Meillä on n.vuoden vanha poika ja naimisissa olemme olleet kohta kaksi vuotta. Nyt vaan tuntuu että minun tunteet miestäni kohtaan ovat kadonneet. Nyt sitten tässä mietintään että mitä tehdään. mieheni on tietoinen tunteitteni hiipumisesta mutta yhdessä eletään . Itseäni tällä hetkellä kuitenkin mietityttää että pitäisikö muuttaa pojan kanssa pois ja katsoa tilannetta vähän etäämmältä. Onko muille käynnyt näin että eron syynä on tunteiden loppu? Ja miten sitten etenitte tilanteessa?
Rakkaus vaan loppuu...
- Viestiketjun aloittaja mamma
- Ensimmäinen viesti
no kun lapsi on noinkin pieni niin ehkä kannattaa vielä katsella noita tuntemuksia uudestaan... voihan sitä etäisyyttä ottaa vaikka pikku matkalla ja katsoa, miltä tuntuu, tuleeko ikävä tms. Muutenkin suhteissa nuo tuntemukset voivat ailahdella, eikä niihin välttämättä kannata heti luottaa ja tehdä hätiköityjä ratkaisuja
Y
yh-isi27v
Vieras
Tuntuu kummalta kun rakkaus vain loppuu???
Parisuhde vaatii työtä ja uhrauksia, mutta kaikki vaivannäkö kannattaa.
Hyvässä suhteessa on luottamusta, läheisyyttä ja yhteistä aikaa. Jos ihtohimo on poissa, sen voi löytää uudelleen.
Tsemppiä!
Parisuhde vaatii työtä ja uhrauksia, mutta kaikki vaivannäkö kannattaa.
Hyvässä suhteessa on luottamusta, läheisyyttä ja yhteistä aikaa. Jos ihtohimo on poissa, sen voi löytää uudelleen.
Tsemppiä!
J
joo joo
Vieras
OLISPAS TAASEN ALOITTAJALTA SYVÄLUOTAAVAA ANALYYSIA.
Ei parisuhteessa hommaa hoideta näin, vaan se perustuu siihen että
toista halutaa, koska on haluttu haluta.
Jos kaikki naiset ajattelis kuten sä, ei täällä kukaan pysyisi naimisissa.
Sä oot varmaan niitä LAHNOJA, jotka makaa sängyssä selällään ja odottaa että mies tuo taivaallisen tyydytyksen.
Juuri nämnä naiset on niitä mitättömyyksiä, joihin en koskisi pitkällä tikullakaan.
Parituhteen ylläpito on kummankin asia ja vaatii työtä kummaltakin.
OOT SELKEÄÄ YH-AINESTA.
Ja varmaan vielä plösö
Ei parisuhteessa hommaa hoideta näin, vaan se perustuu siihen että
toista halutaa, koska on haluttu haluta.
Jos kaikki naiset ajattelis kuten sä, ei täällä kukaan pysyisi naimisissa.
Sä oot varmaan niitä LAHNOJA, jotka makaa sängyssä selällään ja odottaa että mies tuo taivaallisen tyydytyksen.
Juuri nämnä naiset on niitä mitättömyyksiä, joihin en koskisi pitkällä tikullakaan.
Parituhteen ylläpito on kummankin asia ja vaatii työtä kummaltakin.
OOT SELKEÄÄ YH-AINESTA.
Ja varmaan vielä plösö
P
Peuhu
Vieras
Ensin haluan sanoa ap:lle et älä valitä noista provo viesteistä ne vaan haluaa haastaa riitaa
Itselle kävi niin et 10 vuotta kestäneessä avioliitossa mä vaan yx kaunispäivä tajusin et en rakasta miestäni(tuli se viimeinen pisara ja kuppi täyteen) , en ollut rakastanut enää vuosiin ( ei kannata heti luovuttaa). Tunsin AINOASTAAN helpotusta kun ehdotin että erotaan ja mies oli samaa mieltä. Nyt olen elänyt ja naimisissa miehen kanssa yhdeksän vuotta eikä tunteiden hiipumisesta tietoakaan, uskon että tämä on se tosi rakkaus. Koko meidän suhde on ihan erilainen kuin edellisessä avioliitossa. Edelliseen eroon ei liittynyt kolmatta osapuolta vaan kyse oli musta ihan siitä ettei oltu rakastettu toisaan enään pitkään aikaan. Mä olen onnellinen että mä tein ero ratkaisun mutta kannattaa miettä tarkkaan ennenkuin sen tekee. Joten miettimis myssy päähän vaan ja onnea matkaan päätät sit mitä tahansa :wave:
Itselle kävi niin et 10 vuotta kestäneessä avioliitossa mä vaan yx kaunispäivä tajusin et en rakasta miestäni(tuli se viimeinen pisara ja kuppi täyteen) , en ollut rakastanut enää vuosiin ( ei kannata heti luovuttaa). Tunsin AINOASTAAN helpotusta kun ehdotin että erotaan ja mies oli samaa mieltä. Nyt olen elänyt ja naimisissa miehen kanssa yhdeksän vuotta eikä tunteiden hiipumisesta tietoakaan, uskon että tämä on se tosi rakkaus. Koko meidän suhde on ihan erilainen kuin edellisessä avioliitossa. Edelliseen eroon ei liittynyt kolmatta osapuolta vaan kyse oli musta ihan siitä ettei oltu rakastettu toisaan enään pitkään aikaan. Mä olen onnellinen että mä tein ero ratkaisun mutta kannattaa miettä tarkkaan ennenkuin sen tekee. Joten miettimis myssy päähän vaan ja onnea matkaan päätät sit mitä tahansa :wave:
\
Juu ei vois vähempää kiinnostaa tollasten kykenämättämien impotenttien ja tunnekuolleitten itsensätyydyttäjien provoviestit.
Kiitos "Peuhulle" kannustavasta viestistä. Ihanaa tietää että jollekin muullekin on käynyt niin. Tässä ollaan alkuvuosi tsempattu koko ajan ja yritetty parantaa tilannetta mutta tällä hetkellä suunta taitaa siitä huolimatta olla alaspäin. Olen vielä suhteellisen nuori niin en halua elää loppuelämääni vajaavaisessa suhteessa jossa ei kuitenkaan kukaan tule loppujen lopulta onnelliseksi ja lapsihan kärsii vanhempien huonosta suhteesta
Tällä hetkellä ajatus ainakin jonkinhetkisestä erosta tuntuu vaan helpotukselta;saisi tilaa miettiä ja hengähtää. Kyllä tässä on unettomia öitä jo vietetty ja ratkasuja mietitty mutta pakko pitää vieläkin mietintämyssy päässä ja yrittää vaan.
Alkuperäinen kirjoittaja 27.03.2007 klo 13:04 Peuhu kirjoitti:Ensin haluan sanoa ap:lle et älä valitä noista provo viesteistä ne vaan haluaa haastaa riitaa
Itselle kävi niin et 10 vuotta kestäneessä avioliitossa mä vaan yx kaunispäivä tajusin et en rakasta miestäni(tuli se viimeinen pisara ja kuppi täyteen) , en ollut rakastanut enää vuosiin ( ei kannata heti luovuttaa). Tunsin AINOASTAAN helpotusta kun ehdotin että erotaan ja mies oli samaa mieltä. Nyt olen elänyt ja naimisissa miehen kanssa yhdeksän vuotta eikä tunteiden hiipumisesta tietoakaan, uskon että tämä on se tosi rakkaus. Koko meidän suhde on ihan erilainen kuin edellisessä avioliitossa. Edelliseen eroon ei liittynyt kolmatta osapuolta vaan kyse oli musta ihan siitä ettei oltu rakastettu toisaan enään pitkään aikaan. Mä olen onnellinen että mä tein ero ratkaisun mutta kannattaa miettä tarkkaan ennenkuin sen tekee. Joten miettimis myssy päähän vaan ja onnea matkaan päätät sit mitä tahansa :wave:
Juu ei vois vähempää kiinnostaa tollasten kykenämättämien impotenttien ja tunnekuolleitten itsensätyydyttäjien provoviestit.
Kiitos "Peuhulle" kannustavasta viestistä. Ihanaa tietää että jollekin muullekin on käynyt niin. Tässä ollaan alkuvuosi tsempattu koko ajan ja yritetty parantaa tilannetta mutta tällä hetkellä suunta taitaa siitä huolimatta olla alaspäin. Olen vielä suhteellisen nuori niin en halua elää loppuelämääni vajaavaisessa suhteessa jossa ei kuitenkaan kukaan tule loppujen lopulta onnelliseksi ja lapsihan kärsii vanhempien huonosta suhteesta
Tällä hetkellä ajatus ainakin jonkinhetkisestä erosta tuntuu vaan helpotukselta;saisi tilaa miettiä ja hengähtää. Kyllä tässä on unettomia öitä jo vietetty ja ratkasuja mietitty mutta pakko pitää vieläkin mietintämyssy päässä ja yrittää vaan.\
Juu ei vois vähempää kiinnostaa tollasten kykenämättämien impotenttien ja tunnekuolleitten itsensätyydyttäjien provoviestit.
Kiitos "Peuhulle" kannustavasta viestistä. Ihanaa tietää että jollekin muullekin on käynyt niin. Tässä ollaan alkuvuosi tsempattu koko ajan ja yritetty parantaa tilannetta mutta tällä hetkellä suunta taitaa siitä huolimatta olla alaspäin. Olen vielä suhteellisen nuori niin en halua elää loppuelämääni vajaavaisessa suhteessa jossa ei kuitenkaan kukaan tule loppujen lopulta onnelliseksi ja lapsihan kärsii vanhempien huonosta suhteesta Tällä hetkellä ajatus ainakin jonkinhetkisestä erosta tuntuu vaan helpotukselta;saisi tilaa miettiä ja hengähtää. Kyllä tässä on unettomia öitä jo vietetty ja ratkasuja mietitty mutta pakko pitää vieläkin mietintämyssy päässä ja yrittää vaan.
Alkuperäinen kirjoittaja 27.03.2007 klo 13:04 Peuhu kirjoitti:Ensin haluan sanoa ap:lle et älä valitä noista provo viesteistä ne vaan haluaa haastaa riitaa
Itselle kävi niin et 10 vuotta kestäneessä avioliitossa mä vaan yx kaunispäivä tajusin et en rakasta miestäni(tuli se viimeinen pisara ja kuppi täyteen) , en ollut rakastanut enää vuosiin ( ei kannata heti luovuttaa). Tunsin AINOASTAAN helpotusta kun ehdotin että erotaan ja mies oli samaa mieltä. Nyt olen elänyt ja naimisissa miehen kanssa yhdeksän vuotta eikä tunteiden hiipumisesta tietoakaan, uskon että tämä on se tosi rakkaus. Koko meidän suhde on ihan erilainen kuin edellisessä avioliitossa. Edelliseen eroon ei liittynyt kolmatta osapuolta vaan kyse oli musta ihan siitä ettei oltu rakastettu toisaan enään pitkään aikaan. Mä olen onnellinen että mä tein ero ratkaisun mutta kannattaa miettä tarkkaan ennenkuin sen tekee. Joten miettimis myssy päähän vaan ja onnea matkaan päätät sit mitä tahansa :wave:
Juu ei vois vähempää kiinnostaa tollasten kykenämättämien impotenttien ja tunnekuolleitten itsensätyydyttäjien provoviestit.
Kiitos "Peuhulle" kannustavasta viestistä. Ihanaa tietää että jollekin muullekin on käynyt niin. Tässä ollaan alkuvuosi tsempattu koko ajan ja yritetty parantaa tilannetta mutta tällä hetkellä suunta taitaa siitä huolimatta olla alaspäin. Olen vielä suhteellisen nuori niin en halua elää loppuelämääni vajaavaisessa suhteessa jossa ei kuitenkaan kukaan tule loppujen lopulta onnelliseksi ja lapsihan kärsii vanhempien huonosta suhteesta
Tällä hetkellä ajatus ainakin jonkinhetkisestä erosta tuntuu vaan helpotukselta;saisi tilaa miettiä ja hengähtää. Kyllä tässä on unettomia öitä jo vietetty ja ratkasuja mietitty mutta pakko pitää vieläkin mietintämyssy päässä ja yrittää vaan.Mulla sama tilanne että rakkaus on pikkuhiljaa loppunut.meillä lapset 1 v ja 2,5v....ja yritetty on.
haluan kommentoida sitä joka sanoi että aina kannattaa yrittää.EI SITÄ KANNATA LOPUTTOMIIN YRITTÄÄ JOS LOPPUTULOS ON AINA SAMA!!!!
mä ainakin olen nyt päättänyt että tämä peli loppu nyt tähän en aio pilata loppuelämääni vaan sillä että aina ajattelee että ehkä ne asiat sitten joskus muuttuu kun vaan aina jaksaa yrittää ja yrittää.jos ne tietyt asia et tähänkään mennessä ole muuttunut mihinkään suuntaan ni miksi sitten myöhemmin.
ja kun se rakkaus hiipuu niin hitto se vaan hiipuu.mä ainakin ajattelen innolla sitä aikaa kun saan elää itsekseni lasteni kanssa eikä tarvii olla jokapäivä kauheeta vääntöä.
mä en ainakaan saa mieheltäni(ei olla siis naimisissa) sitä mitä tarviin ja mitä kumppanilta pitäis luonnollisesti tulla,siihen ihmiseen mulla vaan kaikki tunteet on hävinnyt kokonaan.mikään ei ilahduta tai suututa enkä mä sille vihanen ole mä vaan en tunne mitään.
vielä en ole kertonut sille että haluan erota odotan nyt vain oikeeta hetkeä ja oikeita lauseita ja saada ensin oman pään täysin selväksi tästä asiasta.
Toivotan kaikille samoissa aatoksissa oleville selkeitä ajatuksia ja kunnioitusta itseensä kohtaan ettei tarvii vähempään tyytyä mitä ansaitsee!!!!!!
haluan kommentoida sitä joka sanoi että aina kannattaa yrittää.EI SITÄ KANNATA LOPUTTOMIIN YRITTÄÄ JOS LOPPUTULOS ON AINA SAMA!!!!
mä ainakin olen nyt päättänyt että tämä peli loppu nyt tähän en aio pilata loppuelämääni vaan sillä että aina ajattelee että ehkä ne asiat sitten joskus muuttuu kun vaan aina jaksaa yrittää ja yrittää.jos ne tietyt asia et tähänkään mennessä ole muuttunut mihinkään suuntaan ni miksi sitten myöhemmin.
ja kun se rakkaus hiipuu niin hitto se vaan hiipuu.mä ainakin ajattelen innolla sitä aikaa kun saan elää itsekseni lasteni kanssa eikä tarvii olla jokapäivä kauheeta vääntöä.
mä en ainakaan saa mieheltäni(ei olla siis naimisissa) sitä mitä tarviin ja mitä kumppanilta pitäis luonnollisesti tulla,siihen ihmiseen mulla vaan kaikki tunteet on hävinnyt kokonaan.mikään ei ilahduta tai suututa enkä mä sille vihanen ole mä vaan en tunne mitään.
vielä en ole kertonut sille että haluan erota odotan nyt vain oikeeta hetkeä ja oikeita lauseita ja saada ensin oman pään täysin selväksi tästä asiasta.
Toivotan kaikille samoissa aatoksissa oleville selkeitä ajatuksia ja kunnioitusta itseensä kohtaan ettei tarvii vähempään tyytyä mitä ansaitsee!!!!!!
\
Tuo oli kuin sanasta sanaan meidän elämästä. Osasit sen pukea sanoiksi paremmin kuin minä.
Itellä myös niin että ajattelen innolla aikaa jolloin eläisin vain pojan kanssa kahdestaa. Voisin keskittää kaiken tarmoni vain poikaan ja itseeni, kun tällä hetkellä kaikki voimat menevät "yrittämiseen" ja kinailuun. ja kun tätä tilanteen korjaamista on tässä jo jonkin aikaan kokeiltu eikä se ole tuottanut minkään laista tulosta niin ei sitä kyllä todellakaan jaksa loputtomiin yrittää. Enkä halua elää kymmentä vuotta väkisin tässä parisuhteessa ja erota sitten katkeroituneena.
itse olen tällä hetkellä niin turta ja sisältä tyhjä että en pysty antamaan pojallekaan kaikkea mitä haluisin kun tämä parisuhteen ongelma vie suurimman osan voimistani.
Kai sitä on jo jollain tasolla tehnyt päätöksensä poismuuttamisesta mutta pojan takia epäröi. Vaikka tiedän kyllä että ei se tee poikaa onnelliseksi jos joutuu elää tällaisen parisuhteen keskellä.
Ja mitä tuohon arvostukseen niin meillä miehellä on sellainen periaate että hänen juttunsa ja työnsä on paljon tärkeämpää kuin minun. Ja jos edes itseäni hiukan arvostan teen rohkeasti siirtoni...Kai tässä itsekin vain odottaa sitä sopivaa hetkeä ja tilaisuutta...
Alkuperäinen kirjoittaja 28.03.2007 klo 15:49 myy kirjoitti:
Tuo oli kuin sanasta sanaan meidän elämästä. Osasit sen pukea sanoiksi paremmin kuin minä.
Itellä myös niin että ajattelen innolla aikaa jolloin eläisin vain pojan kanssa kahdestaa. Voisin keskittää kaiken tarmoni vain poikaan ja itseeni, kun tällä hetkellä kaikki voimat menevät "yrittämiseen" ja kinailuun. ja kun tätä tilanteen korjaamista on tässä jo jonkin aikaan kokeiltu eikä se ole tuottanut minkään laista tulosta niin ei sitä kyllä todellakaan jaksa loputtomiin yrittää. Enkä halua elää kymmentä vuotta väkisin tässä parisuhteessa ja erota sitten katkeroituneena.
itse olen tällä hetkellä niin turta ja sisältä tyhjä että en pysty antamaan pojallekaan kaikkea mitä haluisin kun tämä parisuhteen ongelma vie suurimman osan voimistani.
Kai sitä on jo jollain tasolla tehnyt päätöksensä poismuuttamisesta mutta pojan takia epäröi. Vaikka tiedän kyllä että ei se tee poikaa onnelliseksi jos joutuu elää tällaisen parisuhteen keskellä.
Ja mitä tuohon arvostukseen niin meillä miehellä on sellainen periaate että hänen juttunsa ja työnsä on paljon tärkeämpää kuin minun. Ja jos edes itseäni hiukan arvostan teen rohkeasti siirtoni...Kai tässä itsekin vain odottaa sitä sopivaa hetkeä ja tilaisuutta...
S
Seelia
Vieras
Meillä myös ihan sama tilanne. 5-vuotta yhteiseloa takana, josta syntynyt mitä ihanin 10kk tyttö. Edellä kirjoitetut tekstit kuvaavat myös täysin omaa tunnettani. Ahdistaa niin paljon tämä "parisuhde", jos tätä siksi enää voi sanoa.. En nuku, ei ole ruokahalua, olen jollain tasolla hyvin masentunut. Tuntuu siltä, etten anna nyt tyttärelleni läheskään kaikkea sitä onnea ja iloa, mikä minussa normaalisti olisi.. Miehen kanssa ollaan tästä puhuttu, ja hän ei pysty kuulemma ymmärtämään tilannetta, eikä näe mitään ongelmaa. Mutta halusi yrittää kun puhuttiin alkuvuodesta tästä asiasta vakavasti.. lupasin yrittää, mutta terästin kokoajan sitä, että en voi luvata taas sitä, että minun tunteet muuttuu enää häntä kohtaan lämpimiksi. Eivätkä ne muutu, vaikka kuinka yrittää ja yrittää. Ja kai tässä nyt on tajunnut sen, ettei se väkisin yrittäminenkään välttämättä aina pelasta.. Tuntuu, että nykyään kun kumpaakin tilanne vaivaa, tiuskimme ja kinastelemme jopa normaaleista asioista.. ja ennenpitkää varmaan alamme vihaamaan toisiamme. Pakko tälle tilanteelle on siis tehdä jotain. Ja nyt olen päättänyt, että haen tyttärelleni ja minulle omaa asuntoa, ja alan järjestää käytännönasioita. Ero tuntuu nyt ainoalta asialta, joka saa minut hengittämään ja tuntemaan edes vähän valoa tunnelin päässä. Meidän parisuhteessa kävi niin, että pienistä puroista syntyi liian iso joki, ja sen joen mukana minun tunteeni hukkuivat ja kuolivat pois. Ja sen olen päättänyt, että tyttäreni ansaitsee onnellisen äidin, jolla on paljon enemmän annettavaa, kuin ihmisraunion, joka katkeroituu päiväpäivältä enemmän.
Voimia, siskot <3.
Voimia, siskot <3.