Rakkauden muuttuminen riitelyksi

[jumalainen olento täydellisellä luonteella]

Yritän ymmärtää toista mutta en kykene. Ehkä joku osaisi antaa perspektiiviä.

Olemme seurustelleet vasta viisi kuukautta, aikuisia molemmat. Ihan alku oli huumaavaa aikaa, molemmat hehkuivat, halusimme viettää kaiken ajan yhdessä ja koimme jotain järjetöntä rakastumista, joka tuntui molemmista kaikkeen aiempaan nähden poikkeukselliselta. Aikahan on toki lyhyt, mutta jokainen rakastunut tietää miten syvälle siinä ajassa ehtii suhteeseen ja tunteisiin heittäytyä.

Miehelle tuli henkilökohtaisia vastoinkäymisiä kolmannen kuukauden aikana ja suhde alkoi muuttumaan. Siitä lähtien tilanne on ollut vaikea. Olen edelleen rakastunut ja näen miehestä, että hänkin on vahvasti. Hän on itse ottanut useasti esille ajatuksensa siitä, että olen hänen elämänsä nainen ja että hän toivoo tämän johtavan vakavaan ja sitoutuneeseen suhteeseen, avioliittoon ja perheeseen. Jostain syystä kuitenkin riitelemme usein ja riidat ovat hirveän repiviä. Mies saattaa vihastuessaan sanoa ihan mitä tahansa ja olla erittäin loukkaava. Hän kokee suuttumisensa ja toimensa täysin oikeutettuina, vaikka minun näkökulmastani ne ovat senlaatuisia, ettei niistä pitäisi lähteä sellaisia reaktioita. Joskus tuntuu, että hän ärsyyntyy erittäin pienestä, niin pienestä etten voi mitenkään edes välttää näitä asioita. Toissa viikolla riita lähti siitä, että tokaisin moottoritiellä uhittelevasti ajaneen kuskin olevan varmaan mies, eilen siitä, että vastasin hänen hyvänyöntoivotukseensa vitsikkäästi ja kuulemma moukkamaisesti. Tätä oli sitten puitu oikein kaverin kanssa ja kaverikin oli ollut pöyristynyt minun käytöksestäni. Osa näistä riidoista on päättynyt niin pitkälle, että erokortti on jo heitetty esille. Näiden leiskahtamisten jälkeen hän kertoo ettei koskaan halunnut erota, rakastaa ja on ikävöinyt.

Vilpittömästi tuntuu siltä, että kyse ei ole hänen tunteidensa vähyydestä, mutta mistä sitten? Vastoinkäymisiä on kaikilla, enkä itse hyväksy niiden purkamista muihin. En ole ihan varma olisiko kyse muutenkaan niistä. Alkaa tulla tunne, että mies on vaan vaikea ja jollain lailla joustamaton luonne. Tilanne on todella repivä ja tuntuu, että jokaisen ilkeän sanan jälkeen omasta rakkaudesta murenee palanen ja on vaikeampi luottaa toiseen

Voiko tällaisesta tulla yhtään mitään vai tulisiko vaan luovuttaa? Omista haaveistaan ja siitä syvästä rakastumisentunteesta on vaan niin helvetin vaikeaa luopua.

 

[dh]

MIehesi on samanlainen kuin omani ja kieltämättä nyt vajaan kahden vuoden jälkeen mietin eroa. Saattaa suuttua mitä pienemmästä asiasta, jos asetan ruokalautasen hänen eteensä "hutaisten," kerran taputin hellyydenosoituksena hänen nenäpäätään pikkusormellani ollessamme sylikkäin, mies raivotuin eleestäni kun kohtelen häntä "kuin vauvaa" ja seurasi tuntien riita... Esimerkkejä riittää ja kaikki yhtä absurdeja! Välillä kyseenalaistan oman mielenterveyteni! Miehelläni on myös jeesmieskaveri joka on samaa mieltä kaikeasta mieheni kanssa. Mieheni on vaikea ja erittäin joustamaton, vaikka kohta 30 vuotias, on lapsellinen. Pikkuveljeni on fiksumpi kuin mieheni.

Tiedän täsmälleen aloittaja tilanteesi kun olen siinä parhaillaan itse. Oma mittani alkaa täyttymään ja on vyörynyt jo muutama kertaa ylitsekin mutta rakastan vielä koska on niitä hyviä hetkiä ja siksi en ole vielä voinut erota kun rakkaus on vielä enemmistössä tunteiden joukossa.

Mutta jotta tietäisit mihin tuo johtaa voin varoittaa; alat pian varoa sanomisiasi ja kontrolloida mitä puhut miehellesi. Itse punnitsen jo aika tarkkaan, esim. viimeksi tuli riita kun miehen päässälasku ei onnitunut ja naurahdin ihan hyväntuulisesti että mies taitaa olla yhtä huono ynnäyksessä kuten itsekin olen aina ollut... Arvaatko mitä seurasi? Parin tunnin syytökset, huudot ja erouhkailut "huonon käytökseni palkaksi."

Ole varovainen ja yritä saada mies ymmärtämään miten sairasta tuo on.

 

[ap.]

Googlailin ja löysinkin aika hyvän kirjoituksen aiheesta näiltä plazan sivuilta (alla). En ymmärrä miksi suhde on muuttunut tällaiseksi lyttäämiseksi miehen puolelta. Ehkä hän haluaa erota, mutta ei ole osannut sanoa sitä tai tiedostanut sitä.

Oikein niskakarvat nousivat kun luin edellisen kirjoittajan kommentteja miehensä raivostumisesta kun tämä hipaisi miestä nenään. Juuri siltä minustakin on tuntunut. Etten voi suunnilleen hengittää ilman että se ärsyttää ja siihen voi tokaista äkäisesti että hengitän typerästi. Siihen nähden, että kaikki mitä tein ja sanoin suhteen alussa oli täydellistä ja ihastuttavaa, tuntuu hirveältä.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta kuin näin käy. Edellinen miesystävä oli samanlainen, ei niin inhottava sanoissaan, mutta vei kritiikin pitemmälle. "Älä syö enempää", "älä naura noin kovaa", "älä puhu noin tyhmiä juttuja", "älä istu sängylle noin norsumaisesti" jne. Se mies lähes tuhosi itsetuntoni. Olen hoikka pitkä nainen, mutta tunsin itseni suhteen aikana ylilihavaksi ja vastenmieliseksi. Mies oli äimänä kun suhde päättyi.

--------------------------------------------------------------------------------------
Harva parisuhde päättyy yllättäen. Jos tunnistaa eron ennusmerkit ajoissa, suhteen saattaa vielä pystyä pelastamaan. Lue psykologi Kari Kiianmaan neuvot eron välttämiseen ja Minnan kokemukset eroon päättyneestä parisuhteesta.

Amerikkalainen Gottman-instituutti on tutkimuksissaan löytänyt parisuhteista useita keskeisiä ennusmerkkejä, jotka varoittavat uhkaavasta erosta. Ennusmerkit on määritelty tutkimalla yli kahtatuhatta avioparia.

”Tällainen keskimääräinen tieto ei kuvaa yksittäistapauksia, mutta itsensä ja parisuhteensa voi toki löytää näistä yleisistä totuuksistakin”, arvelee psykologi Kari Kiianmaa. Hän on muun muassa tuonut Suomen eroseminaarit, joiden tarkoitus on auttaa eronneita oppimaan kokemuksestaan.

Tärkeimmiksi erosta varoittaviksi merkeiksi Gottman-instituutti on määritellyt neljä ratsumiestä, jotka kaikki liittyvät pariskunnan väliseen vuorovaikutukseen. Näitä ratsumiehiä ovat halveksunta, kritiikki, puolustautuminen ja vetäytyminen. Halveksunta on näistä voimakkaimmin eroa ennustava merkki. Kumppani näkee silloin toisen äärimmäisen huonona ihmisenä: sellaisena, jota voi vain halveksia.

Ratsumiehistä ensimmäisenä kuitenkin näyttäytyy yleensä kritiikki, joka tuo mukanaan kumppanin persoonaan kohdistuvan arvostelun. Pienetkin riidat menevät tällöin nopeasti henkilökohtaisuuksiin ja nimittelyyn.

Ikävässä ilmapiirissä on puolestaan luonnollista puolustautua. Silloin jompikumpi tai molemmat kumppaneista joutuvat jatkuvasti puolustamaan itseään ja tekemisiään.

Lopulta esiin astuu neljäs ratsumies, vetäytyminen. Kumppani lannistuu, väsyy tilanteeseen. Hän on voimakkaiden tunteiden vallassa, mutta ei näytä sitä ulospäin. Toista tämä tietysti ärsyttää entisestään.

Instituutti nimesi myös viisi muuta erosta kertovaa ennusmerkkiä. Vaikeuksissa olevassa parisuhteessa tyytymätön kumppani käy epäröimättä toista vastaan, tunteet kuohuvat, jatkuvat riidat vaikuttavat ruumiilliseen hyvinvointiin ja erimielisyyksien sopiminen unohtuu. Lisäksi toinen tai molemmat kumppanit näkevät usein parisuhteen historian pääasiassa kielteisessä valossa.
Alkuhuumasta valtataisteluun

Gottman-instituutin tutkimus eron merkeistä ei keskity niiden taustalla vaikuttaviin syihin, eli siihen, miksi pariskunta ajautuu viestimään toisilleen vahingollisella tavalla. Esimerkiksi neljää ratsumiestä voi kuitenkin olla vaikea lähteä ajamaan pois, ellei tiedosta, miksi ne ovat suhteeseen alun perin ilmaantuneet.

Suhteen alkuaika on usein ihanaa ja onnellista. Ensimmäisten kuukausien autuuden jälkeen moni kuitenkin huomaa yllätyksekseen suhteen horjuvan perustuksillaan.

”Ihastuneena tulee tunne, että pystyy puhumaan kaikesta. Hormonitoiminnan muuttuessa alkuvaiheen jälkeen menetetään kuitenkin helposti suhteen ihanat asiat”, Kiianmaa harmittelee.

Yleensä viimeistään pari vuotta suhteen alkamisesta alkaa valtataisteluvaihe, johon kuuluu oleellisesti pyrkimys muuttaa seurustelukumppania. Yritys muuttaa kumppania väkisin on kuitenkin tuomittu epäonnistumaan, sillä se herättää toisessa vain vastarintaa.

”Parisuhteessa täytyy hyväksyä se, että toisessa on ärsyttäviä puolia. Ei ole sattumaa, että kumppaniksi on valittu jopa maailman ärsyttävin ihminen. Sen ansiosta voi tutustua itseensä, miettiä, miksi toinen niin ärsyttää.”

Tyytymättömyyden takana voi olla oma kasvukriisi, jonka takia moni tarkastelee ympäristöään turhankin kriittisesti.

”Silloin kannattaa rauhassa miettiä, kuka minä olen ja mitä minä todella haluan. Kun lisää itsetuntemusta, vapauttaa toisen muutospaineista”, Kiianmaa toteaa.

Hyviä keinoja lisätä itsetuntemusta ovat esimerkiksi keskustelu, terapia ja parisuhdekurssit. Apua kasvamiseen voi saada myös arkisemmista asioista: ajatuksia herättävän kaunokirjallisuuden lukemisesta, elokuvien tai teatterinäytelmien katsomisesta tai vaikkapa päiväkirjan kirjoittamisesta.
Eroa kannattaa harkita tarkasti

Gottman-instituutti on havainnut, että amerikkalaiset parit hakevat apua keskimäärin kuusi vuotta liian myöhään. Kiianmaan mukaan jo ensimmäisiin ajatuksiin erosta tulisi suhtautua vakavasti, sillä ajan myötä ajatukset usein vain vahvistuvat vahvistumistaan.

Psykologi kehottaa eroa harkitsevaa pohtimaan, mikä hänelle on tärkeää elämässä.

”Kannattaa miettiä, mitä arvokkaita asioita parisuhteessa on. Jotkut esimerkiksi sanovat, että on ollut sellaista ystävyyttä toisen kanssa, mitä ei ole kenenkään muun kanssa kokenut. Myös arvot tai harrastukset saattavat yhdistää. Kannattaako suhdetta silloin kaataa kokonaan?”

Kiianmaan mielestä moni ongelma voi johtua siitä, että Suomessa ei perinteisesti ole opetettu ihmisiä pitämään riittävän jämäkästi puoliaan.

”Jos suostuu toisen tapaan viestiä, on osa vuorovaikutusta. Kannattaa opetella ilmaisemaan, miten minua saa kohdella. Pitää osata vetää raja siihen, mitä hyväksyy, ja mitä ei, esimerkiksi kumppanin alkoholinkäytön tai muun omaa elämää vahingoittavan asian suhteen”, hän sanoo.

Jos pohdinnan jälkeen päätyy siihen, että haluaa pelastaa parisuhteensa, voi omaa käytöstään yrittää muuttaa. Sillä on usein vaikutusta kumppaninkin toimintaan. Jokaiselle Gottman-instituutin määrittelemälle eron ennusmerkille on olemassa myös vastalääkkeensä.

Halveksuntaa voi vähentää luomalla suhteeseen hyväksyvää ilmapiiriä ja etsimällä toisesta hyviä puolia. Kritiikki antaa aihetta korjata rempallaan olevat asiat ja hyväksyä ne, joita ei voi muuttaa. Tarvetta puolustautumiseen vähentää toisen hyväksyminen. Vetäytyneen kannattaa yrittää rauhoittua tai antaa kumppanin rauhoittaa itseään.

Muihin vaaranmerkkeihin auttavat maltillinen suhtautuminen, anteeksipyytäminen ja -antaminen sekä ajatustavan muuttaminen. Suhteen vaikeista vaiheista voi etsiä ikävien puolien sijaan jotain hyvää: haasteellista oli, mutta ainakin opimme jotain.
Eron merkit”Ero oli minulle helpotus”

Parikymppinen Minna erosi kaksi vuotta sitten miesystävästään Tommista. Ero ei tullut yllätyksenä, sillä jo ensimmäisen vuoden aikana alkoi tulla merkkejä siitä, että suhde ei toimi. Ihastuksen hälvetessä Tommi alkoi kritisoida ankarasti Minnaa. Haukkuminen ja lyttääminen alkoivat vähitellen, mutta pian ikävästä käytöksestä tuli jatkuvaa.

”Tommi arvosteli syömisiäni, vaatteitani, kavereitani ja mielipiteitäni. Hän saattoi soitella perään, että älä syö tai juo jotakin, lihot siitä. Hän sai järjettömiä kohtauksia, kun en ollut asioista samaa mieltä”, Minna muistelee.

Hän kertoo yrittäneensä aluksi sanoa, ettei pidä miehen käytöksestä. Sanat kaikuivat kuitenkin kuuroille korville. Lopulta Minna ahdistui ja tunsi, ettei saanut olla suhteessa lainkaan oma itsensä. Siitä huolimatta pariskunta päätti muuttaa yhteen seurusteltuaan noin kolme vuotta.

”Viimeinen vuosi oli aikamoista vääntöä. Ajattelin, että hän muuttuisi. Lopulta tajusin, että sitä oli jatkunut pitkään”, Minna huokaisee.

”Erosimme ensimmäisen kerran kolme kuukautta muuton jälkeen. Palasimme sitten takaisin yhteen. Hän pyysi anteeksi, mutta kuukauden kuluttua kaikki oli taas ennallaan. Emme käyneet kunnolla keskustelua siitä, mitä suhteelle pitäisi tehdä, jotta se toimisi.”
”Minulle jäi vain pahoja muistoja”

Jälkeenpäin Minna on pohtinut jonkin verran sitä, miksi suhde ei toiminut. Hän näkee syytä molemmissa.

”Olimme oikeastaan tosi yhteensopiva pari, mutta hän purki turhautumisensa ja huonon itsetuntonsa minuun. Minä taas en osannut sanoa hänelle vastaan ja riidellä. Ongelmat olisi ehkä ollut mahdollista selvittää, mutta minäkään en osannut ottaa asiaa kunnolla puheeksi.”

Minna sanoo, että aluksi miehen jatkuva arvosteleminen satutti häntä pahasti. Jossain vaiheessa hän kuitenkin turtui siihen. Miehen käytös vain paheni, mutta Minna ei jaksanut enää välittää.

”Itselleni ero oli helpotus, sillä minulla ei ollut enää tunteita jäljellä. Poikaystäväni olisi vielä halunnut selvittää asioita. Minä en halunnut. Tein varmaan väärin siinä, se ei ollut reilua häntä kohtaan.”

Minna ei ole kuitenkaan katunut ratkaisuaan. Eron jälkeen hän on jo seurustellut uuden miehen kanssa. Entistä suhdettaan hän ajattelee enää harvoin.

”Minulle jäi suhteesta vain pahoja muistoja. Tulee kylmiä väreitä, kun ajattelen häntä. Ihmettelen, miten olen voinutkaan olla hänen kanssaan.”

 

[Paistinpannun pesijä]

Rakkauden vastakohta ei ole viha, vaikka niin usein kuvitellaan, vaan välinpitämättömyys. Näissä ym. tapauksissakaan kyse ei ole välinpitämättömyydestä, vaan osapuolet välittävät toisistaan hyvinkin suuresti. Siis rakkaus on mukana kaikessa, mutta ei tavanomainen, toista hellivä rakkaus, vaan ns. viharakkaus-suhde.

Se on kuluttavin olotila, mihin ihmisen voi rakkauden nimissä asettaa. Sitä ei kertakaikkiaan jaksa luhistumatta. Jotain on tehtävä. Toista on kyllä hirveän vaikea tässä mielessä muuttaa, hänellä se on luonteessa ja jos hän ei itse tajua omaa käytöstään ja tietoisesti koko ajan pyri sitä muuttamaan, niin eipä ole paljoakaan tehtävissä.

Omassa suhteessani (4 vuotta seurustelua, 6 vuotta avioliittoa) kaikki päättyi viimein täydelliseen kaaokseen. Pelastus oli työpaikan löytyminen, joka mahdollisti minulle lähtemisen. Vasta eropaperit saatuaan mies olisi halunnut oikeasti keskustella asioista, minusta ei siihen enää ollut. Ei yksinkertaisesti ollut voimia, minulla ei enää ollut juuri mitään tunteita miestä kohtaan, muuta kuin se, että on päästävä pois, kauas tämän ihmisen ulottuvilta ja päästä kokoamaan itsetuntoni sirpaleita ja elämään edes kutakuinkin normaalia elämää normaalina ihmisenä muiden joukossa.

Miehen elämä luisui alamäkeen, koska - jälkeenpäin ymmärsin näin - koko hänen elämänsä oli rakentunut minun varaani ja siihen, että olisin aina se ihminen, jota hän saa alistaa ja halventaa, ivata ja nöyryyttää loputtomiin, pitääkseen oman itsetuntonsa koossa ja näyttääkseen muille ihmisille, kuinka kova poika hän on ja kuinka suuri valta ja voima hänellä on vaimoonsa nähden. Olin muuten erittäinkin hyvän näköinen nuori tyttö, ulkonäössäni oli (no, on tietysti edelleenkin) toisen vanhempani sukujuurien takia eksotiikkaa, jota vielä siihen aikaan ei niin kovin runsaasti pienellä paikkakunnalla esiintynyt, ja olin siis hänelle hyvin näyttelykelpoinen hyödyke. Työpaikkansa pikkujouluihinkin minun oli aina lähdettävä, vaikka ne joka kerta menivätkin sitten minun kohdallani täysin pieleen. Mies kohteli minua tahallaan mahdollisimman mitätöivästi ja välinpitämättömästi, vahtien tietysti kuitenkin, ettei vaan yksikään työkaveri päässyt sanomaan minulle mitään ja oloni oli kaikkea muuta kuin miellyttävä. No, eromme jälkeen muutama heistä on sanonutkin, että heistä oli ihme, että pysyin tämän öykkärin rinnalla niinkin kauan.

Ei minustakaan tosiaan siis olisi ollut enää asioita selvittelemään. Sitäpaitsi se olisi ollut täysin turhaakin, en minä olisi hänen kanssaan enää jatkanut vaikka hän olisi muuttunutkin. Hän vain kävi ihmisenä minulle mahdottomaksi, komea mies mutta siinä kaikki. Hän on nykyään täysi alkoholisti ja syyttää kuulemma minua - edelleen. Nyt siis hänen jättämisestään ja elämänsä tuhoamisesta. Jonka hän on järjestelmällisesti lähtöni jälkeen tuhonnut itse kohta kohdalta.

Erostamme on yli kaksikymmentä vuotta, enkä ole aikoihin tuhlannut näin paljon ajatuksiani häneen, kuin nyt tapahtui, mutta tämä kirjoitus kirvoitti vanhat muistot. Näitä ihmisiä on siis edelleen, joiden itsetunto perustuu toisen ihmisen halveksuntaan ja jatkuvaan arvosteluun. Tuo, että aihetta ei tarvitse edes kunnolla olla, on niin, niin tuttua. Se voi todella laueta jostakin aivan tavallisesta, normaalista sanasta, lauseesta, äänensävystä, ilmaisusta, ihan mistä vaan. Jo pelkkä mietteissään oleminen oli vaarallista, koska toiselle olisi pitänyt pystyä selittämään, mitä mietti. Kerran pesin paistinpannua, kun mies tuli ulkoa sisään. Hän alkoi raivota, ettei minulla ole koskaan muuta mielessä kuin paistinpannun pesu. Olen kuulemma yks saatanan paistinpannun pesijä, enkä muuta. Tämä episodi on minulle jostain syystä jäänyt erityisesti mieleen, mutta nyt pystyn suhtautumaan siihen jo huumorilla.

 

[lill.lall]

Hienoja kannanottoja, joista olisi kiinnostava jatkaa, mutta ajattelin tuoda vielä ihan tuikitavallisen ajatuksen sekaan mukaan, että jos kaksi temperamentiltaan erilaista persoonaa lyö hynttyyt yhteen siinä saa puolin ja toisin harjoitella sietämään toisen pahimpia piirteitä kuin myös oppimaan, miten räiskähdykset ohitetaan. En tarkoita alistumista, vaan oman itseluottamuksen vahvistamista ja esittämistä asiat toiselle uusin sanoin.

Miehelläni oli ja on yhä taipumus kimpaantua herkästi ja sanoa räiskäyttää älyttömyyksiä, joista saatan loukkaantua ja pahoittaa mieleni joksikin aikaa. Olen kai hirveän sinisilmäinen tollo, mutta koen miehen käytöksen myös haasteeksi ja osoituksesi hänen kyvyttömyydestään yhdistää syitä ja seurauksia eli purkaa joskus minuun paineita, jotka pitäisi purkaa ihan muualle. En siis koe jääväni altavastaajaksi, vaan vuosien saatossa on kiehtovaa huomata miten itselleni on kertynyt voimaa olla se mikä olen ja tehdä elämässäni ratkaisuja, joita ei loistavan parisuhdemestarimiehen kanssa olisi ikinä tullut tehtyä.

Kirjoituksellani en tarkoita ratkaisuni todellakaan sopivan kaikille, mutta joskus kyse voi olla toisilleen sopivista ihmisistä joissa huonokin käytös motivoi kasvamaan ihmisenä. En ole muutenkaan alistuvaa tyyppiä ja liiankin sanavalmis, joten se välittäminen mikä suhteessamme vallitsee on kai sitten kantanut raivareittenkin läpi tai innostanut minua jyräämään eteenpäin paremmalla tekniikalla?

 

[Mies 50]

Elämää eläneenä ja koviakin kokeneena voin vain ihmetellä mistä tuollaisia miehiä tulee. Mitä on ollut heidän lapsuutensa, ensisuhteensa, seurustelut ja kaveripiirit.
Tuollainen mielialan paiskominenhan ei ole missään nimessä normaalia käyttäytymistä rakasta ihmistä kohtaan. Mikähän miehen rakastumisen tila sitten mahtaneekaan olla. Puhuu läpiä päähänsä kun on alkuhuumassa ollut ihastunut sinuun.
Eihän tuollainen mies pärjää edes miesporukassa.
Tai sitten minä olen yltiöpositiivinen ja jotenkin poikkeava, ainakin toiselta planeetalta.

 

[samaa minäkin mietin]

Elämää eläneenä ja koviakin kokeneena voin vain ihmetellä mistä tuollaisia miehiä tulee. Mitä on ollut heidän lapsuutensa, ensisuhteensa, seurustelut ja kaveripiirit.
Tuollainen mielialan paiskominenhan ei ole missään nimessä normaalia käyttäytymistä rakasta ihmistä kohtaan. Mikähän miehen rakastumisen tila sitten mahtaneekaan olla. Puhuu läpiä päähänsä kun on alkuhuumassa ollut ihastunut sinuun.
Eihän tuollainen mies pärjää edes miesporukassa.
Tai sitten minä olen yltiöpositiivinen ja jotenkin poikkeava, ainakin toiselta planeetalta.

Ei minua hämmästytä ollenkaan viestiketjun naisten sattumukset. Olenhan itsekin kertonut avoimesti Elleissä ex-avioliitostani.

Mies on käynyt terapiassa ja tonkinut elämänsä pohjia myöten. Nykyään terapiassa käynti on yleistä.
Itse yritän elää niin tasaista elämää ettei eteen enää tule suurempia ongelmia. En enää millään jaksa vatvoa syy ja seuraus juttuja. On ihan tarpeeksi tekemistä arkisten asioiden selvittelyssä.

Nykyään naiset ovat valveutuneita ja osaavat pitää puolensa. Ei huonossa suhteessa kannata pilata elämäänsä. Toipuminen voi olla uskomattoman pitkä tie. Allekirjoittaneella on siitä kokemusta.

 

[ap.]

Eihän tuollainen mies pärjää edes miesporukassa.

Tätä osaa minäkin olen ihmetellyt. Oma mies on omille ystävilleen ja perheelleen erittäin ystävällinen, avulias ja pitkämielinen ja ilmeisen pidetty. Puhelin soi vähän väliä kun ihmiset pyytävät häneltä apua tai neuvoja.

Ero suhtautumisessa heihin ja sitten taas minuun, minun perheeseeni tai entisiin naisystäviinsä on suuri. Mies ei pidä veljistäni tai isästäni - isäni ajaa huonosti, ei katso silmiin, veli on outo, toinen veli kuulemma huolimaton ja eksät joko hulluja tai kusipäitä. Olen kammonnut tilanteita joissa pitäisi olla perheeni kanssa, koska miehen suhtautuminen näkyy vaikka sitä ei selkeästi esille tuodakaan.

 

[Puzzlee]

On surullista, jos ihmisen pitää saada lokeroida kaikki asiat hyviin tai pahoihin. Yleensähän aina asiat ovat jotakin siltä väliltä. Parisuhteessakin rakkauden huuma voi olla niin voimakas, että se mies/nainen tuntuu ihan täydelliseltä. Kun sitten raottaa niitä rakkauden vaaleanpunaisia silmälaseja, niin huomaa, ettei tuo toinen olekaan niin täydellinen. Ihmisen pitäisi voida olla inhimillinen omine virheineen, mutta jotkut eivät näköjään salli sitä.

Minusta on anteeksiantamatonta, että omaa pahaa mieltä pitää osoittaa puolisolle. Jos minä olen väsynyt ja huonolla tuulella, niin sanon silloin herkästi miehelleni, että älä vitsaile tai ärsytä nyt yhtään, vaan anna minun olla vähän aikaa itsekseni, että kerään voimia. Kun olen vähän aikaa vaikka ihan levännyt sohvalla, niin sen jälkeen jaksaa taas sietää sitä tavallista arkea ja kotielämää.

Minusta tuntuu, että AP:n mies on sellainen joka rakastuu tulisesti ja katsoo oikeudekseen ilmoittaa jumalallisen mielipiteensä, vaikka se sitten loukkaisikin. Se ei ole rehellisyyttä, vaan julmuutta. Minusta tuntuu, että et ole vielä valmis lopettamaan suhdetta, vaan haluat nauttia niistä hyvistä hetkistä niin kauan kuin niitä riittää. Kun sinua on loukattu tarpeeksi ja huomaat, että viikossa on enemmän huonoja kuin hyviä päiviä, niin alat jo miettimään eroa vakavissasi.

 

[kirjasuositus...]

Suosittelen lukea Kata Kärkkäisen kirja "Jumalasta seuraava"...

http://plaza.fi/ellit/kulttuuri-ja-viihde/kulttuuri-kirjat/kata-karkkaisen-jumalasta-seuraava-kertoo-viihdyttavasti-vakavasta-aiheesta

 

[Maii-]

Selvästi myös mustasukkaisuus kuvassa mukana. Tuo puolison perheen ja varsinkin sen miespuolisten jäsenten mollaaminen kertoo siitä. Ei hyvä juttu.

 

[ap.]

Selvästi myös mustasukkaisuus kuvassa mukana. Tuo puolison perheen ja varsinkin sen miespuolisten jäsenten mollaaminen kertoo siitä. Ei hyvä juttu.

Millä tavalla se kertoo mustasukkaisuudesta? En ole ajatellutkaan.

Sinänsä kyllä jotakin mustasukkaisuutta ja epävarmuutta minun luotettavuudestani on noussut esiin muutaman harvan kerran. Mitään syytä sellaiselle ei ole, mutta pari kertaa miehelle on tullut tunne, että saattaisin vipeltää jotenkin jossain sivussa muiden kanssa. Tilanteet on kyllä selvitetty ihan sovussa.

 

[Luulin ensin]

että olen itse kirjoittanut tuon, kun luin paistinpannun pesijän tektin alkua. Meillä on ollut miehinä kloonit!! Kaiken lisäksi ensimmäinen kappaleesi 1 lause on sanasta sanaan samanlainen, jonka olen itse joskus kirjalliseen muotoon laittanut.

Minä onneton ihmettelin kuitenkin 21 vuotta, ennenkuin sain koottua kasaan voimat itsestäni ja lähdin. Kovin pienistä rippusista piti ihminen kasata. Minäkin olin pitkä ja hoikka, kaunis nainen, mutta en totisesti itseäni sellaiseksi aviossa ollessa tuntenut.

Ja samat ovat kokemukset niin pikkujopuluista kuin muustakin, uskomattoman samanlaista.

Jälkeenpäin olen tajunnut, että kyse on kaiken aikaa ollut miehen puuttuvasta itsetunnosta, epävarmuudestaan miehenä ja tarpeesta alistaa toista. Mies on herra talossa- tyyliin.

Eron toteutuessa sain kyllä kuulla, miten hyvä ja helppo kanssani oli elää, että olin kaunis ja ihana, että ketään toista samanlaista ei ole.- No ei ole tullutkaan, ei siinä kukaan täyspäinen jaksa olla.

Nyt kun kamppanina on ollut pitkään ihan toisenlainen ihminen, tajuaa kaikenlaisen alistamisen piirteet entistä selvemmin. Ei minuakaan saisi samaan muottiin enää taivuteltua. Läksisin kiiruusti kauas, jos noita merkkejä luonteesta ilmaantuisi. On ihanaa elää suhteessa, jossa saa olla oma itsensä jännittämättä. Arvostaa toista ja olla itse arvostettu, rakastettu.

 

[helisemässä]

Nyt kun kamppanina on ollut pitkään ihan toisenlainen ihminen, tajuaa kaikenlaisen alistamisen piirteet entistä selvemmin. Ei minuakaan saisi samaan muottiin enää taivuteltua. Läksisin kiiruusti kauas, jos noita merkkejä luonteesta ilmaantuisi. On ihanaa elää suhteessa, jossa saa olla oma itsensä jännittämättä. Arvostaa toista ja olla itse arvostettu, rakastettu.

Mieheni kohteli minua muutama vuosi sitten todella huonosti ja loukkasi tarkoituksellisesti. Oli arvaamaton, pahantuulinen, riitaisa ja joi tolkuttomasti. Tätä ajanjaksoa kesti pitkälti toista vuotta. Anteeksipyynnöistä ei puhettakaan.

Sitten hän muuttui. Nykyään hän on vallan kunnollinen kumppani - suorastaan käsittämättömän hellä ja huomaavainen.

Mutta tämä on itsessäni outo huomio: mitä kauemmin pahoista ajoista menee, sitä loukatummaksi ja vihasemmaksi itseni tunnen. Mitä kauemmin hän on "normaali", mukava ihminen, sitä vaikeampi minun on hyväksyä hänen aiempaa käytöstään.

Hän petti minun luottamukseni täysin, eikä hän näköjään saa sitä takaisin. Minä en kykene luottamaan häneen enää. Tämä tunne on läsnä joka ikinen päivä.

Olen pikku hiljaa tehnyt eroa viimeisen vuoden ajan. Huomaan jatkuvasti tekeväni valintoja ja päätöksiä, jotka ajavat meitä poispäin toisistamme, ei lähennä.

Olen nöyrtynyt siihen tosiasiaan, että korjaamatonta vahinkoa voi tehdä. Anteeksi antaminen ei aina palauta kaikkea ennalleen, ei edes hyväksi.

Miksi en ole lähtnyt jo? Koska rakastan osaa hänessä edelleen - ja liikaa luopuakseni siitä hyvästä ihan vielä...

 

[Maii-]

Toisen perheenjäsenten loukkaaminen ja haukkuminen on yleensä merkki siitä, että tahtoo omistaa puolisonsa kokonaan. Se on mustasukkaisuutta. Puolisolla ei saisi olla muita kiintymyksen kohteita. Pyritään mitätöimään toisen ystävät, työkaverit ja lapsuudenperhe.

 

[ap.]

Miehestä ei ole kuulunut viikkoon. Kirjoitin aiheesta myös ketjuun "turha ero".

Lähetin hänelle perjantaina tekstarin, jossa jätin lyhyesti pallon hänelle. Kerroin etten haluaisi erota, että toivoisin välien korjaantuvan ja että välitän hänestä edelleen. Ei vastannut siihen eikä ole ole soittanut. Sitä ennen olin soittanut useita kertoja ja kerran ajanut jopa hänen luokseen (ei puhunut sanaakaan ja pyysi lähtemään). Seuraavana päivänä oli käynyt jättämässä tavaroitani oveni ulkopuolelle. On kaikenkaikkiaan käyttäytynyt erittäin tylysti ja inhottavasti.

En aio ottaa enää yhteyttä. On nyt hänen valintansa haluaako olla urpo. Jos tästä tuli nyt ero, tapahtui se todella tylysti ja selittämättä mitään. Vaikea käsittää miksi hän haluaisi toimia näin. Tästä ei kuitenkaan ole viikkoakaan, kun hän sanoi parkkipaikalla ennen töihinlähtöä rakastavansa ja toivovansa meille yhteistä tulevaisuutta. Viime tiistaina lähetti hyvänyöntekstiviestin jossa kertoi kaipaavansa ja ajattelevansa.

En ymmärrä enää mistään mitään. Tuntuu ihan siltä kuin hän yrittäisi suunnilleen kostaa minulle jotain.

 

[Kyllästynyt MIES]

Sillä ei ole kaikki muumit laaksossa. Varo tuollaisia ihmisiä.

 

[niitä näitä]

"En ymmärrä enää mistään mitään. Tuntuu ihan siltä kuin hän yrittäisi suunnilleen kostaa minulle jotain."

Kommentoin jo tähän viestiketjuun. Tuo paistinpannunpesijäjuttu huvitti minuakin.
Sain pitkän avioliiton aikana kuulla samantyylisiä kommentteja.

Eron logiikka on mystinen. Siihen kuuluu vihan tunteita eron helpottamiseksi.
Pitäisi olla psykologian maisterin paperit taskussa voidakseni jatkaa tämän aiheen analysointia. Mutta kyllähän aiheesta on kirjallisuutta luettavana.

Sukulaisten mätkiminen on tylsää. Olen siihen itsekin syyllistynyt.
Kun katselen omia sukulaisia katselen kuin itseäni peilistä. Näen hyviä ja vähemmän hyviä puolia. Sellaista se elämä vain on.

Koeta ap. saada elämän palapelit kasaan. Olet tehnyt voitavasi suhteen eteen.
Onneksi voit purkaa mieltäsi Elleissä ja ehkä jossakin muuallakin.
Kun minulla oli avioero päällä löysin Ellit-sivut. Jäin koukkuun ja irtautuminen on vielä vaikeampaa kuin mahdottomasta avioliitostani.

Ehkä ammattiauttajat joskus käärivät hihansa ylös ja lähtevät työhön meidän Ellien parhaaksi. Ellit 50+ palstalla joku Elli niin tekeekin huonoin tuloksin.

 

[Haloo pahvi]

Miehestä ei ole kuulunut viikkoon.

Lähetin hänelle perjantaina tekstarin, jossa jätin lyhyesti pallon hänelle. Kerroin etten haluaisi erota, että toivoisin välien korjaantuvan ja että välitän hänestä edelleen. Ei vastannut siihen eikä ole ole soittanut. Sitä ennen olin soittanut useita kertoja ja kerran ajanut jopa hänen luokseen (ei puhunut sanaakaan ja pyysi lähtemään). Seuraavana päivänä oli käynyt jättämässä tavaroitani oveni ulkopuolelle. On kaikenkaikkiaan käyttäytynyt erittäin tylysti ja inhottavasti.

Ja mikäköhän tuossa miehen käytöksessä on enää epäselvää?! Miksi ihmeessä olet enää tyrkyttämässä itseäsi hänelle, ja selkeästi ottaisit hänet vielä takaisin jos hän vaan tahtoisi?! Uskomatonta, miten paskaa käytöstä olet valmis sietämään. Ymmärrän kyllä että haluaisit saada vastauksia, mutta älä älä ÄLÄ tuhlaa aikaasi haluamalla tuollaista idioottia takaisin. Ja idiootit ihmiset tekevät idioottimaisia tekoja, joten sinuna en tuhlaisi aikaa edes kysymykselle "miksi". Siksi, koska hän on keskenkasvuinen dorka - sen parempaa vastausta et tule saamaan.

 

[niinpäniin]

Ja mikäköhän tuossa miehen käytöksessä on enää epäselvää?! Miksi ihmeessä olet enää tyrkyttämässä itseäsi hänelle, ja selkeästi ottaisit hänet vielä takaisin jos hän vaan tahtoisi?! Uskomatonta, miten paskaa käytöstä olet valmis sietämään. Ymmärrän kyllä että haluaisit saada vastauksia, mutta älä älä ÄLÄ tuhlaa aikaasi haluamalla tuollaista idioottia takaisin. Ja idiootit ihmiset tekevät idioottimaisia tekoja, joten sinuna en tuhlaisi aikaa edes kysymykselle "miksi". Siksi, koska hän on keskenkasvuinen dorka - sen parempaa vastausta et tule saamaan.

Tämä on ehkä hieman kärjistetysti sanottu, mutta silti kyllä valitettavan totta. Joka sana.

 

[ap.]

Onhan se hyvä kuulla suorat sanat.

Olen pitänyt päiväkirjaa ja kirjoitelut tunteistani. Listasin tänään asioita, joista minua on kritisoitu suhteessa. Onhan se melkoinen lista. Ihme että kesti tähänkään asti näin epämiellyttävää ihmistä.

- puhun epäselvästi ja liian hiljaa
- puhun moukkamaisesti (kerroin munavitsin)
- syön suuria annoksia
- olen epävarma ja huonoitsetuntoinen
- puhun liian vähän ja huonosti englantia (ei puhuttu kertaakaan kun ei ollut tarvetta, mutta epäiltiin etten puhuisi ulkomailla)
- ajan tyhmästi vaihdetta liu'uttaen ja pari kertaa liian lähellä edellistä ajajaa
- kommentoin kerran alentuvasti edellisen autoilijan olevan varmaan mies
- en keskity salilla olennaiseen eli nosteluun vaan naureskelin ja juttelin liikaa
- kaivelin kerran varpaitani julkisesti ärsyttävästi
- pidän liian kuumasta huoneenlämmöstä
- nousen liian myöhään sängystä (klo 7-8)
- vaadin liikaa seksiä
- kommentoin liikaa toisen ajamista (toinen ei käyttänyt turvavyötä)
- kommentoin liikaa toisen harrastamista (3-4 päivää viikossa)
- en osannut päättää nopeasti ajanko mikroautolla vai en
- istuin autossa kun olisi pitänut istua ulkona
- luin miehen kirjoittaman julkisen kirjoituksen netistä ja mainitsin siitä
- kyselin eksästä
- annoin kissojeni hyppiä pöydälle
- pidin kissaani sylissä vaikka se ei halunnut
- kahvi loppui pari kertaa kesken (en juo kahvia)
- en halunnut kävellä Tallinnan vanhassa kaupungissa lauantai-yönä

Paljon muitakin olisi.

 

[Haloo pahvi]

Parantuminen alkaa silmien avaamisesta. Hyvä että tajuat itsekin millainen törkimys tuo "mies" on! Pärjäät jatkossa paljon paremmin, loistavaa kevään jatkoa ja onnellista kesän odotusta ilman tuollaista painolastia .

 

[ap.]

Tällä ei nyt ole enää mitään merkitystä, mutta tajusin vihdoinkin eilen, mistä tässä on ollut kyse. Huojentava havainto sinänsä, vaikka ei kyllä helpota muuten ikävää.

Tajusin että miehellä on ollut koko suhteen ajan jossain määrin maanisdepressiivisyyden oirekuvaa. Hänen äidillään on tämä sairaus varsin vakavana. Kaksisuuntainen mielialahäiriö on etenkin äidiltä lapselle hyvin periytyvä. Tajusin vasta nyt, että mies oli yrittänyt ottaa asiaa esille useamman kerran keskusteluissa. Moni asia loksahti vihdoinkin.

En pidä siitä, että maallikot herkästi diagnosoivat muita ja jokainen kusipää on heti narsisti, mutta tämä yhteys oli vaan niin tekstikirjasta, että olen melko varma asiasta.