Räjähdysherkkä lapsi, neuvoja!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Saana"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

"Saana"

Vieras
Minulla on temperamentikas reilu viisi vuotias poika. Suuttuessaan hän saattaa heitellä tavaroita, lyödä, potkia, purra... Poika vielä suuttuu helposti, pettymyksen sietokyky on heikko eikä hän etenkään hiukankin väsyneenä kestä kieltämistä.

Miten tuota pettymyksen sietokykyä voisi parantaa? Ja millä keinoin saisi tuota agressiivista toimintaa vähemmäksi?
 
Onko aina ollut tuollainen vai onko tällaista ilmaantunut vasta viime aikoina? Meillä on ainakin alkanut selkeä 6-vuotiaan "uhmakausi", ja tyttö raivoaa välillä ihan hirveästi, ja sitten taas on yhtä lempeyttä..
 
Raisa Cacciatore: Kiukkukirja. Aggressiokasvattajan käsikirja – vauvasta kouluikään. Väestöliitto 2008. 103 sivua

http://www.talouselama.fi/kirjat/article167440.ece
 
Meillä sama juttu, on neuvottu enemmän palkintojen kautta toimimaan.
Toki ns. normaalit tekemiset, kuten syöminen ja pukeminen ja muut "itsestäänselvyydet" tulee hoitua ilman palkinnolla houkuttelua, mutta jos tiedän etukäteen, että esim lyhyt bussimatka aiheuttaa hankaluuksia, kerron rauhassa etukäteen, että jos tämä menee hyvin, niin voit saada vaikka lakun, tai tarroja.

Toinen keino, esim 5 pvää piirretään paperille 5 ruutua ja joka pvä on mahdollisuus ansaita tarra jonka lapsi saa hyvästä käytöksestä ja siitä että ei ole hermo palanut 'turhaan' ja kun 5 tarraa kasassa niin pääsee vaikka hoploppiin tai jäätelölle tms.... jos tuo aikaväli tuottaa tuskaa niin sen voi tiivistää myös yhdelle päivälle, eli päivän aikana mahdollisuus lapsella kerätä tarroja ja sitten saa vaikka "aarrearkusta" ( tai laatikosta jonne on ostettu vaikka pari pikkuautoa, tarrjoa tms muuta mistä lapsi tykkää ) valita mieleisen palkinnon.

Ruokailun suhteen, jos alkaa mennä hermot, ruoka ei pysy haarukassa tai lentää lattialle, tai alkaa ruikutus ettei joku ole hyvää ( meillä maistetaan kaikkea uutta ) niin sanon lapselle että joko jätät syömättä ja lopetat kiukun ja poistut pöydästä, tai jätät syömättä, mutta muille ruokarauha. tai sitten lopettaa kiukuttelun ja syö nätisti..
annan siis monesti pallon lapselle, kerron rauhassa että saat itse valita, joko poistut etkä jää kiukuttelemaan tai syöt nätisti. ( tietää että mahdollista jälkkäriä ei sitten tule jos poistuu pöydästä )

mutta olen kokenut erittäin positiivisesti sen että annan useammin lapsen valita kuinka toimia. silloin hän kokee itsensä tärkeäksi ja isoksi pojaksi ja mahdollinen myöhempi kiukku on helppo purkaa selittämällä että sinä itse valitsit näin.

Esimerkki tapaus: Pyydän lasta menemään pesemään jalat koska ovat ulkoilun jäljiltä likaiset, lapsi kieltäytyy ja alkaa hieman väyneenä ränkätä vastaan. Sanon hänelle että saat itse päättää nyt ,menetkö nätisti pesemään jalat ja jatkat leikkejä taikka sitten menet päikkäreille lepäämään. Ensin ei meinannut kelvata mikään ja jatkaa kiukuttelua mutta kun menin viereen ja kerroin uudelleen että saat ihan itse päättää, niin se auttoi ja jalat pääsi pesulle...
 
Ensinnä selväksi nollatoleranssilinja väkivaltaisen käyttäytymisen suhteen. Eli kun lapsi käyttäytyy ei toivotusti, niin otat tiukan katsekontaktin ja sanot napakasti ja lyhyesti, että meillä ei löydä ketään eikä rikota paikkoja ja piste. Saattaaa vaatia useaa toistoa, mutta meillä tepsi moiseen käytökseen erittäin temperamenttisen 5-vuotiaan kanssa.

Tilannetajua vanhemmmilta ja ennakointia. Luovimista ja joustamista. Paljon kehua hyvästä käytöksestä ja huono käytös vähemmälle huomiolle. Syliä ja rajoja. Viisi vuotiaan kanssa voi jo keskustella käyttäytymisestä ja miksi on käyttäydytty. Yhdessä pohtia ja purkaa tilanteita
 
Alkuperäinen kirjoittaja 6-vuotiaan äiti;23963877:
Onko aina ollut tuollainen vai onko tällaista ilmaantunut vasta viime aikoina? Meillä on ainakin alkanut selkeä 6-vuotiaan "uhmakausi", ja tyttö raivoaa välillä ihan hirveästi, ja sitten taas on yhtä lempeyttä..

Minä luulen, että tämä liittyy myös uhmaan. Eli ei ole aina ollut tällainen. Lapsi on iloinen ja aurinkoinen, tottelee halutessaan tosi kivasti, etenkin minua vaikka välillä kyllä käskettää useamman kerran. Mutta sitte välillä etenkin kun joutuu kieltämään (esim. wii-peliaika loppuu) niin saattaa lentää kaukosäädin ja kiukku iskeä. Joskus kun ehdin kieltämään pitkällä litanialla, että ei lyö, ei potki, ei pure, ei heitä - lapsi ei tee mitään noista, mutta aina vain ei ehdi.

Lapsen voi muunmuassa päästää yksin pihalle, muistaa rajat eikä tee luvattomuuksia. Lapsen kanssa on tosi helppo kulkea kylässä, kaupoissa yms. Ongelma on siis lähinnä tuo pettymyksen sietokyky...
 
Alkuperäinen kirjoittaja asp.äiti;23964010:
Ensinnä selväksi nollatoleranssilinja väkivaltaisen käyttäytymisen suhteen. Eli kun lapsi käyttäytyy ei toivotusti, niin otat tiukan katsekontaktin ja sanot napakasti ja lyhyesti, että meillä ei löydä ketään eikä rikota paikkoja ja piste. Saattaaa vaatia useaa toistoa, mutta meillä tepsi moiseen käytökseen erittäin temperamenttisen 5-vuotiaan kanssa.

Tilannetajua vanhemmmilta ja ennakointia. Luovimista ja joustamista. Paljon kehua hyvästä käytöksestä ja huono käytös vähemmälle huomiolle. Syliä ja rajoja. Viisi vuotiaan kanssa voi jo keskustella käyttäytymisestä ja miksi on käyttäydytty. Yhdessä pohtia ja purkaa tilanteita

Nollatoleranssi meillä onkin, joka kerta kiellämme ei toivotun käyttäytymisen. Olemme kokeilleet myös rangaistusta eli jäähyä, lelun pois ottoa, peliajan poisottoa...

Keskustelemme myös joka kerta. Olemme yhdessä mm. miettineet toisenlaista keinoa purkaa kiukku. Olen sanonut, että saa suuttua, mutta ei saa lyödä yms.
 

Yhteistyössä