Puolison reissuhommat, kertokaa te "reissulesket" millaista teidän elämä on..? =)

[ArjestaSelviytyjä]

Mun mies arpoo lähtevänsä ulkomaille töihin..
Sille tarjottiin sellasta diiliä et 2 vkoa painaa niska limassa hyvällä liksalla ja sit on 2 vkoa lomaa....
Houkutteleva tarjous, mutta mä en haluuuuuuuuu pyörittää tätä arkee yksin |O :ashamed:

Joojoo, oikeesti kun asennoituu niin pärjää, en ole nyt miestäni estämässä.. Mutta silti mua "hirvittää" ns.yksin jääminen.
Mies oli reissuhommissa sillon kun alettiin seurustella, mut oli vaan parinsadan kilsan päässä, lähti su illalla ja tuli to illalla... Ja se ikävä sillon oli kyllä jotain niin älytöntä, oli meinaan puhelimet täynnä siirappia :xmas:

Mä en ole mikään läheisriippuvainen, mutta ollaan tässä vuosien saatossa vaan hitsauduttu niin yhteen.. Ja meillä on niin selkee rutiini kaikesta, elämähän menee ihan sekasin kun se olenkin minä joka joutuu viemään roskat :xmas:

Ai kauhee, hurja ajatus kyllä vaikka kyse onkin vaan 2 viikosta kerrallaan.. Mut voin kuvitella omalle kohdalleni et mua alkais aina ahdistaa ne viikonloput kun mies taas lähtis... :ashamed: Varmaan itkisin itteni uneen ja olisin ihan plääh.. :ashamed: Sit se pikkuhiljaa helpottais ja kun sit totun taas siihen ns.omaan elämään niin eikös se pirulainen tuu sit jo takas ja sekottaa mun systeemit?!

Kertokaa omia kokemuksianne! =)

 

[Draumsyn]

Minusta on vain kivaa, kun mies on välillä poissa. Ainut ikävä juttu on se, että just näinä päivinä, kun oon yksin, tänne sisälle livahtaa jostain koiperhonen. Tarvisin isännän listimään sen!

Toki silloin, kun oli jatkuvasti poissa, alkoi ärsyttää, kun oli kotona nalkissa. Jos ei raahannut mukanaan koko pöpiä kakaralaumaa, ei päässyt yhtään mihinkään. Ei ollut asiaa lenkillekään, saati sitten uimaan.

 

[....]

odottamista, odottamista.. seinät kaatuu niskaan, hirveet puhelinlaskut.... ikävä on koko ajan, ei saa nukuttua kunnolla, pelottaa... Mutta en jaksais että ukko olis joka päivä kotona

 

["vieras"]

Miten pitkä pesti ja minkä ikäiset lapset?

Väliaikaisesti tuota saattaisi kestää, mutta pidemmän päälle ei sopisi meille. En ottaisi itse vastaan tollasta työtä, enkä soisi miehenkään ottavan. Nyt aika ajoin kulkee reissussa ulkomailla, muutamasta päivästä pariin viikkoon kestää matkat. Sitä oppii pärjäämään itsekseenkin, vaikka etenkin iltaisin tulee ikävä sitä toista, joka edes laittaisi lapset nukkumaan ja lukisi iltasadun.

Suurin este olisi toi henkinen ikävä. Myös lapsen kannalta. Ja kovasti sitä huomaa yrittävänsä täyttää päivät jos jonkinlaisilla menoilla, vaikka muuten viihtyisi kotona. Henkisesti kaipaa muutakin juttuseuraa kuin lapset.

 

[pppk]

No meillä mies on tällä hetkellä "vain" hurjan paljon työmatkoilla, noin puolet viikosta, mutta kokemusta on myös eri maissa elämisestä. Mun kohdalla tilanne on ollut aina sama, eli mies on tehnyt koko ajan työtä näin, joten kokemusta ns. tavallisen arjen jakamisesta ei ole.

Vaikka välillä on aika nuutunut yksin lapsia hoitaessa, niin tykkään elää näin. Ei olla koko ajan toisten kyljissä, niin saa ikävöidä eikä niin leipäänny toiseen. Miehen ollessa poissa me kyläillään paljon, ja kutsutaan ihmisiä kylään; elämä on tosi sosiaalista. No kolmanneksi mulla on ylellisyys pitää toisinaan lastenhoitoapua miehen ollessa poissa. Pyydän hoitajan pariksi tunniksi, niin käyn rauhassa jumpassa ja kaupassa.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen, enkä oikein toisen tyylistä elämää kaipaisikaan.

 

["povia"]

Meillä mies on töissä 10 viikkoa ja kotona 10 viikkoa. Merillä. Näin on ollut aina ja siihen on tottunut. Tietysti omista menoistaan joutuu karsimaan ja sitten kun hän tulee, on aluksi vähän hämmentävää, sitten kivaa ja sitten taas lähtölasku alkaa : ) Erikoista elämää eikä sovi kaikille, mutta naiset kautta aikojen ja joka puolella maailmaa kokevat samaa. Näin se vaan on.

 

["annastiina"]

Pelkäätkö miehesi pettävän sinua toisen naisen/naisten kanssa? Itselleni kävi näin, kun mies kävi toisella paikkakunnalla töissä ja komennuksilla ulkomailla. Sain hänet kiinni maksullisten naisten käytöstä, sillä sattumalta näin hänen kännykässään seksiviestejä ja intiimejä kuvaviestejä muilta naisilta. Otin asian puheeksi ja mies tunnusti salasuhteensa.

 

["hih"]

Sanoisin, että mulla se on reissuviikkoina normaalia yksinhuoltaja-arkea. Sitten kun mies on vapaaviikoilla otan omaa aikaa hyvällä omalla tunnolla.

 

[hgfhf]

6 viikkoa pois, 4pv kotona. Työskentelee siis toisessa maassa, vapaata normaalisti viikonloput mutta tkee välissä pari pv sisään jotta voi olla kotona nuo 4pv. Lapset on alle 10v. joista nuorin 1v.

Mulla on omat rutiinin arjen pyörittämisessä ja systeemit lasten kanssa ja kaikki rullaa jo vankalla kokemuksella. Sitten kun mies on kotona niin se on semmosta hulabaloota kun ollaan kaikki niin innoissaan. Sillon lapsetkaan ei kyllä piittaa rutiineista eikä säännöistä vaan ollaan vähän kuin siat pellossa =) Valvotaan myöhään, nukutaan pitkään, käydään ulkona syömässä, herkutellaan, katsotaan leffoja.

Tätä nyt jatkuu vielä jonkin aikaa, nyt meille on valmistumassa talo ja muutamme koko perhe miehen mukana. Olemme toki lomailleet siellä moneen otteeseen ja tutustuneet tuleviin naapureihin ja saaneet jo ystäviä eli odotamme mielenkiinnolla. Nyt vain täytyy jaksaa vielä kesään saakka näin. Ja huomaan että kärsimättömämpiä ollaan kaikki ja lapset kyselee enemmän muutosta ja isin tulosta jne. ja minulle itselleni ne lähdöt on alkaneet olla vaikeampia (lapsille se on sitä aina) ja kyllä me kentällä valutetaan kyyneleitä jokainen.

Mutta täytyy ajatella vain että ei ole enää pitkä aika!

 

[Minäkin reissuleskenä]

Meillä mies on viikot pois kotoa, tulee perjantaina ja lähtee joko sunnuntai-iltana tai ma-aamuna! Näin on ollut koko meidän parisuhteen ajan! Yksi lapsi löytyy ja kerran viikossa saan lapsenvahdin että pääsen omaan harrastukseen! Asutaan maalla joten kaikki lumityöt, talon lämmitykset yms on mun hoidettava kaiken muun lisäksi! Vkl kun tulee sitten kotiin niin onkin sitten niiiiiiiiin väsynyt ettei juuri muuta tee kuin makaa sohvalla ja lukee lehtiä ja nukkuu! Arki on oikeestaan helpompaa ilman sitä, kun voidaan lapsen kanssa elää omaan tahtiimme! En osaisi kuvitellakaan elämää niin että mies olisi koko ajan kotona!

 

[tljk]

Mun mies tekee 2 viikkoa töitä ja sitten on viikon vapaalla. Usein se väliviikon lopun putkeen eikä tule kotiin.
Tätä on nyt eletty 7 vuotta. Ja ihan ok
Arki pyörii mun varassa ja mies helppaa puhelimesta käsin. Pyritään tukemaan kumpikin toinen toisiamme ja kuuntelemaan kun toisella on paska päivä.
Lasten kanssa puhuu puhelimessa ja skypettää.
Mulla on aika lailla omat rutiinit kun olen kotona ja sen mukaan eletään. Mutta sitten kun on vapaaviikko niin meillä on viiko lomaa kaikilla. Lapset on jo niin tottuneet tähän kun ovat siihen kasvaneet että ei suurempia ongelmia ole. Meillä esim. riidellään tosi vähän.

Tottakai välillä on rankkaa ja seinät meinaa kaatua päälle mutta eikö ne kaadu välillä ihan kaikilla? Ainut miinus tässä on että toisella on pakko olla suht säännöllinen työ kun ei ole kuin yksi sieltä päiväkodista hakemassa tai sitten jotain muuta tukiverkkoa.

Tottakai mä miehen kotiin ottaisin jos vain saisin mutta toisaalta, hän tykkää työstään ja meillä menee ihan jees näin

 

[moekoe]

Meillä mies on välillä normitöissä (kolmivuoro) täällä kotona, sit välillä on keikkaa pidemmälle ja reissut kestää noin kahdesta päivästä kolmeen-neljään viikkoon. Meillä on yksi lapsi ja toista yritellään ja musta meidän arki menee ihan hyvin.
En ole kyllä muunlaista lapsiperhearkea kokenutkaan.
Mulla kaatuis seinät päälle, jos toi ihan aina pyöris himassa. Sen veri selvästi vetää matkoille ja mussa elää sisäinen erakko kai. Mulla ei ole juurikaan ongelmaa yksin olon kanssa, tai kaksin muksun olon kanssa. Seinät ei kaadu päälle.
Meillä ei oikeastaan ole edes vilkas sosiaalinen elämä, vuoden verran asuttu uudella paikkakunnalla, eikä mulla ole kuin yksi kaveri täällä ja pari puistotuttua.

Toki ikävä on, mutta puhelimet soi, skypet vinkuu ja posti tuo muksulle ihania kortteja yms. Ja mies hyppää puikkoihin kotona ollessaan, meitsi saa "vapaapäiviä" ja mies on ihan yhtä kärryillä meidän lääkäri ja harrastemenoista eikä sillai tule lomalle kotiin

Pari tiukkaa hetkeä on ollut kun olin itse migreenin kourissa ja oli päästävä kipupiikille lääkäriin. Ei muuta kuin ambulanssia ja muksu päivystyksen vuodeosastolle mukaan värityskirjoineen telkkaria katsomaan (lanssimiehet haki jostain taukotilasta siihen mun sängyn viereen).

Pitkää pinnaa vaatii varmasti kaikilta sekä sellaista molemminpuolista toisen työn ja tekemisen arvostamista. Mies ymmärtää ja kunnioittaa mun hommaa täällä, enkä mä pidä sitä rintamakarkurina kun lähtee reissuun =)

 

[Opas]

Pystyy myös pitämään salarakkaita paremmin, jos toinen pois.