räjähdän itkemään (12 vuotiaan yksinäisyys)

["sipsi"]

joo, tämä on sitä curlingvanhemmuutta. Mielestäni äidin ei pitäisi tehdä mitään, tämä tilanne kasvattaa luonnetta. Ei se sun tyttös varmaan loputtomiin jaksa vollottaa kotona. Yleensä siihen että kiusataan löytyy syy ihan peiliin katsomalla

Kaamea ajattelutapa... No, samalla linjalla: mitäpä puuttumaan sitten työpaikkakiusaamisiin tms. asioihin. Ei sitä loputtomiin jaksa vollottaa työpaikan asioita, ja itku vaan kasvattaa luonnetta...

Voi hirveää sentään

 

["vieras"]

Lapsuuden yksinäisyydestä tulee usein myös jatkuva kierre aikuisuuden yksinäisyyteen. Itse jäin ala-asteella ilman bestistä, kun luokalla oli vain kaksi muuta tyttöä lisäkseni. Jonkin sortin kavereita on ollut aina, mutta ei sellaista sydänystävää ja luottokaveria. En ole koskaan oppinut solmimaan pysyviä ystävyyssuhteita, ei minulla ole tänäkään päivänä yhtään ystävää sanan varsinaisessa merkityksessä. Pari työkuvioista tullutta kaveria, joiden kanssa satunnaisesti pidetään myös vapaa-ajalla yhteyttä.

Täällä on aivan sama tilanne.

 

["vieras"]

joo, tämä on sitä curlingvanhemmuutta. Mielestäni äidin ei pitäisi tehdä mitään, tämä tilanne kasvattaa luonnetta. Ei se sun tyttös varmaan loputtomiin jaksa vollottaa kotona. Yleensä siihen että kiusataan löytyy syy ihan peiliin katsomalla

Miksi vitussa varsinkin opettajat näyttävät ajattelevan näin? Ei ihme, että kiusaamista ei saada vähenemään. Onko mahdollista, että vika on kiusaajissa? Että ne on vaikka jotenkin luonnehäiriöisiä? Vaikka sehän taitaa olla nykymaailmassa vain hyvä. Ei ihme, että kaikki menee päin vittua. Sitten ihmetellään kun itse tarvii apua, että miten vitussa kaikki on mennyt päin persettä. Ihmiset on liian saatanan itsekkäitä.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="sipsi";23511206]Kaamea ajattelutapa... No, samalla linjalla: mitäpä puuttumaan sitten työpaikkakiusaamisiin tms. asioihin. Ei sitä loputtomiin jaksa vollottaa työpaikan asioita, ja itku vaan kasvattaa luonnetta...

Voi hirveää sentään [/QUOTE]
Mun mielestä ap:n kuvaama tilanne ei vastaa työpaikkakiusaamista. Lapsellahan on koulussa kavereita, hänestä pidetään koulussa ja hänet otetaan koulussa mukaan porukoihin. Onko työpaikkakiusaamista mielestäsi se, jos työntekijä ei vietä vapaa-aikaansa kaikkien työkavereidensa kanssa?

 

["vieras"]

[QUOTE="sipsi";23511206]Kaamea ajattelutapa... No, samalla linjalla: mitäpä puuttumaan sitten työpaikkakiusaamisiin tms. asioihin. Ei sitä loputtomiin jaksa vollottaa työpaikan asioita, ja itku vaan kasvattaa luonnetta...

Voi hirveää sentään [/QUOTE]

Niin justiinsa. Mitä sitä puuttumaan saatana mihinkään? Viidakonlaki voimaan. Annetaan kaikkien tehdä mitä vittu huvittaa. Kasvattaa vaan luonnetta. Tai sitten tappaa. Mutta sama kai tuo. Mitä vitun väliä.

 

["sipsi"]

Mun mielestä ap:n kuvaama tilanne ei vastaa työpaikkakiusaamista. Lapsellahan on koulussa kavereita, hänestä pidetään koulussa ja hänet otetaan koulussa mukaan porukoihin. Onko työpaikkakiusaamista mielestäsi se, jos työntekijä ei vietä vapaa-aikaansa kaikkien työkavereidensa kanssa?

Ei tietenkään ole... ehkä vertaus oli huono lähinnä minua ärsytti tuo lause "tuollainen tilanne vaan kasvattaa luonnetta". Työpaikkakiusaamistakin voi olla niin monenlaista, ja osassa tapauksia ihan varmasti voitaisiin ajatella ihmisen vain kovettuvan, kun vähän vollottaa, eikä siihen sen enempää puututa. Työpaikkakiusaamista en ole hyväksynyt koskaan, vaan esim. entisessä oh:n työssä olen osastollani siihen kovalla kädellä puuttunut!

Joka tapauksessa, mielestäni 5. luokkalainen ei luonteenkasvatusta tarvitse, ja on oikein, että äiti on vapaa-ajan ystävien puutteesta huolissaan. Tai niin minäkin aivan varmasti olisin

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="sipsi";23511275]Ei tietenkään ole... ehkä vertaus oli huono lähinnä minua ärsytti tuo lause "tuollainen tilanne vaan kasvattaa luonnetta". Työpaikkakiusaamistakin voi olla niin monenlaista, ja osassa tapauksia ihan varmasti voitaisiin ajatella ihmisen vain kovettuvan, kun vähän vollottaa, eikä siihen sen enempää puututa. Työpaikkakiusaamista en ole hyväksynyt koskaan, vaan esim. entisessä oh:n työssä olen osastollani siihen kovalla kädellä puuttunut!

Joka tapauksessa, mielestäni 5. luokkalainen ei luonteenkasvatusta tarvitse, ja on oikein, että äiti on vapaa-ajan ystävien puutteesta huolissaan. Tai niin minäkin aivan varmasti olisin [/QUOTE]
Mä olen tuosta hieman eri mieltä. Ensinnäkin ap:n lapsi ei ole aina ollut ilman kaveria. Nyt on vaan käynyt niin, että se entinen bestis onkin löytänyt uuden bestiksen. Tyttö on 12 v ja muutaman vuoden päästä se "hylkääjä" onkin ehkä poikaystävä eikä tyttö voi olettaa, että hänet otetaan kolmanneksi pyöräksi ex-poikaystävän ja tämän uuden tyttöystävän joukkoon. Jos tyttö olisikin esim vasta 8 v, tilanne olisi toinen. Mutta kyllä mun mielestä on ihan hyvä murrosiän kynnyksellä alkaa opettelemaan sitä, että kaikki ihmissuhteet eivät olekaan ikuisia, mutta niistä pettymyksistä ja menetyksistäkin selviää.

Ystäviä toki kannattaa koittaa löytää uusia ihan kuten aikanaan sen poikaystävän jälkeenkin tulee uusia poikaystäviä eikä yhden perään kannata jäädä ikuisiksi ajoiksi itkemään

 

["just"]

[QUOTE="mä";23507836]ap. olet lapsellinen. Jokaisen tulee ihan itse etsiä sosiaaliset suhteensa. Ilmeisesti tytöllä on vaikeuksia avata kotiportti ja lähteä kävelemään. Siten ne kaverit kylläkin löytyvät. Lähialueelta, siellä on muita lapsia ja sinne sinun tyttäresi kyllä tulee pääsemään, kunhan lopetat tuon volinan ja käsket ipanan tomerasti tehdä aloitteita. Kenet haluat tytön ystäväksi? Kuka se voisi olla? Tiedätkö edes luokkakavereiden nimiä, perheolosuhteita ja muita asiaan vaikuttavia seikkoja? Entä jos muut ovat liian aikuisia tai muuten epäsopiviaa seuraa sinun tytöllesi. Lopettakaa ainakin se itkeminen. Menkää kirjastoon ja alkakaa lukea. Siinä se aika ja ajatusmaailma tekevät tehtävänsä ja lapsesi alkaa keksiä uusia toimintatapoja ja aloitteentekoa, joilla hän saa jotakin, mitä elämäänsä kaipaa. Et edes yksilöi muita tyttöjä. Pidätkö omaasi muita paremapana?[/QUOTE]

Sä olet lapsellinen ja et näköjään tiedä lapsista paljoakaan, et ainakaan tytöistä! Esille tulikin aikasemmin että ulkopuolelle jättäminen on yksi kiusaamisen muoto, ja hyvin yleistä tyttöjen parissa. Tällainen käytös alkaa tytöillä jo päiväkoti-iässä; ja helpommin sanottu kun tehty, että lopettakaa...tehkää jotain...jne jne

 

["Miikku"]

Onhan se kiinnostavaa että miksi noin on käynyt. On mahdollista että tämä uusi tyttö on sellaista dominoivaa sorttia ja on valitettavasti vedonnut juuri ap:n tyttären kavereihin. Mullakaan ei koskaan ollut koko luokallista kavereita joille soittaa ja joiden kanssa hengata vapaa-ajallakin, pikemminkin juuri pari-kolme. Kun vielä tietää miten tiiviitä ne kaveriryhmittymät tuonikäisillä tytöillä on, niin on vain julmaa sanoa että "hanki uusia kavereita vaan". Kaverit kun on tavallaan jaettu niin tilanne paranee vasta kun pakka sekoitetaan uudestaan. Itse jäin aikanaan vähän tyhjän päälle yläasteella, ja tilanne parani lukion alettua.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="just";23511655]Sä olet lapsellinen ja et näköjään tiedä lapsista paljoakaan, et ainakaan tytöistä! Esille tulikin aikasemmin että ulkopuolelle jättäminen on yksi kiusaamisen muoto, ja hyvin yleistä tyttöjen parissa. Tällainen käytös alkaa tytöillä jo päiväkoti-iässä; ja helpommin sanottu kun tehty, että lopettakaa...tehkää jotain...jne jne[/QUOTE]
Mun mielestä ap:n tytön kohdalla ei ole nyt kyse tästä. Hänhän on koulussa pidetty koulukaveri eikä lainkaan syrjitty.

Noin 10-vuotiaiksi asti lapset ovat hyvin samanlaisia. Heitä kiinnostaa kutakuinkin samat asiat eli leikkiminen, pelit jne. Ei ole niin väliä, keitä porukassa on mukana, koska kaikkia kiinnostaa samat jutut. Sen jälkeen lapset alkavat muuttua, kuka hitaammin, kuka nopeammin. Kiinnostuksen kohteet alkavat eriytyä. Yksi on kiinnotunut tähtitieteestä, toinen jalkapallosta, kolmas muodista, neljäs runojen kirjoittamisesta. Tähtitieteestä kiinnostunutta ei kiinnosta palaneen puupennin vertaa jalkapallo eikä jalkapalloilijaa tähtitiede, muodista kiinnostunutta ei kiinnosta runot eikä runoilijaa muoti. Nämä lapset ovat voineet aiemmin olla oikein hyvä kavereita keskenään, mutta enää ei olekaan niitä yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Toisen seurassa ikävystyy eikä tunne saavansa omiin kiinnostuksen kohteisiinsa sellaista vastakaikua kuin mitä kaveriltaan toivoisi. Sen vuoksi kaveriporukat menevät usein tässä vaiheessa uusiksi. Jalkapalloilija alkaa kaveerata muiden urheilullisten kanssa, tähtitieteilijä löytää seurakseen lukutoukkia ja nörttejä, runoilija lukemisesta, kirjoittamisesta ja ehkä kuvataiteista kiinnostuneita ja muodista kiinnostunut taas vaatteista, meikeistä, hiusväreistä yms kiinnostuneita. Se on ihan normaalia, että aletaan etsiä samanhenkistä seuraa.

 

["just"]

Mun mielestä ap:n tytön kohdalla ei ole nyt kyse tästä. Hänhän on koulussa pidetty koulukaveri eikä lainkaan syrjitty.

Noin 10-vuotiaiksi asti lapset ovat hyvin samanlaisia. Heitä kiinnostaa kutakuinkin samat asiat eli leikkiminen, pelit jne. Ei ole niin väliä, keitä porukassa on mukana, koska kaikkia kiinnostaa samat jutut. Sen jälkeen lapset alkavat muuttua, kuka hitaammin, kuka nopeammin. Kiinnostuksen kohteet alkavat eriytyä. Yksi on kiinnotunut tähtitieteestä, toinen jalkapallosta, kolmas muodista, neljäs runojen kirjoittamisesta. Tähtitieteestä kiinnostunutta ei kiinnosta palaneen puupennin vertaa jalkapallo eikä jalkapalloilijaa tähtitiede, muodista kiinnostunutta ei kiinnosta runot eikä runoilijaa muoti. Nämä lapset ovat voineet aiemmin olla oikein hyvä kavereita keskenään, mutta enää ei olekaan niitä yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Toisen seurassa ikävystyy eikä tunne saavansa omiin kiinnostuksen kohteisiinsa sellaista vastakaikua kuin mitä kaveriltaan toivoisi. Sen vuoksi kaveriporukat menevät usein tässä vaiheessa uusiksi. Jalkapalloilija alkaa kaveerata muiden urheilullisten kanssa, tähtitieteilijä löytää seurakseen lukutoukkia ja nörttejä, runoilija lukemisesta, kirjoittamisesta ja ehkä kuvataiteista kiinnostuneita ja muodista kiinnostunut taas vaatteista, meikeistä, hiusväreistä yms kiinnostuneita. Se on ihan normaalia, että aletaan etsiä samanhenkistä seuraa.

Mielenkiintoinen mielipide, mutta ei paikkansapitävä! Päiväkoti-ikäiset tytöt osaavat jo hyvin tämän " Kaverin ulkopuolelle jättämisen" osa on manipuloinnin mestareita niin hyvin' että hoitajienkin on tehtävä välillä kunnolla salapoliisityötä saadakseen selville kuka-sanoi-kuka-teki jne.. Koulumaailmassa se salakavala ulos jättäminen on vielä hankalampaa huomata. Ope kun katsoo bvälitunnilla ( silon kun sattuu paikalla olemaan ) tyttöjä kohti, voi näennäisesti kaikki olla hyvin; ja tytöt olla samassa ryhmässä. Siltikään se ei tarkoita, että kaikki siinä ryhmässä olevat huomioidaan.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="just";23511759]Mielenkiintoinen mielipide, mutta ei paikkansapitävä! Päiväkoti-ikäiset tytöt osaavat jo hyvin tämän " Kaverin ulkopuolelle jättämisen" osa on manipuloinnin mestareita niin hyvin' että hoitajienkin on tehtävä välillä kunnolla salapoliisityötä saadakseen selville kuka-sanoi-kuka-teki jne.. Koulumaailmassa se salakavala ulos jättäminen on vielä hankalampaa huomata. Ope kun katsoo bvälitunnilla ( silon kun sattuu paikalla olemaan ) tyttöjä kohti, voi näennäisesti kaikki olla hyvin; ja tytöt olla samassa ryhmässä. Siltikään se ei tarkoita, että kaikki siinä ryhmässä olevat huomioidaan.[/QUOTE]
Joo, en sanonutkaan, etteikö tyttöjen kohdalla olisi tuota. Jopa jo päiväkodissa. Mutta ap:n tytön kohdalla koulussa hänellä on kavereita, hän pääsee mukaan porukkaan ja hänestä pidetään. Ainakin ap:n kertoman mukaan.

 

["vieras"]

En ehdi lukea koko ketjua, anteeksi. Mutta jos tyttöä ei kukaan kiusaa, vaan hän on "vain jäänyt yksin" (mikä kyllä jo on tosi kamalaa), saisitko sinä mitenkään innostettua muita tyttöjä olemaan lapsesi kanssa? Voisitteko esim. järjestää juhlia teillä kotona koko porukalle? Mun poikani jäi ekalla luokalla yksin. Me ruvettiin järkkäämään silloin tällöin koko luokan pojille hauskoja iltoja, ja niiden myötä poika luisteli mukaan "piireihin". Nykyään pojalla on todella paljon kavereita, mutta noiden juhlien järkkäämistä harrastamme edelleen, kun kekkereistä tykkäämme

 

["mä"]

[QUOTE="just";23511655]Sä olet lapsellinen ja et näköjään tiedä lapsista paljoakaan, et ainakaan tytöistä! Esille tulikin aikasemmin että ulkopuolelle jättäminen on yksi kiusaamisen muoto, ja hyvin yleistä tyttöjen parissa. Tällainen käytös alkaa tytöillä jo päiväkoti-iässä; ja helpommin sanottu kun tehty, että lopettakaa...tehkää jotain...jne jne[/QUOTE]


Mä tiedän, koska mun lapsi on ollut samankaltaisessa asemassa ja mä olen ollut samanlainen volisija kuin aloittaja. Ihmisen on osattava olla myös yksin. Mun lapsella ei edes ollut harrastusta! Ja niin vain elämä eteni, tuli yksi kaveri ja meni ja tuli toinen ja meni ja tuli kolmas. Suhteet vaihtuvat. Onko sinulla samat ystävät kuin 12-vuotiaana? Väitän, että eipä ole, ei. Sellaista elämä on, itki tai ei.

 

["just"]

[QUOTE="mä";23511828]Mä tiedän, koska mun lapsi on ollut samankaltaisessa asemassa ja mä olen ollut samanlainen volisija kuin aloittaja. Ihmisen on osattava olla myös yksin. Mun lapsella ei edes ollut harrastusta! Ja niin vain elämä eteni, tuli yksi kaveri ja meni ja tuli toinen ja meni ja tuli kolmas. Suhteet vaihtuvat. Onko sinulla samat ystävät kuin 12-vuotiaana? Väitän, että eipä ole, ei. Sellaista elämä on, itki tai ei.[/QUOTE]

Mä väitän että sä et tiedä kuinka raskaana ap;n lapsi tilanteen kokee. Se' että sä et koe jotain asiaa samallalailla kun joku toinen, ei tee sitä yhtään vähäpätösemmäksi.

Jokainen lapsi kokee asiat eritavalla, ja sitä lapsen kokemusta on myös kunnioitettava

 

[Keittiönoita]

En jaksanut lukea koko ketjua uudestaan, mutta ellen ihan väärin muista, niin joku taisikin jo ehdottaa tytölle ratsastusta harrastukseksi. Monilla tytöillähän on juuri tuossa iässä heppahöperyys pahimmillaan ja luuhaavat mielellään kaiken vapaa-aikansa talleilla. Omasta lähipiiristäni olen nähnyt juuri tuota, että kun kaksi tyttöä harrastaa ratsastusta, he väkisinkin ystävystyvät ja alkavat viettää aikaansa yhdessä. Myös sen vähäisen ajan, kun eivät ole talleilla Agility ja junior handler on myös niitä, minkä olen nähnyt yhdistävän tuon ikäisiä tyttöjä heidän vapaa-ajallaan. Edellyttää tietenkin, että on perheessä on harrastukseen sopiva koira.

 

[julmaa]

joo, tämä on sitä curlingvanhemmuutta. Mielestäni äidin ei pitäisi tehdä mitään, tämä tilanne kasvattaa luonnetta. Ei se sun tyttös varmaan loputtomiin jaksa vollottaa kotona. Yleensä siihen että kiusataan löytyy syy ihan peiliin katsomalla

Muistan omalta kouluajaltani, että kiusatuksi joutui mm. 1.lievästi autistinen 2.ulkonäöllisesti poikkeava 3.reipas kiltti lapsi 4.ujo. Olen varma, että jokaisella heistä olisi ollut paljon annettavaa myös muille lapsille, kun AIKUISET olisivat puuttuneet kunnolla asiaan, kun aikuiset olisivat vain opettaneet, että on kivempi leikkiä suuremmissa porukoissa jne. Ja varsinkin yrittäneet kertoa, että myös kiusatulla on tunteet! Tiedän, että me lapset olisimme muuttaneet käytöstämme. Itse en kiusannut, mutta en myöskään osannut ottaa näitä lapsia leikkeihini.

Surullista on, jos aikuinen voi olla niin empatiakyvytön, ettei tunnu pahalta, jos joku lapsi joutuu itkemään yksinäisyyttään. Juuri sellaisten aikuisten takia lapsetkin kiusaavat. Kun ei välitetä lapsen tunteista.

 

[Keittiönoita]

Ap:lle vielä sanoisin, että tuossa iässä monilla alkaa myös viikottaisten harrastusten määrä lisääntyä. Varsinkin, jos harrastaa jotain kilpaurheilua. Lapsilla on entistä vähemmän aikaa vanhoille kavereille ja kaverisuhteet ovatkin sitten siellä harrastuksen piirissä, kun kaikilla on sama tilanne.

 

["carelia"]

Minä en laittais koulua vaihtoon, vaan kuten useakin on ehdottanut hankkisin likalle uuden harrastuksen. Ei se oo kiusaamista jos ei koulun jälkeen kaveeraa saman luokkalaisten kaa. Aapeen tytär on sosiaalinen eli varmasti löytää kaverin jostain harrastus jutusta. Partio, ratsastus, 4H ovat sosiaalisia harrastuksia. Hevosjuttuihin pääsee mukaan milloin vain. Jos tietty haluaa houkutella tytön luokkakavereita kotiin, niin koiranpennut, marsut yms. ovat yleensä kova sana. mut onko se reilua? Kun likka on varmasti kiva kaveri ilman houkuttimia, tilanne ny on vaan se et bestis on löytänyt uuden. Joskus se uuden ystävän löytyminen kestää kauemmin, se saattaa muuttaa naapuriin vaikka kesäloman alussa.

 

["vieras"]

no jösses. hanki mukulalle harrastus josta saa muitakin kavereita ku ne kolukaverit. en mä ainakaa jaksanu olla samojen pärstien kanssa 24/7, pitää sitä muitakin tuttuja olla.

 

[Anatolia]

Koulukiusaamista tuo ei mun mielestä ole, jos kerran koulussa tyttö on mukana porukoissa, koulussa on kavereita eikä siellä kiusata.

Vapaa-aika on jo aika hektistä monella 12-vuotiaalla, ja monella on myös ne 1-2 bestistä joiden kanssa vietetään aikaa silloin kun harrastuksilta ja muilta menoilta ehditään. Näin ollen aikaa ei ehkä vaan jää jollekin kaikinpuolin mukavalle tytölle, joka on samalla luokalla, ja jonka kanssa ollaan koulussa.

Ikävä tilanne, mutta minusta ei kiusaamista. Vanhemmat voivat ehkä yrittää tukea uusien ystävyyssuhteiden kehittymistä jollain lailla, mutta ei tuossa ole mitään sellaista mistä voisi kouluun ilmoittaa (tai siis velvoittaa koulua tekemään jotain), tai muiden lastenkaan vanhemmille valittaa : /

 

[Pakko kommentoida]

En nyt väitä, että ap:n tilanteessa asia olis näin, mutta mua ärsyttää toi väite, että ei saa kieltää lasta leikkimästä jonkun kanssa. Kyllä saa. Mun äiti on juurikin kasvattanu mut niin, että "sun pitää leikkiö niiden kanssa, joiden kanssa kukaan muu ei leiki". Muutamissa tapauksissa sieltä ujon kuoren alta pajastui mahtava ihminen, joka ehkä juuri arkuutensa vuoksi oli jäänyt yksin.

Joissakin tapauksissa huomasin aika pian, miksi se tyttö on jäänyt yksin. Ja mä kidutin itseäni viettämällä aikaa sellaisten kanssa. Se oli hirveetä. Ei toiselle lapselle saa antaa vastuuta kaveerata vaikeiden tyyppien kanssa. Vaikka veikkaan, että näissä tapauksissa kotiolot oli hirveät , mä olen surullinen siitä, että mun piti uhrata itseni niiden takia. Mä siis vietin välitunteja velvollisuuden tunnosta ihmisen kanssa, kenestä en pitänyt ollenkaan, kun toiset kaverit leikki muita juttuja. Ala-asteen kälkeen yksi tyttö itkien tuli kiittämään mua, koska olin ollu sille koulussa ainoa ystävä. Silti musta tuntuu, että mä uhrasin itsestäni ihan liikaa, mähän olin itsekin vielä lapsi.

Mun lapsen päiväkodissa on ollut tilanne, jossa yksi vaikeasta perheestä kotoisin oleva tyttö kerjäsi huomiota härnäämälä ym. Mä sanoin mun lapselle, että ei ole pakko olla sen kanssa leikeissä. Ketään ei pidä pakottaa viettämään aikaa jonkun kanssa jos ei tahdo. Kyllähän me aikuisetkin voidaan valita seuramme. Toki varmasti lasten keskuudessa voi olla mitä typerämpiä syitä jättää joku ulkopuolelle (ei leikitä ton kanssa kun sillä ei oo korviksia/koiraa/hevosta/mitä ikinä), mutta ei ole mikään automaatti, että kaikkien on pakko leikkiä kaikkien kanssa. Ei kaikki aikuisetkaan tule keskenään toimeen, joten ei kaikki lapsetkaan.

Ap:n tapauksessa tietty harmi, kun vanhat ystävät on noin vain hyljänneet. Onko mitään syytä tullut esiin, miksi tytön seura ei enää kelpaa?

 

[Anatolia]

En nyt väitä, että ap:n tilanteessa asia olis näin, mutta mua ärsyttää toi väite, että ei saa kieltää lasta leikkimästä jonkun kanssa. Kyllä saa.

Olen samaa mieltä: kyllä saa.

Itse en anna oman tyttöni olla vapaa-ajalla tekemisissä yhden luokkakaverinsa kanssa, erinäisistä syistä. Koulussa ovat kavereita, ja tyttö haluaisi olla ko. lapsen kanssa vapaallakin, mutta näkemäni ja kuulemani perusteella en vaan uskalla antaa...

 

[Keittiönoita]

Vapaa-aika on jo aika hektistä monella 12-vuotiaalla, ja monella on myös ne 1-2 bestistä joiden kanssa vietetään aikaa silloin kun harrastuksilta ja muilta menoilta ehditään. Näin ollen aikaa ei ehkä vaan jää jollekin kaikinpuolin mukavalle tytölle, joka on samalla luokalla, ja jonka kanssa ollaan koulussa.

Tuossapa se tuli tiivistettynä kahteen lauseeseen

 

["mä"]

[QUOTE="just";23511851]Mä väitän että sä et tiedä kuinka raskaana ap;n lapsi tilanteen kokee. Se' että sä et koe jotain asiaa samallalailla kun joku toinen, ei tee sitä yhtään vähäpätösemmäksi.

Jokainen lapsi kokee asiat eritavalla, ja sitä lapsen kokemusta on myös kunnioitettava[/QUOTE]

Mistäs sinä tiedät, miten lapsi kokee? Häntä ei kiusata koulussa, mikä on todettu. Kotona sen sijaan hänen äitinsä heittäytyy lattialle volisemaan, kun pikkuprinsessalla ei muka mene hyvin. Kuinkahan monta kertaa aloittaja on välittänyt niistä pikkuprinsessan muinaisista luokkakavereista, jotka eivät tuolloin mahtuneet pikkuprinsessan kaveripiiriin? Mä veikkaan, että aloittajalle se oli yks paskan hailee. Äidin pitää näyttää lapselle mallia siitä, miten eletään. Jos mutsi vaan pillittää ilman mitään järkevää syytä ja roikkuu tolla tavalla pikkuprinsessassa, on aivan varmaan, että ongelmavyöry alkaa ihan oikeasti.