T
Tummuvat sukat
Vieras
Miehen edellinen suhde päättyi samoihin aikoihin, kun me tavattiin jokunen vuosi sitten. Eksä oli tuolloin muuttanut toisaalle, mutta pakannut kamansa varastoon miehen taloon. Asuimme suhteen alkuvuodet toisella paikkakunnalla, mutta nyt kun olemme tekemässä miehen talosta yhteistä kotia, mies tiedusteli, aikooko nykyään kaukana asustava eksä noutaa kamppeitaan. Kun kuukausiin ei ole kuulunut vastausta, päätimme heivata rojut pois tieltä.
Minua inhottaa. Eksä teki miehelleni melkoisen kakkakepposen (jos ilmaus sallitaan), mutta erosivat kuitenkin ns. ystävinä, mieheni kun on joskus käsittämättömän hyväluontoinen. Inhottaa naisen tempaus, mutta ehkä vielä enemmän inhottaa miehen anteeksiantavuus. Toisaalta samainen hyväluontoisuus on yksi niistä piirteistä, joihin miehessäni rakastuin. Itse en ole neitiä tavannut, toivottavasti en tapaakaan. En tiedä, kuinka suhtautuisin. Tunnen mustasukkaisuutta ja vihaa ajalta, jolloin minua ei miehelleni edes ollut. Suututtaa, että joku kohtelee miestäni tuolla tavalla, vaikkei hän edes tuolloin ollut minun, enkä miehestä tiennyt ollenkaan. Nyt pyykkään naftaliiniin pakattuja (rumia, sekä oikeasti että tunnelman värittämänä) vaatteita pelastusarmeijalle viedäkseni. Ihmettelen itsekseni, miten joku voi pitää noin kammottavia kamppeita, tällaisia mummualushousuja ja kainaloon ulottuvia porkkanamallin housuja vakavissaan. Se lohduttaa vähän.
Minua inhottaa nähdä miehen tavaroita ajalta, jolloin hän oli tuon naisen kanssa, koska tiedän, että ne väistämättä muistuttavat häntä ajasta naisen kanssa, jos vaikkei suhde aina niin onnellinen ollutkaan. Pitäisi kai kääntää asia niin, että ainakin meillä menee paremmin, ja muistot naisesta saavat hänet tuntemaan olonsa paremmaksi tässä suhteessa. Mutta silti... Olemme miehen kanssa sivunneet asiaa keskusteluissa, mutta tuntuu, etten halua enää kääntää veistä haavassa. Silti tekisi mieli päästä kostamaan tuolle naiselle mieheni puolesta. En kyllä yhtään tiedä, miten, ja olisiko siitä mitään hyötyä sitten kuitenkaan. *huoh*
En ole hiukkaakaan mustasukkainen miehestä tässä hetkessä tai vaikka miehen työkavereista, joista osa on hyvinkin viehättäviä ja fiksuja naisia. Luotan vilpittömästi siihen, ettei mieheni petä minua. Menneisyyden kanssa joudun silti jakamaan hänet, ja tyhmää kyllä, se välistä kaivelee.
Kiitos ja anteeksi, piti vaan päästä tilittämään.
Minua inhottaa. Eksä teki miehelleni melkoisen kakkakepposen (jos ilmaus sallitaan), mutta erosivat kuitenkin ns. ystävinä, mieheni kun on joskus käsittämättömän hyväluontoinen. Inhottaa naisen tempaus, mutta ehkä vielä enemmän inhottaa miehen anteeksiantavuus. Toisaalta samainen hyväluontoisuus on yksi niistä piirteistä, joihin miehessäni rakastuin. Itse en ole neitiä tavannut, toivottavasti en tapaakaan. En tiedä, kuinka suhtautuisin. Tunnen mustasukkaisuutta ja vihaa ajalta, jolloin minua ei miehelleni edes ollut. Suututtaa, että joku kohtelee miestäni tuolla tavalla, vaikkei hän edes tuolloin ollut minun, enkä miehestä tiennyt ollenkaan. Nyt pyykkään naftaliiniin pakattuja (rumia, sekä oikeasti että tunnelman värittämänä) vaatteita pelastusarmeijalle viedäkseni. Ihmettelen itsekseni, miten joku voi pitää noin kammottavia kamppeita, tällaisia mummualushousuja ja kainaloon ulottuvia porkkanamallin housuja vakavissaan. Se lohduttaa vähän.
Minua inhottaa nähdä miehen tavaroita ajalta, jolloin hän oli tuon naisen kanssa, koska tiedän, että ne väistämättä muistuttavat häntä ajasta naisen kanssa, jos vaikkei suhde aina niin onnellinen ollutkaan. Pitäisi kai kääntää asia niin, että ainakin meillä menee paremmin, ja muistot naisesta saavat hänet tuntemaan olonsa paremmaksi tässä suhteessa. Mutta silti... Olemme miehen kanssa sivunneet asiaa keskusteluissa, mutta tuntuu, etten halua enää kääntää veistä haavassa. Silti tekisi mieli päästä kostamaan tuolle naiselle mieheni puolesta. En kyllä yhtään tiedä, miten, ja olisiko siitä mitään hyötyä sitten kuitenkaan. *huoh*
En ole hiukkaakaan mustasukkainen miehestä tässä hetkessä tai vaikka miehen työkavereista, joista osa on hyvinkin viehättäviä ja fiksuja naisia. Luotan vilpittömästi siihen, ettei mieheni petä minua. Menneisyyden kanssa joudun silti jakamaan hänet, ja tyhmää kyllä, se välistä kaivelee.
Kiitos ja anteeksi, piti vaan päästä tilittämään.