Pysyykö vaitiolovelvollisuus jos kyseessä lastensuojeluasia??

[psykologi]

Kyllä täällä ainakin puhutaan vaitiolovelvollinen toiselle vaitiolovelvolliselle,joten voi olla hyvinkin,että ammatti-ihmiset tietävät ls-ilmoituksestanne

Siihen ei kyllä ole mitään oikeutta .

jos ls-lapsi tulee hoitoon niin onhan työntekijöiden tiedettävä asiasta joten pakko on kertoa hieman ammatti-ihmisten toisilleen

Ei voi pitää paikkaansa, vaitiolovelvollisena kukaan ei saa puhua 'pakosta' toiselle ammatti-ihmiselle yhtään mitään, ellei todellista tarvetta ole.

Peesaan Jätkää. Ei ole lupaa kertoa yhtikäs mitään, etenkään ilman lupaa vanhemmilta! Ammatti-ihmisten kuuluu ymmärtää asemansa ja heitä säätelevät lait! Ja vaikka olisi todellinen tarve, niin lupaa puhumiseen ei ole muutakuin toisinpäin eli lastensuojeluasioissa sosiaalityöntekijöille. Keskustella ja konsultoida on nimettömästi lupa esim. työnohjauksessa. Papereita ei saa katsoa kuin, silloin, kun on asianosainen ja tämä voidaan milloin vain tarkistaa ns. "sormenjäljillä". Ja se tarvittava tieto annetaan lastensuojelun välityksellä vain jos on todella tarve välittää tietoa, mitä ap:n tekstin mukaan ei ole eikä edes silloin selän takana.

Mikäli koulussa ollaan huolissaan lapsesta ei kyllä tarvita vanhempien lupaa siihen että kouluunkin saadaan ihan kysymällä tietoa siitä onko lapsella ollu ongelmia ihan sieltä lastensuojelusta ja varmasti on lakia noudatettu tällaisessakin tilanteessa.

Ja takuuvarmasti ei ole noudatettu lakia, puhumattakaan hyvästä ammattikäytännöstä ellei vanhemmille ole ainakin VÄHINTÄÄN tiedotettu tiedonkulusta ja siltikin siihen on kyllä mahdollisuus vain jos lapsen psyykkinen tai fyysinen kasvu ja kehitys on vakavasti vaarantunut, kuten laki sanoo. Yksittäisestä, ja vielä perättömästä ilmoituksesta ei ole kyllä oikeutta puhella, vaikka sitten miten pienen kylän lakeja noudatettaisiin... Anteeksi kimmastumiseni, mutta en voi affekteilleni mitään, kun ärsyttää lepsuilu vaitiolovelvollisuuden osalta.

 

[psykologi]

Siis henkilöt jotka työskentelevät lapsen kanssa voivat saada tietoja myös lastensuojelusta työnsäpuolesta. Vaitiolovelvollisuus tarkoittaa sitä että asioita ei puhuta tuttavien kesken ei sitä etteikö näistä asioista puhuttaisi ammatinpuolesta lapsen kanssa tekemisissä olevien kesken.

Siis eivät kyllä voi ilman vanhempien lupaa tai ainakaan selän takana ellei lasta ole huostaanotettu. Ajatelkaapa lasten luottamusta ammattihenkilöihin, jos sosiaalityöntekijät ja psykologit esim. kertoilisivat tarhatädeille asioista KERTOMATTA lapselle ja vanhemmille. Itse ainakin toimin mielelläni yhteistyössä kaikkien ammattiryhmien kanssa, mutta aina vaitiolovelvollisuutta kunnioittaen. Ja lastensuojelulain sekä vaitiolovelvollisuutta koskevat asiat tunnen hyvin.

Ja olet siis kertomatta asioista muille ammattihenkilöille tiedoistasi vaikka lapsi kärsisi jos lapsen vanhemmat eivät antaisi suostumusta kertomiselle?

Et taida kyllä olla ammatiltasi ainakaan tuo mihin "nikkisi" viittaa. Tai tää on ainaki mun mielipide.

No kun en, vaan kerron tietenkin, jos lapsen tilanne sitä vaatii, mutta silloinkin kerron asian sekä lapselle että vanhemmille ja perustelut, miksi kerron. Selän takana en toimi. Ja olen psykologi, lasten psykoterapeutti ja entinen koulu- ja lastensuojelun psykologi. En ole missään vaiheessa sanonut, että en kertoisi tarpeen niin vaatiessa ja lapsen psyykkisen tai fyysisen kasvun ja kehityksen ollessa vakavasti vaarantunut (kuten lastensuojelulakikin sanoo). Mitä ammattia sinä edustat nyt kun minä olen omani rehellisesti kertonut?

 

[ap]

Niin, ymmärrän, että hoitohenkilökunnan mielestä meidän lapsella ei ole kaikki hyvin ja kotona on häikkää. Koska lapsi ei kiusaa muita, menee ryhmän mukana, on kiltti, hiljainen, ujo, odottaa vuoroaan, koska lapsi ei kiukuttele hoitotädeille, jotka ovat periaatteessa hänelle ihan tuntemattomia ja vieraita vielä, ja koska hän ei vielä ole saanut käsikynkkä-ystävää, ja koska lapsi ei lallata kotiasioita eikä oiken puhu muutenkaan spontaanisti, koska on sellainen, on ollut aina vieraille hitaasti lämpiävä tapaus,
niin meillä on kotona asiat pielessä.

Lapsi, joka saa raivareita päiväkodissa, kiusaa muita, hannaa vastaan, on aina eri mieltä, ei osaa toimia ryhmässä, ei osaa odottaa vuoroaan, jn ejne ja leikkii sotaleikkejä ja tappeluleikkeijä

- hänellä on hyvä ja tasapainoinen koti??? !!

 

[mamma]

Kyllä se niin vaan on että pienillä paikkakunnilla asiat kulkeutuu helpommin sellaistenkin korviin joiden ei kuuluisi. Aina jotakin lipsahtaa, ja kun kaikki tuntee kaikki niin...

 

[psykologi]

Niin, henkilö, joka meistä ilmoituksen jätti, on viranomainen ja hänen siskonsa on niin ikään kunnassa viranomaistaho, molemmat lasten parissa.

Olen keskustellut tuon tädin kanssa, joka lapsesta niiiiiin huolissaan oli. Hän pyöritteli. että voihan se olla perusluonne tai sitten kotioloissa. Olisi pitänyt tarkemmin tarttua tähän "kotioloissa", mutta en tiedä miten näiden lapseni parissa olevien ihmisten kanssa pitäisi nyt edetä.
Olen ottanut asiaa puheeksi, ja nyt he eivät oikein tiedä miten meihin ja lapseen suhtautua. Homma muutenkin on hakusessa. Yhtenä kertana yksi hoitaja on vastassa hyvin imelänä: heeeeiii! hymyä ja lässyä.
Seuraavana päivänä hoitajat eivät edes noteeranneet kun hain lapsen kotiin Pysäytin yhden hoitajan ja kysyin nopeasti päivästä, sain kysymyksxeeni vastauksen tyyliin "kyllä" / "ei".
ja kun palasin hakemaan lapsen unohtuneita tavaroita, hoitaja lässytti kuuluvalla äänellä muille lapsille, mutta ei noteerannut minua ollenkaan !!SIIS : tulen portista sisään, kävelen päiväkotiin sisälle ja kävelen ulos, ja ulkona oleva hoitaja ei "huomaa" minua ollenkaan?! ja se miten hän lässytti hoitolapselle (siis ei meidän lapsi) oli todella teennäistä.

Kyseessä on joko se, että ovat kuulleet nämä juorut, tai sitten se, että olen puhunut heidän kanssaan ja he ovat kuulleet nuo juorut.

Muidenkin ns. viranomaisten kanssa jutellessa multa kysytään jotenkin hassusti: no mitäs lapselle nyt kuuluu, mitäs teille nyt kuuluu... ja jotenkin se kysymys on semmonen, sanavalinnat sellaisia, että minulla on ollut pitkään epäilys, että meistä on juoru levinnyt, mutten oikein teidä miten ottaa asia esille.

Sen ilmon tosiaan jätti lasten kanssa toimiva viranomainen, ei naapuri. Ja hänen siskonsa on niinikään viranomaisena tässä kunnassa , lasten parissa, ja se oli tosi rankka, samoin se, että jouduimme ihan toden teolla todistelemaan väitteet vääriksi , ja mukana kuviossa on toinenkin viranomaistaho, joka väitti meistä aiva uskomattomia. Kuin sain jälkikäteen raportit, että mitä tämä viranomainen meistä väitti, olin tyrmistynyt. Kunnan ls-ihmiset ovat siis tarkistaneet meidät ja sekä tuon viranomaisen väittämät että ls-ilmon syy ja sisältö on käyty läpi, niistä on raportit, mutta..

esim. en voi toimia sijais. tai tukiperheenä, en lastenhoitotyössä, vakka minulla on hoitoalan koulutus, tässä kunnassa, tuon ilmoitukse ja siinä olevan rankan tekistin takia, koska sen toiseksi todistaminen on ihan mahdotonta.

No, meni ohi aiheen.

Todella ikävä tilanne! Jaksamista! Kannatta selvittää asiaa esim. lastensuojelusta tutun sosiaalityöntekijän kanssa .

 

[ap taas]

Siis yhteenveto:
lastensuojelusta voidaan soittaa kouluun opettajalle tai päiväkotiin ja kysyä, että mites sillä Jennillä menee? Juu, juu, Jennistä ja Jennin perheestä on täällä meillä tiedot.

Sitten koulu tai pk alkaa miettiä, että joo muuten, jennillä ei oikeasti ole kaikki hyvin, koska Jenni on tommonen - olkoot sitten millainen tahansa. Esim: jenni on tosi lahjakas matematiikassa ja keskittyy tosi hyvin tehtäviinsä, hänellä on kotona asiat pielessä. Jenni tykkää luontoretkistä ja tulee mielellään hoitajan syliin: Jenni ei saa syliä kotona eikä vanhemmat panosta lapsen luontoelämysten hankkimiseen, ahaa siis.
Tai: Ville intoutui liinkuntatunnilla pallopelistä, oli aivan haltioissaan. Vanhemmat eivät siis vietä villen kanssa jalkapalloillen aikaansa, kotona on asiat pielessä..

Eli olipa lapsi millainen tahansa, tekipä mitä tahansa, reagoipa miten tahansa, ja perheestä on tehty joskus ls-ilmoitus, lapsen käytös on siis automaattisesti tottakai häiriintynyttä, oireilua.

Jos lapsi taas käyttäytyy ihan miten tahansa, mutta heistä ei ole tehty mitään ilmoituksia, lapsen käytön on automaattisesti aina normaalia.

 

[Borkku]

Kyllä täällä ainakin puhutaan vaitiolovelvollinen toiselle vaitiolovelvolliselle,joten voi olla hyvinkin,että ammatti-ihmiset tietävät ls-ilmoituksestanne

Siihen ei kyllä ole mitään oikeutta .

jos ls-lapsi tulee hoitoon niin onhan työntekijöiden tiedettävä asiasta joten pakko on kertoa hieman ammatti-ihmisten toisilleen

Ei voi pitää paikkaansa, vaitiolovelvollisena kukaan ei saa puhua 'pakosta' toiselle ammatti-ihmiselle yhtään mitään, ellei todellista tarvetta ole.

Peesaan Jätkää. Ei ole lupaa kertoa yhtikäs mitään, etenkään ilman lupaa vanhemmilta! Ammatti-ihmisten kuuluu ymmärtää asemansa ja heitä säätelevät lait! Ja vaikka olisi todellinen tarve, niin lupaa puhumiseen ei ole muutakuin toisinpäin eli lastensuojeluasioissa sosiaalityöntekijöille. Keskustella ja konsultoida on nimettömästi lupa esim. työnohjauksessa. Papereita ei saa katsoa kuin, silloin, kun on asianosainen ja tämä voidaan milloin vain tarkistaa ns. "sormenjäljillä". Ja se tarvittava tieto annetaan lastensuojelun välityksellä vain jos on todella tarve välittää tietoa, mitä ap:n tekstin mukaan ei ole eikä edes silloin selän takana.

Mikäli koulussa ollaan huolissaan lapsesta ei kyllä tarvita vanhempien lupaa siihen että kouluunkin saadaan ihan kysymällä tietoa siitä onko lapsella ollu ongelmia ihan sieltä lastensuojelusta ja varmasti on lakia noudatettu tällaisessakin tilanteessa.

Ja takuuvarmasti ei ole noudatettu lakia, puhumattakaan hyvästä ammattikäytännöstä ellei vanhemmille ole ainakin VÄHINTÄÄN tiedotettu tiedonkulusta ja siltikin siihen on kyllä mahdollisuus vain jos lapsen psyykkinen tai fyysinen kasvu ja kehitys on vakavasti vaarantunut, kuten laki sanoo. Yksittäisestä, ja vielä perättömästä ilmoituksesta ei ole kyllä oikeutta puhella, vaikka sitten miten pienen kylän lakeja noudatettaisiin... Anteeksi kimmastumiseni, mutta en voi affekteilleni mitään, kun ärsyttää lepsuilu vaitiolovelvollisuuden osalta.

En vähättele lainkaan vaitiolovelvollisuutta, mutta tämä ei saa olla (eikä onneksi edes voi olla) sellanen asia jolla vanhemmat voivat vaatia hiljaisuutta kun lapsen hyvinvoinnista ja turvallisuudesta on kyse.

 

[Keittiönoita]

En vähättele lainkaan vaitiolovelvollisuutta, mutta tämä ei saa olla (eikä onneksi edes voi olla) sellanen asia jolla vanhemmat voivat vaatia hiljaisuutta kun lapsen hyvinvoinnista ja turvallisuudesta on kyse.

Tuohon suuntaan ollaan valitettavasti menty. Lastensuojelu menee kaiken muun ohi. Onneksi kukaan päiväkodissa ei alkanut soittaa terveyskeksukseen, neuvolaan ja ties mihin, kun junnu aikoinaan kertoi iskän asuvan Muumilaaksossa. Nykyään normaali tietosuoja kierretään sillä, että "lapsi on vakavasti vaarassa, koska "iskä asuu lapsen kertoman mukaan Muumilaaksossa". Ollaan menty siihen holhouspisteeseen, että jos mä tulen punaviinipönikän kanssa perjantaina töistä kotiin, kun viikonloppuna tulee suku sunnuntaipäivälliselle, naapurini voi tehdä asiasta lastensuojeluilmoituksen ja sen jälkeen mikään ei olekaan enää "lapsen edun nimissä" salassapidettävää. Onneksi junnu on vuoden päästä 18 v

 

[Borkku]

Siis yhteenveto:
lastensuojelusta voidaan soittaa kouluun opettajalle tai päiväkotiin ja kysyä, että mites sillä Jennillä menee? Juu, juu, Jennistä ja Jennin perheestä on täällä meillä tiedot.

Sitten koulu tai pk alkaa miettiä, että joo muuten, jennillä ei oikeasti ole kaikki hyvin, koska Jenni on tommonen - olkoot sitten millainen tahansa. Esim: jenni on tosi lahjakas matematiikassa ja keskittyy tosi hyvin tehtäviinsä, hänellä on kotona asiat pielessä. Jenni tykkää luontoretkistä ja tulee mielellään hoitajan syliin: Jenni ei saa syliä kotona eikä vanhemmat panosta lapsen luontoelämysten hankkimiseen, ahaa siis.
Tai: Ville intoutui liinkuntatunnilla pallopelistä, oli aivan haltioissaan. Vanhemmat eivät siis vietä villen kanssa jalkapalloillen aikaansa, kotona on asiat pielessä..

Eli olipa lapsi millainen tahansa, tekipä mitä tahansa, reagoipa miten tahansa, ja perheestä on tehty joskus ls-ilmoitus, lapsen käytös on siis automaattisesti tottakai häiriintynyttä, oireilua.

Jos lapsi taas käyttäytyy ihan miten tahansa, mutta heistä ei ole tehty mitään ilmoituksia, lapsen käytön on automaattisesti aina normaalia.

Ei se todellakaan kuulu mennä noin, enkä usko että noin myöskään toimitaan, mutta koulusta ja päivähoidosta voidaan viranomaistahojen kautta olla yhteydessä myös lastensuojeluun mikäli lapsi voi pahoin tai oireilee siten että tilanne huomioidaan, tällöin yleensä tulee myös tietoon se ollaanko ko. lapsen osalta oltu aikaisemmin yhteydessä lastensuojeluun mikäli tämä tieto ei ole huoltajien osalta tullut tietoon päivähoitoon tai kouluun jo aiemmin, mikä on kyllä huomattavasti yleisempää kuin se tiedon pimittäminen mikä yleensä kyllä tulee ilmi myöhemmin.

 

[Borkku]

En vähättele lainkaan vaitiolovelvollisuutta, mutta tämä ei saa olla (eikä onneksi edes voi olla) sellanen asia jolla vanhemmat voivat vaatia hiljaisuutta kun lapsen hyvinvoinnista ja turvallisuudesta on kyse.

Tuohon suuntaan ollaan valitettavasti menty. Lastensuojelu menee kaiken muun ohi. Onneksi kukaan päiväkodissa ei alkanut soittaa terveyskeksukseen, neuvolaan ja ties mihin, kun junnu aikoinaan kertoi iskän asuvan Muumilaaksossa. Nykyään normaali tietosuoja kierretään sillä, että "lapsi on vakavasti vaarassa, koska "iskä asuu lapsen kertoman mukaan Muumilaaksossa". Ollaan menty siihen holhouspisteeseen, että jos mä tulen punaviinipönikän kanssa perjantaina töistä kotiin, kun viikonloppuna tulee suku sunnuntaipäivälliselle, naapurini voi tehdä asiasta lastensuojeluilmoituksen ja sen jälkeen mikään ei olekaan enää "lapsen edun nimissä" salassapidettävää. Onneksi junnu on vuoden päästä 18 v

Sähän puhut nyt musta

Joo toi on se käänteinen huono juttu et mikä tahansa voidaan kääntää myös negatiiviseks

 

[Keittiönoita]

Sähän puhut nyt musta

Joo toi on se käänteinen huono juttu et mikä tahansa voidaan kääntää myös negatiiviseks

Niinpä. Nimimerkki "psykologi" on kyllä ihan oikeassa myös omalla tavallaan. Meillä on hyvinkin tarkka lainsäädäntö siitä, miten tieto saa eri rekisterinpitäjien välillä kulkea ja kenelle mikäkin tieto on sallittu nähtäväksi,. Mutta "lapsen etu" menee aina kaikkien muiden lakien edelle. Ja sen "edun" määrittää sitten se, joka asiasta lörpöttelee.

 

[Borkku]

Sähän puhut nyt musta

Joo toi on se käänteinen huono juttu et mikä tahansa voidaan kääntää myös negatiiviseks

Niinpä. Nimimerkki "psykologi" on kyllä ihan oikeassa myös omalla tavallaan. Meillä on hyvinkin tarkka lainsäädäntö siitä, miten tieto saa eri rekisterinpitäjien välillä kulkea ja kenelle mikäkin tieto on sallittu nähtäväksi,. Mutta "lapsen etu" menee aina kaikkien muiden lakien edelle. Ja sen "edun" määrittää sitten se, joka asiasta lörpöttelee.

Aina ei kuitenkaan kaikki oo niin fiksuja vanhempia et ne hokais koska puhutaan muumilaaksosta ja koska taas siitä muumilaaksosta eikä ne aina tiä hölkäsenpöläystä siitä missä niiden ala-asteikäset on ja mitä ne tekee vaikka vanhemmat kovin luulevatki et lapset on koulussa

 

[Keittiönoita]

Aina ei kuitenkaan kaikki oo niin fiksuja vanhempia et ne hokais koska puhutaan muumilaaksosta ja koska taas siitä muumilaaksosta eikä ne aina tiä hölkäsenpöläystä siitä missä niiden ala-asteikäset on ja mitä ne tekee vaikka vanhemmat kovin luulevatki et lapset on koulussa

Totta. Mä mielenkiinnolla odotan, milloin meillä on poliisi ja lastensuojeluviranomaiset oven takana. Junnulla kun on lukematon määrä asekuvia netissä ja just eilen palautti musiikin esseen, jossa kovin sanoin arvosteli pissismusiikin ja kehui mm Rammsteinin. Mä kyllä varoitin, että ei varmaan ollut ihan otollisin aika kirjoittaa moista esseetä, mutta junnu vaan tuumasi, että musiikkimakuaan ei aio Suomen tapahtumien takia muuttaa. Enkä kyllä minäkään lopeta Rammstein kuuntelua :ashamed:

 

[rebel]

Niin, ymmärrän, että hoitohenkilökunnan mielestä meidän lapsella ei ole kaikki hyvin ja kotona on häikkää. Koska lapsi ei kiusaa muita, menee ryhmän mukana, on kiltti, hiljainen, ujo, odottaa vuoroaan, koska lapsi ei kiukuttele hoitotädeille, jotka ovat periaatteessa hänelle ihan tuntemattomia ja vieraita vielä, ja koska hän ei vielä ole saanut käsikynkkä-ystävää, ja koska lapsi ei lallata kotiasioita eikä oiken puhu muutenkaan spontaanisti, koska on sellainen, on ollut aina vieraille hitaasti lämpiävä tapaus,
niin meillä on kotona asiat pielessä.

Lapsi, joka saa raivareita päiväkodissa, kiusaa muita, hannaa vastaan, on aina eri mieltä, ei osaa toimia ryhmässä, ei osaa odottaa vuoroaan, jn ejne ja leikkii sotaleikkejä ja tappeluleikkeijä

- hänellä on hyvä ja tasapainoinen koti??? !!

Etköhän nyt vähän ylireagoi muutaman kerran käytöksiin.
Toki on ymmärrettävää, jos teistä on perätön ilmoitus tehty. Mutta lähinnä vainoharhaiselta kuulostat tuon toisten käytöksen kuvailun suhteen.

 

[vieras]

Ainakin täällä pyritään perhettä tukemaan, jos siis aihetta ja siihen kyllä liittyy yhteistyö päivähoidon kanssa. Tilanne on toinen jos lastensuojeluilmoitus ei vaadi avohuollontukitoimia, silloin asia käsitellään ja thats it.

 

[rebel]

En vähättele lainkaan vaitiolovelvollisuutta, mutta tämä ei saa olla (eikä onneksi edes voi olla) sellanen asia jolla vanhemmat voivat vaatia hiljaisuutta kun lapsen hyvinvoinnista ja turvallisuudesta on kyse.

Tuohon suuntaan ollaan valitettavasti menty. Lastensuojelu menee kaiken muun ohi. Onneksi kukaan päiväkodissa ei alkanut soittaa terveyskeksukseen, neuvolaan ja ties mihin, kun junnu aikoinaan kertoi iskän asuvan Muumilaaksossa. Nykyään normaali tietosuoja kierretään sillä, että "lapsi on vakavasti vaarassa, koska "iskä asuu lapsen kertoman mukaan Muumilaaksossa". Ollaan menty siihen holhouspisteeseen, että jos mä tulen punaviinipönikän kanssa perjantaina töistä kotiin, kun viikonloppuna tulee suku sunnuntaipäivälliselle, naapurini voi tehdä asiasta lastensuojeluilmoituksen ja sen jälkeen mikään ei olekaan enää "lapsen edun nimissä" salassapidettävää. Onneksi junnu on vuoden päästä 18 v

Onkohan sinulla joitain tuntemiasi esimerkkejä antaa tapauksista vai onko tuo yhetsikunta vainoaa-asenne peräisin netin ja lehtien selailusta?

 

[Borkku]

Niin, ymmärrän, että hoitohenkilökunnan mielestä meidän lapsella ei ole kaikki hyvin ja kotona on häikkää. Koska lapsi ei kiusaa muita, menee ryhmän mukana, on kiltti, hiljainen, ujo, odottaa vuoroaan, koska lapsi ei kiukuttele hoitotädeille, jotka ovat periaatteessa hänelle ihan tuntemattomia ja vieraita vielä, ja koska hän ei vielä ole saanut käsikynkkä-ystävää, ja koska lapsi ei lallata kotiasioita eikä oiken puhu muutenkaan spontaanisti, koska on sellainen, on ollut aina vieraille hitaasti lämpiävä tapaus,
niin meillä on kotona asiat pielessä.

Lapsi, joka saa raivareita päiväkodissa, kiusaa muita, hannaa vastaan, on aina eri mieltä, ei osaa toimia ryhmässä, ei osaa odottaa vuoroaan, jn ejne ja leikkii sotaleikkejä ja tappeluleikkeijä

- hänellä on hyvä ja tasapainoinen koti??? !!

Mä en ite kyl ajattelis sun lapsesta kertomas perusteella et hänellä olis mikään hätä, vaan voisin ajatella ihan päinvastoin.

 

[Borkku]

Aina ei kuitenkaan kaikki oo niin fiksuja vanhempia et ne hokais koska puhutaan muumilaaksosta ja koska taas siitä muumilaaksosta eikä ne aina tiä hölkäsenpöläystä siitä missä niiden ala-asteikäset on ja mitä ne tekee vaikka vanhemmat kovin luulevatki et lapset on koulussa

Totta. Mä mielenkiinnolla odotan, milloin meillä on poliisi ja lastensuojeluviranomaiset oven takana. Junnulla kun on lukematon määrä asekuvia netissä ja just eilen palautti musiikin esseen, jossa kovin sanoin arvosteli pissismusiikin ja kehui mm Rammsteinin. Mä kyllä varoitin, että ei varmaan ollut ihan otollisin aika kirjoittaa moista esseetä, mutta junnu vaan tuumasi, että musiikkimakuaan ei aio Suomen tapahtumien takia muuttaa. Enkä kyllä minäkään lopeta Rammstein kuuntelua :ashamed:

No eihän meillä neiti oo lainkaan peitelly sitä mikä hänen musiikkimaku on ja Rammstein kyllä pauhaa ja sanat sopii suuhun myös bändin treeneissä noi poliisit mä sit vaan toivotan tervetulleiks kahville, saattaahan niistä sit osa olla ihan äitin tuttujaki meillä

 

[Keittiönoita]

Etköhän nyt vähän ylireagoi muutaman kerran käytöksiin.
Toki on ymmärrettävää, jos teistä on perätön ilmoitus tehty. Mutta lähinnä vainoharhaiselta kuulostat tuon toisten käytöksen kuvailun suhteen.

Mä ymmärrän ap:n mielipahan ja mahdollisen ylireagoinnin. Muistan itse, miten aikoinaan sairaanhoito-opistossa sain sisätautien jaksolla noottia siitä, että en ole tarpeeksi potilaiden kanssa. Päätin parantaa tapani ja naistentautien jaksolla olinkin sitten todella paöljon nimenomaan potilaiden luona. Ja sain noottia siitä, että en viihdy henkilökunnan kanssa. Eli teitpä niin tai näin, teet aina väärinpäin, jos et osu just siihen keskivertomassaan. Junnukin sai aikoinaan pöäiväkodissa noottia siitä, että viihtyy hyvin yksikseen. Tänä päivänä kun ei saa viihtyä yksikseen vaan pitäisi aina olla halipusibumtsibumkivaa kaaaaaaaaaikkien muiden kanssa. Mä olen itsekin yksin viihtyvä, samoin on junnun isä. Jos se on epänormaalia ja lastensuojelun alainen asia, niin ihan siitä sitten vaan. Meidät silloin 1980-luvulla puserrettiin sairaanhoito-opistossa tietyn massaputken läpi ja musta on surullista, että tänä päivänä jo päiväkodeissa lapset puserretaan siihen samaan massaputkeen. Mikä mun lapsuudessa oli yksilöllistä, persoonallista ja normaalia, on tänään poikkeavaa käytöstä. Ymmärrän siis oikein hyvin, mitä ap tarkoittaa. Jos mä olisin tänään 5 v, mut olisi oudon käytökseni takia takuulla jo huostaanotettu

 

[Borkku]

Etköhän nyt vähän ylireagoi muutaman kerran käytöksiin.
Toki on ymmärrettävää, jos teistä on perätön ilmoitus tehty. Mutta lähinnä vainoharhaiselta kuulostat tuon toisten käytöksen kuvailun suhteen.

Mä ymmärrän ap:n mielipahan ja mahdollisen ylireagoinnin. Muistan itse, miten aikoinaan sairaanhoito-opistossa sain sisätautien jaksolla noottia siitä, että en ole tarpeeksi potilaiden kanssa. Päätin parantaa tapani ja naistentautien jaksolla olinkin sitten todella paöljon nimenomaan potilaiden luona. Ja sain noottia siitä, että en viihdy henkilökunnan kanssa. Eli teitpä niin tai näin, teet aina väärinpäin, jos et osu just siihen keskivertomassaan. Junnukin sai aikoinaan pöäiväkodissa noottia siitä, että viihtyy hyvin yksikseen. Tänä päivänä kun ei saa viihtyä yksikseen vaan pitäisi aina olla halipusibumtsibumkivaa kaaaaaaaaaikkien muiden kanssa. Mä olen itsekin yksin viihtyvä, samoin on junnun isä. Jos se on epänormaalia ja lastensuojelun alainen asia, niin ihan siitä sitten vaan. Meidät silloin 1980-luvulla puserrettiin sairaanhoito-opistossa tietyn massaputken läpi ja musta on surullista, että tänä päivänä jo päiväkodeissa lapset puserretaan siihen samaan massaputkeen. Mikä mun lapsuudessa oli yksilöllistä, persoonallista ja normaalia, on tänään poikkeavaa käytöstä. Ymmärrän siis oikein hyvin, mitä ap tarkoittaa. Jos mä olisin tänään 5 v, mut olisi oudon käytökseni takia takuulla jo huostaanotettu

Mut ajattele positiivisesti jos olis noin niin kun sä olisit koulussa saattaisin mä olla sun luokassa hommissa

 

[Keittiönoita]

Mut ajattele positiivisesti jos olis noin niin kun sä olisit koulussa saattaisin mä olla sun luokassa hommissa

ööö... oliks toi nyt siis hyvä vai paha juttu? Mutta asiaan. Mulla on lapset 22 ja kohta 17 v ja ihan mielenkiintoista tämä elämä heidän kanssaan on ollut. Vielä silloin, kun esikoinen meni päiväkotiin, lapsi sai olla sellainen kuin oli. Kun kuopus meni päiväkotiin, alettin jo kiinnittää huomiota, että lapsi ei ollutkaan kaikkien normien mukainen. Ja jos poikkesi normeista, oli kummallinen. Mitä enemmän aikaa on kulunut lasteni syntymästä, sitä vaikeampaa on olla enää normaaliksi luokiteltava. Normaaliuden rajat tiukentuu vuosi vuodelta. Ymmärrän kyllä, että lasten todelliseen hätään pitää puuttua, mutta maalaisjärki voisi kuitenkin olla päässä. Hiljaisille, ujoille, yksin viihtyville asetetan ihan hirveitä paineita jo pioenestä pitäen, kun pitäisi olla niin kivamukava kaikkien kaveri. Joskus olen miettinyt, että voisiko lasten ja nuorten pahoinvoinnin syy ollakin juuri tuo? Siis että enää ei saa olla oma itsensä?

 

[ap.n kommentti]

Niin, ymmärrän, että hoitohenkilökunnan mielestä meidän lapsella ei ole kaikki hyvin ja kotona on häikkää. Koska lapsi ei kiusaa muita, menee ryhmän mukana, on kiltti, hiljainen, ujo, odottaa vuoroaan, koska lapsi ei kiukuttele hoitotädeille, jotka ovat periaatteessa hänelle ihan tuntemattomia ja vieraita vielä, ja koska hän ei vielä ole saanut käsikynkkä-ystävää, ja koska lapsi ei lallata kotiasioita eikä oiken puhu muutenkaan spontaanisti, koska on sellainen, on ollut aina vieraille hitaasti lämpiävä tapaus,
niin meillä on kotona asiat pielessä.

Lapsi, joka saa raivareita päiväkodissa, kiusaa muita, hannaa vastaan, on aina eri mieltä, ei osaa toimia ryhmässä, ei osaa odottaa vuoroaan, jn ejne ja leikkii sotaleikkejä ja tappeluleikkeijä

- hänellä on hyvä ja tasapainoinen koti??? !!

Etköhän nyt vähän ylireagoi muutaman kerran käytöksiin.
Toki on ymmärrettävää, jos teistä on perätön ilmoitus tehty. Mutta lähinnä vainoharhaiselta kuulostat tuon toisten käytöksen kuvailun suhteen.

Käristettynä jos tämän asian vetää, niin näinhän se menee.
Ja näin se hoitaja asian esitti.
Kun täällä päiväkodissa muut lapset kiukuttelevat hyvinkin vahvasti, ja minun lapseni ei heittäydy huutamaan ja kiukuttelemaan. Että kun ei sano vastaan koskaan. Kaikki käy. Ei itse sano, että haluaa jotain tehdä, mutta jos hoitaja kysyy, haluatko esim. piirtää, niin vastaa myöntävästi. Kun kienää vieressä ja sitten rohjahtaa syliin. Hän on niiin huolissaan, kun lapsi käyttäytyy näin
Kyseessä ei ole mikään 2 v, vaan 5 v, jonka pahin uhma on takana ja joka oikeasti on aina ollut ns. kiltti.

 

[Borkku]

Mut ajattele positiivisesti jos olis noin niin kun sä olisit koulussa saattaisin mä olla sun luokassa hommissa

ööö... oliks toi nyt siis hyvä vai paha juttu? Mutta asiaan. Mulla on lapset 22 ja kohta 17 v ja ihan mielenkiintoista tämä elämä heidän kanssaan on ollut. Vielä silloin, kun esikoinen meni päiväkotiin, lapsi sai olla sellainen kuin oli. Kun kuopus meni päiväkotiin, alettin jo kiinnittää huomiota, että lapsi ei ollutkaan kaikkien normien mukainen. Ja jos poikkesi normeista, oli kummallinen. Mitä enemmän aikaa on kulunut lasteni syntymästä, sitä vaikeampaa on olla enää normaaliksi luokiteltava. Normaaliuden rajat tiukentuu vuosi vuodelta. Ymmärrän kyllä, että lasten todelliseen hätään pitää puuttua, mutta maalaisjärki voisi kuitenkin olla päässä. Hiljaisille, ujoille, yksin viihtyville asetetan ihan hirveitä paineita jo pioenestä pitäen, kun pitäisi olla niin kivamukava kaikkien kaveri. Joskus olen miettinyt, että voisiko lasten ja nuorten pahoinvoinnin syy ollakin juuri tuo? Siis että enää ei saa olla oma itsensä?

Mä juttelin just tästä asiasta neidin nykyisen opettajan kans hän ku on huolissaan siitä et onko neidillä jotain huolia kun on niin itsekseen ja hiljaksiin luokassa.
No mä silleen suht nätisti kerroin et eihän se oo mitään muuta ku sitä millanen neiti on luonteeltaan ja tämän tämä nykyinen ope voi kysyä myös neidin edelliseltä opettajalta joka edelleen on neidille se tärkein ihminen siellä koulussa ja tulee taatusti myös olemaan tulevaisuudessakin sitä, Jatkoin myös tälle nykyiselle et mähän jo keväällä sanoin et hänestä ei taatusti tule neidille sellasta opea mitä tää aikasempi oli ja toivon et sitä ei pyritä väkisin tekemäänkään, koska se ei vaan toimi ja täts it.
Nyt alkuviikosta tuli taas viestiä et onko neidillä kaikki hyvin vai onko jotain huolia niin otin luurin käteen ja soitin opelle ja kysyin et miten neiti on sit oireillu ku kotona ei mitään oo ollu. Vastaus oli et ei oikeastaan mitenkään mutta neiti kun ei puhu tälle opelle juuri mitään itsestään. No voit kuvitella ku mua tunnet et käämi palo ja annoin tulla et mikä hän kuvitellee olevansa näin lyhyen ajan osalta neidille jolla koulussa on yksi aikuinen johon hän on voinu luottaa kolmen vuoden ajan johon aikaan sisältyi myös 1.5v. kestäny helvetti ja joka on aina ollu neidin tukena ja on sitä edelleenki ja tää nykyinen on vaan yks ope jolla ei oikeesti oo mitään muuta merkitystäkään.
No m nyt sit odotan et tuleeko joku palaveri, mitä tosin en usko koska koulun erityisopettaja tietää myös neidin kolmen vuoden ajalta, mut kuitenki.


Koulussa ja luokassa jossa nyt työskentelen jokainen oppilas saa olla oma itsensä, vaikkakin joihinkin juttuihin on puututtava.

 

[Keittiönoita]

Mä juttelin just tästä asiasta neidin nykyisen opettajan kans hän ku on huolissaan siitä et onko neidillä jotain huolia kun on niin itsekseen ja hiljaksiin luokassa.
No mä silleen suht nätisti kerroin et eihän se oo mitään muuta ku sitä millanen neiti on luonteeltaan ja tämän tämä nykyinen ope voi kysyä myös neidin edelliseltä opettajalta joka edelleen on neidille se tärkein ihminen siellä koulussa ja tulee taatusti myös olemaan tulevaisuudessakin sitä, Jatkoin myös tälle nykyiselle et mähän jo keväällä sanoin et hänestä ei taatusti tule neidille sellasta opea mitä tää aikasempi oli ja toivon et sitä ei pyritä väkisin tekemäänkään, koska se ei vaan toimi ja täts it.
Nyt alkuviikosta tuli taas viestiä et onko neidillä kaikki hyvin vai onko jotain huolia niin otin luurin käteen ja soitin opelle ja kysyin et miten neiti on sit oireillu ku kotona ei mitään oo ollu. Vastaus oli et ei oikeastaan mitenkään mutta neiti kun ei puhu tälle opelle juuri mitään itsestään. No voit kuvitella ku mua tunnet et käämi palo ja annoin tulla et mikä hän kuvitellee olevansa näin lyhyen ajan osalta neidille jolla koulussa on yksi aikuinen johon hän on voinu luottaa kolmen vuoden ajan johon aikaan sisältyi myös 1.5v. kestäny helvetti ja joka on aina ollu neidin tukena ja on sitä edelleenki ja tää nykyinen on vaan yks ope jolla ei oikeesti oo mitään muuta merkitystäkään.
No m nyt sit odotan et tuleeko joku palaveri, mitä tosin en usko koska koulun erityisopettaja tietää myös neidin kolmen vuoden ajalta, mut kuitenki.


Koulussa ja luokassa jossa nyt työskentelen jokainen oppilas saa olla oma itsensä, vaikkakin joihinkin juttuihin on puututtava.

Se on just tuota :| Lapsi ei saa olla oma itsensä, jos ei sitä kohdanneen aikuisen mielestä lukeudu massaan. Oletko muuten koskaan ajatellut, mitä tuossa edellisessäni sanoin lasten ja nuorten pahoinvoinnista? Mä en ainakaan haluaisi olla lapsi tai nuuori tänään, musta se olisi ihan älyttömän ahdistavaa vetää jotain roolia poäiväkodissa tai koulussa.

 

[ap taas]

Borkku, jos nyt oikein ymmärsin ja luin vastauksesi, tarkoitat:

- päiväkoti huolestuu lapsen käyttäytymisestä ja ottaa yhteyttä lastensuojeluun. selviää, että lapsen tiedot on jo heillä ja päiväkoti jatkaa lapsen tarkkailua. mutta tästä ei kerrota lapsen vanhemmille mitään?
niinkö??
-- eihän näin voida toimia! Jos pk tai hoitotäti on huolissaan lapsesta, eikö ensin pitäisi jutella vanhempien kanssa ja vasta sitten, jos siltä tuntuu, ottaa yhteys lastensuojeluun, mutta siitä pitäisi vanhemmille kertoa myös!!

Meidän tapaus kun ei mene näin kuitenkaan.

Juttelin hoitajan kanssa lapsesta erään muun asian yhteydessä ja siinä yhteydessä hoitaja esitti huolensa, kun lapseni on niin kiltti eikä kiukuttele, ei osoita tunteita kumpaankaan suuntaan, mutta oli kerran kuullut kun yhdessä toisten lasten kanssa oli riehaantunut ja nauranut ääneen. Lapsi on siis osa-aikaisena päiväkodissa, ja ollut siellä ALLE 2 kk. ja edelleen kertoi, miten on tulla rojahtanut hänen syliinsä.
Jollakin tavalla rivien välistä tuli semmonen viesti, että hoitajan mielestä lapsi ei kotonakaan osoita tunteitaan, vaan "olla möllöttää kuin Ö aapisen reunassa", kuten äitini tapasi sanoa eikä viesti oikein mennyt perille, että lapsi on hitaasti lämpiävä, vaatii aikaa, ja kotona on kyllä tunteet laidasta laitaan ja oma tahto vahvastikin.

Mainitsin mm. että eräästä asiasta lapsi sanoo, ettei tykkää sellaisista / siitä asiasta. Hoitaja totesi, että niin, lapsella on siitä mielipide.
AHA, IHANKO TOTTA!! ?? AI SE OLIKIN IHAN LAPSEN MIELIPIDE

Otin hoitajan jututukseen myöhemmin, ja silloin hän pohti, vähän epämääräisesti, että kyseessä voi olla peruspersoona tai sitten kotiolot.

Kysyin häneltä suoraan, onko kyseessä pieni huoli, suuri huoli vain niin iso huoli että ottaa yhteyttä lastensuojeluun. (terkkuja vaan sinne hoitajalle, niin, minä se olen, enkä arvosta ammattitaitoasi, enkä arvosta ihmistä, joka ensimmäisenä kättelyn jälkeen alkaa luetella opintojaan ja työhistoriaansa. Myös mulla on semmonen, hoitoalalta. lisäksi olen lasten äitinä heidän paras asiantuntija)
hoitaja sanoi, että hänellä on pieni .
Ja syynä siis se, että lapsi on juuri aloittanut ryhmässä osa-aikaisena, eikä ole vielä näyttänyt "itseään" kokonaan !!??!!! vaan on hiljainen, ujo, ei rynni, ei töni, ei kiukuttele jne.