Puoliso vaihtaa alaa ja tulotaso romahtaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja naimisissa 15 vuotta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ehkä toin liikaa esille tuon taloudellisen puolen tästä asiasta, mutta myös vaimolleni on ollut tärkeää, että ajamme turvallisilla autoilla ja että kotona on kauniit huonekalut. Taloudellinen turvallisuus ei ole minulle pelkästään tärkeää, vaan se on ollut vaimollekin tärkeää. Minä haluaisin jäädä esimerkiksi eläkkeelle normaalia aiemmin, mutta se onnistuu vain, jos kumpikin käy töissä ja ehdimme kerryttää omaisuutta riittävästi. Kumpikaan meistä ei ole rikkaasta suvusta, joten itse pitää omaisuus hankkia.

En korostanut tarpeeksi sitä, että minun työhöni liittyy jonkun verran matkustamista. Koen myös työni raskaana. Lapsemme eivät ole ihan pieniä, mutta ei heitä voi kotiin jättää useaksi tunniksi yksinkään. Jos siis minä olen työmatkalla ja vaimo illan töissä, niin lapsilla pitää olla joku aikuinen luonaan.

Keskustelin vaimon kanssa viikonloppuna. Vaikuttaa siltä, että hän on myös parisuhteeseen kyllästynyt. En oikein ymmärrä, että nyt kun elämä alkaa olla helpompaa taloudellisesti ja lapsetkaan eivät enää vaadi koko ajan vanhempiaan, niin nyt on tämä tilanne. Minusta perhe ja parisuhde menee parempaan suuntaan, mutta vaimon mielestä huonompaan suuntaan. Loppujen lopuksi keskustelusta ei jäänyt oikein mitään käteen. Ei vaimo ainakaan vielä ole itseään irtisanonut.

Minä tukisin vaimoani täysin, jos hän haluaisi täydentää opintojaan tai vaikka vaihtaa alaa, jos se ala on järkevä ja siitä työllistyy. Ehdotin vaimolle lisäopintoja omalta alaltaan, koska hän on pärjännyt hyvin ja on pidetty työssään, mutta vaimo haluaa isomman muutoksen. Minulle jäi epäselväksi, että haluaako vaimo muutoksen minussakin.
 
Otan osaa, ihan tyypillistä naisilta tuossa iässä. Monet lähtevät ja polttavat siipensä, lapset kärsivät ja oikeastaan kaikki menee päin p:tä. Ihan vain sen takia, että vaimolla on jokin alkanut heittämään päässään. usein heillä voi olla jopa salarakas, jota sitten alkavat "hoitamaan".

Eli tärkein tehtävä teillä on yrittää pelastaa avioliittonne, josta oire on tämä halu muutokseen. Vältä riitaa ja yritä ymmärtää, siis yritä ymmärtää, tuo kestää muutaman vuoden ja menee kyllä ohi, tärkeintä, että vaimosi ei lähtisi ojiin konttaamaan.
 
Pahalta vaikuttaa, ikävä sanoa. Väkisin tulee mieleen, että hänellä on taka-ajatuksena pistää Sinut maksajaksi tässä yrittäjäkokeilussa. Tuossa ihan ensimmäisessä viestissä kirjoitit, että hän suuttui kun halusit nähdä hänen yrityssuunnitelmansa tarkemmin, se jo pistää hälytyskellot soimaan.
Jospa hänestä teidän parisuhde todellakin vetelee viimeisiään, mutta hänpä rahastaa vielä ??
Meillä on tuttavapiirissä aivan vastaava tapaus, heillä avioliittoa takana 20 vuotta, mies hyvätuloinen, vaimo puolipäivätyössä. Vaimo kouluttautui kauneudenhoito alalle, heti alusta alkaen hän sanoi perustavansa oman yrityksen. Mies maksoi ( yli 10.000 eur ) vaimonsa koko koulutuksen, ja avusti rahallisesti ja muutenkin yrityksen perustamisessa.
Kun vaimo sai hoitoalan yrityksensä pystyyn hän haki eroa, ja avioero tuli. Vaimon yritys oli pystyssä 18 kuukautta, ja loppui sitten asiakkaiden puutteessa. Onneksi vaimo oli pitänyt " vanhan " ammattinsa työtaitoa yllä ja työllistyi melko nopeasti.

Meitä on viisi sisarrusta , meistä ainoastaan yksi on tavallisessa palkkatyössä, me muut neljä olemme yrittäjiä alat ovat aika miehisiä : maanrakennus- ja kuljetus, metalli, rakennuspuusepänala, ja maanviljely.

Nooh, aika suorasukainen tämä mielipiteeni, mutta viittaan nimimerkkiini : " kaikki on nähty " ja lisäksi ystävä,- ja tuttavapiiri on 90 prosenttisesti yrittäjiä, joten ole varovainen nyt !

PS: telaketjufeministeille terveisiä !
 
Alkuperäinen kirjoittaja AP vastaa:
.

Keskustelin vaimon kanssa viikonloppuna. Vaikuttaa siltä, että hän on myös parisuhteeseen kyllästynyt.

Vai niin on pullat uunissa. Ihminen yleensä vaistoaa toisen fiilikset parisuhteen tilasta. Monet ummistavat silmänsä sen sijaan että tekisivät asialle jotain. Myöntäminen on tässäkin se ensimmäinen askel. Ota, ap, härkää sarvista ja puhu vaimosi kanssa. Onhan se nyt kumma jos toinen, nyt siis vaimo, ei saa suutansa auki yhteisen liiton tilasta!

Onkin varmaan viisainta selvittää ensin suhteen tila ja sitten vasta miettiä noita urasuunnitelmia. Onkohan vaimosi vain yleiskyllästynyt totuttuun elämän menoon ja haluaisi muutoksia -ihan sama mitä? Olisiko hänen mahdollisuus pitää vaikka muutama kuukausi vuorotteluvapaata, että saisi rauhassa ajatella (ilman työpaineita) mitä oikeasti haluaa? Monet kokevat jäävänsä elämän ruuhkavuosina jyrän alle ja kun vähän alkaa helpottamaan onkin takki tyhjä. Silloin pitäisi pystyä pysähtymää ja miettimään eikä jatkaa eteenpäin valmiilla vauhdilla, ja joskus ei niin loppuun saakka mietityillä ideoilla.


 
Vaimollesi onkin sitten tullut kertakaikkinen burn-out. Haluaisi ilmeisesti pistää kaiken kerralla uusiksi, työt, avioliiton ja luultavasti kampauksensakin. Joku reiki tai vyöhyketerapia kuulostaa hänen korvissaan varmasti nyt ihanan ihmismäiseltä ja utuisen pehmoiselta ja stressittömältä työltä nykyiseen verraten.

Karu totuus vaan on että harva luontaishoitaja oikeasti elättää itsensä - perheestä puhumattakaan - näillä hommilla. Kaikki tuntemani hoitajat tekevät sitä osa-aikaisesti, koska asiakkaita ei kokopäiväisesti piisaa. He myös aikanaan ryhtyivät näihin hommiin koska halusivat tehdä jotain pehmeämpää. Jokaikisen on lopulta kuitenkin ollut pakko etsiä toinenkin työ josta leipä oikeasti irtoaa.

Ehdota että vaimo ottää parin kuukauden vapaan, hakee vaikka vuorotteluvapaata tai sairaslomaa jos ei muu auta, ja miettii kunnolla mistä kenkä puristaa ja mitä haluaa tehdä. Olen samaa mieltä muiden kirjoittajien kanssa että vaimo tietää itsekin etteivät hänen laskelmansa kestä päivänvaloa eikä siksi halua niitä sinulle näyttää. Mutta suuttuu koska tuntee että oma luontaishoitobisnes on ainoa ulospääsy nykyisestä loukusta ja hänen vinkkelistään sinä haluat sulkea senkin oven häneltä. Avioliittoneuvojalta kannattaisi myös tilata aika pikimmiten.
 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Alkuperäinen kirjoittaja vaimo ja opiskelija:
Jos mies olisi kieltänyt minua, olisin silti jatkanut opintoja ja jättänyt miehen. Mutta onnekseni olen nainut miehen joka on MIES eikä itke täällä elleissä. Mieheni on oikea kultakimpale! Kun valmistun, palkitsen hänet. Siihen asti silittelen hänen paitoja. ; )

On kai hieman eri asia aloittaa opiskelu ja ammatinvaihto, kuin alkaa yrittäjäksi. Minusta on typerää edes verrata tuota tilannetta alkuperäisen tilanteeseen ja vielä lopuksi haukkua hänet. Eipä ole sinunkaan onnesi kovin tukevalla pohjalla, kun osaat noin ilkeä olla.

Täysin samaa mieltä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ehdotus!:
Alkuperäinen kirjoittaja Lillukka.:
Ap:n huoli oli myös se, että hän joutuisi hoitamaan ja kuskaamaan lapsia.

Tuskin vaimolla olisi aluksi niin paljon asiakkaita, että hän joutuisi ihan jokaisen illan töitä olan takaa paiskimaan, eiköhän hänellekin jäisi aikaa osallistua lasten hoitoon?! Jos asiakkaita taas olisi heti pilvin pimein, niin sittenhän kummankaan ei tarvitsisi olla huolissaan rahojen riittämisestä.

Kauneudenhoito- ja hoitoalan yrityksiin (esim. kosmetologit, kampaajat, hierojat jne. jne.) varataan ajat yleensä etukäteen, joten sen, milloin asiakkaita on tulossa, tietää jo ennakkoon.

Ja siinä joutuisi koko perhe, eli mies ja penskat, olla tisurissa joka illalle, josko vaimo saisi hoitoaikoja. Eihän mies voisi edes mitää harrastusta hankkia itsellee, kun ei koskaan tiedä jos vaikka akka saa hoidon klo 18-19.
 
Mielestäni olisi ollut parempi idea perustaa yritys sivutoimisesti kuin jäädä heti tyhjän päälle. Voisihan vaimokin puolestaan sovitella hoitoaikojaan, eikä ottaa juuri sille illalle klo 18 - 19, jos miehellä olisi silloin oma harrastusmeno.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Burn out:
Vaimollesi onkin sitten tullut kertakaikkinen burn-out. Haluaisi ilmeisesti pistää kaiken kerralla uusiksi, työt, avioliiton ja luultavasti kampauksensakin. Joku reiki tai vyöhyketerapia kuulostaa hänen korvissaan varmasti nyt ihanan ihmismäiseltä ja utuisen pehmoiselta ja stressittömältä työltä nykyiseen verraten.

Karu totuus vaan on että harva luontaishoitaja oikeasti elättää itsensä - perheestä puhumattakaan - näillä hommilla. Kaikki tuntemani hoitajat tekevät sitä osa-aikaisesti, koska asiakkaita ei kokopäiväisesti piisaa. He myös aikanaan ryhtyivät näihin hommiin koska halusivat tehdä jotain pehmeämpää. Jokaikisen on lopulta kuitenkin ollut pakko etsiä toinenkin työ josta leipä oikeasti irtoaa.

Ehdota että vaimo ottää parin kuukauden vapaan, hakee vaikka vuorotteluvapaata tai sairaslomaa jos ei muu auta, ja miettii kunnolla mistä kenkä puristaa ja mitä haluaa tehdä. Olen samaa mieltä muiden kirjoittajien kanssa että vaimo tietää itsekin etteivät hänen laskelmansa kestä päivänvaloa eikä siksi halua niitä sinulle näyttää. Mutta suuttuu koska tuntee että oma luontaishoitobisnes on ainoa ulospääsy nykyisestä loukusta ja hänen vinkkelistään sinä haluat sulkea senkin oven häneltä. Avioliittoneuvojalta kannattaisi myös tilata aika pikimmiten.

Viisaasti kirjoitettu, allekirjoitan joka sanan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Komppaaja:
Alkuperäinen kirjoittaja Burn out:
Vaimollesi onkin sitten tullut kertakaikkinen burn-out. Haluaisi ilmeisesti pistää kaiken kerralla uusiksi, työt, avioliiton ja luultavasti kampauksensakin. Joku reiki tai vyöhyketerapia kuulostaa hänen korvissaan varmasti nyt ihanan ihmismäiseltä ja utuisen pehmoiselta ja stressittömältä työltä nykyiseen verraten.

Karu totuus vaan on että harva luontaishoitaja oikeasti elättää itsensä - perheestä puhumattakaan - näillä hommilla. Kaikki tuntemani hoitajat tekevät sitä osa-aikaisesti, koska asiakkaita ei kokopäiväisesti piisaa. He myös aikanaan ryhtyivät näihin hommiin koska halusivat tehdä jotain pehmeämpää. Jokaikisen on lopulta kuitenkin ollut pakko etsiä toinenkin työ josta leipä oikeasti irtoaa.

Ehdota että vaimo ottää parin kuukauden vapaan, hakee vaikka vuorotteluvapaata tai sairaslomaa jos ei muu auta, ja miettii kunnolla mistä kenkä puristaa ja mitä haluaa tehdä. Olen samaa mieltä muiden kirjoittajien kanssa että vaimo tietää itsekin etteivät hänen laskelmansa kestä päivänvaloa eikä siksi halua niitä sinulle näyttää. Mutta suuttuu koska tuntee että oma luontaishoitobisnes on ainoa ulospääsy nykyisestä loukusta ja hänen vinkkelistään sinä haluat sulkea senkin oven häneltä. Avioliittoneuvojalta kannattaisi myös tilata aika pikimmiten.

Viisaasti kirjoitettu, allekirjoitan joka sanan.

komppaaja olen siis minä NO
 
Järkyttävää tekstiä. Tähänkö ollaan tultu tasa-arvon edeltäjäkävijämaassa että mies katsoo itsensä sellaiseksi perheen pääksi että naisen tulisi kysyä häneltä lupa vaihtaa ammattia. Todella järkyttävää.

Puolison kuuluu tukea toista tämän tekemissä valinnoissa, ei vangita ja pakottaa. Siitä syntyy vain voimakasta katkeruutta, vihaa ja parisuhteenne vääristyy täysin.
Parisuhteenne kuulostaa kyllä nytkin sellaiselta että ymmärrän jos vaimosi on vain ilmoitusluontoisesti tokaissut asian sinulla sillä asenteesi tietäen on osannut odottaa reaktiotasi. Vai olisiko se reaktio ollut yhtään myötämielisempi vaikka pikkuvaimo olisikin tullut ja "pyytänyt lupaa"?

Lainaa tai osta jokin parisuhdekirja jossa näitä asioita selitetään.

Ainoastaan jos teillä on kovasti lainoja voisi vaimosi menettelytapaa pitää harkitsemattomana. Tällöin ammatinvaihto olisi voinut odottaa muutamia vuosia ja siitä olisitte sopineet yhdessä.
 
^Lue tarkemmin. Ap.n viesteistä tulee hyvin ilmi, että vaimo on kyllästynyt työhönsä ja näköjään koko arki-, perhe-, ja parisuhde-elämään. Ei siihen ratkaisu voi olla yrittäjyys, joka parhaimmillaan on palkitsevaa mutta pahimmillaan 24/7-stressiä. Ap.han toteaa, että tukisi täysillä, jos vaimo haluaisi vaikka lisäkouluttautua tai vaihtaa alaa palkkatyössä, jolloin perheen toimeentulo (ja vaimon jaksaminen) ei olisi aivan täysin vaakalaudalla.

Jos yritys onkin floppi eikä tuota lainkaan, pahimmassa tapauksessa käy niin, että byrokratiasyistä ex-yrittäjä ei saa työttömyyskorvauksia kahteen vuoteen (!!) liiketoiminnan lopettamisen jälkeen. Eikä niitä työkkärin rahoja tai muitakaan tukia yrityksen olemassaolon aikana saa, vaikkei firma tuottaisi pennin hyrrää. Eli kannattaa punnita se yritysidea ihan OIKEALLA asiantuntijalla, eikä tehdä noin suurta elämänhyppäystä pelkällä mutulla ja "haluan rikkoa tavalliset rajani koska olen kyllästynyt"-asenteella.
 
AIKOO RYHTYÄ YRITTÄJÄKSI ! voi kristus notta ! eikö mene perille, että kun toinen aviopuolisoista on YRITTÄJÄ niin silloin perheessä on yritys.

Ja juu, kyllä olen eteläpohjanmaalaista sukua ! ja siellä on vähiten avioeroja ja eniten perheyrityksiä, olisikohan jotain yhteistä näillä ? sitäpä sopii tuumailla !
 
Sisareni jätti hyvän, hyvinpalkatun päivätyönsä ja hankki kaiken maailman elikoita. Tekee siinä sivussa jonkun verran tuntiopettajan hommia. Miehensä mielestä oli pääasia että eukko on tyytyväinen eloonsa. Heillä (kai?) samansuuntainen tilanne ap:n kanssa noin raameiltansa: lapset eivät enää ihan pikkupilttejä, talo, autot yms liki maksettu. Nythän sitä satoa, jota on vuosien aikana viljellyt, on hyvä korjata. Jos vaan kerää ja kerää roposia mammonaa varten niin koska siitä elämästä ehtii nauttia -eläkkeellä vai?

Voi hyvin olla, että ap:n vaimo kokee, ettei saa mieheltä tukea ja siksi parisuhdekin alkaa takkuilla? Sillä luulisi, että jos ongelmia on ollut jo aiemmin yrityssuunnitelmia, olisi mies ne huomannut.

Onko vaimo selvillä siitä, kuinka muut alan yrittäjät pärjäävät? Eikös niitä tietoja saisi aapeekin vaikka 'juorukalenterista'?
 
Onko kukaan tässä miettinyt AP:n omaa jaksamista? Eikö yritys, työpaikan vaihto, alan vaihto, opiskelijaksi ryhtyminen ole kaikki sellaisia asioita, että niistä olisi hyvä jutella puolison kanssa? Varsinkin kun on yhteistä lainaa, yhteistä omaisuutta ja yhteisiä lapsia, niin tuollaiset muutokset voivat vaikuttaa arjen sujumiseen aika tavalla.

Minä itse vaihdoin työpaikkaa joitakin vuosia sitten ja jo hyvin menneen haastattelun jälkeen juttelin mieheni kanssa, että mitä tapahtuu, jos saan työpaikan ja palkkapyyntöni hyväksytään, sillä se tarkoitti sitä, että minulle piti ostaa auto ja pitkät työmatkat tulisivat tarkoittamaan sitä, että mies joutuisi hakemaan lapset tarhasta. En voisi kuvitellakaan, että olisin mieheni selän takana vain vaihtanut duunia ja komentanut äijän ostamaan minulle auton ja hakemaan jatkossa ipanat päivähoidosta!!! Erityisesti alkuvaiheessa uuden työn vastaanottaminen on aina stressaavaa ja työt kantautuvat helposti kotiin asti.
 
Mitä ihmeen idealisti-teinejä tänne kirjoittaa kommentoiden alkuperäistä kirjoittajaa, jolla on pitkä parisuhde, yhteistä omaisuutta ja lapsia?! Ei tuollaisessa tilanteessa tehdä yksin ratkaisuja, jotka vaikuttavat konkreettisesti jokaisen perheenjäsenen elämään. Täysin lapsellista ajatella, että perheenäidillä - tai isällä - olisi jokin mystinen oikeus muista perheenjäsenistä riippumatta tehdä päätöksiä, joilla on suora vaikutus perheen tulotasoon ja arjen organisointiin - keskustelematta juurta jaksain päätösten vaikutuksista. Kaikki perheenjäsenet ovat tasavertaisia. Todennäköisesti itse kukin toivoisi, että parisuhteeseen, perheeseen ja elintasoon liittyvistä asioista keskustellaan avoimesti perheen aikuisten välillä. Vai millä tavalla toivoisitte oman kumppaninnne toimivan, tuskin ainakaan ap:n vaimon tavoin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja kokomusta:
Mitä ihmeen idealisti-teinejä tänne kirjoittaa kommentoiden alkuperäistä kirjoittajaa, jolla on pitkä parisuhde, yhteistä omaisuutta ja lapsia?! Ei tuollaisessa tilanteessa tehdä yksin ratkaisuja, jotka vaikuttavat konkreettisesti jokaisen perheenjäsenen elämään. Täysin lapsellista ajatella, että perheenäidillä - tai isällä - olisi jokin mystinen oikeus muista perheenjäsenistä riippumatta tehdä päätöksiä, joilla on suora vaikutus perheen tulotasoon ja arjen organisointiin - keskustelematta juurta jaksain päätösten vaikutuksista. Kaikki perheenjäsenet ovat tasavertaisia. Todennäköisesti itse kukin toivoisi, että parisuhteeseen, perheeseen ja elintasoon liittyvistä asioista keskustellaan avoimesti perheen aikuisten välillä. Vai millä tavalla toivoisitte oman kumppaninnne toimivan, tuskin ainakaan ap:n vaimon tavoin?

Asioista olisi toki suotavaa pystyä puhumaan avoimesti. Jo senkin takia, että ehkäpä sen elintason ylläpito ei olekaan molemmille puolisoille yhtä tärkeää. Elintasoksi oletetaan nyt kuuluvan muutakin kuin päivittäisen leipämme turvattu saanti

Toiselle kenties riittäisi yksi auto, pienempi asunto ja vähemmät ulkomaanmatkat. Mikäli vastapainona aikaansa ja enrgiaansa saisi käyttää itselleen mielekkäässä työssä.. Jos näkemykset ovat kovin ristiriitaisia, niin kenties yhdessä eläminen ei ole enää se paras vaihtoehto.

Perheenjäsenet eivät ole tasavertaisia. Aikuisilla on aikuisten vastuu ja sen mukana aikuisen päätöntävalta. Lapsien mielipidettä voidaan kysyä, mutta aikuinen ei ole velvollinen ratkaisemaan uravalintojaan lapsensa mielipiteiden mukaisesti.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Henkilö:
Mielestäni olisi ollut parempi idea perustaa yritys sivutoimisesti kuin jäädä heti tyhjän päälle. Voisihan vaimokin puolestaan sovitella hoitoaikojaan, eikä ottaa juuri sille illalle klo 18 - 19, jos miehellä olisi silloin oma harrastusmeno.

Aloittelevana pienyrittäjänä sanon Sulle:aikoja on annettava silloin kuin asiakkaille sopii eikä omien juoksujen mukaan. Olen tosin sinkku, en ole kenenkään pussilla enkä joudu kuskaamaan pilttejä iltaisin, mutta kyllä tuo yrittäjyys rajoittaa elämää. Muuta en kuvitellutkaan. Sun on otettava asiakkaita silloin kun niitä saat, eikä laittaa omia kotkotuksia 1-sijalle jos meinaat hommalla leipäsi hankkia ja saada tyytyväisiä asiakkaita.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sisälukutaitoinen:
^Lue tarkemmin. Ap.n viesteistä tulee hyvin ilmi, että vaimo on kyllästynyt työhönsä ja näköjään koko arki-, perhe-, ja parisuhde-elämään. Ei siihen ratkaisu voi olla yrittäjyys, joka parhaimmillaan on palkitsevaa mutta pahimmillaan 24/7-stressiä. Ap.han toteaa, että tukisi täysillä, jos vaimo haluaisi vaikka lisäkouluttautua tai vaihtaa alaa palkkatyössä, jolloin perheen toimeentulo (ja vaimon jaksaminen) ei olisi aivan täysin vaakalaudalla.

Jos yritys onkin floppi eikä tuota lainkaan, pahimmassa tapauksessa käy niin, että byrokratiasyistä ex-yrittäjä ei saa työttömyyskorvauksia kahteen vuoteen (!!) liiketoiminnan lopettamisen jälkeen. Eikä niitä työkkärin rahoja tai muitakaan tukia yrityksen olemassaolon aikana saa, vaikkei firma tuottaisi pennin hyrrää. Eli kannattaa punnita se yritysidea ihan OIKEALLA asiantuntijalla, eikä tehdä noin suurta elämänhyppäystä pelkällä mutulla ja "haluan rikkoa tavalliset rajani koska olen kyllästynyt"-asenteella.

Just.. hyvä syy perustaa firma kun on elämäänsä kyllästynyt...joopati joopati!! Josko ennemmin vaikka jonnekin pitsinnypläntä kurssille torstai iltaisin!
 
Alkuperäinen kirjoittaja nainen miehiseltä alalta perheyritysken pyörteissä kaiken kokenut:
AIKOO RYHTYÄ YRITTÄJÄKSI ! voi kristus notta ! eikö mene perille, että kun toinen aviopuolisoista on YRITTÄJÄ niin silloin perheessä on yritys.

Ja juu, kyllä olen eteläpohjanmaalaista sukua ! ja siellä on vähiten avioeroja ja eniten perheyrityksiä, olisikohan jotain yhteistä näillä ? sitäpä sopii tuumailla !

Teillä on sitten hyvin kulissit pystyssä fyrkan takia siellä...
 

Yhteistyössä