Puolison masennus=(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja voi itku
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

voi itku

Vieras
Mä en tiedä mitä voisin tehdä.Eli puolisoni on todella masentunut.Työ tilanteensa on huono tällä hetkellä.Tuntuu että hän on kadottanut elämän ilon.Hänellä ollut rankka lapsuus.Hän on kova stressaamaan ihan pienimmistäkin asioista.Tuntuu etten saa minkäälaista kontaktia toiseen.Olen hänen tukenansa parhaani mukaan ja yritän luoda uskoa häneen että kaikki kääntyy varmasti parhain päin.Tuntuu ettei hän enään usko että asiat kyllä järjestyy.Tuntuu niin pahalta katsoa vierestä ja nähdä kuinka paha olla hänellä on.Nytkin nukkuu sohvalla=( tuntuu että itsellänikään ei ole aina voimia tsempata toista kun pitäisi yrittää myös keskittyä lapsiinkin.Mä en oikeesti tiedä mitä mä voisin tehdä.Auttakaa..antakaa neuvoja jos vain löytyy...
 
Ikävää kun mies masentuu, 'perheen selkäranka', helpompi naisen masennus, tavallisempaa.
Kaikkien masennus rasittaa koko perhettä ja kaikki voi huonosti. En jaksais!
 
joo kyllä tässä koko perhe kärsii.Tämä tilanne vaikuttaa muhunkin todella paljon.Ahdistaa itseänikin niin paljon ja totta kai lapsetkin vaistoavat nämä asiat.On todella epätoivonen olo..kaipa sitä voisi itse sitten mennä juttelemaan jonnekkin kun tuntuu et oma pää ei kohta enään kestä=(
 
Meillä myös ja ongelmaa pahentamassa vielä kaljan lipitys joka päivittäistä. Itelläkin tuntuu ettei tosiaankaan jaksa enää tätä elämää. Ehkä jotenkin vielä jaksais jos toinen edes yrittäis sitä apua hakea ts. lähtis hoitoon mut kun ei.
 
Alkuperäinen kirjoittaja samassa jamassa:
Meillä myös ja ongelmaa pahentamassa vielä kaljan lipitys joka päivittäistä. Itelläkin tuntuu ettei tosiaankaan jaksa enää tätä elämää. Ehkä jotenkin vielä jaksais jos toinen edes yrittäis sitä apua hakea ts. lähtis hoitoon mut kun ei.

Sinä kans, jos kaipaat vertaistukea niin laita mulle yv:tä
 
Alkuperäinen kirjoittaja xx:
Miksi te ette ITSE mene keskustelemaan jonkun ammattiauttajan kanssa? Sekin auttaa, jos puoliso ei halua mennä mihinkään?

Juu tiedän tiedän et varmasti se auttais mutta kun itse olen sellanen et minusta on jotenkin vaikea puhua asioistani tutuillekkaan saati sit vieraalle. Aina olen ollut tämmönen. Siis jotenkin se kynnys lähteä juttelemaan asioista on aika korkea. Ja toisekseen itellä on jo motivaatiovaikeuksiakin "pelastaa" tätä suhdetta, liian kauan nämä vaikeudet kestäneet joten olen alkanut tosissani eroa ainoana vaihtoehtona miettiä.
 

Yhteistyössä