M
mitenkäs on?
Vieras
Otsikko oli ehkä hieman rumasti sanottu. Mutta juuri noin olen ajatellut jo useamman vuoden. Asia koskee mieheni seksihommia tai siis niiden puutetta.
Sanottakoon, että mieheni on nyt 43-vuotias. Hän on kaikella tapaa aivan esimerkillinen mies. Kiltti, luotettava, hellä (halaa ja pusii, kertoo välittävänsä), tunteellinen, huolehtivainen,tekee kotitöitä, tekee tunnollisesti työnsä, hänen kanssaan on hyvä olla.
Seksiä meillä ei ole ollut kohta 7 vuoteen. Luitte aivan oikein. 7 vuoteen emme ole "tehneet sitä" emmekä muutakaan seksiä. Aikamoinen juttu.. Kaikki vain lopahti miehen puolelta silloin. Alkuun kärsin siitä aivan kamalasti (meillä on 15 vuoden ikäero) ja minä nuori nainen jouduin elämään kokonaan ilman seksiä. Silloin houkuttelin, puhuin kauniisti, jaksoin yrittää rakentavasti keskustella asiasta ja oikeastaan melkein 3 vuotta jaksoin yrittää "kauniisti" ja painostamatta puhua ja kysyä asiasta, että mikä mättää? Aina tuli vastaus "en tiedä". Vuosikausia sama vastaus "en tiedä". Mies tuntui menevän aivan lukkoon kun asia tuli puheeksi.
Muutenkin olen ajatellut, että mies on "erikoinen". Ei koskaan "vilkuile" naisia. Tuntuu, ettei ole yhtään kiinnostunut vaikka kuinka kaunis nainen näkyisi jossakin. Joskus oikein olen houkutellut, että "katsopa tuonne, eikö ole kaunis nainen?" mies ei käännä päätään edes sinne päin. Telkkarista tai lehdistä ei reagoi naisiin ollenkaan. Hän ei koskaan puhu naisista, kuten muut miehet. Ei koskaan "pikkutuhmia" vitsejä tai juttuja, ei edes miesten seurassa. Jos muut ottavat puheeksi niin ei osallistu. Kiinnostus naisiin tuntuu kokonaan puuttuvan.
Ennen minua tiedän miehelläni olleen hyvin vähän naissuhteita. Pari vakavampaa vain. On elellyt poikamiehenä suurimman osan ajasta. Olenkin ajatellut, että ehkä hänellä on jotain estoja. Tosin meidäön suhteemme alussa oli aktiivinen (ehkä halusi vain miellyttää minua).
Kerran aivan tukkihumalassa hän sanoi, kun taas tenttasin syytä seksittömyyteen "että olin kerran sängyssä nauranut hänelle" ja hän olisi siitä saanut trauman. Olin aivan äimänä. Muistin kyllä yhden kerran, kun olimme sängyssä ja minua vain kutitti jostakin syystä aivan kamalasti kun hän koski minuun ja nauroin katketakseni. Ei kait hän tosissaan voinut kuvitella että nauroin hänelle ja saada siitä traumaa joka on johtanut seksin loppumiseen?
No, enää en jaksa kysellä. Elämme ilman seksiä eikä siitä puhuta nykyään. Muuten meillä menee ihan hyvin. Ihmettelen vain onko miehessä jotain pahasti vialla?
Sanottakoon, että mieheni on nyt 43-vuotias. Hän on kaikella tapaa aivan esimerkillinen mies. Kiltti, luotettava, hellä (halaa ja pusii, kertoo välittävänsä), tunteellinen, huolehtivainen,tekee kotitöitä, tekee tunnollisesti työnsä, hänen kanssaan on hyvä olla.
Seksiä meillä ei ole ollut kohta 7 vuoteen. Luitte aivan oikein. 7 vuoteen emme ole "tehneet sitä" emmekä muutakaan seksiä. Aikamoinen juttu.. Kaikki vain lopahti miehen puolelta silloin. Alkuun kärsin siitä aivan kamalasti (meillä on 15 vuoden ikäero) ja minä nuori nainen jouduin elämään kokonaan ilman seksiä. Silloin houkuttelin, puhuin kauniisti, jaksoin yrittää rakentavasti keskustella asiasta ja oikeastaan melkein 3 vuotta jaksoin yrittää "kauniisti" ja painostamatta puhua ja kysyä asiasta, että mikä mättää? Aina tuli vastaus "en tiedä". Vuosikausia sama vastaus "en tiedä". Mies tuntui menevän aivan lukkoon kun asia tuli puheeksi.
Muutenkin olen ajatellut, että mies on "erikoinen". Ei koskaan "vilkuile" naisia. Tuntuu, ettei ole yhtään kiinnostunut vaikka kuinka kaunis nainen näkyisi jossakin. Joskus oikein olen houkutellut, että "katsopa tuonne, eikö ole kaunis nainen?" mies ei käännä päätään edes sinne päin. Telkkarista tai lehdistä ei reagoi naisiin ollenkaan. Hän ei koskaan puhu naisista, kuten muut miehet. Ei koskaan "pikkutuhmia" vitsejä tai juttuja, ei edes miesten seurassa. Jos muut ottavat puheeksi niin ei osallistu. Kiinnostus naisiin tuntuu kokonaan puuttuvan.
Ennen minua tiedän miehelläni olleen hyvin vähän naissuhteita. Pari vakavampaa vain. On elellyt poikamiehenä suurimman osan ajasta. Olenkin ajatellut, että ehkä hänellä on jotain estoja. Tosin meidäön suhteemme alussa oli aktiivinen (ehkä halusi vain miellyttää minua).
Kerran aivan tukkihumalassa hän sanoi, kun taas tenttasin syytä seksittömyyteen "että olin kerran sängyssä nauranut hänelle" ja hän olisi siitä saanut trauman. Olin aivan äimänä. Muistin kyllä yhden kerran, kun olimme sängyssä ja minua vain kutitti jostakin syystä aivan kamalasti kun hän koski minuun ja nauroin katketakseni. Ei kait hän tosissaan voinut kuvitella että nauroin hänelle ja saada siitä traumaa joka on johtanut seksin loppumiseen?
No, enää en jaksa kysellä. Elämme ilman seksiä eikä siitä puhuta nykyään. Muuten meillä menee ihan hyvin. Ihmettelen vain onko miehessä jotain pahasti vialla?