Puolison osallistuminen vauvanhoitoon

[Uupelo]

Hei!

Pitääpä ihan täältä teiltä kysyä mielipiteitä ja kokemuksia miten teillä nämä asiat menee. Tuntuu, että olen nyt itse ihan väärässä uskossa kun luulen, että molemmat vanhemmat voisivat osallistua vauvanhoitoon.

Siis, meillä esikoinen 3v ja vauva 6viikkoa. Puoliso ei esikoisen aikaan osallistunut juuri vauvanhoitohommiin, halusi odottaa, että vauva kasvaisi hieman ja hän voisi sitten touhuta lapsen kanssa. Toivoin silloin, että heillä olisi vaikka kylpeminen heidän juttunsa, mutta tähän päivään mennessä ovat kylpeneet/käyneet suihkussa yhdessä alle 10 kertaa. Hänen mielestään vauvanhoito kuuluu äidille. Kakkavaipan vaihtamiseen ensimmäisen kerran meni ainakin useita kuukausia, jollei lähemmäs vuosi. Oma-aloitteisesti ei hoitohommat ole juuri lähteneet rullaamaan.

Esikoisen kanssa touhuaakin tosi kivasti nyt ja heillä on omia juttujaan. Iltapesut ja satu ovat nykyään heidän yhteinen juttunsa. Paitsi silloin (noin 3-4 kertaa viikossa) kun hänellä on urheilumenoa iltaisin. Aina tosin ei satu iltapesujen aikaan nuo hänen harrastuksensa, mutta ainakin pari kertaa viikossa.

Nyt kun vauva on syntynyt, ei hän edelleenkään osallistu ollenkaan vauvanhoitoon. Tällä tarkoitan lähinnä vaipanvaihtoa yms. Imettäminen toki on minun vastuullani, mutta muita asioita voisi toinenkin mielestäni edes joskus hoitaa. Jos vauva itkee kovasti vaikkapa sohvalla ja minä touhuilen keittiössä, pitää minun erikseen käydä pyytämässä jossain vaiheessa voisiko vauvaa vaikka sylissä hieman rauhoitella. Tämä ei tapahdu pyytämättä.

Vanhempani asuvat lähellä ja olemme heidän kanssaan yhteydessä tiiviisti. Minusta on mukavaa joskus viikonloppuisin mennä heille yökylään, esikoinen viihtyy siellä tosi hyvin ja minusta on ihanaa kun joku muukin joskus sylittelee vauvaa ja auttaa hoidossa ihan oma-aloitteisesti ja lohduttaa itkevää vauvaa. Ymmärrän myös sen, ettei appivanhempien luona kovin usein huvita hengailla, mutta en sitä, että ihmettelee avun tarvettani. Olen kuulemma väärässä kun luulen, että muissa perheissä isät osallistuvat hoitoon.

Puolisoni mielestä on outoa, että tarvitsen niin paljon apua vauvan kanssa, että haluan sielläkin viettää aikaa.

Eilen riita alkoi siitä kun erehdyin illalla sanomaan, ettei hän ollut kahteen vuorokauteen koskenutkaan vauvaan. Minusta se tuntuu kurjalta.

Kertokaa nyt rehellisesti mitä mieltä olette. Mikäli puolisoni lukee tätä (ajattelin kertoa kysyneeni täältä mielipiteitä) niin saa toki sanoa oman näkemyksensä asiasta

 

["Mä"]

Meillä mies hoitaa aikalailla yhtä paljon vauvaa kuin minäkin. Mä hoidin imetyksen, mutta alussa mies hoiti melkein kokonaan vauvan muut hoitotoimenpiteet. Olin huonossa kunnossa sektion jälkeen.

Nyt lapsi on 2v ja voisin sanoa, että mies hoitaa lasta enemän kuin minä. Viihtyy hänen kanssaan ja ottaa aina mukaan kun menee johonkin esim. kauppaan jne. Tietää koska lapsella on nälkä ja on muakin tarkempi lapsen rutiineista. Toinen vauva tulossa ja uskon saman jatkuvan hänen kanssaan.

Kuulostaa jotenkin siltä, ettei sun miehellesi ole kehittynyt kunnollista tunnesidettä lapsiinsa.

 

[Susimieli]

Kyllä mä hieman miettisin tulikohan valittua väärä isä lapselle jos isä ei kahteen vuorokauteen omatoimisesti ota mitään kontaktia omaan lapseensa...

Etkö sitten esikoisen vauva-ajan huomioon ottaen osannut odottaa tälläistä? Tuskin mielipide on miehellä itsekseen muuttunut ton suhteen kenen vastuulla vauvanhoito on. Sinuna olisin ennen kuopuksen hankintaa jos keskustellut ton asian selväksi. Että jos tehdään vauva niin se on molempien vauva.

Hienoa tietty jos isomman kanssa jaksaa touhuta, ettei molemmat ole koko aikaa sinun vastuullasi, mutta en itse henkilökohtaisesti kauhean hyvällä katselisi tuollaista miestä..

 

[adalium]

no meillä esikoinen 4v ja kakkonen nyt 1kk. Mies osallistunut jo laitoksella vaipan vaihtoon molempien kanssa. Töiden jälkeen iltaisin sylittelee vauvaa ja syöttää (korvikkeella on). Koska minä hoidan isomman aamupesut, niin mies hoitaa aina iltaisin. Vaihtaa myös vauvan vaippoja, oli sitten kakka tai pissa. Osallistuu siis melkeinpä yhtä paljon lapsien hoitoon kuin mitä itse heitä hoidan.

Minusta teidän tilanne voisi siis olla parempi. Kyllä isänkin kuuluu lapsiensa hoitoon osallistua

 

["sini"]

Meillä mies opetteli ja teki sairaalassa vauvan kylvetykset ym. ja ensimmäisenä päivänä kotona "jätti" minulle vain imetykset muuten ryntäsi tekemään kaiken itse. Nyt on tahti hieman rauhoittunut kun mies tietysti töissä.
Mies vaihtaa vaippoja, syöttää(lapsi nyt 11kk), leikkii, hoitaa ihoa eli tekee kaikkea mitä minäkin. Tietysti itse teen enemmän kun mies on töissä, välillä koko päivän. Mutta miehen ja vauvan "isä-poika"-juttu on alusta asti ollut kylvetys; itse kylvetin vauvan ensimmäisen kerran n.2kk sitten
Samoin jos ollaan koko perhe ns.ihmisten ilmoilla niin mies "omii" vauvan eli huolehtii kaiken vauvaan liittyvän.
Nyt on toinen vauva tulossa ja mies ei malta odottaa että on taas ihan pieni vauva jota saa hoitaa. Meillä mies kärsii jatkuvasta vauvakuumeesta ja haluaisi vain lisää vauvoja eli tietty tuokin vaikuttaa omalta osaltaan miehen vauvanhoitoon.
Mutta kaverin mies on kuten ap:n, sanoi vain odottavansa että lapsi kasvaa niin sitten osallistuu. Nyt lapsi on yli kolme vuotias ja vasta pari viikkoa sitten mies on ensimmäisen kerran tehnyt jotain varta vasten lapsen kanssa.

 

["Piparnakkeli"]

Mies on alusta asti hoitanut vauvaa kuten minäkin, vain imetys oli minun hommani.
Vaipanvaihdot, kylvetykset, vaatteidenvaihdot, sylittelyt, leikit, vaunulenkit, kaikki sujui. Ja sai se mieskin siinä "omaa aikaa" kun vauva olalla katseli leffoja tms. Synnäriltä asti osallistui kun en sektion jälkeen niin näppärästi taipunut vauvaa hoitamaan, vaikka reilussa viikossa siitäkin rajoitteesta onneksi päästiin.

Nytkin raskaan työpäivän jälkeen jaksaa touhuta tuon yli parivuotiaan kanssa, leikkii, vaihtaa kuulumisia, tekevät ruokaa, lukevat kirjoja, pelaavat jne. Heidän oma juttunsa on yhteinen aamupala ennen kuin isä lähtee töihin, äiti ei tähän hommaan kelpaa kuin tarjoilijan roolissa

Onko miehesi koskaan ollut kaksistaan esikoisenne kanssa? Ehkä hänellä on jotain outoa kammoa hoitaa pientä, hentoa vauvaa, mutta harjoittelemalla sekin lähtee sujumaan. Hän menettää paljon jos vain sivusta seuraa touhuja, jos sitäkään edes tekee. Se kun lapsen kanssa voi ottaa hoitopöydällä katsekontaktia, käännellä, nimetä varpaita ym. hupsuttelua, ehkä miehesi ei oivalla että ihan pienenkin kanssa voi tehdä paljon?

 

["eee"]

Suoraan sanottuna en ymmärrä, miksi ihmeessä teit toisen lapsen tuollaisen miehen kanssa. Tämän voit näyttää miehellesi.

 

["vieras"]

Anteeksi, mutta taidat olla aika uupelo. Karvat nousee pystyyn tollasista miehistä. Eka kerta menee tietämättömyyden piikkiin, mutta toisen tekeminen tollasen kanssa on jo tyhmyyttä. Ei se siitä muuksi muutu.

Sanottakoon, että teidän tilanne on vielä kohtalainen, verrattuna joihinkin tuttuihini joiden lasten isät ei ota mitään vastuuta, tai ottaa sillon kun "huvittaa". Silti niiden kanssa tehdään kakaroita lisää vaan... ja ruikutus jatkuu....

Niin ja miten meillä mies osallistuu vauvanhoitoon... tekee kaiken mitä minäkin, paitsi synnyttää ja imettää nyt ei voi. Mutta messissä oli silloinkin ja ruokinnan hoitaa pullolla jos tarvis. Ja kyllä meillä saa viettää aikaa sukulaisissa ja ottaa avun vastaan, niin minun kuin miehen vanhemmilta. Tosin tarve on melko vähäinen.

 

[np]

tää ei ehkä ole ihan hirmu tukea antava vastaus, mutta ote minun elämästä ihan viimeaikoina. Erosin miehestäni ihan vastikään ja yhtenä monista syistä oli juuri tuo sama:hän ei tehnyt oma-aloitteisesti lapsen kanssa yhtään mitään! Lapsi on nyt kolmivuotias ja ajattelin että hän alkaa kohta tajuamaan ettei isä ole mielellään hänen kanssaan. Mitä siihen kysymykseen sitten lapselle vastaa? Toki eroon oli muitakin syitä, mutta tämä oli myös yksi. Nyt "annan" isälle mahdollisuuden olla lapsensa kanssa sovittujen tapaamisten puitteissa, josko hän oppisi nauttimaan lapsestaan edes sitä kautta. Toki ero on lapselle raskasta ja hän ikävöi isäänsä, mutta minusta yllättävän vähän. Ei välttämättä edes päivittäin puhu hänestä, vaikka se ei todellakaan ole kiellettyä meillä. Ehkäpäs se tunneside ei ollut kunnolla koskaan syntynytkään.. surullista!

 

[hhhhhhh]

no meillä mies oli kauhean epävarma pientä vauvaa hoitaesssaan, sylitteli ym kyllä pienestä pitäen mutta ehkä minä silti suurimman osan tein..Mutta mitä vanhemmaksi vauva tuli ja varmemmaksi isukki tuli niin alkoi kyllä enemmän hoitamaankin

 

["vieras"]

Ei isä mitenkään osallistu vaan hoitaa lasta niin kuin äitikin. Eipä äideiltäkään kysellä, paljonko rohkenevat, haluavat tai jaksavat osallistua omien lastensa hoitoon. Osallistumisesta voi puhua isovanhempien tms. kohdalla, mutta se on minusta väärä lähtökohta vanhemman kohdalla.

 

[8pallo]

Molempia lapsia hoitanut. Esikoista tosin hoidin minä enemmän, kun hänelle ei oikein kenenkään muun hoito sopinut kuin minun (eikä johtunut siitä, että olisin ominut lasta, hän nyt vaan oli sellainen). Toista lasta mies hoiti vauvanakin niin paljon, että joskus väsyneenä (kun vauva oli muutaman viikon vanha ja koko ajan tissillä) meinasin tokaista miehelle, että voisitko imettää välillä, minä en nyt yksinkertaisesti jaksa aloitin keikkatyöt, kun vauva oli 3kk ja mies hoiti silloin molempia lapsia.

 

["..."]

Meillä on lapsella kaksi vanhempaa. Isä on herännyt myös vauvaa hoitamaan yöllä. Olen luonnollisesti enemmän vauvan kanssa, koska mies päivisin töissä, mutta kun on kotona, täällä on kaksi vanhempaa ja molemmat hoitavan lasta. Menoja on myös molemmilla, nyt kun vauva on 8kk menoja on meilla n. saman verran. Kun vauva oli pienempi ja vielä imetin, olin enemmän vauvan kanssa. Ei meillä lasketa tekemisiä jamenemisiä, mutta minusta on erikoista jos pitääö erikseen keskustella aiheesta "osallistuuko isä vauvan hoitoon". Siis lapsensa!

 

[Nalkuttava Talonmies]

Keskustelitteko ennen toisen lapsen hankintaa, että miten asiat hoidetaan? Minusta useita aloituksia lukiessa tulee mieleen, että oletetaan asioita mutta ei asioista keskustella kotona. On normaalia, että mies hoitaa lapsia. Jossain perheissä on sovittu, että toinen tekee lastenhoitohommia enemmän, mutta ei kumpikaan minusta voi olettaa sitä sopimatta ja puhumatta.

Vaikkapa ensimmäisen kohdalla on naivia edes väittää että äiti osaisi hoitaa paremmin, kun kummallakaan ei ole kokemusta asiasta. Kumpikin joutuu opettelemaan ihan samalla tavalla. Tai no, jos kumpikaan ei lapsia hoida ammatikseen.

 

[Maira]

On olemassa miehiä jotka osallistuu pyytämättä ja on olemassa miehiä jotka ei osallistu ilman pyyntöä, itselläni jälkimmäistä mallia edustava mies.

Joko sen asian kanssa opettelee elämään ja tekee kaiken itse ja satunnaisesti pyytää miestä apuun, eroaa tai sitten yrittää puhua.

 

["niin"]

Hei!

Pitääpä ihan täältä teiltä kysyä mielipiteitä ja kokemuksia miten teillä nämä asiat menee. Tuntuu, että olen nyt itse ihan väärässä uskossa kun luulen, että molemmat vanhemmat voisivat osallistua vauvanhoitoon.

Siis, meillä esikoinen 3v ja vauva 6viikkoa. Puoliso ei esikoisen aikaan osallistunut juuri vauvanhoitohommiin, halusi odottaa, että vauva kasvaisi hieman ja hän voisi sitten touhuta lapsen kanssa. Toivoin silloin, että heillä olisi vaikka kylpeminen heidän juttunsa, mutta tähän päivään mennessä ovat kylpeneet/käyneet suihkussa yhdessä alle 10 kertaa. Hänen mielestään vauvanhoito kuuluu äidille. Kakkavaipan vaihtamiseen ensimmäisen kerran meni ainakin useita kuukausia, jollei lähemmäs vuosi. Oma-aloitteisesti ei hoitohommat ole juuri lähteneet rullaamaan.

Esikoisen kanssa touhuaakin tosi kivasti nyt ja heillä on omia juttujaan. Iltapesut ja satu ovat nykyään heidän yhteinen juttunsa. Paitsi silloin (noin 3-4 kertaa viikossa) kun hänellä on urheilumenoa iltaisin. Aina tosin ei satu iltapesujen aikaan nuo hänen harrastuksensa, mutta ainakin pari kertaa viikossa.

Nyt kun vauva on syntynyt, ei hän edelleenkään osallistu ollenkaan vauvanhoitoon. Tällä tarkoitan lähinnä vaipanvaihtoa yms. Imettäminen toki on minun vastuullani, mutta muita asioita voisi toinenkin mielestäni edes joskus hoitaa. Jos vauva itkee kovasti vaikkapa sohvalla ja minä touhuilen keittiössä, pitää minun erikseen käydä pyytämässä jossain vaiheessa voisiko vauvaa vaikka sylissä hieman rauhoitella. Tämä ei tapahdu pyytämättä.

Vanhempani asuvat lähellä ja olemme heidän kanssaan yhteydessä tiiviisti. Minusta on mukavaa joskus viikonloppuisin mennä heille yökylään, esikoinen viihtyy siellä tosi hyvin ja minusta on ihanaa kun joku muukin joskus sylittelee vauvaa ja auttaa hoidossa ihan oma-aloitteisesti ja lohduttaa itkevää vauvaa. Ymmärrän myös sen, ettei appivanhempien luona kovin usein huvita hengailla, mutta en sitä, että ihmettelee avun tarvettani. Olen kuulemma väärässä kun luulen, että muissa perheissä isät osallistuvat hoitoon.

Puolisoni mielestä on outoa, että tarvitsen niin paljon apua vauvan kanssa, että haluan sielläkin viettää aikaa.

Eilen riita alkoi siitä kun erehdyin illalla sanomaan, ettei hän ollut kahteen vuorokauteen koskenutkaan vauvaan. Minusta se tuntuu kurjalta.

Kertokaa nyt rehellisesti mitä mieltä olette. Mikäli puolisoni lukee tätä (ajattelin kertoa kysyneeni täältä mielipiteitä) niin saa toki sanoa oman näkemyksensä asiasta

Saat mun kaikki sympatiat! Ja jos yhtään lohduttaa,niin meillä on ihan samanlaista.... Ja tosiaan ei meilläkään mies tajua miksi apua tarvitsen. No juu en oikeastaan tuon muksun kanssa tarvitse,hän on todella helppo pieni mies,mutta vähänkö harmittaa kun lapsi ja isä ei saa minkäänlaista kontaktia toisiinsa kun isi on sitä mieltä et se on naisen homma... huh.

Itse olen eroa miettinyt. Olen yksinhuoltaja jokatapauksessa ja en tosiaan halua että lapseni tajuaa että isillä ei ole mitään hajua miten toimia hänen kanssaan.

 

[Täydellinen äiti?]

Hei, aloittaja. Anteeksi, että tungen sinun ketjuusi, vaikkei minulla ole hyviä neuvoja enkä ole suoranaisesti kohtalotoverikaan. Mutta mietin tällä hetkellä etäisesti samoja asioita.

En usko, että on mustavalkoisesti miehiä, jotka hoitavat vauvoja, ja miehiä, jotka eivät hoida. Kysymys on pikemminkin siitä, mille tolalle asiat arjessa lipsahtavat, ja juuri nyt meillä eletään sitä rutiinien muodostumisen aikaa.

Esikoinen on 3 kk. Alusta asti oli selvää, että molemmat hoitavat lasta. Niin kauan kuin mies oli isyyslomalla, olimme tasavertaiset: yhdessä arvailimme, mikä hätä vauvalla milloinkin on, ja kaikki hoitotoimet tehtiin yhdessä. (paitsi imetys tietty)

Nyt kun mies on palannut töihin ja minä kehittänyt tehokkaan rutiinin, jolla hoituvat kotityöt sekä vauvanhoito, tilanne on muuttunut. Minusta on alkanut tuntua että mies on koko ajan pihalla eikä halua edes opetella uusia juttuja, ja miehestä että minä neuvon ja nalkutan kaikessa eikä hän osaa enää lukea vauvaa. Myönnän, että olen tarkka monesta asiasta. Kestovaipat pitää pestä tietyllä tavalla, inhoan einesruokaa, jne. Pitäisi oppia löysäämään, mutta olen aina ollut kunnianhimoinen työssäni, ja tämä äitiys on nyt duuniani.

Olemme jutelleet asiasta, ja pelkään ihan tosissani ulkoistavani miehen meidän perheestä. Tämä ei ollut tarkoitus missään vaiheessa. Tuntuu, että nyt mies ja lapsi tarvitsisivat kahdenkeskistä aikaa. Mutta kun se saakutin imetys...

Haluaisin kuulla, kuinka muut imettävät äidit ovat antaneet tilaa miehen ja lapsen suhteelle.

 

[neljän marmeli]

Täällä kans yks onnekas äiti, jonka puoliso osallistuu vauvan hoitoon yhtä paljon kuin minäkin! Ja siinä määrin vielä enemmänkin, koska touhuaa ja leikkii vauvan kanssa paljon enemmän kuin minä.

Mulla on aiemmasta suhteesta kolme vanhempaa lasta ja mieheni viihtyy myös heidän kanssaan. Lapset ovat jo sen verran isoja, ettei heitä tarvitse ns. hoitaa enää. Mieheni pelaa, ulkoilee, käy leffassa, uimassa ym ym heidän kanssaan. Eli kaikinpuolin hyvä ja osallistuva isä ja isäpuoli hän on.

Voit sanoa miehellesi, että on paremminkin epänormaalia, jos isä ei osallistu lasten hoitoon.

 

["vieras"]

Olemme jutelleet asiasta, ja pelkään ihan tosissani ulkoistavani miehen meidän perheestä. Tämä ei ollut tarkoitus missään vaiheessa. Tuntuu, että nyt mies ja lapsi tarvitsisivat kahdenkeskistä aikaa. Mutta kun se saakutin imetys...

Haluaisin kuulla, kuinka muut imettävät äidit ovat antaneet tilaa miehen ja lapsen suhteelle.

Ihan vain antamalla tilaa. Jos mies ei ole kiinnostunut kestoilusta, miksi hänen pitäisi sitä harrastaa? Jos mies antaa valmisruokapurkin niin se on varmaan aika pieni synti siihen nähden, että rakentaa suhdetta lapseen?

Yhteenvetona, naisen ei pidä sanella sääntöjä ja sitten ohjeistaa miestä ja ihmetellä kun mikään ei toimi. Ei se ole tilan antamista toisen vanhemmuudelle vaan käskyttämistä. Mies toimii tavallaan, sitä on tilan antaminen. Kumpikaan tapa ei ole väärä tai oikea niin kauan kuin lasta hoidetaan hyvin. Pidän myös hyvänä asiana, että lapsi tottuu vähän erilaisiin tapoihin arjessa. Meillä esim. minä pidän rytmistä kiinni, mies menee rennommin ja lapset ovat näin tottuneet, ettei kaiken tartte tapahtua kellonlyömällä.

 

["Piparnakkeli"]

Olemme jutelleet asiasta, ja pelkään ihan tosissani ulkoistavani miehen meidän perheestä. Tämä ei ollut tarkoitus missään vaiheessa. Tuntuu, että nyt mies ja lapsi tarvitsisivat kahdenkeskistä aikaa. Mutta kun se saakutin imetys...

Haluaisin kuulla, kuinka muut imettävät äidit ovat antaneet tilaa miehen ja lapsen suhteelle.

Olin kotona vauvan nälän varalta, mutta aivan muissa puuhissa. Jos he olivat olohuoneessa, saatoin vaikka tehdä ruokaa, siivota tai lukea kirjaa makuuhuoneessa. Kävelyille tai kauppaan menimme yhdessä, toisinaan pysähdyttiin jonnekin puistoon imettämään ja matka jatkui, mutta mies sai työntää kärryjä ja minä tulin vain juttuseurana (ja ruokavarastona ) mukana, enkä tosiaan höpöttänyt kuinka lasta pitää hoitaa, annoin miehen tehdä omat "virheensä" ja löytää itselleen ja lapselle miellyttävän tavan toimia, ei se minullakaan ensimmäisellä eikä toisella kerralla aina sujunut ja joskus välähti vasta kuukausien kuluttua miten jostakin selviää helpommin.
Läsnäkin kannattaa olla, ihan perheenä, se antaa vääristyneen kuvan jos äidin pitää poistua aina eri huoneeseen jotta ei terrorisoisi miehen ja vauvan välistä suhdetta.

Esimerkiksi uutta vaippaa etsiessä, keskustelin asiasta mieheni kanssa ja hän sai päättää, sanoin vain oman mielipiteeni mitä ominaisuuksia arvostan eikä tuo huonoja päätöksiä tosiaan tehnyt
Vastaavasti myös vaatteiden kanssa, tuumasin vain että tarvitaan pari uutta bodya, kerroin koon ja mies saattoi tuoda kaupasta mieleisensä.
Yhtälailla mies valitsi rattaatkin enkä ole tallonut jalkoihin kun eteen on tullut joku uusi hankinta, oli se sitten turvaistuin autoon tai millaiset lenkkarit kesäksi. Vaikka niin mielelläni vain menisin ja tekisin oman pääni mukaan

 

[bulde]

[QUOTE="vieras";23983575]Ei isä mitenkään osallistu vaan hoitaa lasta niin kuin äitikin. Eipä äideiltäkään kysellä, paljonko rohkenevat, haluavat tai jaksavat osallistua omien lastensa hoitoon. Osallistumisesta voi puhua isovanhempien tms. kohdalla, mutta se on minusta väärä lähtökohta vanhemman kohdalla.[/QUOTE]

Olen ihan samaa mieltä tämän kanssa. Minustakin jostakin "osallistumisesta" puhuttaessa jommasta kummasta vanhemmasta on ihan turhaa. Molempien kuuluu hoitaa ja piste. On todella vanhanaikainen ajattelutapa jos väittää, että vauvat kuuluu hoitaa vain äidin.

Meillä on 2v8kk ja 5 kk lapset. Molempia isä on hoitanut ihan alusta asti yhtä paljon kuin minäkin. Kun lapset oli/on vauvoja, niin minä tietenkin hoidan imetyksen mutta isä hoitaa vaipat ja kylvetykset. Esikoista taisin kylvettää vauva-aikana ehkä 2-3 kertaa, tätä nuorimmaista en vielä kertaakaan. Molempien kanssa isä on osallistunut myös yöhoitoihin maitopullon kanssa niin, että minä olen saanut silloin tällöin nukkua vähän pidempiä pätkiä/tai koko yön. Meillä isä on ihan tasavertainen vanhempi. Totta kai vauva-aikana äidin osuus enemmän korostuu koska äiti on kotona, mutta varsinkin vanhemman lapsen kohdalla jo nähdään, että kumpikin käy ihan yhtä hyvin.

Minua aina suorastaan säälittää kun kuulee tuollaisesta ap:n tyylisistä perheistä, joissa isä on joku vapaamatkustaja. Onneksi omalla kohdalla on käynyt parempi tuuri.

 

[Anzzu1984]

Mulla on vähän ap:n kaltainen mies..

Lapsen hoito on oikeestaan mun vastuulla.. lapset 3v ja 1v.. minä syötän ja kylvetän ja vaihdan vaipat ja vien nukkumaan heidät. Mies hoitaa silloin, kun itse en ole kotona tai jos erikseen pyydän nii silloin saattaa hoitaa.. oli kyllä operaatiossakin eikä vielä ole siitä toipunut, että senkin vuoksi on vastuu minulla... päivät olen töissä vielä ja lapset on hoidossa. huh.. välillä rankkaa, mutta rakastan lapsiani ja tykkään olla heidän kanssa.. meillä kyllä huomaa sen.. vain äiti kelpaa asiaan kuin asiaan kaveriksi tai hoitajaksi.. joka tietenkin vielä lisää tätä eriarvoisuutta, kun lapset kelpuuttaa äidin vain varsinkin vanhempi lapsista.. mut muuten on ihana mies ja kun lapset vielä kasvaa niin eiköhän löydy yhteistä touhuakin sitten.. esikon kanssa jo jonkun verran välillä tekeekin.

 

[fifiia]

Alusta lähtien miehelle on ollut itsestään selvää osallistua lastenhoitoon heti laitokselta alkaen. Malli ei edes ole hänen lapsuudenkodistaan, vaan hänen isänsä on osallistunut vasta lasten ollessa vähän vanhempia.

 

[pupeltaja]

meidän perheessä isä ja äiti on vauvalle niin tasavertaisia kun mahdollista. Meillä mies kyllä käy sitten töissä isyysloman jälkeen päivittäin ja syksyllä myös iltakoulussa, joten ei ihan kamalasti ole kotona, mutta kun on niin kuroo yhdessäoloa umpeen, eli kotona ollessaan hoitaa lapset ja vauvan lähes kokonaan, että minä saan hetken olla hoitamatta ja mies saa viettää aikaa lastensa kanssa.

Meillä imetys on ollut aika lyhyttä kaikkien kohdalla, en tiedä miten nyt tämän kohta syntyvän kodalla tulee käymään, mutta aiemmin on yöheräämiset ollu mun vastuulla niin kauan ku olen saanu maitoa tisseistä tulemaan edes vähäsen ja sitten kun se on totaalisen loppu se homma, niin mies on sit hetken päästä siitä siirtyny ottamaan yösyötöt omalle kontolleen.

Näin meillä.

 

["vieras"]

Siis eikö miehesi hoitanut vauvaa kahteen vuorokauteen vai eikö hän edes jutellut vauvalle? Jos hän ei millään tavalla huomioinut vauvaa niin melko oudolle minusta kuulostaa.
Meillä minä hoidan suurimmaksi osaksi vauvaa ja herään öisin myös viikonloppuisin. Mutta kyllä mies silti aina joka päivä töistä tullessaan juttelee ja seurustelee vauvan kanssa, joskus joutuu pyytämään vaipan vaihtoa ja joskus hän oma-alotteisesti alkaa vaihtamaan (minä yleensä kerkeän ensin).
Kun vauva oli vastasyntynyt-2kk isä hoiti kylvetykset, nykyään minä hoidan sen homman tai sitten ollaan koko perhe polskuttelemassa.
Yhdessä vaiheessa tuli kyllä eripuraa siitä kun olisin joskus halunnut viikonloppu aamuisin nukkua pidempään niin mies ei ollut kauheen halukas heräämään vauvan kanssa, jouduin melkein pakottamaan.. näin meillä.