rakkautta ensi silmäyksellä?

[minttu]

Hei. Kuulin aivan ihanan tarinan: 40-luvulla eräs nuori mies oli tullut töihin pieneen kylään ja lähtenyt sitten vieraisille erääseen isoon taloon. Kun hän istui kahvilla, keittiöön käveli yksi talon tyttäristä ja mies oli sillä hetkellä päättänyt, että tuo tai ei kukaan. He olivat naimisissa 60 vuotta vaimon kuolemaan saakka.

70-luvun lopulla eräästä naisesta tuntui siltä, että tänään pitää mennä käymään eräässä kahvilassa, missä hän yleensä ei koskaan käynyt, koska työpaikan lounassetelit kävivät toisessa ravintolassa. Sieltä löytyi mies, jonka kanssa avioliittoa on kestänyt jo miltei 30 vuotta.

Vuonna 2005 eräs tyttö näki työpaikallaan nuoren miehen, jolle oli aivan pakko mennä juttelemaan, sen verran suuren vaikutuksen tämä teki pelkästään lasioven läpi. Vuotta myöhemmin tyttö on edelleen onnellisesti rakastunut - ihastus kun oli molemminpuolinen - ja miettii, voiko tällaisissa ennakkoaavistuksissa ja "ensi silmäyksissä" todella olla perää.

Kuinka moni teistä on ihastunut kumppaniinsa heti ensi näkemältä? Onko tullut sellaista tunnetta, että "tuossa se on"? Ja mitä seurasi? Pitkä suhde, perheen perustaminen vai pettymys? Onko vaisto ollut oikeassa vai onko se ollut pelkkää ylivilkasta mielikuvitusta?

 

[Kyllä]

Älyttömältähän se kuulostaa, tuos rakkautta ensi silmäyksellä siis. Mutta niinkin voi käydä. Baarissa ollessani näin tiskin toisessa päässä miehen, joka sattui myös juuri katsomaan minua. Pakko oli vaan molempien päästä heti juttelemaan. Ekat treffit kesti neljä päivää, siitä lähtien vietettiin kaikki vapaa-aika yhdessä. Nyt tuosta on jo monta vuotta, on yhteinen koti ja elämä. Sen vaan sitte tiesi kun oikea ihminen osui kohdalle. Heti. Semmonen ihminen, jonka kanssa on heti helppo olla, ihan vaan oma itsensä. Mukavaa

 

[Vierailija]

Joo, minulle kävi myös näin
Aikaisemmin en olisi uskonut, että se on mahdollista, mutta kun kaverini esitteli minulle kaverinsa ja näin hänet, olin ihan myyty. Rupesimme juttelemaan ja mielipide vahvistui. Siitä lähtien on sitten oltu yhdessä ja tiesin hänestä ensisilmäyksellä että hän on minulle sopiva Näinkin onnellisesti voi siis käydä joskus

 

[mg-77]

Mulle kävi aika yhdellä iskulla kanssa, tosin ei ihan perinteisesti... Olin lähes vuosikymmenen sinkkuna, kunnes netissä treffipalstalta löysin yhtäkkiä aivan ihanan pojan kuvan, vatsassa nipisti ja ajattelin "tuon mä haluan!" Ja sen minä sain Kun vajaan kuukauden kirjottelun/soittelun jälkeen tavattiin livenä ekaa kertaa, iski se rakkauden salama vielä kovempaa! Toista vuotta seurustellaan ja mietitään mitä mummona ja pappana tehtäis yhdessä

 

[sunnuntailapsi]

Isäni oli nähnyt äitini kävelevän kotitalonsa ohi ystävättärensä kanssa.
Oli tuumannut veljelleen että tuon haluaisin itselleni..
No saikin, avioliittoa kesti isäni kuolemaan saakka.

 

[syksy]

Eräänä kesäiltana löhöillessäni sohvalla tuli tunne, että tekee mieli terassille ihmisiä katselemaan. Oli maananati-ilta ja istahdin eräällä kävelykadulla olevalle pienelle terassille. Viereiseen pöytään tuli kaksi nuorta miestä höpöttämään omia juttujaan. Toinen heistä kääntyi kysymän kelloa ja siihen jäätiin!!! Käytiin parissa baarissa ja touhuttiin omiamme, mutta puh numeroita vaihdettiin ja sovittin ekat treffit. Siitä alkaen ollaan oltu yhdessä, todella onnellisina, jo reilut 6 vuotta! Monta kertaa ollan palautettu mieliimme kohtaaminen ja ei ole tullut katua.Rakkautta teille kaikille!

 

[n-44]

Mä rakastuin heti ensi silmäyksellä mun salarakkaaseen Ehkä vähän tyhmää rakastua toisen omaan, mut niin vaan mulle kävi...tosin yhteisiä helliä hetkiä on vietetty jo reilu kaks vuotta Niin sitä vielä näin keski-ikäisenäkin voi rakastua ja se tunne ei ole yhtään lakastunut, päinvastoin se vaan kasvaa

 

[juups]

Olin naimisissa edellisen puolisoni kanssa, kun näin yhden ihanan miehen yksissä kotibileissä. Ensisilmäyksellä se oli molemminpuoleista rakkautta. Vietimme illan yhdessäja tapasimme päivittäin. Kahden kuukauden sisällä olin avoerossa entisestäni ja tämä uusi asui minun ja lasteni luona. Nyt olemme olleet naimisissa kymmenen vuotta ja yhä edelleen rakastuneita.

 

[Inhorealisti1]

Kyllä nyt on mennyt vastaajilta ihastuminen ja rakastuminen sekaisin. Mihin te ensisilmäyksellä olette rakastuneet? Mielikuvaanne? Eihän teillä ole muuta ollut ko. henkilöstä. Ilmeisesti teidän kuvailemanne rakkaus sitten voi kadotakin silmänräpäyksessä aivan kuin alkoikin. Pieni virhe ja hups!

Miten voi hyväksyä ihmisen vikoineen päivineen tietämättä niitä? Ei sillä etteikö pikaihastuminen voisi rakkaudeksi muuttua ajan saatossa.

 

[tiki]

Kolmisen vuotta sitten näin nykyisen mieheni viereisessä baaripöydässä enkä enää saanut silmiäni irti. Mies tuli juttelemaan ja saatillekin. Ensimmäisenä aamuna herätessäni hänen vierestään mietin, että tuon kanssa menen vielä joskus naimisiin. Häitä vietettiin tänä kesänä.

 

[On se rakkautta!]

Kyllä niinkin voi käydä. Näin eka kerran yhden miehen lähes 25v sitten ja siitä ekasta silmäyksestä saakka olemme ollet yhdessä, naimisissakin jo vuosikausia. Rakkautta riittää vieläkin molemmin puolin.

 

[MK]

Ystäväni näki parikymppisenä 70-luvulla miehen kaupungilla ja sanoi että tuon kanssa menen naimisiin. Ovat edelleen naimisissa 3 aikuista lastakin jo on.

Minä menin aikanani ihan väärän ihmisen kanssa avioon, ekan kanssa joka kosi. En ajatellut sen enempiä, olihan mies ihan jees mutta rakkautta se ei ollut.

Nykyisen miesystäväni tapasin sokkotreffeillä (olin ollut useammilla sellaisilla mutta ollut tapahtunut ei mitään vastaavaa) ja tiesin heti, että tässä se on mitä olen etsinyt. Olemme olleet vasta vuoden yhdessä mutta koko ajan suhde muuttuu vaan paremmaksi ja avioliittoon olemme menossa.

 

[vaakku]

On kai se mahdollista. Mutta varmaan kaikista ensisilmaysrakkauksista ihan yhta suuri tai todennakoisesti suurempi osa kuin muistakin paattyy aikojaan varsin eparomanttisesti. Vain nuo romanttiset tarinat jaavat elamaan... Lisaksi ihmisen muisti tunnetusti hieman varittaa asioita.

 

[Kyllä]

Ero on juuri siinä, että yleensä kun tapaa uuden ihmisen, sitä "tarkkailee" tätä ja miettii onko nyt kyseessä ollenkaan sopiva ihminen minulle. Siis voihan sitä tavata miehen joka on tosi mukava, mutta ei kuitenkana pitkällä tähtäimellä kemiat pelaa yhteen tarpeeksi hyvin. Kun tapasin nykyisen mieheni, tuli heti sellanen tunne että tässä nyt on se sopiva ihminen. Koska tämä on ainakin toistaiseksi osoittautunut todeksi, katson voivani puhua rakstumisesta ensi silmäyksellä. Eihän siinä tietenkään mitään rakkautta menty oitis vannomaan, mutta tietynlainen varmuus siitä toisesta ja jonkinlaisesta pysyvyydestä oli alusta alkaen.

 

[vaakku]

Niin, sen verran vielä psykologisoisin, että luultavasti monilla väkivaltaisen tai muuten kamalan miehen kanssa yksiin menneelläkin on ollut tuo varmuuden tunne ja rakkautta ensisilmäyksellä. Kyse voi olla yksilön kohdalla siitä, että ne, jotka ovat eläneet hankalien ihmisten kanssa esim. lapsuudessaan, tunnistavat (huomaamattaan) nuo samat tutut piirteet tapaamassaan miehessä tai naisessa. Rakkaus ensisilmäyksellä voi siis olla ongelmaisten ihmisten kohdalla huonokin asia, uskotaan johonkin maagiseen, vaikka tosiasiassa kyse on vanhojen kaavojen toistamisesta. Tästä on omaakin kokemusta.

Elikkä väittäisin edelleen, että rakkautta ensisilmäyksellä voi olla olemassa, mutta oikeasti tietenkään sillä hetkellä ei varmaksi TIEDÄ (vaikka myöhemmin niin väittäisi) mitä tulee tapahtumaan. Vain tarinat onnistuneista suhteista jäävät elämään. Epäonnistuneiden suhteiden osalta ei juuri muistella enää myöhemmin sitä ensihetken varmuutta.

 

[Höh]

No, ei mulla ainakaan ole kuin yhden miehen kanssa tullut sellaista "rakkautta ensi silmäyksellä"-tunnetta. Sitä ihmeteltiin yhdessä ekoilla treffeillä että mitenkäs nyt vois muka tältä tuntua. En nyt taas oikein ymmärrä miksi kaikkiin asioihin pitää tuoda joku älyttömän negatiivinen kanta, kuten tuo väkivaltainen mies-kuvio. Jos ette itse ole moista kokeneet (siis ensi silmäyksellä..) niin sehän toki tarkoittaa ettei näin voi käydä kenellekään.

 

[vaakku]

Viitsisitkö Höh lukea tarkemmin kirjoitukseni. Sanoin nimenomaan, että on mahdollista tuntea rakkautta ensisilmäyksellä. Tuo väkivalta ym. juttu pätee tosiaan vain ihmisiin, joilla on vanhastaan ongelmia, heitä lienee vähemmistö, mutta on kuitenkin. Jos olet oikeasti omasta suhteestasi vakuuttunut sitä ei pitäisi mitenkään horjuuttaa sen, että maailmassa tapahtuu ikäviäkin asioita ja niistä myös puhutaan. Kukaan ei käsittääkseni ole väittänyt, että kaikki suhteet ovat väkivaltaisia tai rakkaus ensisilmäyksellä on aina harhaa.

Analogisesti: se, että sinulle on tullut vain yhden miehen kanssa tuo tunne, ei tarkoita sitä, etteikö joillekin olisi voinut tulla se tunne useamman kanssa tai että jotkut tälla tavalla alkaneista suhteista ovat päättyneet. Syyllistyt itse yleistämiseen, josta syytät minua.

Mutta luulisin, että noille läheisriippuvaisille vai miksi heitä sanoisi ongelmapaketeille on ainoastaan haitallista, että tällä tavalla maagillistetaan asioita, että "oikea rakkaus syntyy ensisilmäyksellä" jne. Ihan yhtä hyvin harkinnan ja hitaan tutustumisen kautta tuleva rakkaus voi olla sitä oikeaa.

 

[Joy]

Minä tiesin ensitapaamisesta - oikeastaan jo silmäyksestä - lähtien että haluan olla poikaystäväni kanssa. Kaksi vuotta olemme yhdessä olleet, mutta vaikeaakin on ollut. En välttämättä sanoisi, että tunsin rakkautta ensisilmäyksellä, vaan tiesin, että tuota ihmistä tulen vielä rakastamaan. Onko siinä eroa..? Ehkä ei. Ehkä se on ihastumista, ehkä rakkautta, ehkä jotain muuta. Mulle se vaan oli se "tieto", että meistä tulee vielä jotain. En tiedä kestääkö se loppuelämän vai ei - emmehän me toisiamme vielä täysin tunne eikä tulevasta kukaan tiedä. Sen vain tiedän, että en ole elämässäni varmaankaan koskaan ollut niin onnellinen kuin sen päivän jälkeen, kun tämän miehen olin tavannut. Minusta sitä tunnetta joka minulla oli, tieto siitä että joku universumissa on kolahtanut nyt paikoilleen.. sitä voisi kyllä rakkaudeksikin kutsua. Ainakin se tunne on jotain aivan mahtavaa. Eroaa paljonkin sellaisesta perus ihastumisesta, tai fiiliksestä että "mukava tyyppi, ehkä tästä tuleekin jotain". Mainittakoon että rupesimme seurustelemaan vasta viikkoja myöhemmin. Tutustuimme rauhassa, olen kuitenkin sen verran realisti ja jo yksi purkautunut kihlaus takana. Niinpä, jos ei olisikaan toiminut, niin en tätä tarinaa olisi kertomassa. Mutta kun toimi, koska minä vaan "tiesin" Tiedättekö..

 

[?]

"Minä tiesin ensitapaamisesta - oikeastaan jo silmäyksestä - lähtien että haluan olla poikaystäväni kanssa. "

No huh, totta kai! Ette kai te olisi yhteen päätyneetkään, ellet sinä olisi halunnut?

 

[Joy]

Lisätään tuohon vielä sana "loppuelämäni" niin ehkä se selkeyttää. Eikait sitä nyt jokainen kumppanistaan ole samaa voinut heti ensisilmäyksestä sanoa. Tottakai sitten ajan kanssa se tunne kehittyy haluaako sen ihmisen kanssa elämänsä viettää. Mutta minä tiesin sen heti. Eikös se ollut vähän ketjun idea.

Kuten aiemmin joku mainitsikin: "Ero on juuri siinä, että yleensä kun tapaa uuden ihmisen, sitä "tarkkailee" tätä ja miettii onko nyt kyseessä ollenkaan sopiva ihminen minulle."

 

[llll]

En ole koskaan rakastunut keneenkään heti ensisilmäyksellä. Sen sijaan nykyisen miesystäväni näin baarissa ensikerran ja heti hänen ulkonäkönsä sai mut kiinnostumaan. Kun näin hänet siellä joskus myöhemminkin satunnaisesti, niin kiinnostus oli koko ajan olemassa. Itselläni oli silloin avioero vireillä, joten en edes jutellut hänen kanssaan, koska oli tarpeeksi tekemistä eroprosessin kanssa.

Kun olin eronnut ja asettunut uuteen kotiini, kävin pitkästä aikaa baarissa ja päätin, että nyt jos hän on baarissa, menen rohkeasti juttelemaan. Niin tapahtui ja yhdessä ollaan. Varsinainen rakastuminen iski sitten nopeasti, kun toiseen tutustui.

Meillä on ollut vaikeitakin hetkiä johtuen miehen vaikeasta lapsuudesta yms, mutta toisaalta on ollut paljon rakkautta ja hienoja kokemuksia. Aika näyttää, pääsemmekö yli vaikeuksista.

 

[saparo]

TOTTA Olin tansseis ja menos again lattialle, kun jokin sai minut käänymään....Ja hän oli siinnä! Menin haulle ja illan vilakassa....Kumpikin tuntee samoin.....Toinen meistä varattu ja toinen ei...

 

[n-73]

Kyllä se oli ensisilmäyksellä.. olin 13v. KUVITELKAA. Kumpikin tunsimme jotain.. muutama vuosi meni niin, että oltiin, ei oltu.. lapsena, nuorena.. sitten kun olin 16v.mieheni sanoi: minä rakastan sinua. en unohda ikinä.. Niin sitä vaan ollaan oltu.. 15v aviossa.. paljon on ollu ylä ja alamäkiä.. mutta se oli todella ensisilmäyksellä.. aika nuorena kyllä..oma lapsi kohta sen ikänen..hirvittää..

 

[Mai]

No voi juma... Jokaikinen parihan tapaa toisensa jossain vaiheessa ensimmäisen kerran! Jokainen pari katsoo alussa toisiaan ensimmäisen kerran. Ja onhan sitä jonkinlainen kiinnostus synnyttävä, muuten ei voisi edes aloittaa mitään.

Kuinka monta kaveria tässä onkaan elämän läpi mennyt niin, että olen ajatellut, että tuossapa kiinnostavan näköinen tyyppi! Jos juttu olisi edennyt avioliittoon asti, olisiko pitänyt sanoa, että se oli rakkautta ensi silmäyksellä?

Onhan niitä toisenlaisiakin tarinoita ja alkuja, mutta eiköhän ylivoimaisesti eniten nämä rakkaustarinat ala niin, että nähdään jossain ja kiinnostus syttyy samantien. Jatko sitten riippuu siitä, millaiseksi toinen oikeasti osoittautuu. Monestihan sitä joutuu pettymäänkin, mutta joku sitten osuukin olemaan se oikea.