E
Ei enää tärkeä
Vieras
Olen noin vuoden ajan seurustellut tyttöystäväni kanssa. Olemme molemmat noin 25-vuotiaita. Minusta on alkanut tuntua siltä, että hän on viime aikoina etääntynyt minusta.
Aikaisemmin pidimme yhteyttä kutakuinkin tasapuolisesti. Nykyään tuntuu siltä, että se on yhä enemmän minun puoleltani tulevaa. Eniten häiritsee se, että hän on harvoin aloitteellinen yhteydenpidossa. Jos en ota yhteyttä ei hänkään ota, vaikka menisi päiviä ilman pihaustakaan.
Asumme erillään noin 17 minuutin matkan päässä toisistamme. Hän ei kuitenkaan ole käynyt luonani kertaakaan moneen kuukauteen. Tapaamme aina hänen luonaan, joten minä reissaan väliämme. Tästä olen maininnut hänelle muutaman otteeseen ja sanonut toivovani hänen välillä käyvän luonani. Hän on aina luvannut pian käyvänsä ja useammin, muttei ole tehnyt mitään asian eteen.
Muutenkin hän joskus lupaa tehdä jotain hyväkseni ja jättää tekemättä. Jos muistutan asiasta hän pyytää anteeksi, lupaa korjata asian ja unohtaa taas. En tunne tämänkään vuoksi itseäni kovin tärkeäksi hänelle. Kohtelen häntä mielestäni erittäin hyvin, ehkä liiankin hyvin. Ehkä hän ottaa minut itsestäänselvyytenä, koska olen selvästi ilmaissut hänen olevan minulle tärkeä. Hän aina toistaa minunkin olevan tärkeä jne. mutta ei kuitenkaan koskaan sano niitäkään aloitteellisesti. Ne sanat ovat alkaneet tuntua vain vastavuoroiselta kohteliaisuudelta.
Aikaisemmin halusimme viettää mahdollisimman paljon vapaa-aikaamme yhdessä ja näimme pian töiden päättymisen jälkeen. Nykyään hänellä tuntuu olevan aikaa vasta kahdeksan jälkeen illalla joten yhdessäolo on lähinnä pari tuntia valveillaoloa ja yhdessä nukkuminen. Nyt hän on päättyänyt pysyä yksinään viikonkin ajan "työn merkeissä" kiireisinä aikoina. Ei kuulemma osaa keskittyä töihin jos olen lähettyvillä. Kun meidät erottaa alle 20 minuutin matka (jonka minä kuljen), niin luulisi löytyvän yhden viikon aikana vähän aikaa tapaamisillekin.
Läheisyyttä meillä kyllä on edelleenkin erittäin paljon tavatessamme ja seksiäkin usein. Tosin seksissäkin aloitteellisuus on täysin minulla ja hän sanoo olevansa haluttomampi "uusien e-pillereiden vuoksi". Toki se voi niinkin olla, mutta epäilen sen olevan kuitenkin vain yksi lisätodiste minun muuttumisestani vähemmän kiinnostavaksi hänen silmissään.
Olen tässä valvonut yön miettien mitä tehdä. Haluan olla hänen kanssaan vain jos hän tuntee samoin. Hän sanoo kyllä minulle kaikki lepertelyt, mutta minusta vain tekoihin voi luottaa, ei sanoihin.
Aikaisemmin pidimme yhteyttä kutakuinkin tasapuolisesti. Nykyään tuntuu siltä, että se on yhä enemmän minun puoleltani tulevaa. Eniten häiritsee se, että hän on harvoin aloitteellinen yhteydenpidossa. Jos en ota yhteyttä ei hänkään ota, vaikka menisi päiviä ilman pihaustakaan.
Asumme erillään noin 17 minuutin matkan päässä toisistamme. Hän ei kuitenkaan ole käynyt luonani kertaakaan moneen kuukauteen. Tapaamme aina hänen luonaan, joten minä reissaan väliämme. Tästä olen maininnut hänelle muutaman otteeseen ja sanonut toivovani hänen välillä käyvän luonani. Hän on aina luvannut pian käyvänsä ja useammin, muttei ole tehnyt mitään asian eteen.
Muutenkin hän joskus lupaa tehdä jotain hyväkseni ja jättää tekemättä. Jos muistutan asiasta hän pyytää anteeksi, lupaa korjata asian ja unohtaa taas. En tunne tämänkään vuoksi itseäni kovin tärkeäksi hänelle. Kohtelen häntä mielestäni erittäin hyvin, ehkä liiankin hyvin. Ehkä hän ottaa minut itsestäänselvyytenä, koska olen selvästi ilmaissut hänen olevan minulle tärkeä. Hän aina toistaa minunkin olevan tärkeä jne. mutta ei kuitenkaan koskaan sano niitäkään aloitteellisesti. Ne sanat ovat alkaneet tuntua vain vastavuoroiselta kohteliaisuudelta.
Aikaisemmin halusimme viettää mahdollisimman paljon vapaa-aikaamme yhdessä ja näimme pian töiden päättymisen jälkeen. Nykyään hänellä tuntuu olevan aikaa vasta kahdeksan jälkeen illalla joten yhdessäolo on lähinnä pari tuntia valveillaoloa ja yhdessä nukkuminen. Nyt hän on päättyänyt pysyä yksinään viikonkin ajan "työn merkeissä" kiireisinä aikoina. Ei kuulemma osaa keskittyä töihin jos olen lähettyvillä. Kun meidät erottaa alle 20 minuutin matka (jonka minä kuljen), niin luulisi löytyvän yhden viikon aikana vähän aikaa tapaamisillekin.
Läheisyyttä meillä kyllä on edelleenkin erittäin paljon tavatessamme ja seksiäkin usein. Tosin seksissäkin aloitteellisuus on täysin minulla ja hän sanoo olevansa haluttomampi "uusien e-pillereiden vuoksi". Toki se voi niinkin olla, mutta epäilen sen olevan kuitenkin vain yksi lisätodiste minun muuttumisestani vähemmän kiinnostavaksi hänen silmissään.
Olen tässä valvonut yön miettien mitä tehdä. Haluan olla hänen kanssaan vain jos hän tuntee samoin. Hän sanoo kyllä minulle kaikki lepertelyt, mutta minusta vain tekoihin voi luottaa, ei sanoihin.