Tänään päivällä omistauduin keittiölle ja leivoin, tein sämpylöitä ja pitsaa ja mokkapaloja siis siellä.. Olin aivan ajatuksissani ja touhun keskeltä kuulin kun meidän 2v heräsi päikkäreiltä, avasi siis oman huoneensa oven ja käveli jonnekin. En sen pidemmälle ajatellut asiaa kun oli niin hiljaista. Noin 10-15 min päästä havahduin kun jaloissani ei pyörikään välipalaa kerjäävää uhmaikäistä vaan olen ihan yksin. Lähdin etsimään poikaa isomman huoneesta.. Ja ei hän sielläkään ollut. Katsoin vessaa, saunaa, omaa makkariaan, meidän makkaria, jopa vaatehuoneen katsoin. Kiersin olkkarin nurkat ja alkoi jo ihmetyttää todellakin! Sain aikaan paniikin! Juoksin pihalle etsimään lasta (jonka tiesin olevan kalsareillaan!) ja huutelin samalla miestä, joka oli ulkohommissa. Mieskään ei löytynyt. Tulin sisälle etsiäkseni puhelimeni, olin jo ajatellut että lapsi on lähtenyt tielle juoksentelemaan tai jotain.. (joka ei todellakaan ole tavanomaista)..
Tulin keittiöön ja huomasin heti, meijän pienimies olikin nukahtanut tuolille. Katsokaa nyt, on pienellä ollut rankka päivä kun noin nukuttaa:

Onneksi tarinalla oli onnellinen loppu! :heart:
Tulin keittiöön ja huomasin heti, meijän pienimies olikin nukahtanut tuolille. Katsokaa nyt, on pienellä ollut rankka päivä kun noin nukuttaa:

Onneksi tarinalla oli onnellinen loppu! :heart: