Alkuperäinen kirjoittaja musta tää oli aika romanttinen...:
Hyvä ap! Ei sun tarvii välittää mitä kukaan muu teidän jutusta ajattelee, kun se kerran nyt täälläkin moneen kertaan on todettu lailliseksi.
Hei, kait se jo tuli perille? Pääsihän turvallisesti perille innostuksissan? (ai, se oliskin ollu jo kun suoraan jostain elokuvasta jos matkalla olis joku onnettomuus sattunu... )mitä kävi? kerro kaikki?
Olipas ketju paisunut, taisin osua arkaan aiheeseen...
Kyllä se mies perille pääsi. Leikkii nyt tuossa mun lasten kanssa. Muutenkin ihanasti auttanu mua lasten hoidossa nyt alle vuorokaudessa enempi kuin exä koko suhteen aikana... Saatiin lapsetkin nukkumaan jo puol ysiltä, vaikka yleensä mulla menee yksikseen lähemmäs kymmeneen saada esikko tainnutettua.
Kun se tuli iltapäivällä, me halattiin ja suudeltiin. Mua kyllä vähän nolotti lasten nähden, mutta niitä vaan nauratti. Käsikädessä kuljeskeltiin iltaan asti, kunnes lapset nukahti. Halailtiin ja suukoteltiin aina tilaisuuden tullen. Sitten illalla istuttiin sylikkäin sohvalla ja juteltiin ja suukoteltiin. Halutti kyllä toisen ihollekin koko ajan, mutta koitettiin malttaa olla hipeltämättä.
Tuli selväksi tämä lakiasia ja mies on sitä mieltä, että hän ei välitä vaikka menettäisi kaikki sukulaisensa. Hänellä on ahdistavat suhteet vanhempiinsa ja veljeensä, koska ovat tosi kiihkouskovaisia ja pelotelleet häntä niillä asioilla lapsesta asti. Mies ite erosi kirkosta heti kun pystyi ja siitä oli kuulema niin iso riita, että tuntui ihan maailmanlopulta. Siitäkin kuitenkin selvis, vaikka sen jälkeen on ollut tosi kireät välit sukulaisiin. Kun kuuntelen niitä juttuja, mitä hän kertoo perheestään, tulee väkisinkin ajatus, että hän on tervein ihminen koko sakissa. Kaikki on ihan sekaisin uskonnosta, vaikkei ne kuulu edes mihinkään lahkoon. Älytöntä meininkiä... Ollaan molemmat sitä mieltä, että hyvä vaan jos sen perheeseen ei tarvii pitää yhteyttä. Lapsilla on kuitenkin hyvä olla isovanhempia ja sukulaisia, niin toivotaan, että mun sukulaiset suhtautuu tähän hyvin. Ne on muutenkin ihan ihania... Mun sydän särkyy jos ne hylkää mut tän rakkauden takia, mutta en mä voi ilmankaan elää, kun tällaista löysin. Joku varmaan ymmärtää.. Tänään mennään illalla kylään mun vanhemmille. Jännittää kamalasti...
Oli kyllä kamalan romanttinen ilta. Ikinä en ole vastavaa kokenut. Tehtiin yhdessä ruokaakin silloin päivemmällä. Siinä on jotain maagista, kun istuu sohvalla rakkaansa sylissä, kädet toistensa ympärillä, välillä suukotellen juttelun lomassa. Kyllä me sitten loppujen lopuksi päädyttiin vaakamamboonkin.
Oli vielä upeempaa kuin silloin ekalla kerralla. Ja oli ihanaa herätä aamulla sieltä kainalosta.
