänkään ihmisistä kiinnostunut on kokenut. Minä myös, mm. työpaikan kahvihuoneessa. Vähän mielikuvitusta, tietty hormonitoiminnan vaihe ja homma on selvä. Mutta mielikuvituksen ja hormonien varaan ei rakenneta tulevaisuutta. Kyllähän sä itsekin tiedät sen kolmen lapsen äitinä ja asuntovelallisena. :/

 

[Kepsis]

”- - Rakkaus on aina lähellä. Niin salaperäistä kuin rakkaus onkin, se on myös yksinkertaista: fyysinen läheisyys avaa rakkauden mahdollisuuden. Vähän aikaa, vähän mielikuvista, kevyt kosketus, pelkkä tuoksu – muuta ei tarvita. Ihminen on aina vaarassa rakastua. Myöhemmin rakkaus on luentosaleissa, työpaikkojen kahvihuoneissa, seminaariristeilyllä: joskus harvoin romanttisissa tapauksissa mannertenvälisillä lennoilla, joilla vierekkäisillä penkeillä istuvilla on aikaa kuvitella yhteinen, vaihtoehtoinen tulevaisuus. Kuusitoistavuotiaana rakkaus on naapuritalossa tai koulubussissa tai soittotunnilla tai urheilukentällä, tietyssä hormonitoiminnan vaiheessa melkein missä tahansa. Rakkauden löytää, jos riittävän vahvasti haluaa - -” (Juha Itkonen, Seitsemäntoista)

Minun oli pakko siteerata suosikkikirjailijaani sinulle. Enhän minä muuten, mutta tuo teidän juttunne on niin peruskauraa, jonka varmasti jokainen vähänkään pidempään naimisissa ollut ja vähänkään ihmisistä kiinnostunut on kokenut. Minä myös, mm. työpaikan kahvihuoneessa. Vähän mielikuvitusta, tietty hormonitoiminnan vaihe ja homma on selvä. Mutta mielikuvituksen ja hormonien varaan ei rakenneta tulevaisuutta. Kyllähän sä itsekin tiedät sen kolmen lapsen äitinä ja asuntovelallisena. :/

Muuten kivasti sanailtua, mutta tuo lainauksen viimeinen lause on kyllä aika väkinäisen kuvan asiasta antava. Tulee oikeasti se kuva että kun on tarpeeksi rakkauden kipeä niin voi ohjata sen tarpeen johonkin kun haluaa. Joka minun mielestä ei ole enää rakkautta vaan enemmänkin läheisriippuvaisuutta tai epätoivoista huomionhakua. Toki sellaiset juontaa monasti siitä rakkauden kaipuusta mutta en nyt sanoisi että ne on itsessään mitenkään sitä rakkautta.

Tämähän oli vain minun mielikuva tuosta lauseesta.

 

["vieras"]

Näin lyhyen taustan perusteella sanoisin, että sulla on ainakin 3 hyvää syytä olla eroamatta ja vaihtamatta miestä. 1.lapsi, 2.lapsi, 3.lapsi...

 

[annette79]

Kepsis, tuo lainaus on kirjasta nimeltä Seitsemäntoista ja yksi tarinan sivujuonteista on teinien rakkaustarina. Ymmärrän siis tuon lauseen osana sitä teinien tarinaa.

Ja ylipäätään tarve olla toisen ihmisen lähellä ja halu saada huomiota - sinä kirjoitit läheisriippuvuus ja epätoivoinen huomionhaku. Minusta käyttämämme termit ovat sukua toisillensa. Rakkaudella ja rakastumisella on mielestäni aina itsekkäät tarkoitusperät. Halutaanhan siinä touhussa itsellekin jotakin. Olipa kyseessä sitten hormonimyllerryksessä elävä teini, avioliitossaan tylsistynyt kotirouva tai puutteessa elävä pikkulasten isä. Anteeksi kyynisyyteni, mutta siinä vaiheessa kun kolmen lapsen äiti on miettimässä avioliittonsa purkamista, niin mielestäni myyttejä kannattaa vähän riisua vaikka karrikoidustikin.

 

[Kepsis]

Kepsis, tuo lainaus on kirjasta nimeltä Seitsemäntoista ja yksi tarinan sivujuonteista on teinien rakkaustarina. Ymmärrän siis tuon lauseen osana sitä teinien tarinaa.

Ja ylipäätään tarve olla toisen ihmisen lähellä ja halu saada huomiota - sinä kirjoitit läheisriippuvuus ja epätoivoinen huomionhaku. Minusta käyttämämme termit ovat sukua toisillensa. Rakkaudella ja rakastumisella on mielestäni aina itsekkäät tarkoitusperät. Halutaanhan siinä touhussa itsellekin jotakin. Olipa kyseessä sitten hormonimyllerryksessä elävä teini, avioliitossaan tylsistynyt kotirouva tai puutteessa elävä pikkulasten isä. Anteeksi kyynisyyteni, mutta siinä vaiheessa kun kolmen lapsen äiti on miettimässä avioliittonsa purkamista, niin mielestäni myyttejä kannattaa vähän riisua vaikka karrikoidustikin.

No tuo on oikeasti lähes aina ihan hyvä asia, pilvilinnat on petollisia ja sellaisissa tilanteissa missä on osapuoli / puolet varattuja, niistä tulisi kyllä pidättäytyä, paitsi jos tiedostaa sen haaveilun olevan juurikin sitä, eli haaveilua, päiväunia, ei mitenkään realistisia johdannaisia tekemilleen päätöksille.

Tuosta rakkauden määrittelystä olen sinänsä eri mieltä, kun puhutaan rakkaudesta, se on kestävää ja ajan kanssa syntynyt vakaa ja vakava side toiseen, rakastuminen on taasen askel eteenpäin ihastumisesta, ja molemmat noista on minusta vielä sitä epärealistista "sen hetken" tunnetilaa mitkä ei perustu vielä niin paljoa toisen oikealle tuntemiselle ja hänen kanssa olemiselle suhdemielessä, vaan odotuksille, mielikuville ja keskinäisen viihtymisen mielekkyyteen.

Toki edellä mainittu on jälleen minun hajatelmia asian tiimoilta, jokainenhan meistä käsittää näitä asioita vähän omalla tavallaan.

 

["jee"]

AP, minä voin sanoa NIIN tietäväni mistä puhut!