Raastava dokkari

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mummeliisa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Jätän tuon auki toiseen välilehteen, katson kun on parempi hetki. Aihe on todella rankka ja herättää ajatuksia, ja tuo mieleen kertomuksia joita netistä olen lukenut, joissa kerrotaan miten kuolleena syntyneen lapsen vanhempia on kohdeltu. Ei kovin nätisti, eikä ymmärtäväisesti. Mutta kuolema muutenkin on täällä ihan tabu, ja surra pitäisi jollain tietyllä tavalla. Kriisiapua ei saa, tai ei saa tarpeeksi. Ymmärrystä ei heru ja yllättäviltäkin tahoilta saa kuulla yllättäviä kommentteja.

En edes halua muistaa miten ystäväni perhe joutui läpikäymään aikamoisen helvetin kun yksi lapsistaan teki itsemurhan :(
 
Omassa lähipiirissä on ollut lapsen kuolema ja kyllä siinä itse kukin aika avuttomaksi itsensä tunsi sen surun keskellä. Vaikka en ole mikään uskovainen ihminen niin papin kanssa juttelu auttoi paljon, yleensä se että joku kuuntelee.
 
yritin mutta 2min kohdalla oli pakko laittaa kiinni. :(

Ei se varmasti kaikille sovi.
Minulle jäi kuitenkin jotenkin seesteinen olo.
Tuli mieleen vanha lause "Totuus on tekevä teidät vapaiksi."

Lienee syytä kertoa, että tuttavapariskunnan esikoinen kuoli eilen illalla kahdeksan vuorokauden iässä ja se repi ohuen ruven myös monista omista syvistä haavoista.
 
Mun on parempi sulkea välilehti ihan oman mieleni takia.
Tulee helposti tosi paha mieli ja alan pelätä hysteerisesti oman lapsen menettämistä syyttä.

Luin eilen juurikin mummeliisan blogista siitä Lylen tapauksesta ja on siitä asti ollut tosi synkkä mieli.. :<
 
[QUOTE="tsirp";22941027]Mun on parempi sulkea välilehti ihan oman mieleni takia.
Tulee helposti tosi paha mieli ja alan pelätä hysteerisesti oman lapsen menettämistä syyttä.

Luin eilen juurikin mummeliisan blogista siitä Lylen tapauksesta ja on siitä asti ollut tosi synkkä mieli.. :<[/QUOTE]

Lyle oli valoisa, onnellinen, iloinen lapsi, täynnä rakkautta ja luottamusta.
Ei tarvitse olla synkkä mieli.
Ei ole minullakaan vaan olen rajattoman kiitollinen siitä, että jotain niin kaunista kävi koskettamassa meitä.
 
Viimeksi muokattu:
Lyle oli valoisa, onnellinen, iloinen lapsi, täynnä rakkautta ja luottamusta.
Ei tarvitse olla synkkä mieli.
Ei ole minullakaan vaan olen rajattoman kiitollinen siitä, että jotain niin kaunista kävi koskettamassa meitä.

Ymmärrän, kuitenkin näin kaukaa lukiessa se tuntuu hurjan pahalta että niin lyhyeen loppui lapsen elämä..
itselläni on vuoden ikäinen tytär, luonteeltaan juurikin Lylen kaltainen kertomasi perusteella ja kai siksi se niin pahalta tuntuukin että joku toinen on joutunut tuollaisen kultakimpaleen hautaamaan..
 
[QUOTE="vieras";22941204]miksi tossa dokkarissa syötivät tikkaria vauvalle..ihan vaan mielenkiinnosta ku oli musta outoa..[/QUOTE]

Käsittääkseni sen vavan sondiruokinta oli lopetettu ja hän oli hiljalleen "kuihtumassa pois."
Veikkaisin että maun vuoksi ja mahdollista näläntunnetta helpottamaan. (Verensokeri hetkellisesti ylös)
 
[QUOTE="tsirp";22941184]Ymmärrän, kuitenkin näin kaukaa lukiessa se tuntuu hurjan pahalta että niin lyhyeen loppui lapsen elämä..
itselläni on vuoden ikäinen tytär, luonteeltaan juurikin Lylen kaltainen kertomasi perusteella ja kai siksi se niin pahalta tuntuukin että joku toinen on joutunut tuollaisen kultakimpaleen hautaamaan..[/QUOTE]

Ymmärrän.
 
Katoin just päivää ennen ko huomasin tän ketjun ja täytyy myöntää että kävi melkein kateeksi, omaa lasta en koskaan saanu syliin ja valokuvattavaksi ko meni niin aikasin kesken.

Mutta rankkaa katottavaa oli, ei voinu ko itkeä ja silti piti saaha tietää miten perheille lopussa käy.
 

Yhteistyössä