Rakkaus koettelee-Eroko sittenkin ainut ratkaisu

[tahdon merkitys]

Hei!

Joskus tullaan siihen pisteeseen että mietitään jatketaanko vai eikö. Meidän katon alla eletään juuri tätä vaihetta. Olemme seurustelleet 8 vuotta. Paljon hyvää jäänyt muistoihin, mutta kuitenkin valitettavasti enemmän pahaa. Mieheni rakkautta en ole koskaan epäillyt,sillä hän on aina halunnut hyvää minulle. Mutta silti hän ei kykene antamaan minulle sitä. Jään paitsi rakkaudesta. Saan sen tilalle alkoholin repimää elämää,sekä kieroa lieromaista käytöstä.Vastuu elämän arjesta, normaali elämisen kuvioista kuten ruokakaupassa käynti ja puhtaus, parisuhteeseen kuuluva seksielämä ovat minun tehtäviäni.
Asumme mukavasti, olemme panostaneet kotiimme, ympäristöömme. Maksamme yhteistä lainaa ja kaiken puoliksi. Mikään näistä ei toki pidättele minua, se on materiaa. Mutta jostain kumman syystä olen silti jotenkin kiinni hänessä, vaikka olen vihaa jopa katkeruutta täynnä kaikesta miten minua on kohdeltu. Mieheni ymmärtää ajatukseni ja ero vaihtoehdon, hän myöntää virheensä ja on tajunnut ettei kykene kenties antamaan mitä "ansaitsen"tai olemaan sen arvoinen kuin olen hänelle. Tuntuu pahalta, koska en näe mahdollisuutta kuinka tästä voisimme jatkaa eteenpäin. Vaikka mieheni menisi alkoholista apua hakemaan ei mikään poista sitä mitä on tapahtunut vuosien varrella,kun ihminen ei voi poistaa kuin kovalevyltä kokemiansa. Kumpa voisikin.

Haluan perheen, haluan miehen joka arvostaa omaa naistansa,,en tarvitse mitään ihmemiestä joka on täydellinen koska en itsekään sitä ole.Vaikeinta on lähteminen, luopuminen,uuden aloittaminen ja ikääkin jo on n.30v..ei ole helppoa löytää rinnallensa kumppania. Monilla on lapset ja elämä tässä vaiheessa jo pitkällä.
Yksinäisyyttä en pelkää,,uskon nauttivani siitä ja aionkin viettää täysin yksin pitkän tovin ennenkuin lähtisin uuteen suhteeseen sitoutumaan vakavemmin. En koskaan halua enää käydä läpi sitä mitä olen käynyt. Enkä kenenkään haluaisi kokea tätä samaa..mutta tiedän meitä on.
Luonne kun on kärsivällinen, ja haluaa uskoa että ihminen oppii. Mutta ei se vaan mene niin. Ihminen ei opi. Mieheni sanoo: ettei ymmärrä miksi hän tekee kuin tekee..tai kohtelee kuin kohtelee..milläs tämän selität. Masennuksella..mielialalääkkeellä? Vai sillä ettei mies vaan oikeasti tahdo.

 

[gypher]

Lähde menemään nyt, eikä 5 vuoden päästä lapsi kainalossa. Niin on kaikille helpompaa.

Se vaan on niin, että kaikista ei ole kaikkeen. Jos mies ei 8 vuodessa ole oppinut kohtelemaan sinua toivotulla tavalla, ei hän tule koskaan oppimaankaan. Ja selitys "en ymmärrä miksi teen" = en välitä!

Alle 3- kymppisenä alkanut liiallinen alkoholinkäyttö ei myöskään lupaa hyvää. Tuolla asialla on taipumus paheta ajan kuluessa, ei parantua.

Ero on aina vaikea, mutta joskus se on vaan "pakko" ja lopulta eduksi molemmille. Kokemusta on

 

[pöötsi]

Tunnen valtavaa myötätuntoa sinua kohtaan, ap. Olen itse vastaavassa tilanteessa: olen tullut siihen tulokseen, että en voi jatkaa suhdetta (meilläkin kestänyt kahdeksan vuotta), jonka historiassa on liikaa ja liian kovia loukkauksia, riitoja ja epävarmuutta. Vaikka tilanne on tällä hetkellä parempi, menneet eivät häviä noin vain. Ja se viina... Voi taivas miltä kaikelta ihminen säästyisi ilman kännikeskusteluja!

Minä en luota mieheeni enää. Luulen, että rakastan ainakin jossakin määrin edelleen, mutta luottamukseni hän on käytöksellään menettänyt. Eikä minulla ole hajuakaan palaako se, ja jos palaa, niin milloin - vuoden kuluttua, kahden, kymmenen vuoden? Minä en tiedä. Yhtä lailla kun hän ei osaa sanoa, miksi on käyttäytynyt niin moukkamaisesti kuin on, en minäkään osaa sanoa, milloin toivun luokkauksista. Itse en ole kovinkaan toiveikas itseni suhteen. Siksi on parempi että eroamme, vaikka siinä samalla menne paljon hyvää ja mukavaa.

 

[Pöötsille]

Kerrankin joku joka elää samaa tilannetta läpi kuin minä. vain sinä ja vastaavassa tilanteessa, vastaavia kokenut voi ymmärtää mikä kivinen polku tämä suhde on ollut. Sitä on uskonut että tulee ne hyvät ajat ja mies vielä viisastuu ja haluaa muuttua noissa asioissa.Mutta samat pahat ovat silti edessä uudestaan ja uudestaan. Ei se ole normaalia. Ei se ole oikein minulle. Annan itseni suhteelle ja saan mitä saan. Näin se vaan on vaikka kuinka pahalta kuulostaakin.

Tunnen myös jotain syvää miestäni kohtaan kaikesta huolimatta..kai rakkautta joka jotenkin kehittynyt "sairaalla"tavalla koska suhteemme ei ole ollut tasavertainen ja reilu.
Menneet eivät katoa...eivät ne häviä..koska ne on niin rajuja asioita. Ei moni uskoisi mitä sitä on nähnyt ja kokenut. Kännitarinat ovat jotain mistä ei saa mitään muuta kuin pahaa mieltä ja pelkoa.

Luottamus on poissa todellakin. Sitä ei ole koskaan ollutkaa. Aika ei korjaa näitä asioita, aika e korjaa suhdetta kasaan, ei se että odotamme hyvän tulevan, joka ei selvästikään tule. ( vuotta on ollut aikaa näyttää se mikä on oikeasti mahdollista, muutos. kasvaminen. Mutta ei. Enää en voi hukata aikaani, etkä sinäkään Pöötsi. Miksi uhraisimme taas itsemme toisen edessä, kun ei hänkään sitä tee sinun edessä. Katselee vaan vieressä että sinne meni yksi nainen ja uutta tilalle. Niin miehet usein tekevät. Toivon että mieheni ei tekisi samoja virheitä uudessa suhteessaan. pelkään että ei se mihinkään muutu kyllä. Eikö olekin surullista että näin vaan on, karu totuus on tässä eikä muuksi muutu.
Pöötsi olisi kiva jos voisimme vaikka kirjoitella sähköpostia ja vaihtaa enemmänkin kuulumisia tästä aiheesta. Käymme molemmat läpi kovia aikoja ja tästä selviytyminen vie todellakin aikaa. Ehkemme selviä koskaan tästä koska arvet ovat syvällä,mutta ehkä löydämme uskon siihen että hyvääkin on olemassa.

 

[Tarvitsee..]

Miehesi saattaa rakastaa sua kyllä.Mutta jotain ongelmia hänellä on jotka ulkopuolinen voisi osata "hoitaa"tai laukaista. Tuosta jamasta ette selviä yksin ja kaksin. Olisi takuulla tarpeen puhua ammattilaisen kanssa asiat kokonaan läpite.
Paha tilanne..henkisesti vie voimia..kuinka olette kestäneet tilannetta niin kauan.

 

[elluloora]

Mies ei muutu, ellei hän halua muuttua. Monella ei ole resursseja hakea muutosta, vaan muuttuminen tarkoittaisi sitä, että pitäisi hakea ulkopuolista apu ja ehkäpä vuosien terapian myötä opetella käyttäytymään rakentavalla tavalla eikä rikkovalla tavalla.

Usein sellainen käytös aiheutuu masennuksesta ja alkoholin käytöstä. Miehillä helposti masentaa tai on työpaineita, jolloin juodaan viinaa helpottamaan oloa. Siitä syntyy valmis kierre. Viina pahentaa masennusta ja siksi kännipäissään on tapahtunut niin monet itsemurhat, tapot, tappelut ja riehumiset. Tällaista kierrettä on todella vaikea katkaista. Masentuneena vielä nimittäin aloitekyky putoaa ja kykenee vain hädintuskin hoitamaan aivan pakolliset asiat (työn).

Suomalaisuuteen kuuluu perinteisesti myös puhumattomuus. Kun ei osaa keskustella ja ottaa ongelmia juteltavaksi, niin se pahentaa entisestään masennusta. Puhumattomuudessa käy niin, että kaikki vuosien aikana kertynyt paha vain patoutuu ja paisuu, jolloin voi tosiaan käydä niin, että mies löytää itsensä tekemästä jotakin aivan käsittämätöntä.

Ei pidä unohtaa myöskään lapsuuden merkitystä. Parisuhdemallit saadaan usein omilta vanhemmilta. Jos miehesi on oppinut, että miehet saavat olla juroja, puhumattomia ja alkoholiin taipuvaisia, niin usein äidit ovat niitä, jotka pitävät perheen pystyssä. Silloin mieskin oppii sen, että pitää hankkia vaimo, joka on myös sellainen, joka pitää talouden ja perheen kasassa.

Ihan toinen juttu on sitten se, että arvostaako ja kunnioittaako mies sitten uhrautuvaa vaimoa. Jos mies ei arvosta edes itseään, niin kykeneekö hän arvostamaan muitakaan? On niin kauhean helppoa sanoa, että tykkää ja välittää toisesta, jos ei kuitenkaan osoita niitä mitenkään tekojen kautta. Minä ainakin haluan, että mieheni sekä sanoillaan että teoillaan kertoo sen, että olen tärkeä ja hänelle rakas.

 

[Onkohan myöhäistä]

muuttumisen halun täytyisi lähteä miehestä itsestään. Kova tahto "parantua"juomisesta ja pahoista tavoista tulee tulla syvältä itsestä. Ellei niin ole hän ei pysty tekemään muutosta vaikka kuinka ap:lle lupaisi. Terapia vaatisi aikaa..mies ei välttämättä löydä sopivaa terapeuttia jonka kanssa juttu synkkaisi tai raha tilanne ei sitä salli ja homma menee ojaan.Rakentavaka tavalla käyttäytymään opetteleminen ei ole helppoa jos mies on saanut kasvatuksen jossa hän ei ole saanuut neuvottelutaitoja,asioiden jakamista, vastuun ottamista jne..

Masennus on asia joka jo yksin vaikuttaa suhteeseen. Vai onko se masennusta..??Jotain syvempää?Narsismia tms persoonallisuushäiriötä??

Miten moni pakenee ongelmiaan alkoholiin. Siihen on helppoa paeta ja tekee sen pahimman virheen..alkoholi vain syventää ongelmia ja henkistä tilaa. Paha kierre on valmis. Suhde ei jaksa tuota rasitusta.

Jos kunnioitusta suhteessa ei ole..ei sitä siihen tule..aikuista miestä on vaikea mennä muuttamaan miksikään..se on mikä on ja käytös ja ajatusmallit ovat mitä ovat.

 

[mitä haluat elämältä]

Jotenkin ihan ulkopuolisena tyytyväisenä omaan elämään itse tässä vilkaisin tuota kirjoitusta.

Juomista, masennusta, tyytymättömyyttä, huomioon ottamattomuutta, ei jaeta vastuuta, eikä asioita, mahdollisesti persoonallisuushäiriö tai narsism.. Puhumattomuus ja vaikea lapsuus, väärät syvään juurtuneet roolimallit.

Ja tässä nainen kyselee mitä tekisi.

Olisiko parisuhteen lista voinut olla jotakin sellaista, kuten, luottamus, rakkaus, keskustelu, vastuun ja asioiden jakaminen, hellyys, välittäminen, rehellisyys, jämäkkyys, toivo ja tulevaisuus?

Se voisi myös olla sitä. Itse jokainen oman elämänsä rakentaa. Itse päättää mitä haluaa, ja mitä hakee. Jonkun toisen tilannetta on näin ulkopuolelta helppo arvioida, mutta sisältä sitä ei näe, sokaistuu asioille. Joskus saattaa kaihertaa, että mikä tässä mättää, mutta asioiden suhteellisuustaju vääristyy juuri helposti noin.

Alkuperäiselle sanoisin, että tee kaksi listaa asioista, mitä haluat elämältä, ja mitä se nyt on. Aina on vaihtoehtoja, aina voi valita. Ei tarvitse jäädä marttyyriksi mihinkään suhteeseen. Ota aikalisä, happihyppy. Ja älä ota kaikkea vastuuta suhteesta itse, anna miehellekin mahdollisuus tehdä asioiden eteen jotakin. Ne eivät muutu niin kauan, kuin sinä uhraudut, sehän nyt ei ole mitään uutta. Sano, että nyt on toisenkin vuoro ja voimat on loppu ja päättele siitä, kumpi noista kahdesta listasta on teidän tulevaisuus.

 

[ei ole vain yhtä ainoaa oikeaa]

Jos et pääse suhteesta irti tuollaiseen mieheen, josta tajuat järjellä ajattelemalla, että hän ei ole sinulle hyväksi, niin silloin kannattaa miettiä omaa itseään. Miksi sinä roikut sellaisessa suhteessa? Mitkä ovat sinun motiivisi, että et uskalla lähteä, vaikka tajuat ihan selvästi, että sinun on tällaisen miehen kanssa paha olla?

Jos mies ei osaa osoittaa tunteitaan, niin kyllä meissä naisissakin on vikoja. Moni on nimittäin läheisriippuvainen. Saattaa olla, että suvussasi ei ole ollut tapana erota tai voi olla, että pidät mieluummi huonon miehen kuin että eroaisit, jolloin et tiedä, saatko enää ikinä uutta miestä. Silloin nainen vain jatkaa suhteessa, joka tekee päivä päivältä masentuneemmaksi ja vie itsekunnioitusta pois. Joskus myös syynä kyvyttömyyteen lähteä voi olla niinkin yksinkertainen syy kuin raha, hyvä seksi tai se, ettei ole koskaan asunut yksin, vaan on aina ollut joku, johon tukeutua.

Kannattaa muistaa, että periaatteessa onnellisuus rakentuu omasta itsestä. Jos et osaa rakastaa itseäsi etkä osaa olla yksin, niin silloin sitä takertuu kumppaniin ja yrittää, että hän toisi elämääni onnea. Ehkäpä sinullakin syynä on joku sellainen syy, joka pitää sinut suhteessa, vaikka se tekeekin sinut onnettomaksi.

 

[toimippas näin - ihan kokeeksi ensin]

Ap:lle; pähkäile nyt ihan hiljaa itseksesi ja mieti, miksi olet tuollaisen miehen kanssa?
Tee ihan konkreettinen lista - luettelo - niistä syistä mitkä estävät ihan oikeasti sinua lähtemästä.

Laita ne syyt ihan siinä järjestyksessä, kun ne tulevat mieleesi - ja sitten ala miettiä ratkaisua asiaan - ja tee siihen listaan asiakohtainen oma ratkaisuehdotuksesi ja pähkäile taas niitä.

Sitten tee aikataulu, missä ajassa voit toteuttaa nuo itse itsellesi ehdottamat ratkaisut.

Näin etenet ja toimit - niin sitten sulla on jo jotain konkretiaa, mistä lähteä liikkeelle.

Jos listan tutkiskelu on vaikeaa - niin sen pitääkin olla - mutta muuten et asioihisi tolkkua saa.