Puistossa tänään...

[heipsankeikkaa]

Mä vetäisin sua tauluun jos koskisit mun lapseen!!!

Itse ei osaa kasvattaa eikä muut saa. Sitten vaan nuorisopsykalle muutaman vuoden päästä. Ja vanhemmat ihmettelee mikä meni vikaan ?

No eikö tuolla logiikalla saa sitä aikuistakin ottaa kädestä kiinni "älä koske mun lapseen", koska ei sitä siedä?

Jos aikuinen saa ottaa lasta kiinni käsistä "ettei sotke kakkuja", niin samalla logiikalla saa aikuinen ottaa toista aikuista kädestä samanlailla "älä koske mun lapseen".

Minä en pitäisi hyvällä, jos joku ottaisi lastani kädestä kiinni. Toki voi kädellä estää lapsen tekemiset laittaen käden tielle, mutta kädestä kiinni ei sovi ottaa.

 

[Gabriela]

Sen enempää ap:n asiaan puuttumatta, olen yhden mielenkiintoisen asian matkustellessa huomannut.
Suomi on melkeinpä ainut paikka, jossa vanhemmat pyytävät anteeksi toisilta vanhemilta lapsensa käytöstä. Eli siis jos lapsi tönäsee sitä maijapekkaa, niin äiti on nolona pyytämässä anteeksi maijapekan äidiltä. En ole missään muualla törmännyt tälläseen käyttäytymiseen. Tuntuu, että muualla jotenkin ymmärretään, jotta lapset on lapsia, ja tekevät sellaista mitä aikuiset eivät tekisi. Eikä kaikkea tartte niin anteeksi pyydellä.
Toki muuallakin opetetaan mitä ei saa tehdä jne, mutta siis vanhemmat eivät ota "niskoilleen" sitä lapsen käyttäytymistä.
Oisko sitten tässä(kin ) kyse siitä suomalaisten heikosta itsetunnosta. Ajatellaan liikaa mitä muut ajattelee, jopa silloin, kun lapsi (siis puhun nyt taaperoista ) jotain omiaan puuhaa. Sama koskee itkemistä / kiukuttelua. Muualla ei kuiskita ja koiteta huomaamattomasti saada lasta hiljaiseksi, vaan tajutaan että se itkukin kuuluu lapsen elämään.

Tuon olen huomannut. Luuletko että se on hyvä asia? Ulkomaalaiset lapset saa tehdä mitä vain, se on huomattu. Ja se EI ole hyvä asia! Kun kasvaa pellossa, jälki ON multainen

Jaa, et sitten ilmesesti ole poistunut Suomesta kun ehkä Kanarialle ja ulkomaalaisia edustaa sinulle Somalit. Ruotsissa ja siitä eteenpäin Eurooppaan laskeutuessa lapset kasvavat rennommin, ja vanhemmat ovat rennompia, eivät äidit ole loppuunpalaneita ja takakireitä, kun niin kiristää takaraivoa, ja lapset oppivat esiintymään seurustelemaan ja erittäin sosiaalisiksi, juuri mm. sen vuoksi ettei niitä kytätä kuin hulluja joka askeleella.. Sitten ihmetellään miksi suomalaiset ovat niin nipoja ja kireitä eivätkä osaa nauttia elämästään

Itse olen äiti kaksikulttuurisessa perheessä ja meillä ainakin on lapsilla tarkat rajat ja lapset saavat myös ottaa omaa tilaa ja esim kun käymme mieheni kotimaassa ravintoloissa, siellä lapset ovat tervetulleita kaikkialle, toisin kuin suomessa Lapsemme ovat tottuneet juttelemaan vieraiden aikuistenkin kanssa, mikä aiheuttaa suomessa usein hämmennystä, kun kaikki haluavat olla niin omissa oloissaan.

Niin juuri, en milloinkaan sanonut etteikö lapsilla tulisi olla rajoja, ihmettelen vain että miten voi olla tuollainen reaktio lapsen tekemiseen aikuisella..

 

[ninaTT]

huoh. esim mua nää asiat ei haittaa, mutta haluaisin tuoda esiin tän kannan : että se lapsi tulee uimaan ja siellä jo aikuinen ui. no, lapsi alkaa tahalleen oikeen roiskuttaa vettä/hiekkaa/ mitä tahansa tän aikuisen päälle. pitääkö aikuisen siis väistyä ? eikö oikeempi ratkaisu olis että se lapsen vanhempi tulis ja kertois lapselleen että noin ei saa tehdä, se ei ole kivaa eikä hyvää käytöstä.
mitäs se curlingvanhemmuus olikaan... :snotty:

Miten olis, et se aikuinen ketä se haittaa avais suunsa ja sanois lapselle ystävällisesti, "anteeksi, voisitko lopettaa. Mä en tykkää tosta." Olisko ihan ennaltakuulumatonta? Vanhemman tehtävä ei ole kävellä lapsen takana ja korjailla lapsen tekemisiä. Sosiaalisessa kanssakäymisessä lapsi on yksi osapuoli. Ei niin, että jos lapsi häiritsee toista aikuista, joku tilanteen ulkopuolinen (vanhempi) korjaa asian. Vaan se, jota asia oikeasti häiritsee. Voin sanoa, että kaikki mun tuntemat lapset lopettais siihen paikkaan loiskttelun tuntemattoman päälle jos tämä tuntematon puhuis niille ja pyytäis lopettaa Ja samalla lapsi on osa sosiaalista kanssakäymistä, ei vanhemman omistama lemmiki jolle kukaan muu ei puhu.

 

[Gabriela]

No ehkä sille temperamenttisellekin voisi sitten tämän hiekan kaatamisen jälkeen mainita, että niin ei saa tehdä? Ehkä se lapsi N kertaa hiekkaa kaadettuaan ja torut kuultuaan tajuaa, ettei niin saa tehdä?

Juu juu edelleen komentaa täytyy, se ei tämän keskustelun pointtina ollutkaan..


Nyt tää jäi junnaamaan tähän inttämiseen taas..

Minä ymmärsin pointiksi sen, että temperamenttiset laspet häärää ja hilluu. Ne vaan on semmosia. Rauhallisten lasten vanhempien pitäisi sitten vaan ymmärtää, että lapset ovat erilaisia.

Jotenkin minä sain sen kuvan eräiden kirjoituksista että ellei kestä temperamenttisten menestyvien (heh ) lasten pahantekoa (niiden joiden vanhemmat ei jaksa pitää kurissa ), niin on parempi pysyä poissa yleisiltä paikoilta nipottamasta :/. Eli maailma on röyhkeitten temmellyskenttä, hissukat pysykööt kotona.

Harmi vain että usein on niin että ellei sääntöjä opi lapsena, niin hyviä tapoja ei ole isonakaan. [/quote]

Mun pointti oli lähinnä ap:n älyttömässä reaktiossa asiaan kun sen olisi voinut hoitaa fiksumminkin kuin saada tuollaisia kilareita itseleen koko päiväksi, minusta kun ap oli se osapuoli joka ei osannut toimia tuon tytön kanssa ihan oikein.. ottamatta kantaa mitä lapsen äidin olisi pitänyt tehdä

 

[Gabriela]

huoh. esim mua nää asiat ei haittaa, mutta haluaisin tuoda esiin tän kannan : että se lapsi tulee uimaan ja siellä jo aikuinen ui. no, lapsi alkaa tahalleen oikeen roiskuttaa vettä/hiekkaa/ mitä tahansa tän aikuisen päälle. pitääkö aikuisen siis väistyä ? eikö oikeempi ratkaisu olis että se lapsen vanhempi tulis ja kertois lapselleen että noin ei saa tehdä, se ei ole kivaa eikä hyvää käytöstä.
mitäs se curlingvanhemmuus olikaan... :snotty:

Miten olis, et se aikuinen ketä se haittaa avais suunsa ja sanois lapselle ystävällisesti, "anteeksi, voisitko lopettaa. Mä en tykkää tosta." Olisko ihan ennaltakuulumatonta? Vanhemman tehtävä ei ole kävellä lapsen takana ja korjailla lapsen tekemisiä. Sosiaalisessa kanssakäymisessä lapsi on yksi osapuoli. Ei niin, että jos lapsi häiritsee toista aikuista, joku tilanteen ulkopuolinen (vanhempi) korjaa asian. Vaan se, jota asia oikeasti häiritsee. Voin sanoa, että kaikki mun tuntemat lapset lopettais siihen paikkaan loiskttelun tuntemattoman päälle jos tämä tuntematon puhuis niille ja pyytäis lopettaa Ja samalla lapsi on osa sosiaalista kanssakäymistä, ei vanhemman omistama lemmiki jolle kukaan muu ei puhu.

Herran jestas, voin olla kerrankin kanssasi samaa mieltä

 

[Saraldo]

Mulla on kaksi vilkasta ja temperamenttista lasta, hyvin olen osannut ennakoida mietteensä ja aikeensa yleisillä paikoilla. Eivät ole päässeet rikkomaan eikä sotkemaan. Mutta minä olenkin viitsinyt, tuntien lapseni, pitää silmällä niitä ja estänyt vahingontekoa.

Mäkin osaan hyvin ennakoida lapseni tekemisiä. Siinä vaiheessa kun hän vielä miettii, etuileeko liukumäkijonossa, mä olen jo sanomassa, että muista odottaa omaa vuoroasi. Kyllä sitä oppii aika hyvin tuntemaan lapsensa. Ja tosiaan, kun on vilkas lapsi, niin sitä täytyy pitää silmällä jatkuvasti. Eikä vaan keskittyä läppäriin puiston penkillä (näitäkin on nähty... ).

Ja taatusti ennen tätä ennakoimista noita etuilemisjuttuja on tapahtunut varmaan tuhat ja sata. Ja sitä juuri tarkoitin. Jos lapsi ei ole ennen kaatanut hiekkoja toisten päälle, ei sitä osaa ennakoidakaan. Enkä usko, että sellaista ihmistä onkaan joka keksii lapsen päähäpistoto aina ENNEN kuin lapsi on IKINÄ niitä tehnyt.

Jotenkin ap:n kirjoituksista voisi kuvitella, että tämä lapsi on varmasti tehnyt noita asioita ennenkin, mutta äiti ei vaan enää jaksa puuttua.

Yksi syy, miksi kiellän lastani, on se, etten halua hänen pahoittavan mieltään. Toisin sanoen tiedän, miten siinä käy, kun tyttö väkisin tunkee toisten leikkeihin. Hän pahoittaa mielensä ja itkee sitä, kun kukaan ei leiki hänen kanssaan. Puuttumalla asiaan heti ja ohjaamalla hänet leikkimään muualle vältytään sekä niiden toisten lasten mielipahalta että oman lapseni harmilta.

 

[ninaTT]

huoh. esim mua nää asiat ei haittaa, mutta haluaisin tuoda esiin tän kannan : että se lapsi tulee uimaan ja siellä jo aikuinen ui. no, lapsi alkaa tahalleen oikeen roiskuttaa vettä/hiekkaa/ mitä tahansa tän aikuisen päälle. pitääkö aikuisen siis väistyä ? eikö oikeempi ratkaisu olis että se lapsen vanhempi tulis ja kertois lapselleen että noin ei saa tehdä, se ei ole kivaa eikä hyvää käytöstä.
mitäs se curlingvanhemmuus olikaan... :snotty:

Miten olis, et se aikuinen ketä se haittaa avais suunsa ja sanois lapselle ystävällisesti, "anteeksi, voisitko lopettaa. Mä en tykkää tosta." Olisko ihan ennaltakuulumatonta? Vanhemman tehtävä ei ole kävellä lapsen takana ja korjailla lapsen tekemisiä. Sosiaalisessa kanssakäymisessä lapsi on yksi osapuoli. Ei niin, että jos lapsi häiritsee toista aikuista, joku tilanteen ulkopuolinen (vanhempi) korjaa asian. Vaan se, jota asia oikeasti häiritsee. Voin sanoa, että kaikki mun tuntemat lapset lopettais siihen paikkaan loiskttelun tuntemattoman päälle jos tämä tuntematon puhuis niille ja pyytäis lopettaa Ja samalla lapsi on osa sosiaalista kanssakäymistä, ei vanhemman omistama lemmiki jolle kukaan muu ei puhu.

Herran jestas, voin olla kerrankin kanssasi samaa mieltä

 

[Gabriela]

Mulla on kaksi vilkasta ja temperamenttista lasta, hyvin olen osannut ennakoida mietteensä ja aikeensa yleisillä paikoilla. Eivät ole päässeet rikkomaan eikä sotkemaan. Mutta minä olenkin viitsinyt, tuntien lapseni, pitää silmällä niitä ja estänyt vahingontekoa.

Mäkin osaan hyvin ennakoida lapseni tekemisiä. Siinä vaiheessa kun hän vielä miettii, etuileeko liukumäkijonossa, mä olen jo sanomassa, että muista odottaa omaa vuoroasi. Kyllä sitä oppii aika hyvin tuntemaan lapsensa. Ja tosiaan, kun on vilkas lapsi, niin sitä täytyy pitää silmällä jatkuvasti. Eikä vaan keskittyä läppäriin puiston penkillä (näitäkin on nähty... ).

Ja taatusti ennen tätä ennakoimista noita etuilemisjuttuja on tapahtunut varmaan tuhat ja sata. Ja sitä juuri tarkoitin. Jos lapsi ei ole ennen kaatanut hiekkoja toisten päälle, ei sitä osaa ennakoidakaan. Enkä usko, että sellaista ihmistä onkaan joka keksii lapsen päähäpistoto aina ENNEN kuin lapsi on IKINÄ niitä tehnyt.

Jotenkin ap:n kirjoituksista voisi kuvitella, että tämä lapsi on varmasti tehnyt noita asioita ennenkin, mutta äiti ei vaan enää jaksa puuttua.

Yksi syy, miksi kiellän lastani, on se, etten halua hänen pahoittavan mieltään. Toisin sanoen tiedän, miten siinä käy, kun tyttö väkisin tunkee toisten leikkeihin. Hän pahoittaa mielensä ja itkee sitä, kun kukaan ei leiki hänen kanssaan. Puuttumalla asiaan heti ja ohjaamalla hänet leikkimään muualle vältytään sekä niiden toisten lasten mielipahalta että oman lapseni harmilta.

Entäs sitten joskus kun et voi olla paikalla komentamassa lastasi, miten hän silloin selviytyy tilantesta jos ei ikinä itse ole ennen kokeillut kun olet lähellä? Tämä jos joku on curling vanhemmuutta ihan pahimmilaan..

 

[heipsankeikkaa]

Mulla on kaksi vilkasta ja temperamenttista lasta, hyvin olen osannut ennakoida mietteensä ja aikeensa yleisillä paikoilla. Eivät ole päässeet rikkomaan eikä sotkemaan. Mutta minä olenkin viitsinyt, tuntien lapseni, pitää silmällä niitä ja estänyt vahingontekoa.

Mäkin osaan hyvin ennakoida lapseni tekemisiä. Siinä vaiheessa kun hän vielä miettii, etuileeko liukumäkijonossa, mä olen jo sanomassa, että muista odottaa omaa vuoroasi. Kyllä sitä oppii aika hyvin tuntemaan lapsensa. Ja tosiaan, kun on vilkas lapsi, niin sitä täytyy pitää silmällä jatkuvasti. Eikä vaan keskittyä läppäriin puiston penkillä (näitäkin on nähty... ).

Ja taatusti ennen tätä ennakoimista noita etuilemisjuttuja on tapahtunut varmaan tuhat ja sata. Ja sitä juuri tarkoitin. Jos lapsi ei ole ennen kaatanut hiekkoja toisten päälle, ei sitä osaa ennakoidakaan. Enkä usko, että sellaista ihmistä onkaan joka keksii lapsen päähäpistoto aina ENNEN kuin lapsi on IKINÄ niitä tehnyt.

Jotenkin ap:n kirjoituksista voisi kuvitella, että tämä lapsi on varmasti tehnyt noita asioita ennenkin, mutta äiti ei vaan enää jaksa puuttua.

Yksi syy, miksi kiellän lastani, on se, etten halua hänen pahoittavan mieltään. Toisin sanoen tiedän, miten siinä käy, kun tyttö väkisin tunkee toisten leikkeihin. Hän pahoittaa mielensä ja itkee sitä, kun kukaan ei leiki hänen kanssaan. Puuttumalla asiaan heti ja ohjaamalla hänet leikkimään muualle vältytään sekä niiden toisten lasten mielipahalta että oman lapseni harmilta.

Ymmärrän logiikkasi, mutta ennakoimisia ei voi tehdä, jos ei ole kantapäänkautta oppinut missä kannattaisi ennakoida ja tämä oli pointtini. Aluksi puhuit niin sädekehä ympärillä, että sun lapsi ei tee mitään kun kerkiät sanomaan ennenkuin tekee ja yritit antaa kuvan, ettei lapsesi ikinä te noita. Totuus on kuitenkin se, että lapsi on tehnyt monet monet kerrat noita jolloin olet oppinut ennakoimaan. Ja jos tekee jotain aivan uutta, et osaakaan ennakoida, koska et ole samalla aaltopituudella kuin lapsi. Kuka esim. osaa kuvitella, että lapsi roiskasisi pillimehusta mehua toisen päälle, jos ei ikinä niin ole tehnyt aikaisemmin. En mää ainakaan. Epäpyhä valehtelija jos osaa tuollaisenkin esimerkiksi ennakoida ihan normaalista tilanteesta.

 

[endie]

huoh. esim mua nää asiat ei haittaa, mutta haluaisin tuoda esiin tän kannan : että se lapsi tulee uimaan ja siellä jo aikuinen ui. no, lapsi alkaa tahalleen oikeen roiskuttaa vettä/hiekkaa/ mitä tahansa tän aikuisen päälle. pitääkö aikuisen siis väistyä ? eikö oikeempi ratkaisu olis että se lapsen vanhempi tulis ja kertois lapselleen että noin ei saa tehdä, se ei ole kivaa eikä hyvää käytöstä.
mitäs se curlingvanhemmuus olikaan... :snotty:

Miten olis, et se aikuinen ketä se haittaa avais suunsa ja sanois lapselle ystävällisesti, "anteeksi, voisitko lopettaa. Mä en tykkää tosta." Olisko ihan ennaltakuulumatonta? Vanhemman tehtävä ei ole kävellä lapsen takana ja korjailla lapsen tekemisiä. Sosiaalisessa kanssakäymisessä lapsi on yksi osapuoli. Ei niin, että jos lapsi häiritsee toista aikuista, joku tilanteen ulkopuolinen (vanhempi) korjaa asian. Vaan se, jota asia oikeasti häiritsee. Voin sanoa, että kaikki mun tuntemat lapset lopettais siihen paikkaan loiskttelun tuntemattoman päälle jos tämä tuntematon puhuis niille ja pyytäis lopettaa Ja samalla lapsi on osa sosiaalista kanssakäymistä, ei vanhemman omistama lemmiki jolle kukaan muu ei puhu.

no pointti se tuokin.
mutta musta sitten jotenkin on hassua että jos on joku esim.1,5v niin sille pitäs sitten sen tuntemattoman mennä selittää ja ojentaa .eikö tuon ikäisellä se oma äiti tai isä ( tai kuka nyt hänen kanssaan onkaan ) ole se ensisijainen opastaja ? ja hyvin - HYVIN - harva sietää sitä että joku tuntematon sanoisi omalle muksulle mitään..
ihannemaailmassahan toki lapset kasvatetaan yhteisöllisesti ja mukavasti harmoniassa toisiamme ymmärtäen ja kehittäen, mutta koska niin ei vaan ole ( valitettavasti ) niin mä liputan sen puolesta että jokainen hoitaa oman lapsensa itse ja ottaa sen vastuun itse asiasta ( tietty mitä isompi lapsi tulee kyseeseen sitten, niin vastuuta sinne suuntaan kokoajan enempi ) .

 

[Saraldo]

Entäs sitten joskus kun et voi olla paikalla komentamassa lastasi, miten hän silloin selviytyy tilantesta jos ei ikinä itse ole ennen kokeillut kun olet lähellä?

Kyllä hän tietää ihan tasan tarkkaan, miten siinä käy, onhan hän päiväkodissa
. Siinä kauheassa laitoksessa, jossa vain vahvimmat pärjää ja heikot syödään lounaaksi. Sen lisäksi näitä yhteenottoja on tytön ja hänen parhaan kaverinsa kanssa päivittäin, jolloin minä ja tämän toisen tytön äiti lähinnä katsomme vierestä ja annamme tyttöjen selvittää itse asiansa. Mutta vieraiden lasten kanssa toimin hiukan toisin, koska en tiedä, miten ne vieraat lapset reagoivat ja toimivat. Joskus on tullut sellaista tekstiä, että mullekin on tullut tippa linssiin. Niinpä jos näen esim. kahden lapsen leikkivän todella intensiivisesti keskenään ja he selvästi haluavat olla keskenään, niin ohjaan lapseni muualle ennen kuin pahoittaa taas mielensä. Se ei tee musta curling-vanhempaa .

 

[heipsankeikkaa]

Mua ihmetyttää se, että jos ap jo kerran kielsi lasta, niin miksi ap:n äidin olisi pitänyt tulla kieltämään vielä kaksoiskielloilla? Lapsi varmaan kerran kuuli kiellon ja se siitä...

 

[Gabriela]

huoh. esim mua nää asiat ei haittaa, mutta haluaisin tuoda esiin tän kannan : että se lapsi tulee uimaan ja siellä jo aikuinen ui. no, lapsi alkaa tahalleen oikeen roiskuttaa vettä/hiekkaa/ mitä tahansa tän aikuisen päälle. pitääkö aikuisen siis väistyä ? eikö oikeempi ratkaisu olis että se lapsen vanhempi tulis ja kertois lapselleen että noin ei saa tehdä, se ei ole kivaa eikä hyvää käytöstä.
mitäs se curlingvanhemmuus olikaan... :snotty:

Miten olis, et se aikuinen ketä se haittaa avais suunsa ja sanois lapselle ystävällisesti, "anteeksi, voisitko lopettaa. Mä en tykkää tosta." Olisko ihan ennaltakuulumatonta? Vanhemman tehtävä ei ole kävellä lapsen takana ja korjailla lapsen tekemisiä. Sosiaalisessa kanssakäymisessä lapsi on yksi osapuoli. Ei niin, että jos lapsi häiritsee toista aikuista, joku tilanteen ulkopuolinen (vanhempi) korjaa asian. Vaan se, jota asia oikeasti häiritsee. Voin sanoa, että kaikki mun tuntemat lapset lopettais siihen paikkaan loiskttelun tuntemattoman päälle jos tämä tuntematon puhuis niille ja pyytäis lopettaa Ja samalla lapsi on osa sosiaalista kanssakäymistä, ei vanhemman omistama lemmiki jolle kukaan muu ei puhu.

no pointti se tuokin.
mutta musta sitten jotenkin on hassua että jos on joku esim.1,5v niin sille pitäs sitten sen tuntemattoman mennä selittää ja ojentaa .eikö tuon ikäisellä se oma äiti tai isä ( tai kuka nyt hänen kanssaan onkaan ) ole se ensisijainen opastaja ? ja hyvin - HYVIN - harva sietää sitä että joku tuntematon sanoisi omalle muksulle mitään..
ihannemaailmassahan toki lapset kasvatetaan yhteisöllisesti ja mukavasti harmoniassa toisiamme ymmärtäen ja kehittäen, mutta koska niin ei vaan ole ( valitettavasti ) niin mä liputan sen puolesta että jokainen hoitaa oman lapsensa itse ja ottaa sen vastuun itse asiasta ( tietty mitä isompi lapsi tulee kyseeseen sitten, niin vastuuta sinne suuntaan kokoajan enempi ) .

niinpä, sehän kai se ongelma onkin, miten kasvattaa lapsista sosiaalisia jos niille ei saa edes kukaan puhua tämä ajatus on mahdollinen vain Suomessa. Lainatakseni Kotiteollisuuden biisiä: jos iloitset älä sitä muille jaa, olet yksin oman surusi kantaja..

 

[ninaTT]

no pointti se tuokin.
mutta musta sitten jotenkin on hassua että jos on joku esim.1,5v niin sille pitäs sitten sen tuntemattoman mennä selittää ja ojentaa .eikö tuon ikäisellä se oma äiti tai iäs ( tai kuka nyt hänen kanssaan onkaan ) ole se ensisijainen opastaja ? ja hyvin - HYVIN - harva sietää sitä että joku tuntematon sanoisi omalle muksulle mitään..
ihannemaailmassahan toki lapset kasvatetaan yhteisöllisesti ja mukavasti harmoniassa toisiamme ymmärtäen ja kehittäen, mutta koska niin ei vaan ole ( valitettavasti ) niin mä liputan sen puolesta että jokainen hoitaa oman lapsensa itse ja ottaa sen vastuun itse asiasta ( tietty mitä isompi lapsi tulee kyseeseen sitten, niin vastuuta sinne suuntaan kokoajan enempi ) .

Mä kun istuskelen hiekkalaatikon reunalla tai kyläilen lapsellisten ystävien luona tai ylipäätänsä olen lasten kanssa tekemisessä... Niin puhun myös niille lapsille. Niin tehdään suurimmassa osassa maailmaa, mutta suomessa käsitetään lasten olevan vanhempiensa omaisuutta. Lasten tulee käyttäytyä niinku aikuiset haluu, aikuiset ei heille puhu eikä mielellään huomioi. Sitten lapset ovat teini-iässä ihan hukassa kun eivät tiedä miten aikuisten kanssa ollaan normaalissa kanssakäymisessä.

Kun lapset ovat alusta asti IHMISIÄ joille puhutaan aivan kuten aikuisillekin, on heillä helpompaa vanhemmaksi kasvaessaan jatkaa tätä normaalia vuoropuhelua.

Mun lapselle saa puhua, olen oikein mielissään jos joku viitsii ottaa kontaktia tuntemattomaankin lapseen. Lapsi saattaa aluksi vähän ujostella, mutta useimmiten loppuen lopuksi hymyilee ja naureskelee ja viihdyttää kanssaeläjiänsä. Ja oppii, että maailma on mukava paikka.

Sen ensikontaktin toki kannattaa olla sävyltään positiivinen ja kannustava; lapset, varsinkaan suomessa tän kulttuurin takia, eivät aina ymmärrä mitä tekevät väärin (jos tekevät jotain väärin) eivätkä näe miksi muita pitää kunnioittaa. Kukaanhan ei ole koskaan kunnioittanut heitä. Tällä tavalla lapset oppivat myös rajoja paljon tarkemmin; rajat eivät riipu vanhemman mielialoista tai paikasta tai kellonajasta. Rajat ovat siellä, missä moni aikuinen, ei pelkästään oma isä ja äiti, näyttää omalla käytöksellläänniiden olevan.

 

[Saraldo]

Ymmärrän logiikkasi, mutta ennakoimisia ei voi tehdä, jos ei ole kantapäänkautta oppinut missä kannattaisi ennakoida ja tämä oli pointtini. Aluksi puhuit niin sädekehä ympärillä, että sun lapsi ei tee mitään kun kerkiät sanomaan ennenkuin tekee ja yritit antaa kuvan, ettei lapsesi ikinä te noita. Totuus on kuitenkin se, että lapsi on tehnyt monet monet kerrat noita jolloin olet oppinut ennakoimaan. Ja jos tekee jotain aivan uutta, et osaakaan ennakoida, koska et ole samalla aaltopituudella kuin lapsi. Kuka esim. osaa kuvitella, että lapsi roiskasisi pillimehusta mehua toisen päälle, jos ei ikinä niin ole tehnyt aikaisemmin. En mää ainakaan. Epäpyhä valehtelija jos osaa tuollaisenkin esimerkiksi ennakoida ihan normaalista tilanteesta.

No en mä kyllä mun mielestä antanut missään vaiheessa sellaista kuvaa, ettei mun lapseni tee mitään . Mähän kirjoitin, että puutun lapseni tekemisiin ja nostan ääntäni tarvittaessa ja jos ei mene perille, lähdemme pois. Miksi mun tarvis noita tehdä, jos lapseni on itse enkeli?

Pointtihan tuossa oli se, että koska tunnen lapseni ja tiedän, mitä hän on aiemmin tehnyt, osaan aika hyvin arvioida, mitä hän kohta tulee tekemään, ellen sano jotain. Mun lapseni ei ole mikään enkeli, vaikkei kylläkään pahantahtoinenkaan. Yleensä hän tekee asioista ihan vaan ajattelemattomuuttaan, ei sen takia, että tahtoisi tahallaan aiheuttaa toisille pahaa mieltä. Enkä mä tietenkään osaa ennakoida sellaista tilannetta, mitä ei ole koskaan ennen sattunut! Kun meille tuli lemmikki, ei mulle tullut mieleenkään, että hän haluaisi kokeilla, miltä sen silmä tuntuu. Ja ehdin juuri ennen kosketusta kiekaista, että "ei sen silmään saa koskea!". Me oltiin kyllä puhuttu, mitä se tarkoitta kun lemmikki tulee ja miten sitä kohdellaan, mutta eipä nyt tullut sanottua juuri sitä, ettei sen silmään saa koskea :headwall: .

 

[Saraldo]

Mua ihmetyttää se, että jos ap jo kerran kielsi lasta, niin miksi ap:n äidin olisi pitänyt tulla kieltämään vielä kaksoiskielloilla? Lapsi varmaan kerran kuuli kiellon ja se siitä...

No kun ei tuntunut lapsi uskovan sitä ap:n kieltoa.

 

[ninaTT]

niinpä, sehän kai se ongelma onkin, miten kasvattaa lapsista sosiaalisia jos niille ei saa edes kukaan puhua tämä ajatus on mahdollinen vain Suomessa. Lainatakseni Kotiteollisuuden biisiä: jos iloitset älä sitä muille jaa, olet yksin oman surusi kantaja..

Ihanaa, joku ymmärtää mua Ja minä jotakin! Oli niin hassua käydä usassa ku lapset ja nuoret oikeesti puhu eikä piilotellu vanhempiensa selkien takan. eivät tehneet mitään typerää jäynää ujouksissaan aikuisille vaa ilmottivat kuuluvaan ääneen, että hei kaikki! kattokaa mitä mä teen! ku halusivat huomiota. Ei tarvinnu salakavalasti kerjätä. Ja teinit ja nuoret aikuiset... Siis milloin 17-vuotias nuorimies avaa oven tuntemattomalle rouvalle ja toivottaa hyvää huomenta??

 

[endie]

no pointti se tuokin.
mutta musta sitten jotenkin on hassua että jos on joku esim.1,5v niin sille pitäs sitten sen tuntemattoman mennä selittää ja ojentaa .eikö tuon ikäisellä se oma äiti tai iäs ( tai kuka nyt hänen kanssaan onkaan ) ole se ensisijainen opastaja ? ja hyvin - HYVIN - harva sietää sitä että joku tuntematon sanoisi omalle muksulle mitään..
ihannemaailmassahan toki lapset kasvatetaan yhteisöllisesti ja mukavasti harmoniassa toisiamme ymmärtäen ja kehittäen, mutta koska niin ei vaan ole ( valitettavasti ) niin mä liputan sen puolesta että jokainen hoitaa oman lapsensa itse ja ottaa sen vastuun itse asiasta ( tietty mitä isompi lapsi tulee kyseeseen sitten, niin vastuuta sinne suuntaan kokoajan enempi ) .

Mä kun istuskelen hiekkalaatikon reunalla tai kyläilen lapsellisten ystävien luona tai ylipäätänsä olen lasten kanssa tekemisessä... Niin puhun myös niille lapsille. Niin tehdään suurimmassa osassa maailmaa, mutta suomessa käsitetään lasten olevan vanhempiensa omaisuutta. Lasten tulee käyttäytyä niinku aikuiset haluu, aikuiset ei heille puhu eikä mielellään huomioi. Sitten lapset ovat teini-iässä ihan hukassa kun eivät tiedä miten aikuisten kanssa ollaan normaalissa kanssakäymisessä.

Kun lapset ovat alusta asti IHMISIÄ joille puhutaan aivan kuten aikuisillekin, on heillä helpompaa vanhemmaksi kasvaessaan jatkaa tätä normaalia vuoropuhelua.

Mun lapselle saa puhua, olen oikein mielissään jos joku viitsii ottaa kontaktia tuntemattomaankin lapseen. Lapsi saattaa aluksi vähän ujostella, mutta useimmiten loppuen lopuksi hymyilee ja naureskelee ja viihdyttää kanssaeläjiänsä. Ja oppii, että maailma on mukava paikka.

Sen ensikontaktin toki kannattaa olla sävyltään positiivinen ja kannustava; lapset, varsinkaan suomessa tän kulttuurin takia, eivät aina ymmärrä mitä tekevät väärin (jos tekevät jotain väärin) eivätkä näe miksi muita pitää kunnioittaa. Kukaanhan ei ole koskaan kunnioittanut heitä. Tällä tavalla lapset oppivat myös rajoja paljon tarkemmin; rajat eivät riipu vanhemman mielialoista tai paikasta tai kellonajasta. Rajat ovat siellä, missä moni aikuinen, ei pelkästään oma isä ja äiti, näyttää omalla käytöksellläänniiden olevan.

mä en täysin allekirjoita tätä suomi-dissausta en mä ole tuollaiseen törmännyt etteikö lapsille puhuttaisi tai heitä ei kunnioitettaisi.
tää on taas osoitus osiltaan kai suomalaista meininkiä, että se oma maa maalataan mustikaks ja muut maat mansikaks :xmas:

 

[heipsankeikkaa]

mä en täysin allekirjoita tätä suomi-dissausta en mä ole tuollaiseen törmännyt etteikö lapsille puhuttaisi tai heitä ei kunnioitettaisi.
tää on taas osoitus osiltaan kai suomalaista meininkiä, että se oma maa maalataan mustikaks ja muut maat mansikaks :xmas:

Pääkaupunkiseudulla on juuri noin. Tulee ehkä mulkaisu jos lapsi erehtyy bussissa puhuun jollekin. Mutta niin tulisi mulkaisu aikuisellekin, jos erehtyy puhumaan vierustoverille.

Maalla useasti asia on erilailla.

 

[Gabriela]

mä en täysin allekirjoita tätä suomi-dissausta en mä ole tuollaiseen törmännyt etteikö lapsille puhuttaisi tai heitä ei kunnioitettaisi.
tää on taas osoitus osiltaan kai suomalaista meininkiä, että se oma maa maalataan mustikaks ja muut maat mansikaks :xmas:

Pääkaupunkiseudulla on juuri noin. Tulee ehkä mulkaisu jos lapsi erehtyy bussissa puhuun jollekin. Mutta niin tulisi mulkaisu aikuisellekin, jos erehtyy puhumaan vierustoverille.

Maalla useasti asia on erilailla.

Endie: hyvin - HYVIN - harva sietää sitä että joku tuntematon sanoisi omalle muksulle mitään..

 

[ninaTT]

mä en täysin allekirjoita tätä suomi-dissausta en mä ole tuollaiseen törmännyt etteikö lapsille puhuttaisi tai heitä ei kunnioitettaisi.
tää on taas osoitus osiltaan kai suomalaista meininkiä, että se oma maa maalataan mustikaks ja muut maat mansikaks :xmas:

Mä en ole huomannut, että lapsille yleisesti puhuttais kauheasti. Vähän hymyillään. USA:sssa oli aivan eri meininki, en edes muistanu ennen ku käytiin siellä nyt. Samoin monessa etelän maassa. Lapset ovat ihmisiä, eivät vanhempien omaisuutta.

Ja suomessa kunnioituksen puute näkyy just siinä, että oletetaan lapsen vanhemman kokoajan kontrolloivan lapsen käytöstä eikä mielellään itse oteta minkäänlaista kontaktia lapseen. Ei suvaita sitä, että joskus lapset ovat ärsyttäviä Puhutaan sitten pahaa selän takana.

Olen kuullu suomessa seuraavia juttuja: Lapsia ei sais tuoda ruuhka-ajan busseihin, se on ärsyttävää. Lapsia ei sais olla kahviloissa, ravintoloissa, ruokakaupoissa, kirjastoissa tai vaatekaupoissa. Lapset yritetään ikäänkuin eristää sellaisiin lapsipaikkoihin, leikkipuistoihin, päiväkoteihin ja kotiin. Sitten kun ovat tarpeeksi isoja, saavat näyttäytyä julkisilla paikoilla

Kun mä kävelen julkisilla paikoilla, yleensä ainoastaan muutama ihminen hymyilee tytölle ku tyttö hymyilee heille. Mun mielestä olis tosi epäkohteliasta olla vastaamatta ku joku moikkaa Mutta lapselle näin voi tehdä. Jos tyttö tulee vaatekauppaan, myyjät yleensä katsovat nyrpeästi. Tyttö ei ilmeisesti sais olla siellä, ainakaan lattialla. Pitäis olla nätisti sidottuna rattaisiin. USA:ssa myyjät tuli ihastelee kilpaa ku käveltiin lasten kanssa vaatekauppaan Ku joku lapsista kiukutteli ravintolassa, saattoi jopa naapuripöydästä joku auttaa lapsen viihdyttämisessä. Ja saatiin myötätuntoisia katseita ja sanoja, ei nyrpeyttä ja kuiskimista selän takana.

Sellasen vaikutuksen mä vaan oon saanu =)

 

[endie]

mä en täysin allekirjoita tätä suomi-dissausta en mä ole tuollaiseen törmännyt etteikö lapsille puhuttaisi tai heitä ei kunnioitettaisi.
tää on taas osoitus osiltaan kai suomalaista meininkiä, että se oma maa maalataan mustikaks ja muut maat mansikaks :xmas:

Pääkaupunkiseudulla on juuri noin. Tulee ehkä mulkaisu jos lapsi erehtyy bussissa puhuun jollekin. Mutta niin tulisi mulkaisu aikuisellekin, jos erehtyy puhumaan vierustoverille.

Maalla useasti asia on erilailla.

Endie: hyvin - HYVIN - harva sietää sitä että joku tuntematon sanoisi omalle muksulle mitään..

mä vtarkoitin silläsitä että joku tuntematon kävis ojentaa ja opastaa lasta. kuvittelin kai et sen ois tajunnu tuosta sepustuksestani :ashamed:

 

[Gabriela]

mä en täysin allekirjoita tätä suomi-dissausta en mä ole tuollaiseen törmännyt etteikö lapsille puhuttaisi tai heitä ei kunnioitettaisi.
tää on taas osoitus osiltaan kai suomalaista meininkiä, että se oma maa maalataan mustikaks ja muut maat mansikaks :xmas:

Mä en ole huomannut, että lapsille yleisesti puhuttais kauheasti. Vähän hymyillään. USA:sssa oli aivan eri meininki, en edes muistanu ennen ku käytiin siellä nyt. Samoin monessa etelän maassa. Lapset ovat ihmisiä, eivät vanhempien omaisuutta.

Ja suomessa kunnioituksen puute näkyy just siinä, että oletetaan lapsen vanhemman kokoajan kontrolloivan lapsen käytöstä eikä mielellään itse oteta minkäänlaista kontaktia lapseen. Ei suvaita sitä, että joskus lapset ovat ärsyttäviä Puhutaan sitten pahaa selän takana.

Olen kuullu suomessa seuraavia juttuja: Lapsia ei sais tuoda ruuhka-ajan busseihin, se on ärsyttävää. Lapsia ei sais olla kahviloissa, ravintoloissa, ruokakaupoissa, kirjastoissa tai vaatekaupoissa. Lapset yritetään ikäänkuin eristää sellaisiin lapsipaikkoihin, leikkipuistoihin, päiväkoteihin ja kotiin. Sitten kun ovat tarpeeksi isoja, saavat näyttäytyä julkisilla paikoilla

Kun mä kävelen julkisilla paikoilla, yleensä ainoastaan muutama ihminen hymyilee tytölle ku tyttö hymyilee heille. Mun mielestä olis tosi epäkohteliasta olla vastaamatta ku joku moikkaa Mutta lapselle näin voi tehdä. Jos tyttö tulee vaatekauppaan, myyjät yleensä katsovat nyrpeästi. Tyttö ei ilmeisesti sais olla siellä, ainakaan lattialla. Pitäis olla nätisti sidottuna rattaisiin. USA:ssa myyjät tuli ihastelee kilpaa ku käveltiin lasten kanssa vaatekauppaan Ku joku lapsista kiukutteli ravintolassa, saattoi jopa naapuripöydästä joku auttaa lapsen viihdyttämisessä. Ja saatiin myötätuntoisia katseita ja sanoja, ei nyrpeyttä ja kuiskimista selän takana.

Sellasen vaikutuksen mä vaan oon saanu =)

Juuri näin.. ja kaikilla on mukavempaa..

 

[endie]

kiitos mieltä avartaneista(kin) kommenteista =) mä lähden nyt poikien kanssa leikkarille.

tuun tossa illalla - tai viimeistään huomen aamulla - sitten tekee harmaana alotuksen naapurin kauhu-kamillasta leikkarilla :saint: :wave:

 

[ninaTT]

mä en täysin allekirjoita tätä suomi-dissausta en mä ole tuollaiseen törmännyt etteikö lapsille puhuttaisi tai heitä ei kunnioitettaisi.
tää on taas osoitus osiltaan kai suomalaista meininkiä, että se oma maa maalataan mustikaks ja muut maat mansikaks :xmas:

Pääkaupunkiseudulla on juuri noin. Tulee ehkä mulkaisu jos lapsi erehtyy bussissa puhuun jollekin. Mutta niin tulisi mulkaisu aikuisellekin, jos erehtyy puhumaan vierustoverille.

Maalla useasti asia on erilailla.

Endie: hyvin - HYVIN - harva sietää sitä että joku tuntematon sanoisi omalle muksulle mitään..

mä vtarkoitin silläsitä että joku tuntematon kävis ojentaa ja opastaa lasta. kuvittelin kai et sen ois tajunnu tuosta sepustuksestani :ashamed:

Sä ehkä näet nyt toisen aikuisen komentelemassa ja ojentamassa.

Entä jos se toinen aikuinen sanois kohteliaasti ja hyväntuulisena, että "anteeksi, mutta voisitko lopettaa? Tuo ei tunnu musta kivalta. Keksitäänkö mieluummin joku toinen leikki?" Ei kai kukaan tollasesta vois ottaa nokkiinsa?

Jos joku laps tulee hiekkalaatikolle liian lähelle mun 1v tyttöä ja haluais hirveesti hoivata vauvaa niin mä meen mukaan auttamaan, mun mielestä se on niin sulosta :heart: mutta usein lapsen äiti komentaa taustalla, että ei saa koskea vauvaan! Täytyy myöntää, että mä en ole itse osannu sanoa mitenkään järkevästi sille äidille, että ei kun vauvaan saa koskea nätisti :ashamed: mutta mä tulenkin paremmin toimeen lasten ku aikuisten kanssa lapset ei tee asioista niin monimutkaisia.