Rakkautta, himoa, ihastusta vai mitä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Näen välillä yhden miehen ja emme voi seurustella koska en ole vielä valmis sitoutumaan ja muutenkaan en koska mieskin vielä naimisissa vaikka kertonutkin avioeropäätöksestä. Mitä siis on siis käsittämättömän vahva ihastuksen ja kemian tunne jota tunnen miestä kohtaan ja hänkin tuntee samaa mua kohtaan. Aina kun näemme esim. yhteisissä tilaisuuksissa on kuin magneetti vetäisi meitä toisiamme kohti. En ole ikinä kokenut vastaavaa. Mies seurailee minua aina kun näemme vaikka yritän vältellä häntä tilanteen mahdottomuuden takia ja lisäksi sen takia että mies on liian hyvän näköinen ja ollut aina varsinainen naistenmies. Olemme suudelleet, mutta muuta ei ole tapahtunut koska tilanne on mahdoton koska eromme vielä kesken. Meillä on valtava vetovoima ja olemme nähneet n. puolen vuoden-vuoden välein. Kemia tuntuu mm. ruokakaupassa kun kohtaamme sattumalta puolin ja toisin vaikka paikka ei ole otollinen koska emme ole kaupassa edes yksin. Onkohan tunteeni ihastusta, seksuaalista vai rakkautta? Toivon asiallisia vastauksia, kiitos :)
 
Luultavasti suurimmista suurin rakkaustarina ihmiskunnan historiassa on alkamaisillaan. Koskaan ei ole mies sanonut että avioeropäätös on tehty tai juuri menoillaan tai noh, on sitä joskus vihastuksissaan harkittukkin.
Tai itseasiassa ei sitäkään. Kunhan nyt sanoi.
Ei kait? Miksi mies sellaista tekisi?

Tai oikeesti olette kohta vihille menossa, onneksi olkoon jo etukäteen.
Mistäs mie tiijän mitä te ajattelette.

Tuohon yhteen kysymykseen miehen puolesta voisin vastata että sitä panettaa, tai siis vieras ainakin tuntuis jännittävämmältä. Silleen.
Ite tunnut olevan härissään niin ei muutako kimppuun! Kyllä se antaa sulle ;)


Ei vaiskaan, sori vittuilu. Mistä me tiijetään. Etene jos sinusta siltä tuntuu, voihan se ollakkin että on eroamassa. Soita sen vaimolle ja kysy.
 
Koita sinä nyt päästä tuosta naisvihastasi eroon tai oot koko loppuelämäsi yksin. Mitään muuta et osaa tehdä kuin arvostella miten huonoja naiset on ja miten kaikki on aina naisen syytä. En tee tätä huomiota vaan tämän ketjun perusteella vaan monen muunkin ketjun. Sitä teidän the ketjuakin tulee luettua.
 
En siis ole aikomassakaan mennä miehen kanssa yhteen juuri sen takia kun eroistamme ei kauan ja sen lisäksi mies liian hyvän näköinen. Ja tarkoitan että naiset on kovia miehen perään enkä oikein usko että on uskollista sorttia juuri sen takia. En tiedä eroaako lopullisesti vai onko vaan eroamassa vai mitä tahansa, mutta sen ei väliä kun en halua miehen kanssa suhteeseen. Ihmettelen vaan miten suuri vetovoima voi olla. En ole ikinä ennen kokenut vastaavaa, mutta mies ei parisuhdetyyppiä mielestäni. Siksi kysyin vain tunteesta kun tässä ei mitään järkeä ja en haluaisi olla juuri siihen mieheen ihastunut ja näissä tilanteissa. Halusin vaan arvioita miksi vetovoiman tunne on niin vahva. En ole ennen kokenut vastaavaa vaikka olen jo 40 vuotias ja minulla on ollut miesjuttuja aika paljonkin tähän ikään asti:) Voi arvailla mikä mahtaa tämä tunne olla eli ei tarvitse tietääkään.
 
Vielä lisäys edelliseen. Mies ei todellakaan mikään järkivalinta ja siksi ihmettelenkin järki-ihmisenä tätä tunnetta. Ei mitään järkeä, mutta olen järjettömän täpinöissä mieheen. Mistä voi johtua?
 
Koita sinä nyt päästä tuosta naisvihastasi eroon tai oot koko loppuelämäsi yksin. Mitään muuta et osaa tehdä kuin arvostella miten huonoja naiset on ja miten kaikki on aina naisen syytä. En tee tätä huomiota vaan tämän ketjun perusteella vaan monen muunkin ketjun. Sitä teidän the ketjuakin tulee luettua.
Aika raaka analyysi!
En mie naisia vihaa päinvastoin! Ehkä yhtä mutta se siitä. Paitsi en vihaa häntäkään. Arvostan häntä ainakin. Hankalaa.
Karmeeta että olen antanut tuollaisen kuvan itsestäni :(

Ps. pistä privaa ja sovitaan treffit niin voin näyttää että saamasi mielikuva minusta on väärä :)
Paitsi jos asut jossain huitsin jeerassa. Sit ei tartte.
 
Viimeksi muokattu:
Aika raaka analyysi!
En mie naisia vihaa päinvastoin! Ehkä yhtä mutta se siitä.
Karmeeta että olen antanut tuollaisen kuvan itsestäni :(

Ps. pistä privaa ja sovitaan treffit niin voin näyttää että saamasi mielikuva minusta on väärä :)
Paitsi jos asut jossain huitsin jeerassa. Sit ei tartte.

Ehkä se yhden vihaaminen (ja on tullut selväksi että on eksäsi) tekee sen ettet niin kauniisti aina naisista ajattele. Vai olisiko se sitten paremminkin niiden ajatusmaailmasta. Nytkin piti ensin vittuilla kun vastasit ap:lle ja loppuun laitettiin soripyyntö.

Ja sun loppukirjoitukseen ei kiitos. En ole laittamassa privaa eikä treffitkään kiinnosta.
 
Ap:lle sanoisin joskus voi kohdata ihmisen jonka kanssa on heti jotain ns. kemiantunnetta. Ehkä tuossa voi olla jotain ihastumisentunnetta. Kuinka vahvaa se sitten onkaan tai mistä johtuu jos et ole aiemmin noin tuntenut.
 
Sitä itsekin ajattelin että ehkä on jotain seksuaalista, mutta en vaan ymmärrä että miksi en ole ketään muuta kohtaan ikinä tuntenut tälläistä vaikka kokemuksia onkin jo takana? Voiko olla jotain muutakin kun tunne on näin vahva ja molemminpuolinen?
 
Kiitos vastauksista. Ja uskon että et ole katkera ihminen, mutta ehkä vähän kyyninen välillä perustuen vastaukseesi. Tosin korjasit sen joten et ole toivoton tapaus :) Mistä edellinen vastaaja tietää onko miehellä kierroksessa paljon naisia vai ei siis eron jälkeen jos eroaa? Ajattelin vaan kysyä mihin se arvio perustuu?

Hyviä vastauksia, mutta en niinkään tarvinnut arvioita siihen onko mies eroamassa vai ei tai muihin käytännön asioihin vaan siihen mitkä tunteet voi tuntua näin vahvoina telepaattisesti toisiamme kohtaan? Onko kellään kokemusta tai voiko arvailla jotain?
 
Niin. Toki aiemmat kielteiset kommentit voivat olla totta. Varovainen kannattaa olla ja miettiä kaikkia skenaarioita jopa inhorealistisesti. Ja tosiaan miettiä miehen luonnetta (tunnetko häntä?) ja arvioida objektiivisesti. Pystytkö sanomaan, suhtautuuko hän sinuun eri tavalla kuin muihin? Ja miten arvioisit ja erittelisit tunteitasi ja onko miehellä henkisiä ominaisuuksia, joita ihailet? Ärsyttääkö jokin asia? Onko yhteisiä mieltymyksiä...jne.

Minä kohtasin teininä itseäni 4 v. vanhemman nuorenmiehen, joka eli tiukassa yhteisössä jo naimisiin menneenä. Jotain jysähti heti, vaikken sitä osannut selittää (tosin hän oli heti omalta puoleltaan tajunnut, että tuossa on se elämän suuri rakkaus), ja yli 15 v. ajan satunnaisesti nähdessämme (jopa monia vuosia välissä), aina välillämme oli selittämätön magneetti ja yhteenkuuluvuuden tunne, mikä ei millään tavalla ilmennyt seksuaalisesti tmv., vaan sellaisena sielun syvänä kaipuuna, ja välillämme oli "sanaton ystävyys". Kun sitten ensi kertaa tuli tilaisuus puhua kahdenkesken (virallisen asian puitteissa, puhelimessa), niin puhelu kesti koko päivän, vaikkei rakkaudesta tm. puhuttu. Kuitenkin molemmat tiesivät, että paluuta vanhaan ei ole, yksi kahdenkeskeinen hetki olisi paljastanut asian jo silloin nyt jo n. 20 v. sitten.

Siitä hetkestä olemme olleet yhdessä, vaikeitten avioerojen (minulla väkivaltainen ex ja eron olin jo päättänyt aiemmin, hänellä kylmä ja ahdistava "pakkoliitto") ja todella vaikeiden olosuhteiden keskellä, mutta tämä on se Elämän Rakkaus. Magneetti on ja pysyy, olemme olleet yli 3v. nyt naimisissa, on yksi lapsi. Fyysinen ja kaikenlainen vetovoima on sellaista, mitä me olemme vain toisiamme kohtaan kokeneet ja rakkaus on todellista ja koeteltua.

Kuitenkin naisena kehottaisin suureen varovaisuuteen ja pohdintaan. Jos miehellä on sisäistä rikkinäisyyttä (ja esim. siinä syy naistenmiehen rooliin ja lohdun etsintään tmv.), niin jos olette toisillenne tarkoitetut, niin sinä joutunet kohtaamaan hänen kipunsa ja kokemuksensa, ennen kuin ehjä suhde voi syntyä. Ja näihin liittyy paljon rankkoja asioita, kokemusta on. Mieti, mitä on vaakalaudalla, mihin olet valmis ja mikä on mahd. tulevaisuutenne. Tämän miehen takia joudut ehkä myös kärsimään enemmän. Ja jos kyseessä on molemminpuolinen rakkaus, on myös uskollisuus. Mutta parhaassa tapauksessa kysymyksessä voi olla oikeasti jotain enemmän ja jopa aito rakkaus (miten koette toisenne?), mitä ei tässä yhdessä elämässä kannata hukata.
 
Kerroit itse, että mies on aina ollut varsinainen naistenmies. Sehän tarkoittaa miestä, jolla on lukuisia naisia, joille hän osoittaa kiinnostusta. Sen perusteella voi hyvin ajatella, että muitakin naisia on ainakin pitemmällä aikavälillä.
 
Himon puolelle menee. Yleensä rakkaus tulee vasta siinä n. 2v yhdessäasumisen jälkeen. Monet suhteet päättyvät siinä vaiheessa, kun aivot herää näkemään todellisuutta.

Yhtälö on kuitenkin hankala: pitäisikö mennä aina "kemioiden" mukaan (se hurja tunne, jota ei meinaa voida ohittaa) vai nähdä asiat pidemmällä tähtäimellä ja panostaa parisuhteeseen nyksän kanssa?

Mikäli vaihtaa puolisoa kuin sukkaa, hyvä puoli on se, että on pakko pitää kroppa kuosissa, että kelpaa edes jollekin (ulkonäkökeskeiselle). Huonot puolet ovat tietysti paljon pahemmat kuin hyvät puolet.

THL:n tekemässä artikkelissa avautuu tämä rakastumisen kemia https://www.thl.fi/fi/ajankohtaista/kampanjat/kesaterveys/seksi-ja-rakkaus/rakastumisen-kemiaa
 

Yhteistyössä