Toggle sidebar

Rakkaani vaimolle

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Olivia
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Rakkaudesta ei tiedä mitään perheen rikkojanainen eikä vastuutaan pakoileva mies. Rakkautta on kantaa vastuu perheestä, kasvattaa lapset yhdessä aikuisiksi ja nauttia lapsenlapsista.
Itsekkyys on päivän kova sana, Minä Minä Minä ja miten Minulla vaan on edes hetken ihana olo, muista ei tarvitse välittää. Joku vastuu miehellä on vaimostaankin ja päinvastoin vai eikö? Säntäilään ""rakkauden"" perässä sinne tänne, jotta hetkeksi voisi tunte elämällä olevan suuri tarkoitus.
Empaattisuutta en löydä ap:n kirjoituksesta, vaan voitonriemua ja ansaitsematonta ylemmyydentunnetta.
 
Olivialta:

Tässä alkuperäinen viestisi ”tilkesanat” poistettuna. Kyllä siellä on paljon pahaa tekstiä, eikä se kuulosta mitenkään empaattiselle, asialliselle tai eikä ainakaan hyväntahtoiselle.

>>Rakkaani vaimo:
...tulet kohta kokemaan järkytyksen.
...Säälin sinua
...et mahda tälle tilanteelle mitään.
...minä en ole syy eroonne

Toivottavasti ....et käytä lapsia manipuloimisvälineenä.
Aviomiehesi ...on ollut ahdistunut kanssasi jo vuosia.
...toivon, että kestät sen.

Ja muista kirjoituksistasi:

>>”Naisilla on ihmeellinen tyyli syyllistää ""se toinen nainen"". Itse olen tuon vaiheen käynyt läpi jo vuosia sitten.”

Ihan kuin sinua olisi ennen petetty ja nyt tiedät, ketä tilanteessa olisi pitänyt syyllistää. Ehkä tilanne tulee vaimolle eteen nyt ensimmäisen kerran, eikä hänellä ole vielä tuota sinun kokemustasi asiasta.

>>”Mikä alentuva suhtautuminen? Mielestäni olen suurinpiirtein empaattinen.”

Suurinpiirtein empaattinen, mutta ei sinne päinkään, vaikka kaytät sanaa empaattinen :)

>>”Pahalta tuntuu hänen puolestaan, koska tulee kokemaan järkytyksen, näin oletan.”

Olisithan sinä voinut ohjata miestä (samoin kuin nopeutat hänen eroaan) puhumaan vaimon kanssa hieman pehmeämmin eroasioista, kuin raukkamaisesti vain heittämään avioeropaperit pöytään! Tiedät hyvin itsekin, että se yllättävyys on osa sitä tulevaa järkytystä.

Mutta yhdessä olette miehen kanssa asioista kiherrelleet ja miettineet vaimon reaktioita ? ...tai siis sinä olet vain kuunnellut ja nyökytellyt :)
(Mies on pettynyt liittoonsa ja nyt kostaa sen tällä tavalla yllättäen, jos vaimo ei kuulemma osaa aavistaa yhtään mitään?)

>>Vaimo hyvä saattaa käyttää lapsia valtavälineenä, mutta sen näemme pian.

Jos olisit oikeasti empaattinen tai edes muodollisen ystävällinen, et ensimmäiseksi ajattelisi naisesta kaikesta pahinta, kuten kirjeessäsi vaimolle.

Olisit tarjonnut ystävyyttäsi tai vähintään keskusteluyhteyttä, sillä tulethan viettämään aikaasi tämän naisen lasten kanssa!

Kun ilmoitat, että sinulla ei ole mitään asiaa vaimolle, etkä halua keskustella hänen kanssaan (kuunnella voit, jos vaimolla on asiaa), osoitat ylimielisyyttä vaimoa kohtaan, joka ei ole tehnyt sinulle mitään pahaa. Tuskin edes kaupan kassaa kohtaan käyttäydyt yhtä ylimielisesti.

Ajatteletko yhtään, että jos rakastat miestä, niin hänen vuokseen pitäisit hyvät välit vaimoon, onhan hän sinun rakkaasi lasten äiti.

Lasten (ja lasten kautta jopa miehenkin) hyvinvointi on riippuvainen siitä, että äitikin voi hyvin, eikä saa esim. tarpeetonta halveksuntaa osakseen. (Ei sinun, eikä miehen puolelta.)

Nimimerkiltä ”vastaus” on tullut hyviä kommentteja ja polkupyörä-esimerkki on osuva. On taito vääntää ihmisille asioita rautalangasta :D

Kyllä, hylätyn polkupyörän saa löytäjä pitää. Myös silloin, kun pyöräilijän ja pyörän suhde ei toimi ja jompikumpi sanoo sopimuksen irti ( esim. pyörä hajoaa ) ja siinä tapauksessa päädytään jälleen eri teille...


Ap, miksi alussa lupaat vastata, miten suhteenne etenee, mutta sitten lyötkin hanskat tiskiin?

Et ole empaattinen edes sinun kannustajille.
 
Ai minä vai? Nyt olet kyllä täysin väärässä. Olen kasvattanut kolme lasta yksin tasapainoisiksi nuoriksi ja lisäksi edennyt isopalkkaiseen esimiestyöhön. Olisko ukkomiehestä siihen???
 
Hei! Miten on mahdollista, että vuosikausia kuolleena olleen avioliiton päättyminen tulisi vaimolle järkytyksenä tai edes yllätyksenä?
Jos aviomies on ollut ahdistunut jo vuosia, ja vaimo muka elää vain onnellista avioliittoa mitään huomaamatta, niin johan on outo juttu.
Kyllä niinkauan kuin avioliitossa on jokin huonosti, sen huomaa kyllä molemmat tavalla tai toisella.
Ei sellaista ole olemassakaan, että toinen on täysin tietämätön jos avioliitto on kuollut ja kuopattu jo vuosien ajan.

Kyllä täytyy olla miehen satuilua. Samaa mieltä olen niiden aiempien kirjoittajien kanssa, että se itsarialtis ja läheiriippuvainen vaimo on yleensä miehen omaa keksintöä. Ei voi muka erota ""vielä"" kun pitää löytää oikea hetki kertoa vaimolle, koska vaimo on niin raiteiltaan, ja kaikki tulee hänelle yllätyksenä.

Ei niin tyhmää naista olekaan, jopa täys kotka naiseksi osaa kyllä vaistota avioliittonsa tilan, ja täysin vailla tuntorarvia oleva eukko tuskin edes vaivautuisi naimisiin, saati sitten lapsia tekemään ja kasvattamaan.

Niinpäin se on yleisempää, että vaimo sanoo avioliittoa kuolleeksi ja mies ei ole huomannut mitään vikaa elämässä, mutta ei siinä mene kyllä viikkoakaan( eikä takuulla vuosia) ennen kuin molemmat tulevat tietämään onko avioliitto kuollut vai elävä, onnellinen vai onneton.
Jos ap:n juttu on tosi, niin en uskois kyllä sekuntiakaan että se miehen avioliitto on niin kuollut kuin ap:lle on väitetty.
 
""Haukkuvat tyhmäksi, nuoreksi ja vaikka miksi. Erehdytte hyvät naiset. Minulla on kokemusta, vaikka teille jakaa ja ikää ihan riittävästi.""

No, mutta miksi se ei sitten näy?
 
Tämä on hieno keskustelu. Hyvä esimerkki siitä, miten perheen ulkopuolinen voi olla voitonvarma erittäin vakavasta kriisistä. Mutta mietin miksi näin voi olla. Ap ja hänen miesystävänsä keskustelut ovat kaikkea muuta kuin rakastavaisten. Ihmiset hakevat aina uhkia ja heidän suhteensa uhka on vaimo ja heidän suhteensa kantava voima on mollata vaimoa ja ihmetellä miehen avioliittoa. Eipä ole Rakkaudesta kuin nimi tuossa suhteessa. Juuri tuolla tavalla erosurut tulevat suhteisiin mukaan. Pitäisi erota yksin ja surra tukevien ystävien kanssa ja aloittaa suhde vasta sitten, kun päällimmäisenä asiana ei ole, että ""mistä tänään tappelitte""
 
Ei tämä Ellien hienoimpia keskusteluja ole. Keskustelun taso on melko lapsellista.

Olivia horisee sielunkumppanuudesta. On tainut lukea liikaa Kristallipallopalstan juttuja. Ei sielunkumppania ole olemassakaan. Hörhöjen höpinöitä.

Miksi enää aloittaa suhdetta avioeron jälkeen?
Maailma on täynnä vapaita ja itsenäisiä ihmisiä.

Mistä Olivia sitten kirjoittelet parisuhdepalstalle, kun arki koittaa uudessa onnessa? Kynttilänvalossa viihdyn parhaiten yksikseni. Takkatulista ym. tulista olen saanut tarpeekseni. Säästyy halkoja ja tulitikkuja.

Laitoin vuosiloma-anomuksen vetämään. Ei ole vielä mitään käsitystä mitä teen lomallani. Oma asia, joka ei kuulu kuin lapsilleni.

Inhoan sydämeni pohjasta eronneita ukkoja, jotka hehkuttavat uutta onneaan eivätkä anna mitään arvoa ex-aviovaimolleen. Larry Lipponen vei lapsensa Potter-elokuvaan. Tässä hyvä esimerkki uusioperheen ihanuudesta.
Mies ei pysty noudattamaan omatekoisia lakeja.
 
sellasta näkyy sattuvan, että mies ihan omaa typeryyttään kyllästyy OMAAN ELÄMÄÄNSÄ , syyttää vaimoaan siitä ja kaipaa vaihtelua sänkyynsä. Eipä auta kuin jättää vaimonsa ja perheensä muusta välittämättä ja rynnätä suoraan jonkun uuden ja tavallisesti huonomman vaihtoehdon pehkuihin. Ja sitten naista syytetään epäterveeksi väkisin riippujaksi, joka ei pärjää yksinään.

Mikä itseisarvo se on olla heti täysin tyytyväinen, jos toinen pettää luottamuksen ja häipyy, vaikka toinen rakastaa edelleen? Mies luulee, että alkaa uusi nuoruus ilman mitään arjen rajoitteita vain sillä, että vaihtaa vaimonsa uuteen ja vielä mihin tahansa typerään tätiin.

Kai se on pakko, jos on vuosikymmeniä tosiaan väkisin kituuttanut jonkun naisen kanssa. Sellasta miestä en kyllä ikinä huolisi, joka ei muuhun ole pystynyt. Täytyy olla surkea ja katkera ukko, pelottava tapaus. Varmaan sellanen kaipaakin vähäsen uutta romantiikkaa vieraalta naiselta, kunhan lopulta uskaltaa. Vaimonsa kanssa ei ole ilmeisesti viitsinyt paljoa yrittää. Mutta kun sitten pääsee vaimosta eroon, alkaa aivan uusi, täysin erilainen ihana elämä? Sama vanha äijä se on kuule kuin aina ennekin ja kaikesta päätellen naisten kanssa ihan onneton.

Ei minusta ihmisten pidä riippua toisissaan väkisin, mutta inhottaa, kun aina syyllistetään hulluksi ja läheisriippuvaiseksi se, joka rakastaa ja jaksaa yrittää vaikeuksista huolimatta pettämättä. Miehellä on ilmeisesti aina oikeus häipyä, kun sattuu viitsimään ja saamaan kiinni jonkun, joka korjaa talteen saman tien. Kyllä varmaan sillä vaimolla onkin ollut vaikeaa tuollasen miehen kanssa.

Nykyään taidetaan rakkautta ja luottamusta nimittää sairaaksi läheisriippuvuudeksi ja pettämistä hetken erehsyksessä tosirakkaudeksi.



 
Melko kurjaa tää keskustelu, en edes kokonaan jaksanut lukea.
- Olivia, elämä tuo ja se vie, toivottavasti sinä olet nyt saamasssa jotain hyvää. Sanotaan, että mitään ei tule tyhjästä, se on aina joltain pois. Ei voi mitään, pakko olla joskus itsekäs. Olen itse joutunut luopumaan avioliitosta aikoinaan ja kivuissa pyörinyt pienten lasten kanssa, mutta tiesin, että elämä tuo tullessaa hyvääkin, ja niin on tuonut.

- Säälittää nämä tekopyhät ihmiset, jotka toisia solvaavat - he eivät taida nähdä missään mitään hyvää. Maailma on kuitenkin hyvä paikka.

- Harvinaisuuksia ovat ne liitot, joissa ollaan onnellisia vuosikymmenet, varsinkin parikymppisinä, kokemattomina solmitut liitot - moniko kestää 30, 40 50 vuotta?? Kypsällä iällä on jo elämää takana ja näkee toisessa muutakin kuin vain sen pinnan, silloin on hyvä lähteä parisuhteeseen, jolla on mahdollisuus kestää.

- Ihmiset ovat yksilöitä ja käyttäytyvät eri seurassa eri tavoin. Joku saa toisesta esiin vain ne pahat puolet, toisen seurassa löytyy ne parhaimmat ominaisuudet.

- Voin sanoa suoraan, että nykyinen mieheni jätti vaimonsa yksinomaan minun takiani (tunnettu vasta 3 viikkoa silloin). Käskin häntä jäämään suhteeseensa, koska siinä oli peruspalikat kasassa. Mutta ei, tuli luokseni, jätti vaimonsa (ei yhteisiä lapsia), eikä ole katunut, vaikka ex itkee ja soittelee perään. Mieheni sanoo, että arvostaa ja rakastaa minua joka päivä enemmän - mikä sen parempaa musiikkia korville.

- Rakastakaa toisianne, mutta kunnioittakaa myös, tehkää päätökset mahdollisimman ajoissa, ettei tarvitse elää valheessa.
 
musta näyttää enemmänkin siltä, että kypsällä iällä nähdään pelkkä pinta eikä muu kiinnosta. Sedät juoksee nuorten naisten kimpussa ja haukkuvat vaimojaan. Itsepä ovat elämänsä järjestäneet. Ja minä omani. Ei ole tarvinnut pettää eikä haukkua toista vieraille. Enkä ole niin nuori, että olisi siitäkään kiinni. kaikki eivät vain käyttäydy ihan miten vaan vaikka mikä olisi.
 
minä kerjäsin takaisin miehen, joka petti minua ja aikoi jättää sen takia. Vähän nolottaa, mutta en kadu silti. Mies sanoo rakastaneensa minua aina. Annoin anteeksi ja selvitimme asiamme ja olemme nyt läheisempiä kuin ennen. Mies on katunut monta kertaa virhettään ja sitä, että oli heittää suhteemme menemään hetken ihastuksen takia. Sitäpaitsi ihastus osoittautui hysteeriseksi häiriköksi, joka ei nyt jätä meitä rauhaan vaan soittelee ja lähettää viestejä, joissa haukkuu meitä molempia. Mies ihmettelee, miten ikinä saattoi nähdä siinä hullussa kanassa mitään ja kiittää minua siitä, että tulin heidän väliinsä. En kiristänyt, mutta tein omat tunteeni selviksi. Mies oli unohtanut kuinka paljon välitän eikä tiennyt kuinka vahva rakkaus voi olla. Opimme molemmat. Ihmiset ihastuvat toisiin ihmisiin aina. Jos suhteestaan ei pidä kiinni ja halua sen jatkuvan, on helppo häipyä minkä tahansa hetken ihastusten perään. Myöhemmin voi sitten katua, mitä menetti, kun näkee, mitä todellisuus on. Toista kertaa en anna anteeksi.


Toisilla voi olla tietysti erilaista eikä rakkaus löydykään itsestään, mutta en kyllä alkaisi suhteeseen ukkomiehen kanssa suurin odotuksin kuin Olivia. Moni uskoo pettäjän valheita ja moni katuu eroaan.

 
kyllä niitten pettäjien monta kertaa kannattaisi keskittyä oman puolisonsa hoivaamiseen, niin ei olisi ruoho aidan takana yhtään vihreämpää. Sen sijaan juostaan kaikkien perässä ja valitetaan siitä ihmisestä, jota piti rakastaa. Sellaiset tyypit ei rakasta edes itseään eikä sovi olemaan kenekään kanssa. pettäjien ongelmat johtuu niiden omasta saamattomuudesta ja taitamattomuudesta. Niitä ne sitten purkaa vieraisiin ihmisiin ja käyttää näitä olivioita roskakoreinaan. Ikinä en suostuis minkään vanhan ukkomiehen ruikutuksia kuuntelemaan, siitä on rakkaus ja ystävyys kaukana, kun toinen pitää toista ilmaisena terapeuttinaan tyhjillä lupauksilla. On ihan loogista, että sellainen ihminen, joka pettää sitä, jota on luvannut rakastaa, käyttää yhtä hyvin toista narsististen ongelmiensa kaatopaikkana.

t. keittiöpsykologi, mutta paljon nähnyt ja oppinut
 
Nämä ""tekopyhät toisia solvaavat ihmiset"", jotka eivät epäilyksesi mukaan näe missään mitään hyvää saattavatkin olla niitä, joille ei tuollainen Olivian kirjoittama falskius mene ihan heti läpi. En muuten edes ymmärrä Olivian aloituskirjoituksen tarkoitusta. Odottiko hän ehkä jotain hyväksyvää hyminää ja kättentaputusta? Eriävät näkökannat on leimattu ymmärtämättömien, kateellisten ja katkeroituneiden naisten solvauksiksi ja miehet pääasiassa ovat olleet niiiiin ymmärtäväisiä. Erikoista, vai pitäisikö asia nähdä niin että toiset ovat hyväuskoisia hölmöjä ja toiset kriittisempiä.

Kysehän ei alkuunkaan ole siitä, ettei uusi suhde voisi onnistua ja hyvin. Kyllä varmasti voi ja monilla onnistuukin.
 
Sitä en sano, että menenkö hänen kanssaan hautaan asti, mutta tästä on erittäin hyvä lähteä, kun viimeikin on kohdannut samalla tasolla olevan ihmisen. Tämä EI OLE hetken huumaa. On nekin koettu. Tämä mies ei myöskään ole impotentti, sekin on selvitetty, vaikka seksiä ei ole harrastettu. Mitä vielä keksisit? Eläimiinsekaantuja kenties? Kriminaali? Transu?

Tämä oli kyllä Olivian paras juttu. Hölmöjähän nuo muutkin oli, mutta tuo että mies ei ole impotentti, sekin on selvitetty, vaikka seksiä ei ole harrastettu.

Selvitetty miten?

Pyysitkö lääkärin lausunnon? Päätelitkö siitä, että kun on lapsia ennestään? Vai näitkö enneunen?

Ja mitä tulee tuohon seksipuoleen, niin harrastaako mies siis seksiä kotonaan sen aran ja hiljaisen hänelle epäsopivan vaimon kanssa? Vai ihanko terve mies elää selibaatissa kahden naisen loukussa?
 
kun se nainen on niin hullukin ja kiristää, niin ehkä mies on elänyt selibaatissa vuosikymmeniä, juu-u. Ehkä sillä on noita olivioita useampiakin ollut sinä aikana eikä se vaimokaan varmaan ole yhtään hullumpi, kun edelleen naiset kiinnostaa.

Itse kun erosin, ei tehnyt mieli katsoa miehiin päinkään pariin vuoteen. Vähitellen aloin nauttia sinkkuelämästä, kunhan toivuin vähän väkivaltaisen alkoholiongelmaisen miehen jäljiltä. Uusi suhde aikaisemmin olisi ollut tosiaan hetken laastari korkeintaan. Ehkä miehet on parempia vaihtamaan naista lennossa, hyvin näkyy sujuvan tuolta Olivian vauhdista nappaamaltakin... Mulle ei kyllä moinen kelpais vaikka mikä olis.
 
Ei taida kummentua, ei. Sama arki on jonkun ajan päästä edessä ja edellisestäkin suhteesta alkaa nousta ne hyvät puolet ensimmäisinä mieleen. Millä sen muuten selität, että osa miehistä ryhtyy paluumuuttajiksi, jos ex-vaimo vain huolii.

Tämä taisi Oliviallakin olla mielessä, kun niin hurskaasti toivotteli rakastettunsa vaimolle uutta miestä mahdollsimman pian. Halusi kai varmistua, ettei rakastettu katumapäälle tultuaan alkaisi miettiä paluuta herkän ja ujon vaimonsa luo jossa oliskin miehen paikka jo täytettynä.
 
näyttää siltä, että aika pian nää oliviat saa miehet huomaamaan, että vaimossa oli jotain hyvääkin ja ehkä jotain sellaista, mitä ei kenessä tahansa olivioissa olekaan. Miehet on tottuneita vaimoihinsa ja luulee, että muut naiset on niin kuin niiden omat vaimot, mutta vaimon huonojen puolien tilalla on jotain uutta, ihanaa jännittävää. Niin varmaan onkin usein ja sitten tulee koti-ikävä, kun tajuaa, mistä luopui...
 
Kyllä on eräiden vaikea ymmärtää sellaista asiaa, että se rakkaus vaan joskus loppuu ja ero tulee. Ei siinä tarvitse kenenkään viedä ketään..niin vain tapahtuu. Kyllä on taso paskaa tällä palstalla. Tuulipukuämmiä täynnä...hyi helvetti!
 
Kyllä minä ymmärrän, että joskus rakkaus loppuu ja ero tulee. Mutta ei se rakkauden loppuminen ole kuitenkaan kenenkään muun kuin pariskunnan itsensä määriteltävissä. Ota huomioon että ap ei ole kokenut tämän miehen kanssa vielä mitään parisuhteelle ominaista, ei edes yhteistä seksiä. Millä oikeudella hän analysoi toisten ihmisten parisuhteen tilaa, varsinkin kun itse väittää olevansa ulkopuolinen? Mikä hän on määrittelemään niitä syitä, miksi rakkaus on loppunut?

Se minua tässä sepustuksessa eniten mättää. Olivia ei edes tunne kyseistä vaimoa, ei ole edes puhunut hänen kanssaan koskaan. Mistä hän voi tietää tämän luonteen, tunteet tai ajatukset? Silti Olivia määrittelee itselleen tuntemattoman naisen kokemusta parisuhteestaan sanomalla, ettei tämä vain suostu tajuamaan suhteensa kuolleen jo vuosia sitten. Mistä hän sen tietää? Eihän Olivia sitä parisuhdetta ole elänyt!

Olivia myös naisen olleen miehelleen pelkkä nuoruuden erehdys, ja nainen on kuitenkin miehen lasten äiti. Lisäksi Olivia toivoo, ettei nainen käyttäisi lapsia manipuloimisvälineenä. Miten voi edes epäillä tuollaista ihmisestä jota ei tunne? Ja miten voi pyytää, ettei vaimo olisi Olivia paralle yhtään katkera? Katkeruus on hyvin inhimillinen tunne petetylle ja jätetylle. Jos Olivia todella olisi niin empaattinen, kuin väittää olevansa, hän ymmärtäisi nämä asiat.
 
Entäs, jos se äijä on kertonut olivialle nämä asiat. Kai ne nyt keskenään puhuu. Seuraavaks sä väität, että äijä valehtelee, eikö vaan? Ota se vaihtoehto huomioon, ett voi puhua tottakin. Miksi muka voisi puhua puolisostaan ja tossa tapauksessa mahdollisesta ex-puolisostaan. Kertoa liitostaan, vaimon luonteesta ym ym
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa