Kertokaas te muut maalla appivanhempien lähellä/samassa talossa asuvat ihmiset, että mitä hyviä ja huonoja puolia teillä on niin lähekkäin asumisesta?
Joku täällä ehdotti, että pitäis kokeeksi muuttaa esim. vuodeksi appivanhempien nurkkiin, niin tietää minkälaista on asua lähekkäin. Mulla saattaa olla edessä muutto appivanhempien taloon 2. kerrokseen. Mitä sanotte, kannattaako?
Plussana tässä asiassa on tuhansien eurojen rahan säästö, joilla voi sitten hankkia 2. auton tai oman talon muutaman vuoden päästä.
Miinuksena oman rauhan menettäminen. Appiukko ei kunnioita meidän lapsenkasvatusasioita, vaan päällepäsmäröi oman mielensä mukaan. Mm. syöttää 7kk ikäiselle vauvallemme pullaa vaikka hyvin tietää, että me ei haluta sitä.
Anoppi taas sekaantuu muuhun elämään. Mm. kyttäämällä ikkunasta menemisiä ja tulemisia, kuuntelemalla salaa nurkan takana, passaamalla poikaansa eli minun miestäni (miehellä ei ole mitään sitä vastaan, mutta minusta minun miehen passaaminen tai passaamatta jättäminen on minun heiniä) ja vahtimalla meidän lasta varmuuden vuoksi. Vaikka minäkin vahtisin lasta koko ajan. Anoppi pelkää koko ajan, että lapselle tapahtuu jotain mm. kolhaisee päänsä, kuristuu lakkiin, tukehtuu, tippuu, halkaisee kallonsa ja mitä niitä nyt on ollut...
Siis sopimuskysymyksiähän nämä olisivat, mutta appivanhemmat ovat niin tapoihinsa pinttyneitä, että mietityttää vähän saankohan niitä muuttamaan tapojaan...
Sit minusta tuntuu, että oon niin ku jotain miehen omaisuutta, joka otetaan taloon. Tai, että eletään jotain 50-lukua ku muutetaa appivanhempien kanssa samaan taloon. Ja pelkään, että ne kuulee meidän rakasteluäänet ja tappelut. =) Olenkohan outo? Sanokaa te muut samassa tilanteessa olevat minkälaista teillä on ollut. =)